Sindar - jalo kieli/Verbit

Kohteesta Kontuwiki
← Adjektiivi Helge Fauskanger: Sindar – jalo kieli Pronominit →

"Sindarin verbijärjestelmää ei ole täysin ymmärretty – kaukana siitä." Näin alkoi verbien osuus alkuperäisessä sindar-artikkelissani, ja väite on suuressa määrin vieläkin totta. Sen jälkeen minulla on kuitenkin ollut tilaisuus tutustua David Salon tulkintoihin ja teorioihin sindarin verbeistä, ja niinpä seuraava teksti on paljon velkaa hänen työlleen. Davidin teoriat vaikuttavat hyvin uskottavilta. On kuitenkin ymmärrettävä, että käytössämme on tuskallisen pieni määrä esimerkkejä, ja että monet johtopäätökset jäävät tässä vaiheessa alustaviksi. Vaikka Etymologioissa on lueteltu satoja verbejä, varsinaisia sindarinkielisiä tekstejä tunnetaan niin vähän, ettei aina voi varmasti sanoa, miten verbejä on taivutettava. Etymologioissa itsessään Tolkien mainitsi toisinaan muutamia taivutusmuotoja verbin perusmuodon rinnalla, mutta hänen muistiinpanonsa ovat erittäin tiivismuotoisia ja usein on jätetty selvittämättä, mitä taivutusmuotojen on määrä tarkoittaa. Mutta jos harvoista tunnetuista esimerkeistä koettaa tehdä yleistyksiä, ottaen huomioon kaikki mitä ajatellaan tiedettävän eldarilaisten kielten fonologiasta, sindarin kehityksestä ja alkuperäisestä verbijärjestelmästä (sen mukaan kuin se voidaan johtaa quenyasta), saadaan ehkä aikaan tässä luonnosteltu järjestelmä. Yksityiskohdista voi varmasti kiistellä. Saadakseni tekstistä luettavan, hyppään suurimmaksi osaksi niiden päättelyketjujen yli, jotka ovat lopputuloksen taustalla. Varsinainen lähdeaineisto sekä tässä esitetyn järjestelmän rekonstruktion perustelut on esitetty erillisessä artikkelissa. Vaikka väitänkin, että lähdeaineisto on tutkittu läpikotaisin, tulevat julkaisut saattavat hyvinkin hajottaa palasiksi osia hahmottelemastani järjestelmästä. Kuitenkin uskoisin, että suurista linjoista voi olla suhteellisen varma.

Yleistä: sindarin verbit näyttävät jakautuvan kahteen pääluokkaan. Quenyan tavoin voidaan puhua johdetuista verbeistä ja perusverbeistä. Ensimmäinen ja suurempi luokka koostuu verbeistä jotka on alun perin muodostettu yhdistämällä alkuperäiseen vartaloon jokin pääte, kuten *- (sindarin -na), *- (sindarin -ia), *- (sindarin -da/-tha/-ta/-na, fonologisesta ympäristöstä riippuen), *- (sindarin -ra) tai *-â (sindarin -a). Koska kaikissa näissä on pääte -a, luokkaa voi nimittää myös A-vartaloisiksi. Toinen, pienempi ryhmä koostuu verbeistä, jotka ovat peräisin suoraan alkuperäisestä vartalosta ilman suffiksia. Esimerkiksi nag- "purra" on yksinkertaisesti pelkkä vartalo NAK sindarilaisessa muodossaan. Koska tämän luokan verbien preesensvartalossa on -i-, niitä voi nimittää myös I-vartaloisiksi.

Suffiksit: Monissa muodoissaan sindarin verbeihin (johdettuihin tai perusverbeihin) liittyy päätteitä, jotka ilmoittavat luvun ja persoonan. Kuten quenyassa, sindarissa liitetään pääte -r verbeihin joiden subjekti on monikossa, vrt. lause gyrth i-chuinar "kuolleet jotka elävät" (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 522 (kirje 332)) (cuinar "elävät, ovat elossa" tässä sattumalta nasaalimutaation kokeneessa muodossa chuinar, joka on monikko verbistä cuina "elää, on elossa"). Muut päätteet ilmaisevat eri persoonia. Tunnettuihin pronominaalipäätteisiin kuuluvat -n "minä", -m "me" ja ilmeisesti -ch tai -g "sinä" (mahd. myös "te"). Mahdollisesti monikon päätteellä -r on pelkän monikollisuuden lisäksi merkitys "he". Verbi cuina- "elää, olla elossa" voi nähtävästi saada sellaisia muotoja kuin cuinon "(minä) elän" (muodosta *cuinan), cuinam "(me) elämme", cuinach tai cuinag "(sinä) elät" (mahd. myös "(te) elätte") ja cuinar "(he) elävät". 3. persoonan yksiköllä ei näytä olevan omaa päätettä: cuina "(hän, se) elää". 3. persoonan yksikköä voi joissakin tapauksissa pitää perusmuotona, johon eri päätteet lisätään muiden persoonien ja lukujen muodostamiseksi.


Johdetut verbit

Johdettujen verbien (A-vartaloiset) taivutus näyttää suhteellisen yksioikoiselta, suurimmaksi osaksi se on sarja päätteitä. Epäsuorat todisteet viittaavat mahdollisesti siihen, että Tolkien olisi nimennyt tämän verbiluokan "heikoiksi" verbeiksi.

Infinitiivi

Infinitiivi muodostetaan päätteellä -o, joka syrjäyttää päätteen -a:

  • bronia- > bronio "kestää"
  • dagra- > dagro "sotia"
  • esta- > esto "kutsua, nimetä"
  • ertha- > ertho "yhdistyä"
  • lacha- > lacho "liekehtiä"
  • linna- > linno "laulaa"
  • harna- > harno "haavoittaa"

Preesens

Yksikön kolmannen persoonan preesens on identtinen A-vartalon kanssa:

  • bronia- "kestää" > bronia "kestää"
  • dagra- "sotia" > dagra "sotii"
  • ertha- "yhdistyä"> ertha "yhdistyy"
  • esta- "kutsua, nimetä" > esta "kutsuu, nimeää"
  • lacha- "liekehtiä" > lacha "liekehtii"
  • linna- "laulaa" > linna "laulaa"
  • harna- "haavoittaa" > harna "haavoittaa"

Yllä mainitut pronomini- tai monikon päätteet lisätään tähän muotoon: broniar "kestävät" broniam "kestämme" jne. Huomaa että yksikön ensimmäisen persoonan pääte -n aiheuttaa viimeisen -a:n muuttumisen -o:ksi: siis bronion "kestän", dagron "sodin" jne.

Imperfekti

Tämän luokan yksikön kolmannen persoonan imperfekti muodostetaan suurimmassa osassa sanoja päätteellä -nt:

  • bronia- "kestää" > broniant "kesti"
  • dagra- "sotia" > dagrant "soti"
  • esta- "kutsua, nimetä" > estant "kutsui, nimesi"
  • ertha- "yhdistyä"> erthant "yhdistyi"
  • lacha- "liekehtiä" > lachant "liekehti"
  • linna- "laulaa" > linnant "lauloi"
  • harna- "haavoittaa" > harnant "haavoittaa"

Jälleen voidaan lisätä pronomini- tai monikon päätteitä, aivan kuin preesensissä. Silloin päätteestä -nt tulee -nne-:

  • broniant "kesti" > bronianner "(he) kestivät" (myös erillisen subjektin kanssa käytetty monikko, esim. in Edhil bronianner "haltiat kestivät"), broniannen "kestin", broniannem "kestimme" jne.

Esimerkiksi verbin "lauloivat" olettaisimme olevan linnanner (koska "lauloi" on linnant), mutta jos sanassa olisi "tupla-nn", se todennäköisesti supistuisi: "lauloivat" voi olla yksinkertaisesti linner.

Futuuri

Futuuri muodostetaan lisäämällä vartaloon pääte -tha:

  • bronia- "kestää" > broniatha "kestää" ("tulee kestämään")
  • dagra- "sotia" > dagratha "sotii" ("tulee sotimaan")
  • esta- "kutsua, nimetä" > estatha "kutsuu, nimeää" ("tulee kutsumaan…")
  • ertha- "yhdistyä"> erthatha "yhdistyy"
  • lacha- "liekehtiä" > lachatha "liekehtii"
  • linna- "laulaa" > linnatha "laulaa"
  • harna- "haavoittaa" > harnatha "haavoittaa"

Jälleen voidaan lisätä pronomini- ja monikon päätteitä, noudattaen samoja sääntöjä kuin preesensissä. Ja samoin kuin preesensissä, yks. 1:n pääte -n aiheuttaa viimeisen -a:n muuttumisen -o:ksi: broniathon "kestän (tulevaisuudessa)" (linnathon, "laulan (tulevaisuudessa)" on itse asiassa vahvistettu TSH:ssa). Muuten viimeinen -a on muuttumaton: broniatham "kestämme", linnathar "laulavat" jne.

Imperatiivi

Imperatiivi muodostetaan päätteellä -o, joka syrjäyttää -a:n. Tässä verbiluokassa imperatiivi on siis identtinen infinitiivin kanssa (katso edellä). Imperatiivi päätteellä -o kattaa kaikki persoonat (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 531 (kirje 347)); siksi muoto on sama oli käsky suunnattu yhdelle tai usealle ihmiselle. Eräs haltia huusi daro! "pysähtykää!" koko Saattueelle kun he saapuivat Lórieniin; ks. TSH I/2.6. (Quenyassa voi halutessaan erottaa monikon ja yksikön imperatiivissa; emme tiedä onko se ollenkaan mahdollista sindarissa.)

Aktiivin partisiippi

Aktiivin partisiippi (jota kutsutaan myös partisiipin preesensiksi) on verbistä johdettu adjektiivi. Se kuvailee tekijän tilaa tämän suorittaessa verbin osoittamaa tekoa. (Jos laulat olet laulava, näin ollen laulava on verbin "laulaa" partisiipin preesens). Sindarissa johdettujen verbien partisiipin preesens muodostetaan päätteellä -ol, joka syrjäyttää verbin vartalon -a:n:

  • bronia- "kestää" > broniol "kestävä"
  • glavra- "lörpötellä" > glavrol "lörpöttelevä"
  • ertha- "yhdistyä" > erthol "yhdistyvä"
  • lacha- "liekehtiä" > lachol "liekehtivä"
  • linna- "laulaa" > linnol "laulava"
  • harna- "haavoittaa" > harnol "haavoittava"

(Esimerkki glavrol on vahvistettu, HoMe V, s. 358 s.v. GLAM; ks. myös chwiniol "pyörivä" verbistä chwinio "pyöriä", HoMe V, s. 388 s.v. SWIN. Kypsässä sindarissa, toisin kuin Etymologioiden "noldorissa" pitäisi todennäköisesti olla hw- chw-:n sijasta.) Näyttää siltä, että näin muodostettavilla adjektiivipartisiipeilla ei ole erityistä monikkomuotoa toisin kuin suurimmalla osalla muista adjektiiveista.

Aktiivin partisiipin perfekti

On myös olemassa toinen aktiivinen partisiippi, jota voi kutsua aktiivin partisiipin perfektiksi. Merkitykseltään se on samanlainen kuin -ol-päätteinen partisiipin preesens, paitsi että se ei kuvaile jonkun (tai jonkin) verbin toimintaa suorittavan tilaa; se kuvaa jonkun sellaisen tilaa, joka jo on suorittanut toiminnan. Ilmeisesti se muodostetaan päätteellä -iel, joka syrjäyttää vartalon -a:n (tai -ia-vartaloisten verbien kyseessä ollessa koko päätteen):

  • esta- "kutsua, nimetä" > estiel "kutsuttuaan, nimettyään" (engl. having named)[1]
  • hwinia- "pyöriä" > hwíniel "pyörittyään"
  • linna- "laulaa" > linniel "laulettuaan"

Monien -ia-loppuisten verbien ollessa kyseessä, vastaavat tapaukset antavat ymmärtää, että vartalon vokaali pitenee kuten yllä tapauksessa hwíniel vartalosta hwinia-. (Verbit siria- "virrata", thilia- "kimmeltää", ja tiria- "katsoa" käyttäytyisivät oletettavasti samalla tavalla: síriel, thíliel, tíriel.) Tällä on kuitenkin jokseenkin monimutkaisia seurauksia. Jos uskallamme luottaa fonologiseen järjestelmään, josta näemme vilauksen Tolkienin töissä, meidän täytyy usein ottaa huomioon, mikä oli näiden verbien alkuperäinen vokaali.

Kun alkuperäisessä, primitiivisessä juuressa tai vartalossa oli vokaali A, partisiipin perfekti olisi ó (edustaen pitkää á:ta, sillä aiempi pitkä á oli muuttunut ó:ksi sindarissa):

  • beria- "suojella" (juuri BAR) > bóriel "suojeltuaan"
  • gweria- "pettää" (juuri WAR) > gwóriel "petettyään"
  • henia- "ymmärtää" (juuri KHAN) > hóniel "ymmärrettyään"
  • pelia- "levittää" (juuri PAL) > póliel "levitettyään"
  • penia- "asettaa (paikalleen)" (juuri PAN) > póniel "asetettuaan"
  • renia- "harhautua" (juuri RAN) > róniel "harhauduttuaan"
  • revia- "lentää, purjehtia" (juuri RAM) > róviel "lennettyään"
  • telia- "leikkiä" (juuri TYAL) > tóliel "leikittyään"

Huomaa erityisesti egleria- "ihannoida, ylistää" (sukua sanalle aglar "kunnia"), jonka partisiipin perfekti saattaa olla aglóriel "ylistettyään".

Sanojen, joiden alkuperäisessä vartalossa oli vokaali O tai U, partisiipin perfekti on ú (joka edustaa aiempaa pitkää ó:ta, josta on sindarissa tullut ú):

  • delia- "piiloutua, salata" (juuri DUL) > dúliel "piilouduttuaan, salattuaan"
  • elia- "sataa" (juuri ULU) > úliel "sadettuaan"
  • eria- "nostaa" (juuri ORO) > úriel "nostettuaan"
  • heria- "alkaa yhtäkkiä" (juuri KHOR) > húriel "alettuaan yhtäkkiä"

(Arkaaisessa sindarissa oli helpompi pitää tämä kategoria erillään yllä olevasta, koska verbeissä oli aiemmin ö e:n tilalla: dölia- jne. Kun ö:stä sittemmin on tullut e, nämä verbit täytyy opetella ulkoa.) Verbi bronia- "kestää" (juuri BORÓN-) tuottaa vastaavasti muodon brúniel "kestettyään". On tosiaan mysteeri, miksi bronia- ei ilmene muodossa *brenia- (arkaainen *brönia-); kaikissa vastaavissa tapauksissa pääte -ia aiheuttaa umlautin (vertaa esim. delia-, vanhempi dölia-, muodosta *duljâ- tai myöhempi *dolja-).

Muissa kuin -ia-päätteisissä johdetuissa verbeissä saattaa esiintyä yksinkertainen umlaut, kun lisätään pääte -iel (emme voi olla tästä varmoja). Jos näin on, vokaaleista a ja o molemmista tulee e (o:sta siis tuli arkaaisessa sindarissa ö, joka myöhemmin yhdistyi e:n kanssa):

  • awartha- "hylätä" > ewerthiel "hylättyään"
  • banga- "vaihtaa" > bengiel "vaihdettuaan"
  • dortha- "pysyä, jäädä" > derthiel "pysyttyään" (arkaainen dörthiel)
  • edonna- "siittää" > edenniel "siitettyään" (arkaainen edönniel)

Verbivartaloissa, joissa on e tai i, ei tapahdu umlautia:

  • critha- "niittää" > crithiel "niitettyään"
  • ertha- "yhdistää" > erthiel "yhdistettyään"

Myöskään vartalot, joissa on diftongi (ei, ui, ae, au jne.), eivät muutu:

  • eitha- "loukata" > eithiel "loukattuaan"
  • gruitha- "kauhistaa" > gruithiel "kauhistettuaan"
  • maetha- "taistella" > maethiel "taisteltuaan"
  • baugla- "alistaa" > baugliel "alistettuaan"

Passiivin partisiippi

Viimeinen partisiippimuoto, josta mitään tiedämme, on passiivin partisiippi (eli partisiipin preteriti), adjektiivi, joka kuvaa jonkun tai jonkin tilaa, joka on, tai on ollut, teon kohde: Jos joku näkee sinut, olet nähty; "nähty" on siis verbin "nähdä" passiivin partisiippi. Sindar muodostaa normaalisti passiivin partisiipin lisäämällä adjektiivipäätteen -en yksikön kolmannen imperfektimuotoon. Koska johdettujen verbien imperfekti muodostetaan päätteellä -nt, vastaava passiivin partisiippi päättyy -nnen, joka edustaa päätettä -nten (sindarin fonologia kun vaatii, että konsonanttipari nt muuttuu vokaalien välillä nn:ksi):

  • gosta- "pelätä suunnattomasti" > gostannen "pelätty" (vrt. gostant verbin imperfektimuotona)
  • egleria- "ylistää" > egleriannen "ylistetty"
  • eitha- "loukata" > eithannen "loukattu"
  • esta- "kutsua, nimetä" > estannen "kutsuttu, nimetty"
  • ertha- "yhdistää" > erthannen "yhdistetty"
  • gruitha- "kauhistua" > gruithannen "kauhistettu"
  • harna- "haavoittaa" > harnannen "haavoitettu"
  • maetha- "taistella" > maethannen "taisteltu"
  • baugla- "alistaa" > bauglannen "alistettu"

Verbin linna- "laulaa" passiivin partisiipiksi voisi odottaa muotoa linnannen ("laulettu"), mutta kuten muissa tapauksissa, joissa "tupla-nn" esiintyisi, muoto todennäköisesti supistetaan: linnen.

Muodoltaan partisiipin passiivi on samanlainen kuin yksikön ensimmäisen imperfekti: gostannen voisi tarkoittaa myös "pelkäsin", egleriannen on myös "ylistin" jne. Asiayhteydestä on pääteltävä, kumpaa kulloinkin tarkoitetaan.

Joissain tapauksissa, joissa verbi on intransitiivinen (eli kun verbillä ei voi olla suoraa objektia, esim. mennä), passiivin partisiippi voi kuvata tilaa, jossa teon suorittanut on teon suoritettuaan. Esimerkiksi se, joka menee on sen jälkeen mennyt. ("mennyt" on verbin "mennä" passiivin partisiippi). Vastaavasti intransitiiviverbin, kuten lacha- "leimahtaa" partisiipin passiivia (lachannen) voidaan kenties käyttää kuvaamaan leimahtanutta tulta. Mutta sindarissa saattaa olla parempi käyttää aktiivin partisiipin perfektiä sen sijaan (kuten tässä tapauksessa lechiel); ks. yllä.

Toisin kuin aktiivin partisiipeilla (näin ajattelemme), partisiipin passiivilla on erityinen monikkomuoto (jota käytetään, kun partisiippi kuvaa monikollista sanaa). Tämä muodostetaan muuttamalla pääte -nnen päätteeksi -nnin, yhdistettynä koko sanan kattavaan I-umlautiin. Kuten tavallista, tämän seurauksena vokaalit a ja o, missä ne esiintyvät, muuttuvat e:ksi (mutta jälleen, e:ksi muuttuva o oli itse asiassa ö arkaaisessa sindarissa):

  • harnannen "haavoitettu" > hernennin "haavoitetut"
  • gostannen "pelätty" > gestennin "pelätyt" (arkaainen göstennin)

Huomaa, että pääte -a itse verbin vartalossa, tässä viimeinen -a sanoissa harna- ja gosta-, muuttuu myös umlautin vaikutuksesta e:ksi: monikossa muodosta -annen tulee aina -ennin.

Umlaut ei vaikuta vokaaleihin e ja i:

  • linnen "laulettu" > linnin "lauletut"
  • erthannen "yhdistetty" > erthennin "yhdistetyt"

Eikä edelleen myöskään diftongeihin (ei, ae, ui, au jne.):

  • eithannen "loukattu" > eithennin "loukatut"
  • gruithannen "kauhistettu" > gruithennin "kauhistetut"
  • maethannen "taisteltu" > maethennin "taistellut"
  • bauglannen "alistettu" > bauglennin "alistetut"

Samankaltaisesta syystä saattaa olla, että verbin boda- "kieltää" passiivin partisiipin tulisi olla bodennin, ei **bedennin, jossa on umlaut o > e, koska tämä o edustaa vanhempaa diftongia au (vertaa sukulaissanaa baw! "ei! älä!")

Gerundi

Viimeinen verbimuoto, josta tiedämme mitään, on gerundi, itse asiassa johdettu substantiivi, nimi verbin kuvaamalle toiminnalle. Englannissa gerundit muodostetaan päätteellä -ing, esim. thinking verbistä think. Englannissa gerundia ja aktiivin partisiippia ei voi muodoltaan erottaa toisistaan; molemmat päättyvät -ing. [Suomessa vastaava verbimuoto on IV infinitiivi, jonka pääte on -minen, esim. ajatteleminen verbistä ajatella. Suomessa muotojen päällekkäisyyksiä ei tässä kohtaa ole. Suom. huom.] Partisiipilla on kuitenkin adjektiivinen merkitys ja gerundi on substantiivi, ja [myös] sindarissa näiden muodot ovat erilaiset. Kaikkien johdettujen, tai A-vartaloisten verbien gerundi muodostetaan päätteellä -d:

  • bronia- "kestää" > broniad "kestäminen" (= kestävyys)
  • nara- "kertoa" > narad "kertominen" (kuten "tarun kertominen")
  • ertha- "yhdistää" > erthad "yhdistäminen" (abstraktina = unioni, liitto, kohtaaminen)

(Vertaa Mereth Aderthad, Jälleennäkemisen juhla, joka mainitaan Silmarillionissa.)

Vaikuttaa siltä, että gerundia käytetään usein paikoissa, joissa englannissa ja suomessa käytettäisiin infinitiiviä. Kuninkaan kirjeessä (King’s Letter, HoMe IX, s. 129) Aragorn kirjoittaa että hän aníra – – suilannad mhellyn în = "haluaa – – tervehtiä ystäviään", kirjaimellisesti "haluaa ystäviensä tervehtimistä". On todella mahdollista, että Tolkien oli päättänyt hylätä päätteillä -o ja -i varustetut infinitiivit (jälkimmäistä koskien: katso alla) ja korvata ne gerundilla. Näitä o- ja i-infinitiivejä ei esiinny missään Etymologioita uudemmassa lähteessä. Tämän ei tarvitse merkitä paljoa, sillä Etymologioiden jälkeiset todisteet ovat hyvin hajanaisia, mutta yleisesti käyttäisin gerundeja vastaamaan englannin infinitiiviä sindarissa.

HUOM. Kuten yllä mainitaan, lauseen objekti lenitoituu (sille tapahtuu pehmeä mutaatio). Täytyy huomata, että lauseessa aníra – – suilannad mhellyn în = "haluaa – – tervehtiä ystäviään" tai kirjaimellisesti "toivoo ystäviensä tervehtimistä", objekti olisi kieliopin näkökulmasta epäilemättä suilannad eli tervehtiminen. Lauseen looginen objekti on kuitenkin mellyn "ystävät", ja tämä sana lenitoidaan (mhellyn). Gerundia suilannad ei lenitoida (muotoon *huilannad). Tämä on vahva osoitus siitä, että gerundi käsitetään tässä infinitiivinä – ei substantiivina, joka voitaisiin lauseen objektina lenitoida. Lenitio vaikuttaa tässä loogiseen objektiin, sanaan "ystävät".

Perusverbit

Perus- eli päätteettömien verbien (joita kutsutaan myös primaariverbeiksi) taivutus on jonkin verran monimutkaisempaa kuin johdettujen verbien. Tolkien on saattanut pitää tätä verbiryhmää "vahvoina" verbeinä; ks. HoMe XI, s. 415.

Infinitiivi

Infinitiivi muodostetaan päätteellä -i (ei -o kuten A-kantaisilla):

  • fir- > firi "kuolla, haipua"
  • gir- > giri "vapista"
  • ped- > pedi "puhua"
  • pel- > peli "kuihtua"
  • redh- > redhi "kylvää"

Tämä pääte aiheuttaa vokaaleille a ja o umlautin, joka muuttaa kummankin e:ksi:

  • blab- > blebi "läpättää, lyödä"
  • dag- > degi "surmata"
  • dar- > deri "pysähtyä"
  • nor- > neri "juosta" (arkaainen nöri)
  • tol- > teli "tulla" (arkaainen töli)
  • tog- > tegi "johtaa" (arkaainen tögi)

Jotkut verbit ovat infinitiivissä väistämättä samanmuotoisia; esimerkiksi verbien can- "kutsua, huutaa" ja cen- "nähdä" molempien infinitiivi on ceni. On pääteltävä asiayhteydestä kumpaa tarkoitetaan. (Mutta kuten yllä ehdotetaan, sindarissa käytetään usein gerundia siinä, missä infinitiiviä englannissa tai suomessa, ja silloin ero säilyy: caned "huutaminen", mutta cened "näkeminen".)

Preesens

Näiden verbien preesens muodostetaan kahdella eri tavalla. Yksikön kolmas persoona, joka ei tarvitse erityistä päätettä, on sama kuin verbin vartalo, mutta yksitavuisten verbivartaloiden vokaali pitenee:

  • dar- "pysähtyä" > dâr "pysähtyy"
  • fir- "kuolla, haipua" > fîr "kuolee, haipuu"
  • ped- "puhua" > pêd "puhuu"
  • tol- "tulla" > tôl "tulee"

(Tämä kattaa kenties myös englannin yhdistetyt aikamuodot: "is stopping", "is fading" jne., mutta emme voi olla varmoja tästä; katso HUOM. (i) alla.) Vahvistettuja esimerkkejä tällaisista muodoista ovat blâb (verbin blebi- "läpättää, lyödä" preesens, HoMe V, s. 380 s.v. PALAP) ja hakusanan TUL- alla (HoMe V, s. 395) annettu selväsanaisempi esimerkki: tôl on käännetty "(hän) tulee", mistä nähdään selvästi sen olevan yksikön kolmannen persoonan muoto verbistä teli "tulla". Käännös käyttää englannin maskuliinista pronominia ("he comes"), mutta kyseessä on yleinen yksikön kolmannen persoonan muoto, jota voidaan käyttää, vaikka tekijä ei olisi maskuliininen tai edes elollinen. Tämä nähdään toisesta saman muodon sisältävästä esimerkistä, lauseesta tôl acharn "kosto saapuu" (HoMe XI, s. 254; sivun 301 mukaan Tolkien kirjoitti myöhemmin sen sijaan tûl acharn, mutta tämän muutoksen hyväksyminen aiheuttaisi niin suuren sekasorron verbijärjestelmässä ja fonologiassa, että on paras jättää se huomioimatta tässä vaiheessa). Sanaan acharn "kosto" ei tavallisesti viitattaisi pronominilla "hän".

HUOM. (i). Myös preesens pêd "puhuu" on vahvistettu; se esiintyy (sattumalta lenitoidussa muodossa: bêd) VT:n numerossa 41 (s. 11), josta käy ilmi, että se vastaa quenyan aoristia quete. On epäselvää, onko sindarilla preesensistä eroavaa aoristia; jos on, muodot kuten pêd ovat todennäköisesti aoristeja. Pêd tarkoittaisi "puhuu" (engl. "speaks") erona preesensiin "on puhumassa, puhuu parhaillaan" (engl. "is speaking").

HUOM. (ii). Sanan lopussa v kirjoitetaan f:nä. Siksi yksikön kolmannen preesens verbillä lav- "nuolla" on lâf. Toisissa muodoissa, joissa v ei ole sanan viimeinen kirjain, se myös kirjoitetaan v:nä (esim. levin "nuolen", vrt. alla).

Monitavuisissa perusverbeissä (joissa yleensä on jokin prepositionaalinen rakenne etuliitteenä) vokaali ei pidenny, ja yksikön kolmannen preesens on sama muoto kuin itse verbivartalo:

  • osgar- "leikata ympäri, amputoida" > osgar "amputoi" (tämä muoto mainitaan erityisesti: HoMe V, s. 379 s.v. OS)

Kuten on alustavasti hahmoteltu, kaikkiin preesensmuotoihin paitsi yksikön kolmanteen vaaditaan jokin pääte. Nämä päätteet lisätään infinitiivin kaltaiseen verbimuotoon, siksi pääte -i ja umlaut, kun verbivartalossa on a tai o (i ja e pysyvät muuttumattomina):

  • dar- "pysähtyä" > derin "pysähdyn", derir "pysähtyvät" (esim. in Edhil derir "haltiat pysähtyvät"), derig/derich "pysähdyt", derim "pysähdymme"
  • fir- "haipua, kuolla" > firin "kuolen" (jne. eri päätteillä)
  • ped- "puhua" > pedin "puhun" jne.
  • tol- "tulla" > telin "tulen" jne.
  • osgar- "amputoida" > esgerin "amputoin" jne.

Tätä muotoa on pitkään luultu perfektiksi, mikä käsitys esiteltiin myös tämän artikkelin aiemmissa versioissa. Näin luultiin ensisijaisesti Gilraenin linnodin vuoksi, TSH:n liitteessä A: Onen i-Estel Edain, ú-chebin estel anim. Se on käännetty alaviitteessä "Annoin Toivon dúnedainille, itse jäin paitsi" (kirjaimellisesti "Annoin Toivon dúnedainille, minä en ole pitänyt toivoa itselleni"). Kuitenkin muiden esimerkkien valossa voi olla parasta tulkita ú-chebin preesensmuodoksi (ja kääntää "en pidä toivoa itselleni"), olettaen että Tolkienin perfektimuotoinen käännös "I have kept no hope for myself" on hivenen vapaa ja tekee myönnytyksen luonnolliselle englannille. (Ennen oli epäselvää, mikä oli ú-chebinin perusmuoto; poistamalla negatiivisen etuliitteen ú- "ei, epä-" ja pehmeän muunnoksen h > ch jonka se aiheuttaa, meille jää hebin "pidän". Tämä voisi tulla vartaloista hab-, heb- tai hob- "pitää (kiinni), säilyttää", umlaut kun neutraloi vokaalit muodossa hebin. Kannan KHEP "pitää, säästää" (VT 41, s. 6), täytyy kuitenkin olla tämän verbin taustalla oleva kanta; perusmuoto on siis heb-.)

Imperfekti

Perusverbien imperfekti käsittää nasaaliloppuliitteen tai väliliitteen, vaikka tämä joskus assimiloituu muotoon, josta sitä ei enää tunnista. Tässä keskitytään ensin yksikön kolmannen muotoihin, koska muut muodot voidaan edelleen johtaa niistä.

Kun verbi päättyy äänteeseen -r, pääte -n yksinkertaisesti liitetään kantaan (jäännös pidemmästä imperfektin päätteestä -ne, joka on edelleen käytössä quenyassa):

  • dar- "pysähtyä" > darn "pysähtyi"
  • gir- "vapista" > girn "vapisi"
  • nor- "juosta" > norn "juoksi"

Kirjaimeen -n päättyvät vartalot käyttäytyvät todennäköisesti samalla tavoin (cen- "nähdä" > cenn "näki"). Kirjaimeen -l päättyvillä verbeillä -n-pääte todennäköisesti assimiloituu siihen (pel- "kuihtua" > pell "kuihtui"). Esimerkkejä ei ole, mutta tähän voidaan päätyä quenyan perusteella.

Mitä tulee verbivartaloihin, jotka päättyvät -b, -d, -g, -v, -dh, imperfektiä osoittava nasaalielementti esiintyy näissä väliliitteenä päätteen sijaan. Se tarkoittaa, että sitä ei lisätä sanan perään, vaan viimeisen konsonantin eteen. Tällä on seurauksia, jotka voivat yllättää eldarilaisten kielten kehitykseen tutustumattoman opiskelijan. Sindarissa vokaalin jälkeiset -b, -d, -g, -v, -dh periytyvät aiemmista p, t, c, b (tai m) ja d:stä. Mutta liitettäessä nasaali vokaalin ja konsonantin väliin, tämä muutos ei voi tapahtua: liite "suojaa" konsonanttia vokaalilta, joka muuten aiheuttaisi sen muuttumisen. Siksi -b, -d, -g palaavat p, t, c:ksi liitteen jälkeen. Itse asiassa ne eivät palaa, ne eivät koskaan muuttuneetkaan:

  • had- "singota, heittää" > hant "sinkosi, heitti" (alkuperäinen kanta KHAT; tämä imperfekti on itse asiassa erikseen mainittu: HoMe V, s. 363)
  • cab- "hypätä" > camp "hyppäsi" (alkuperäinen kanta KAP)
  • dag- "tappaa, surmata" > danc "surmasi (alkuperäinen kanta NDAK; sindarissa c = k).

(Kuten saattaa huomata, nasaaliliite joka useimmiten on n, assimiloituu m:ksi ennen p:tä.)

Oletettavasti dh, aikaisemmasta d:stä käyttäytyy samalla tavalla:

  • redh- "kylvää" > rend "kylvi" (kanta RED)

Eräs vahvistettu tapaus on gwend (tai gwenn), verbin gwedhi "sitoa" imperfekti (HoMe V, s. 397 viitteen WED- alla, jossa infinitiivi annetaan muodossa "gwedi", mutta tämä on varmasti luettu väärin, oikea muoto on gweði = gwedhi; vertaa sukulaissanaan angweð = angwedh). Tolkien kuitenkin huomautti, että gwendin syrjäytti myöhemmin gwedhant (HoMe V:ssä kirjoitettu gweðant), aivan kuin se olisi johdettu verbi *gwedha-. Ehkä haltiat (/Tolkien) eivät pitäneet -nd-päätteisistä imperfekteistä. Saattaa olla, että imperfektin rend "kylvi" (ei suoraan vahvistettu Tolkienin papereissa) vastaavasti korvasi redhant myöhemmässä sindarissa.

Monitavuisten verbien imperfekti muodostetaan päätteellä -nn (-nd:n sijaan), jos rekonstruoituun sindarin fonologiaan on luottaminen. Vain kaksi sellaista verbiä tunnetaan: neledh- "mennä sisään, astua sisään" (imperf. nelenn?) ja edledh "lähteä maanpakoon" (imperf. edlenn?). Jälkimmäinen ei ole suoraan vahvistettu, vaan rekonstruoitu "noldorin" sanasta egledh- (HoMe V, s. 368 s.v. LED).

Myös v-loppuiset verbit saattavat käyttäytyä erikoisesti. Useimmiten vokaalin jälkeinen v on tullut aiemmasta b:stä, joten jossain vaiheessa nämä verbit varmasti päättyivät -mb:hen (nasaali väliliite ilmenee m:nä ennen b:tä aivan kuten ennen p:tä). Mutta sanan päättävä mb muuttui sindarissa pelkäksi m:ksi. (Vrt. {{Hist|xi|394, missä Tolkien toteaa, että sindarissa primitiivisestä *lambêsta ("kieli") tuli lam, joka varmasti edustaa aiempaa muotoa *lamb. Vertaa "noldorin" muotoa lham(b) (HoMe V, s. 367 s.v. LAB), joka vastaa sindarin sanaa lam(b). Siksi -v:hen päättyvien perusverbien imperfektin pääte saattaa olla -m, muodosta -mb:

  • lav- "nuolla" > lam (varhaisempi lamb) "nuoli" (substantiivi lam "kieli" on sukulaissana ja sen fonologinen historia on täsmälleen samanlainen)

Kuten yllä on mainittu, tähän asti johdetut muodot ovat yksikön kolmansia. Muut muodot johdetaan hyvin helposti samoilla, yllämainituilla päätteillä: -n "minä", -m "me", -r "ne, he" tai pelkkä monikkomuoto, jne. Kysymys kuuluukin, mikä yhdistävä vokaali lisätään verbin ja päätteen väliin. Fonologisen historian kannalla voisi tietysti odottaa e:tä: Quenyan muotoa quenten "sanoin" vastaavan sindarin muodon voisi olettaa olevan *pennen. Ainoa saatavilla oleva esimerkki osoittaa kuitenkin toiseen suuntaan, ja tämä onkin yksi niistä tapauksista, joissa kokonaista verbiluokkaa koskeva sääntö täytyy yleistää yhdestä muodosta. Olisin halunnut muita (ja etenkin myöhempiä) esimerkkejä varmistaakseni että tämä ei ollut vain hetkellinen oikku Tolkienin "noldorin"/sindarin kehityksessä, tai jopa lukuvirhe Christopher Tolkienin osalta.

Kyseinen esimerkki löytyy Etymologioista, HoMe V, s. 363 s.v. KHAT "singota, heittää". Aluksi esitellään verbi hedi, joka on selvästi vartalon had- täysin säännöllinen infinitiivi, mutta tämän jälkeen luetellaan kaksi muotoa, jotka erikseen ilmoitetaan imperfekteiksi: hennin ja hant. Jälkimmäinen on selvästi yksikön kolmas "heitti", muodostettuna had-:ista nasaaliliitteellä niiden sääntöjen mukaan, joita olemme yrittäneet hahmotella (jopa käyttäen tätä esimerkkiä). Mutta muodon hennin (päätteellä -n, jonka tiedetään tarkoittavan "minä"), täytyy olla yksikön ensimmäisen imperfekti "heitin". -Nt:n muuttuminen -nn:ksi vokaalien välillä on odotettavissa fonologian perusteella, mutta yllättävää on i:n käyttö yhdistävänä vokaalina ennen pronominipäätettä. Olisi houkuttelevaa sivuuttaa hennin tulkitsemalla, että se on väärin luettu hannen, mutta umlaut a > e tapahtuu nimenomaan silloin, kun seuraavassa tavussa on i. Tiedossa on tapauksia, joissa a/e ja e/i ovat sekoittuneet Tolkienin käsialaa tulkitsevien toimittajien teksteissä, mutta oletus että Christopher Tolkien onnistui tulkitsemaan väärin kaksi vokaalia samassa sanassa, ja että tulos vain sattui mukailemaan kauniisti sindarin fonologiaa, saattaa mennä liian pitkälle. Saattaa olla, että JRRT kuvitteli muotojen kuten hannen olevan uudistettuja analogisiksi vastaavien preesensmuotojen kanssa (tässä tapauksessa hedin "heitän"), missä tapauksessa yhdistävä vokaali i ja sen seurauksena myös umlaut siirtyivät imperfektiin samanlaisina kuin preesensissä: hannen > hennin.

Tämä esimerkin hyväksymisestä seuraa, että on muotoiltava seuraava sääntö: Kaikki perusverbien imperfektimuodot, paitsi yksikön kolmas, muodostetaan lisäämällä -i- ja sopiva pääte yksikön kolmannen imperfektimuotoon:

  • gir- "vapista" > imp. yks.3. girn "vapisi" > girnin "vapisin" > girnim "vapisimme", girnig/girnich "vapisit", girnir "vapisivat"
  • cen- "nähdä" > imp. yks.3. cenn "näki" > cennin "näin" (jne. päätteillä muodostettuna)

Kuten esimerkki hant > hennin osoittaa, yhdistävä vokaali i aiheuttaa normaalin umlautin edeltävässä tavussa, a ja o molemmat muuttuvat e:ksi:

  • dar- "pysähtyä, seisahtua" > imp. yks. 3. darn "pysähtyi" > dernin "pysähdyin" jne.
  • nor- "juosta" > imp. yks. 3. norn "juoksi" > nernin (arkaainen nörnin) "juoksin" jne.

Esimerkki hant > hennin kuvaa myös erästä muuta ilmiötä: kaikki imperfektissä ilmenevät sanan lopussa olevat konsonanttiryhmät eivät voi pysyä muuttumattomina kun ne eivät enää ole sanan lopussa, vaan niistä on tullut kahden vokaalin välisiä päätteen lisäämisen vuoksi. Klusterit -nt, -nc, -mp muuttuvat -nn-, -ng-, -mm-:ksi:

  • ped- "puhua" > imp. yks. 3. pent "puhui" > pennin "puhuin" jne.
  • dag- "surmata" > imp. yks. 3. danc "surmasi" > dengin "surmasin" jne.
  • cab- "hypätä" > imp. yks. 3. camp "hyppäsi" > cemmin "hyppäsin" jne.

Kuten nt:stä, myös nd:stä tulee vokaalien välissä nn:

  • gwedh- "sitoa" > imp. yks. 3. gwend "sitoi" > gwennin "sidoin" jne.

Sanan päättävä m (yleensä aiemmasta mb:sta) muuttuisi -mm-:ksi:

  • lav- "nuolla" > imp. yks. 3. lam "nuoli" > lemmin "nuolin" jne.

Futuuri

Futuurin osalta on oletettava, että pääte -tha pätee myös tähän verbiluokkaan, mutta ilmiselvästi tarvitaan jokin yhdistävä vokaali. Vaikka ainuttakaan suoraa esimerkkiä ei tunneta, analogia muiden muotojen kanssa viittaa siihen, että sanaan liitettäisiin i ennen futuuripäätettä. Tämä i aiheuttaisi normaalin umlautin missä kuuluukin. Lyhyesti sanottuna, futuuri voidaan muodostaa tässä verbiluokassa lisäämällä pääte -tha verbin infinitiivimuotoon (katso säännöt yllä):

  • dar- "pysähtyä" > inf. deri > fut. deritha "pysähtyy"
  • ped- "puhua" > inf. pedi > fut. peditha "puhuu"
  • gir- "vapista" > inf. giri > fut. giritha "vapista"
  • tol- "tulla" > inf. teli (arkaainen töli) > fut. telitha (arkaainen tölitha) "tulee"

Näihin (yks. 3) futuurimuotoihin voidaan lisätä normaalit päätteet, aivan kuin on laita johdettujen verbien kyseessä ollessa: telithon "tulen", telitham "tulemme", monikko telithar "tulevat" jne. (Kuten tavallista, -a:sta tulee -o ennen yksikön ensimmäisen päätettä -n, siksi telithon eikä **telithan.)

Imperatiivi

Perusverbien imperatiivi muodostetaan helposti päätteellä -o:

  • dar- "pysähtyä" > daro "pysähdy!"
  • ped- "puhua" > pedo "puhu!"
  • tir- "katsoa" > tiro "katso!"
  • tol- "tulla" > tolo "tule!"

Kolme näistä on vahvistettu TSH:ssa: Haltia pysäytti Saattueen käskyllä daro! sen saapuessa Lórieniin. Pedo "puhu, sano" löytyy Morian portin kirjoituksesta (pedo mellon, mikä pitäisi kääntää "sano ystävä", vaikka Gandalf ensin käsitti sen tarkoittavan "puhu, ystävä"). Puhuessaan kielillä Cirith Ungolissa Sam käyttää fraasia a tiro nin, Fanuilos! "oi katso puoleeni, Ikivalkea!" (eräs Vardan nimistä); käännös lähteissä (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 350 (kirje 211) ja RGEO, s. 72.

Aktiivin partisiippi

Tämän luokan aktiivin partisiippi käyttäisi luultavasti päätettä -el (vanhempi muoto *-ila):

  • dar- "pysähtyä" > darel "pysähtyvä/-t"
  • ped- "puhua" > pedel "puhuva/-t"
  • tol- "tulla" > tolel "tuleva/-t"

Kuitenkin vartalovokaalin ollessa i, tämä pääte näyttää laajenevan muotoon -iel (Näin tapahtuu ehkä vain äänteiden n, l ja r jälkeen, kenties sen vuoksi että ylimääräinen i joka niiden perään ilmestyy, heijastaa äänteiden n, l ja r palatalisaatiota. Palatalisaation aiheutti niiden edellä kielen vanhemmassa muodossa esiintynyt i.):

  • fir- "kuolla, haipua" > firiel "kuoleva/-t, haipuva/-t"
  • gir- "puistattaa" > giriel "puistattava/-t"
  • glir- "laulaa" (myös "lausua runoa") > gliriel "laulava/-t" (tai "lausuva/-t")
  • tir- "katsoa, vahtia" > tiriel "katsova/-t, vahtiva/-t" (ainut vahvistettu esimerkki, ks. alla)

Aktiivin partisiipin perfekti

Aktiivin partisiipin perfektin näyttäisi muodostavan pääte -iel yhdistettynä vartalon vokaalin pitenemiseen. Vokaalista i tulisi yksinkertaisesti pitkä í:

  • fir- "kuolla, haipua" > fíriel "kuoltuaan, haivuttuaan"
  • glir- "laulaa" (/"lausua") > glíriel "laulettuaan" (/"lausuttuaan")
  • tir- "katsoa, vahtia" > tíriel "katsottuaan, vahdittuaan"

(Vain vokaalin pituus siis erottaa muodot tiriel "katsova" ja tíriel "katsottuaan". Vertaa RGEO, s. 73, missä Tolkien selittää, että kun palan-diriel tarkoittaa "kauas tuijottava", palan-dírielillä taas on perfektiivinen merkitys: "tuijotettuaan kauas". Näissä sanoissa -diriel/-díriel ovat yksinkertaisesti sanojen -tiriel/-tíriel lenitoidut muodot.)

Tämä vokaalin piteneminen tapahtui luultavasti niin aikaisin, että myöhemmät pitkiin vokaaleihin vaikuttavat muutokset täytyy myös ottaa huomioon. Aiemmat é, á, ó esiintyvät vokaaleina í, ó, ú heijastaen muutosta joka tapahtui muinaissindarin aikana:

  • mad- "syödä" > módiel (vanh. mádiel) "syötyään"
  • ped- "puhua" > pídiel (pédiel) "puhuttuaan"
  • nor- "juosta" > núriel (nóriel) "juostuaan"

Vaikuttaa siltä, että kummallakaan näin muodostettavalla aktiivin partisiipilla (-el, -iel) ei ole erillistä monikkomuotoa.

Passiivin partisiippi

Tässä verbiluokassa passiivin partisiippi muodostetaan liittämällä pääte -en imperfektin yksikön kolmanteen (katso säännöt yllä):

  • dar- "pysähtyä" > imp. yks. 3. darn "pysähtyi" > pass. partis. darnen "pysähdytty"
  • sol- "sulkea" > imp. yks. 3. soll "sulki" > pass. partis. sollen "suljettu" (viimeinen muoto on ainut tästä verbistä vahvistettu: TSH:ssa viitataan Fen Holleniin, "Suljettuun Oveen" Minas Tirithissä, hollen on oletettavasti lenitoitu muodosta sollen)
  • tir- "katsoa, vahtia" > imp. yks. 3. tirn "katsoi, vahti" > pass. partis. tirnen "katsottu, vahdittu"

(Viimeinen on vahvistettu Silmarillionissa, nimessä Talath Dirnen "Vartioitu Tasanko": Dirnen on muodon tirnen lenitoitu muoto.)

Sananloppuiset -nt, -nc, -mp, -nd, -m muuttuvat jälleen muotoihin -nn-, -ng-, -mm-, -nn-, -mm- saadessaan peräänsä vokaalin:

  • ped- "puhua" > imp. yks. 3. pent "puhui" > pass. partis. pennen "puhuttu"
  • dag- "surmata" > imp. yks. 3. danc "surmasi" > pass. partis. dangen "surmattu" (vahvistettu: HoMe V, s. 375 s.v. NDAK)
  • hab- "vaatettaa" > imp. yks. 3. hamp "vaatetti" > pass. partis. hammen "vaatetettu"
  • redh- "kylvää" > imp. yks. 3. rend "kylvi" > pass. partis. rennen "kylvetty"
  • lav- "nuolla" > imp. yks. 3. lam "nuoli" > pass. partis. lammen "nuoltu"

Näiden -en-päätteisten passiivin partisiippien monikkomuoto päättyy -in, mikä aiheuttaa normaalit umlautit: a ja o molemmat muuttuvat e:ksi:

  • dangen "surmattu" > dengin "surmatut"
  • hollen "suljettu" > hellin (arkaainen höllin) "suljetut"

(Vertaa: Haudh-en-Ngengin "Surmanmäki" (sananm. "Surmattujen kumpu") Silmarillionissa; ndengin on eräs muoto sanasta dengin.) Kuten muulloinkaan, umlaut ei vaikuta vokaaleihin e tai i:

  • pennen "puhuttu" > pennin "puhutut"
  • tirnen "vahdittu" > tirnin "vahditut"

Gerundi

Viimeisenä muotona on gerundi, verbin nominaalimuoto, jota voi myös käyttää englannin tai suomen infinitiivien kääntämiseen (ks. edellä). Perusverbien gerundi muodostetaan yksinkertaisesti lisäämällä pääte -ed:

  • cab- "hypätä" > cabed "hyppääminen" (= "hyppy")
  • cen- "nähdä" > cened "näkeminen"
  • glir- "laulaa" > glired "laulaminen"
  • tol- "tulla" > toled "tuleminen"

Sindarin verbit cab- ja cen- on itse asiassa vahvistettu ainoastaan gerundeina! Silmarillionissa kuru, jossa Túrin surmasi Glaurungin oli nimeltään Cabed-en-Aras eli "Peuran loikka" ("Hyppääminen-Peuran"). Verbi cab- on ilmiselvästi lähtöisin kannasta KAP "loikka", mutta sitä ei mainita Etymologioissa tämän kannan alla (HoMe V, s. 362). Cened, "katsominen" esiintyy osana yhdyssanaa cenedril, "peili" (HoMe VI, s. 466).

Sekataivutus

Jotkut verbit, jotka muodoltaan näyttävät A-vartaloisilta, ovat itse asiassa kahden yllä määritellyn konjugaation rajalla. Eräs esimerkki on verbi drava-, "hakata". Useimmissa muodoissaan se on todennäköisesti hyvin käyttäytyvä A-vartaloinen verbi: infinitiivi dravo, preesens drava, futuuri dravatha, imperatiivi dravo, aktiivin partisiippi dravol, gerundi dravad. Mutta imperfektissä olettaisimme muotoa *dravant, jota ei kuitenkaan löydy. Tolkien ilmoitti muistiinpanoissaan (HoMe V, s. 354 s.v. DARÁM) imperf. 1. p. muodoksi drammen "minä hakkasin", mikä viittaa 3. p. muotoon dram "hän/se hakkasi". (Tolkien mainitsi myös epäsäännöllisen imperfektin dramp, jolla meidän ei nyt tarvitse vaivata päätämme – sen osalta katso "Epäsäännölliset verbit ja erikoisverbit" alla.) Imperfekti dram olisi juuri odottamamme, jos kyseessä olisi perusverbi, jonka vartalo on drav- (infinitiivi **drevi), eikä drava- (infinitiivi dravo). Toinen esimerkki on verbi nara- "kertoa" (infinitiivi naro, HoMe V, s. 374 s.v. NAR2); muinaissindarin ("muinaisnoldorin") imperfektimuodoksi on annettu narne, mikä antaa ymmärtää, että sindarin imperfekti olisi narn eikä **narant. Lyhyesti: Tiettyjen A-vartaloisten verbien (y. 3. p.) imperfekti muodostetaan kuin loppuvokaalia ei olisikaan; imperfekti muodostetaan perusverbien sääntöjä noudattaen. Muutamat esimerkkimme viittaavat siihen, että tähän ryhmään kuuluu suurin osa verbeistä, joissa on yksi konsonantti ennen loppu-a:ta kunhan tämä konsonantti ei ole th tai ch (jotka edustavat varhaisempia konsonanttiyhtymiä). Jos jätämme loppuvokaalin huomiotta ja sovellamme perusverbien sääntöjä, saamme seuraavanlaisia imperfektimuotoja:

  • ava- "ei suostu" (kieltäytymistä ilmeiseva verbi, engl. will not) > am "ei suostunut"
  • brona- "kestää, selviytyä" > bronn "kesti, selviytyi"
  • drava- "hakata" > dram "hakkasi"
  • fara- "metsästää" > farn "metsästi"
  • gala- "kasvaa" > gall "kasvoi"
  • groga- "tuntea kauhua" > grunc "tunsi kauhua"
  • laba- "hypellä" > lamp "hyppeli"
  • loda- "kellua" > lunt "kellui"
  • nara- "kertoa" > narn "kertoi"
  • pada- "kävellä (tietä, polkua pitkin)" > pant "käveli"
  • rada- "tehdä tietä, löytää tie" > rant "teki, löysi tien"
  • soga- "juoda" > sunc "joi"
  • toba- "peittää, kattaa" > tump "peitti, kattoi"

(Koskien muutosta o > u sanoissa groga-, loda-, soga-, toba- > imperf. grunc, lunt, sunc, tump, katso "Epäsäännölliset verbit ja erikoisverbit" alla.)

Joukko kolmitavuisia verbivartaloita, jotka päättyvät -da, täytyy myös lukea sekamuotoiseen taivutukseen kuuluviksi: aphada- "seurata", athrada- "ylittää, kulkea jnk. poikki", gannada- "soittaa harppua", lathrada- "kuunnella salaa", limmida- "kostuttaa", nimmida- "valkaista" ja tangada- "lujittaa": imperf. aphant, athrant, gannant, lathrant, limmint, nimmint, tangant tai päätteillä aphanne- jne. (Tolkien mainitsee "noldorin" imperfektin lhimmint, joka vastaisi sindarin muotoa limmint; HoMe V, s. 369 s.v. LINKWI.)

Pitkät vokaalit todennäköisesti lyhenevät ennen imperfektissä muodostuvaa konsonanttiyhtymää:

  • aníra "toivoa, haluta" > anirn "toivoi"
  • síla "loistaa" > sill "loisti"
  • tíra "katsella" > tirn "katseli"

Kun lisätään muita päätteitä (muiden kuin y. 3. p. muotojen aikaansaamiseksi), välivokaali on e kuten esimerkki drammen "hakkasin" osoittaa.

HUOM. Koska nämä verbit saattavat näyttää siirtyvän I-vartaloihin imperfektissä, olisi voinut ehkä odottaa välivokaalia i kuten hennin "sinkosin", ja näin ollen **dremmin "hakkasin", mutta näin ei ole. Tämä saattaa tukea teoriaa, että välivokaali i imperfektissä syntyi seuraten sen käyttöä preesensissä (hedin "sinkoan"). Verbin drava- preesensissä ei esiinny i (drava "hakkaa, on hakkaamassa"), eikä näin ollen sitä ole myöskään imperfektissä. Sen sijaan tavataan e kuten voi odottaa yksinomaan fonologisista syistä: drammen.

