The Wanderings of Húrin

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

The Wanderings of Húrin ("Húrinin vaellukset") on J. R. R. Tolkienin 1950-luvun lopulla kirjoittama keskeneräiseksi jäänyt kertomus Húrinin kohtaloista sen jälkeen, kun Morgoth vapautti hänet Thangorodrimilta.

Kertomus syntyi laajennuksena Quenta Silmarillionissa ("Harmaat annaalit") mainituista Húrinin kohtaloista ja se syveni itsenäiseksi tarinaksi, mutta se ei koskaan täysin yhdistynyt Silmarillioniin, ja Christopher Tolkien jätti suurimman osan siitä pois painetusta Silmarillionista, vaikka hän myöhemmin epäili ratkaisunsa oikeutusta.[1] Lopulliseksi jäänyt teksti kommentoituna ja varhaisempiin versioihin verrattuna on julkaistu The History of Middle-earth -sarjan 11. osassa The War of the Jewels.[2]

Julkaistun tekstin koostumus

Ennen lopullista versiota kertomuksesta Christopher Tolkien esittelee kaksi annaalia, jotka käsittelevät samaa aihepiiriä. Ensimmäinen niistä on "Harmaiden annaalien" loppu, vuodet 500-501 av., jonka J. R. R. Tolkien oli kadottanut ja jonka Christopher Tolkien löysi vasta isänsä kuoleman jälkeen.[3]

Toinen annaali on yksi Narn i Chîn Húrinin annaalimuotoisista juoniyhteenvedoista. Christopher Tolkienin mukaan hänen isänsä laati monta sellaista kyseistä kertomusta kirjoittaessaan, mutta tässä julkaistu, vuodet 490-502 av. sisältävä annaali, jatkuu Túrinin kuoleman jälkeen ja kertoo myös lyhyesti Húrinin myöhemmistä vaiheista.[4]

Näiden annaalien jälkeen Christopher Tolkien julkaisee The Wanderings of Húrin -tekstin lopulliseksi jääneen version. Tekstin useita eri versioita sisältävä alku käsittelee Húrinin käyntiä Hithlumissa hänen vapautumisensa jälkeen, ja pohjautuu suureksi osaksi "Harmaiden annaalien" jatkoon.[5] Kertomuksen alkuperäinen otsikko oli Of the Fate of Húrin and Morwen ("Húrinin ja Morwenin kohtalosta").[6]

Seuraavaksi julkaistaan lopullinen The Wanderings of Húrin, jonka tekstihistoria on myös jokseenkin monimutkainen. Tolkien ryhtyi korjaamaan ja muuttamaan kertomuksen alkuosaa vielä kirjoittaessaan sen loppuosaa. Niinpä myös julkaistussa tekstissä on muutamia kappaleita, joiden alkuperäisen sisällön Christopher Tolkien julkaisee erikseen. Kertomuksen alkuosan ja sen kommentaarin[7] jälkeen seuraa kertomuksen loppuosa, joka käsittelee pääasiassa Húrinin käyntiä Brethilissä.[8] Kertomuksen kirjoittamatta jäänyttä loppua (Húrin Nargothrondissa) käsittelevien huomautusten[9] jälkeen seuraavat vielä Christopher Tolkienin viitteet tekstiin.[10]

Yhteenveto tarinan sisällöstä

Kun Morgoth oli laskenut Húrinin vapaaksi, hän meni ensin Hithlumiin, missä hän kohtasi Asgonin johtaman lainsuojattomien joukon. Húrin lähti kuitenkin salaa omille teilleen ja lähti etsimään tietä Gondoliniin. Asgon miehineen seurasi häntä, mutta joutui Brethilissä haladinin vangiksi. Heidät vapautettiin lopulta, mutta he joutuivat karkotetuiksi Brethilistä.

Húrin ei päässyt sisään Gondoliniin, sillä Turgon epäröi liian kauan, uskaltaisiko hän ottaa Morgothin käskyläiseksi epäilemänsä Húrinin vastaan. Morgothin vakoojat olivat tosin seuranneet Húrinia ja saivat nyt selville, millä suunnalla Gondolin sijaitsi.

Katkeroitunut Húrin vaelsi etelään ja tapasi kuolemaisillaan olevan vaimonsa Morwenin Túrinin haudalla. Sieltä haladinin rajavartijat löysivät hänet ja veivät herransa Hardangin eteen. Húrin loukkasi kopeasti käyttäytynyttä Hardangia ja heitti tätä tuolilla otsaan: hänet määrättiin tuomittavaksi kansankokouksessa.

Húrinin oikeudenkäynnissä häntä puolustaa rajavartijoiden johtaja Manthor, joka osoittautuu Hardangin kilpailijaksi. Kun Húrin vapautetaan, hän jatkaa syytöksiään Hardangia kohtaan – Húrinin mukaan Brethilin ihmiset olivat hylänneet Morwenin ja aiheuttaneet siten hänen kuolemansa. Puhkeaa mellakka, jonka kuluessa Manthorin kannattajat sytyttävät tulipalon ja Hardang saa surmansa, mutta Húrin saa myös tietää, etteivät Brethilin ihmiset olleet tienneet Morwenista mitään, ja että Hardang ei ollut syyllistynyt Húrinin esittämiin rikoksiin.

Seuraavana päivänä Manthor ja Húrin menevät hautaamaan Morwenia, mutta muuan Avranc, Hardangin kannattaja, surmaa Manthorin nuolella. Näin Húrin tuli aiheuttaneeksi pelkkää surua myös haladinille.

Tähän kertomus katkeaa: Húrin jää yksin jatkamaan vaelluksiaan, joista vuoden 1930 The Quentan perusteella tunnetaan käynti Nargothrondissa[lähde?] ja lohikäärmeen aarteen (painetussa Silmarillionissa Nauglamírin) vieminen Doriathiin.[lähde?]

Viitteet

  1. Ks. HoME XI, s. 298.
  2. HoME XI, s. 251-310.
  3. HoME XI, s. 251-255.
  4. HoME XI, s. 255-258.
  5. HoME XI, s. 258-259.
  6. HoME XI, s. 258.
  7. Ks. HoME XI, s. 260. Kertomuksen alkuosa: HoME XI, s. 260-265; kommentaari: HoME XI, s. 265-271.
  8. HoME XI, s. 271-297.
  9. HoME XI, s. 297-298.
  10. HoME XI, s. 298-310.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia