Suora tie

Kontuwiki
Ohjattu sivulta Suora Tie
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suora tie[1] (engl. Straight Road) eli Suora väylä[2] (engl. Straight Way) on reitti, jota pitkin haltiat pystyivät kulkemaan Kuolemattomille maille vielä senkin jälkeen, kun Maailman muuttuminen oli erottanut sen näkyväisten maiden piiristä ja maailmasta oli tullut pyöreä.[3]

Merenkävijöiden tarinat

Maailman muuttumisen jälkeen syntyi tarinoita, joiden mukaan veden varaan joutuneet merenkulkijat olisivat päässeet Suoralle tielle ja aina Avallónën satamaan tai jopa Amanin rannoille saakka ennen kuolemaansa,[4] mutta se tiedetään varmasti, että haltiat saattoivat käyttää Suoraa tietä kolmannella ajalla ja purjehtia ainakin Círdanin ylläpitämistä Harmaista satamista Kuolemattomille maille.[5]

Velhot

Muutaman kerran Suoraa tietä on käytetty myös matkustamiseen Kuolemattomilta mailta Keski-Maahan. Vuoden 1000 ka. tienoilla,[6] istari eli velhot tulivat Keski-Maahan. Círdan tiesi – ja kertoi tietonsa Galadrielille ja Elrondille – että he saapuivat Meren takaa.[7] He eivät ilmeisesti tulleet yhdessä, vaan Saruman tuli ensin, sitten Alatar ja Pallando sekä Radagast, viimeisenä Gandalf.[8] Tolkien arvelee myöhäisissä kirjoituksissaan vielä, että todennäköisesti Saruman tuli ensimmäisenä ja yksin, Gandalf ja Radagast luultavasti yhdessä – Alatar ja Pallando mahdollisesti jo Glorfindelin kanssa.[9]

Glorfindel

Myöhäisissä kirjoituksissaan J. R. R. Tolkien käsitteli myös Glorfindelin tarinaa, ja päätteli, että tämä Gondolinin tuhossa surmansa saanut haltia sai Manwëlta uuden hröan (ruumiin) ja palasi Suoraa tietä pitkin Keski-Maahan jo toisella ajalla ennen Númenorin tuhoa auttamaan Gil-galadia ja Elrondia taistelussa Sauronia vastaan.[10]

Kolmannen ajan loppu ja neljäs aika

Kun syksyllä 3018 ka. Sormuksen viejä Frodo Reppuli kumppaneineen kohtasi Konnun metsissä Gildor Inglorionin seurueineen, tämä kertoi hobiteille, että he ovat "pakolaisia, ja useimmat suvuistamme ovat jo aikaa lähteneet, ja mekin viivymme täällä enää vain hetken ennen kuin palaamme Suuren meren taa".[11]

Jonkin verran tietoja haltioiden lähdöstä Suoralle tielle oli levinnyt jo aiemmin hobittienkin pariin, sillä Samvais Gamgi kertoili Vihreässä lohikäärmeessä keväällä 3018 kl. haltioista Ted Hiesulillle:

"Aallot vie, vie, vie meren yli, he menevät länteen ja jättävät meidät."[12]

Samvais sanoi Hiesulille saaneensa tietonsa työnantajaltaan [Frodo Reppulilta], joka oli kertonut, että "he purjehtivat pois".[12]

Merkittävimmät Harmaista satamista Länteen purjehtineista olivat 29. syyskuuta 3021 ka. matkaan lähteneet Elrond ja Galadriel seurueineen, mukanaan velho Gandalf (sekä velhon hevonen Hallavaharja) ja Sormuksen viejät Bilbo Reppuli ja Frodo Reppuli.[13] Heidän lähtöönsä liittyy myös kuvaus Suorasta tiestä:

Ja laiva pujehti Suurelle merelle ja länteen kunnes eräänä sateisena yönä Frodo tunsi viimein ilmassa suloisen tuoksun ja kuuli veden yli kantautuvaa laulua. Ja silloin oli kuin hänen unessaan Bombadilin talossa: harmaa sadeverho muuttui hopeaksi ja lasiksi ja vetäytyi pois, ja auringon ponnahtaessa taivaalle hän näki valkeat rannat ja niiden takana kaukaisen vihreän maan.[14]

Myös etelämpänä Keski-Maassa asuvat haltiat purjehtivat Suoralle tielle Edhellondin satamasta Gondorista, kuten käy ilmi Amrothin ja Nimrodelin tarinasta.[15] Lisäksi Sormuksen saattueeseen kuulunut haltia Legolas rakensi kuningas Elessarin kuoleman (120 na.) jälkeen "harmaan laivan" ja purjehti sillä Länteen, mahdollisesti mukanaan kääpiö Gimli.[16] Tämä on viimeinen tunnettu maininta Suoran tien käyttäjistä. J. R. R. Tolkien kertoo Tarun Sormusten herrasta liitteen F lopussa eldarista, että "heidän valtansa on aikaa kadonnut ja nyt he elävät maanpiirin ulkopuolella eivätkä enää palaa",[17] mikä viittaa siihen, että kaikki eldar olisivat lähteneet Suoraa tietä pitkin Kuolemattomille maille.

Viitteet

  1. Kirjoitusasu Silmarillionissa: "Suora Tie, Suora Väylä".
  2. Silm., Hakemisto, s. 423 s.v. Suora Tie, Suora Väylä / ***.
  3. Silm., Akallabêth, s. 351-352 / ***.
  4. Silm., Akallabêth, s. 352 / ***.
  5. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 356 / ***.
  6. KTK 4.II, Istari, s. 530. Tekstin Kolmas Aika ja Mahtisormukset mukaan velhot tulivat, kun "ensimmäiset varjot havaittiin Synkmetsässä" (Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 373 / ***), mikä tapahtui Vuosien kirjan mukaan noin vuonna 1050 ka. (TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1123). Vuosien kirjan kolmannen ajan johdannossa puolestaan sanotaan: "Kun oli kulunut noin tuhat vuotta ja ensimmäinen varjo oli langennut Suuren vihermetsän ylle..." (TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1121).
  7. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 373 / ***; KTK 4.II, Istari, s. 531. Ks. myös TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1121-1122 = KTK 4.II, Istari, s. 535.
  8. KTK 4.II, Istari, s. 532.
  9. HoME XII, s. 384. Ks. alla.
  10. Ks. esim. HoME XII, s. 381-382.
  11. TSH I/1.3., Kolme kumppanusta, s. *** / *** / *** / *** / 92.
  12. 12,0 12,1 TSH I/1.2., Menneisyyden varjo, s. *** / *** / *** / *** / 57.
  13. TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / *** / *** / *** / 1061; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1135.
  14. TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / *** / *** / *** / 1061-1062.
  15. Ks. esim. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 331-332.
  16. TSH, liite A III, "Durinin heimo", s. *** / *** / *** / *** / 1117.
  17. TSH, liite F II, "Käännöksestä", s. *** / *** / *** / *** / 1176.