Kuten tavallista, sananloppuiset -m, -nc, -nt, -mp muuttuvat vokaalien välissä muotoon -mm-, -ng-, -nn-, -mm-:

  • drava- "hakata" > dram "(hän, se) hakkasi" > drammen "minä hakkasin", drammen "me hakkasimme", drammeg/drammech "sinä hakkasit", drammer "(he) hakkasivat"
  • laba- "hypellä" > lamp "hyppeli" > lammen "minä hyppelin" (jne. eri päätteillä)
  • loda- "kellua" > lunt "kellui" > lunnen "minä kelluin" (jne.)
  • soga- "juoda" > sunc "joi" > suncen "minä join" (jne.)

Passiivin partisiippi johdetaan päätteellä -en aivan kuin normaaleissa perusverbeissä. Siksi, kuten tavallista, menneen ajan partisiippi on identtinen y. 1. p. muodon kanssa; näin ollen drammen voisi myös olla partisiippi "hakattu", sungen myös "juotu" jne. Näillä partisiipeilla on monikkomuodot päätteellä -in (aiheuttaen umlautin), toisin sanoen ne käyttäytyvät aivan samoin kuin tavallisten perusverbien passiivin partisiipit. Katso säännöt osasta II yllä. (Missä u:n umlautin tuote esiintyy, se on y. Näin ollen sanan sungen monikko olisi syngin.)

Kuten yllä on huomautettu, näillä verbeillä aktiivin partisiipit muodostetaan todennäköisesti päätteellä -ol kuten normaaleilla A-vartaloisilla. (drava- "hakata" > dravol "hakkaava"). Aktiivin partisiipin perfekti muodostetaan oletettavasti I-vartaloisten verbien sääntöjen mukaan aivan kuin loppuvokaalia ei olisikaan. Näin ollen tapaisimme päätteen -iel yhdistettynä vartalovokaalin pitenemiseen, í, ó, ú edustavat í, á, ó:ta[2] (drava- "hakata" > dróviel "hakattuaan", soga- "juoda" > súgiel "juotuaan"). Jos vokaali on jo pitkä, on oletettava että se yksinkertaisesti säilyy pitkänä (síla- "loistaa" > síliel "loistettuaan").

Epäsäännölliset verbit ja erikoisverbit

Yllä määriteltyjä sääntöjä noudattaen pystyy taivuttamaan useimmat verbit oikein – olettaen että sindarin verbijärjestelmä on tässä rekonstruoitu oikein. Onneksemme erityistapauksia jää melko vähän. Jotkut niistä voidaan selittää Tolkienin kuvitteleman fonologisen kehityksen mukaan, toiset saattavat heijastaa kielen tekijän muuttuvia mielijohteita, jotkut taas vain ovat outoja – mikä ei toivottavasti tarkoita että nämä verbisääntöjen muotoilut ovat pahasti puutteellisia ja epäonnistuneita Tolkienin tarkoitusten arvailussa.

Alkuperäinen U säilyy ennen nasaalia

Eräässä sindarin kehityksen vaiheessa alkuperäinen u hyvin monessa tapauksessa muuttui o:ksi. Esimerkiksi verbi soga- "juoda" tulee kannasta SUK. Tämä muutos ei kuitenkaan tapahtunut ennen nasaalia, kuten n tai m:ää. Joten jos verbivartalossa, jossa on vokaali o < u, on imperfektissä nasaaliväliliite, alkuperäinen vokaali säilyy ennen tätä nasaalia. Siksi Tolkien huomauttikin että verbin soga- imperfektin yksikön kolmas on sunc (HoMe V, s. 388 s.v. SUK, vaikka muoto sogant oli myös käypä, kun verbi oli siirretty normaaliin A-vartaloisten verbien luokkaan). Muita todennäköisiä tapauksia, joissa sama ilmiö tapahtuu (ei suoraan vahvistettu Tolkienin papereissa), ovat:

  • groga- "tuntea kauhua" > grunc (alkuperäinen kanta RUK) "tunsi kauhua"
  • loda- "kellua" > lunt (kanta LUT) "kellui"
  • nod- "sitoa" > nunt (kanta NUT) "sitoi"
  • toba- "peittää, kattaa" > tump (kanta *TUP) "peitti, kattoi"
  • tog- "johtaa, tuoda" > tunc (kanta TUK) "johti, toi"

HUOM. Etymologioissa (HoMe V, s. 378 s.v. NOT) verbi nod- annetaan muodossa "nud-", mutta tämä on ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä tiedämme sindarin fonologiasta. Verbi toba- (inf. tobo) on johdettu kannasta TOP (HoMe V, s. 379), missä tapauksessa imperfekti olisi tomp. Mutta quenyan verbi untúpa "peittää" Namáriëssa TSH:ssa viittaa siihen, että Tolkien oli päättänyt kannan olevan sen sijaan TUP, vaikka Etymologioissa on erillinen kanta TUP.

Grunc, lunt, sunc ja tump olisivat muodossa grunge-, lunne-, sunge-, tumme- ennen normaaleja monikon- ja pronominipäätteitä – grunger "tunsivat kauhua", grungen "tunsin kauhua" jne. Jos esimerkki hant > hennin (HoMe V, s. 363 s.v. KHAT) pitää paikkansa, verbien nunt ja tunc kohdalla yhdistävä vokaali olisi i. Tämä i aiheuttaa umlautin u > y, joten (konsonanttiryhmien nt, nc normaalilla muutoksella vokaalien välissä nn, ng:ksi) esimerkiksi y. 1. p. olisi nynnin "sidoin" ja tyngin "johdin, toin". (Mutta groga-, loda-, toba- kuuluvat sekamuotoiseen taivutukseen, yhdistävä vokaali on e eikä i, eikä siksi myöskään umlautia tapahdu: grungen "tunsin kauhua", lunnen "kelluin", tummen "peitin".)

Kaikkien tässä käsiteltävien verbien passiivin partisiipit voidaan muodostaa aivan säännönmukaisesti lisäämällä imperf. y. 3. p:aan päätteen -en (jolloin sanan lopun konsonanttiryhmissä tapahtuvat normaalit muutokset niiden muuttuessa kahden vokaalin välisiksi):

  • groga- "tuntea kauhua" > grunc "tunsi kauhua" > passiivin partisiippi grungen
  • loda- "kellua" > lunt "kellui" > passiivin partisiippi lunnen
  • nod- "sitoa" > nunt "sitoi" > nunnen "sidottu"
  • soga- "juoda" > sunc "joi" > sungen "juotu"
  • toba- "peittää, kattaa" > tump "peitti, kattoi" > tummen "peitetty, katettu"
  • tog- "johtaa, tuoda" > tunc "johti, toi" > tungen "johdettu, tuotu"

Ja jälleen, umlaut u > y tapahtuu näiden partisiippien monikkomuodoissa: gryngin, lynnin, nynnin, tymmin, syngin, tyngin. (Muutamilla näistä verbeistä, "tuntea kauhua" ja "kellua" ei kuitenkaan normaalisti ole passiivin partisiippeja, koska nämä verbit ovat intransitiiveja.)

Mutta verbien groga-, loda-, soga- ja toba- kohdalla saattaa olla luvallista kulkea helpompaa reittiä ja yksinkertaisesti laskea ne A-vartaloisiksi (Tolkien kirjoitti tähän suuntaan viittaavan huomautuksen verbistä soga-). Siis imperf. y. 3. p. muodot olisivat grogant, lodant, sogant, tobant (-nt muuttuu säännönmukaisesti -nne-:ksi ennen päätteitä), ja passiivin partisiipit grogannen, lodannen, sogannen, tobannen (monikot gregennin, ledennin, segennin, tebennin – tai arkaainen grögennin jne.).

Persoonattomat verbit

"Noldor"-kielen impersonaaliverbi bui "on välttämätöntä, täytyy, on pakko" esiintyy Etymologioissa; sindarissa siitä olisi tullut boe. Meillä ei ole esimerkkejä, mutta sitä voi todennäköisesti käyttää lauseyhteyksissä kuten boe maethad in Yrch "on välttämätöntä taistella örkkien kanssa". ("X:n täytyy" voidaan ilmaista "X:lle on välttämätöntä tehdä Y": Boe ’nin Edhil maethad in Yrch "haltioille on välttämätöntä taistella örkkejä vastaan" = "haltioiden täytyy taistella örkkejä vastaan"; boe anim baded "minulle on välttämätöntä mennä" = "minun täytyy mennä".) Ehkä verbillä boe ei ole eri aikamuotoja tai muitakaan taivutusmuotoja; Etymologioissa ei ainakaan viitata sellaiseen.

Toinen persoonaton verbi on elia- "sataa". "Noldorin" persoonaton verbi satamisen ilmaisua varten, nimittäin oeil (=öil), myöh. eil, on annettu Etymologioissa (HoMe V, s. 396 s.v. ULU). Kolmannen ajan sindarissa muoto olisi ail. Imperfekti "satoi" saattaisi olla aul tai säännöllinen eliant. Voimme taivuttaa tämän verbin näin: infinitiivi elio "sataa", preesens ail = persoonaton y. 3. p. "sataa", imperfekti eliant tai aul = persoonaton imperf. y. 3. p. "satoi", futuuri eliatha = "sataa" ("tulee satamaan"), imperatiivi elio "sada!", partisiippi eliol "satava" (perfektiivinen úliel "sadettuaan"), gerundi eliad "sataminen". Tätä merkitsevällä verbillä tuskin on passiivin partisiippia. Muoto olisi eliannen, tai jos käytämme muotoa aul imperfektinä, olen.

Epäsäännöllisiä verbejä

Gilraenin linnodissa sana onen (tai joissain TSH:n painoksissa ónen) merkitsee "annoin". Tämä näyttäisi olevan epäsäännöllinen imperfekti verbistä anna- "antaa", joka on listattu Etymologioissa (jos verbi olisi säännöllinen, imperfektin tulisi olla **annant, ja "annoin" olisi annannen > annen). Onen viittaa y. 3. p. muotoon aun "antoi", joka voisi olla säännönmukaisesti johdettu vanhemmasta imperfektistä áne (vertaa quenyan verbin onta- "siittää" imperfektiin óne, HoMe V, s. 379 s.v. ONO; kun otetaan huomioon, että sindarin anna- vastaa quenyan verbiä anta-, ei ole mahdotonta ajatella, että imperfekti áne on saattanut olla käytössä jossain vaiheessa, ja se on itse asiassa vahvistettukin: QL, s. 31). Aun muuttuu muotoon one- kun siihen liitetään pääte, diftongi au pelkistyy monoftongiksi o. Ehdotus verbin anna- "antaa" taivutukseksi: infinitiivi anno "antaa", preesens anna "antaa", epäsäännöllinen imperfekti aun "antoi" – päätteiden kanssa one- (onen "annoin", onem "annoimme" jne.), futuuri annatha "antaa", imperatiivi anno "anna!", aktiivin partisiippi annol "antava", perfektin partisiippi óniel "annettuaan", passiivin partisiippi onen "annettu" (mon. onin "annetut"), gerundi annad "antaminen". Huomaa että passiivin partisiipissa ei ole umlautia (onin, ei **enin arkaaisesta muodosta **önin), koska diftongista au muodostuneessa o:ssa ei tapahdu tällaista umlautia.

Etymologioissa esiintyy verbi damna- "vasaroida", jonka imperf. y. 3. p. on dammint (HoMe V, s. 375 s.v. NDAM). Molemmat muodot ovat suorastaan outoja. Epäilemättä damna on väärin luettu damma-, fonologian perusteella oletettava muoto, vrt. mm imperfektissä. Imperfekti "dammint" on hyvin outo. Odottaisimme tietenkin muotoa dammant. Mistä tulee i imperfektiin ylipäänsä, ja jos se on siellä, miksi se ei aiheuta a:n umlautia e:ksi (siis demmint)? Jos hyväksymme tämän imperfektimuodon (taivutetuissa muodoissa damminne-), meidän täytyisi käyttää myös muotoja damminnen mon. damminnin passiivin partisiippeina. Mutta henkilökohtaisesti olen valmis hylkäämään muodon dammint lukuvirheenä muodosta dammant, missä tapauksessa verbi olisi täysin säännöllinen.[3]

Verbillä drava- "hakata" olisi säännöllisesti imperfekti dram (taivutetuissa muodoissa dramme-). Runoudessa sanotaan käytetyn epäsäännöllistä (y. 3. p.) imperfektimuotoa dramp (HoMe V, s. 354 s.v. DÁRAM) – aivan kuin verbi olisi ollut **draba-. Tätä muotoa käytettiin ilmeisesti säännöllisen muodon lisäksi, ei sen sijaan. Taivutetuissa muodoissa dramp ja dram joka tapauksessa molemmat ilmenevät muodossa dramme- (esim. imperf. y. 1. p. drammen, joka tässä viitteessä Etymologioissa mainitaan).

Kuten edellä on mainittu, verbin gwedh- "sitoa" säännönmukainen imperfekti on gwend (päätteitä lisättäessä gwenni-), mutta Tolkien antoi ymmärtää että "myöhemmin" tuli käyttöön epäsäännöllinen imperfekti gwedhant (aivan kuin tämä olisi A-vartaloinen **gwedha-). Säännöllisestä imperfektistä tuli arkaainen tai runollinen. Kun muutos tapahtui, saattaa olla että passiivin partisiippi "sidottu" muuttui myös muodosta gwennen muotoon gwedhannen. Oletettavasti verbi taivutetaan muuten kuin tavallinen "primaariverbi" (infinitiivi gwedhi, preesens gwêdh tai muissa taivutusmuodoissa gwedhi-, futuuri gweditha, imperatiivi gwedho, aktiivin partisiippi gwedhel, partisiipin perfekti gwídhiel). Kenties verbille redh- "kylvää" tapahtui samanlainen muutos, niin että imperfekti rend korvattiin muodolla redhant?

Verbin soga- "juoda" y. 3. p. olisi tavallisesti soga "juo", mutta Etymologioissa (HoMe V, s. 388) annetaan ymmärtää että y. 3. p. on itse asiassa sôg (aivan kuin tämä olisi perusverbi sog-). Kun muita muotoja varten liitetään vielä päätteitä, voidaan käyttää säännöllistä preesensvartaloa soga- (siis sogon [ei **sogan] "juon", sogam "juomme" jne.). Imperfektin yksikön kolmas on joko säännöllinen sunc (edelleen taivutettuna sunge-) tai epäsäännöllinen sogant (edelleen taivutettuna soganne-); Tolkien antoi ymmärtää että molemmat ovat päteviä muotoja. Passiivin partisiippi "juotu" olisi siten joko sogannen (mon. segennin) imperfektimuodosta sogant, tai sungen (pl. syngin) imperfektimuodosta sunc. Toivottavasti verbi soga- "juoda" on muuten normaali, hyvin käyttäytyvä sekamuotoisen taivutusryhmän verbi, kuten infinitiivi sogo (HoMe V, s. 388) antaa olettaa. Siispä: futuuri sogatha "juo", imperatiivi sogo "juo!", partisiippi sogol "juova" (perfekti súgiel "juotuaan"), gerundi sogad "juominen".

HUOM. Tarkkaan ottaen lähteessä (HoMe V, s. 388 s.v. SUK) sanotaan: "N sogo, 3 sg. sôg, pa.t. sunc, asogant (sogennen)". Sogo on selvästi infinitiivi "juoda", sôgin sanotaan olevan yksikön kolmas (preesens), ja myös sunc nimetään (y. 3. p.) imperfektiksi. Asogant ei kuitenkaan voi olla todella Tolkienin tekstissä. On vaikea keksiä mistä tämä a-etuliite voisi tulla, ja kaiken lisäksi tällainen etuliite kaiken todennäköisyyden mukaan aiheuttaisi s:n pehmeän mutaation, joten muodosta tulisi **ahogant. Mitä Tolkien itse asiassa kirjoitti ei-niin-selvällä käsialallaan, täytyy olla "sunc, or sogant", tai vaihtoehtoisesti "sunc, and sogant" – pieni koukero tarkoittaa sanaa "tai" tai "ja", minkä Christopher Tolkien on tulkinnut väärin ja liittänyt suoraan seuraavaan verbiin. Muodon sogennen täytyy olla passiivin partisiippi "juotu", mutta koska se johdetaan lisäämällä pääte -en imperfektiin (nt muuttuu vokaalien välissä nn:ksi), on pääteltävä että "sogennen" on luettu väärin muodosta sogannen.[4]

Verbillä thora- "aidata, ympäröidä" sanotaan olevan passiivin partisiippi thoren "aidattu" (HoMe V, s. 393 s.v. THUR). Thoren viittaa imperfektiin thaur. Taivutus saattaa olla seuraavanlainen: Infinitiivi thoro "aidata", preesens thora "aitaa", epäsäännöllinen (y. 3. p.) imperfekti thaur (päätteitä lisättäessä thore-, esim. thoren "aitaan"), futuuri thoratha "aitaa (tulevaisuudessa)", imperatiivi thoro "aitaa!", aktiivin partisiippi thorol "aitaava" (partisiipin perfekti thóriel "aidattuaan"), passiivin partisiippi thoren "aidattu" (mon. thorin "aidatut"), gerundi thorad "aitaaminen". Huomaa, että partisiipin perfekti on thóriel eikä **thúriel, ja että partisiipin monikkomuodossa ei ole umlautia (mon. thorin, ei **therin). Tässä, kuten muissakin vastaavissa verbeissä syy on, että o, ó edustavat aiempaa diftongia au.

Verbin trenar- "kertoa, kuvata, kertoa loppuun asti" imperfektin y. 3. p. on trenor tai trener (HoMe V, s. 374 s.v. NAR²). Säännöllisesti olettaisimme muotoa **trenarn. Verbin taivutus on mahdollisesti tällainen: Infinitiivi treneri "kertoa", preesensin y. 3. p. trenar "kertoo" (päätteitä lisättäessä treneri-, siis trenerin "kerron", trenirem "kerromme"[5] jne.), epäsäännöllinen imperfekti trenor tai trener (päätteitä lisättäessä joko trenori- tai treneri-, siispä trenorin "kerron" jne.; vaihtoehtoinen muoto trenerin olisi samanlainen kuin preesens), futuuri treneritha "kertoo (tulevaisuudessa)", imperatiivi trenaro "kerro!", aktiivin partisiippi trenarel "kertova" (perfekti trenóriel "kerrottuaan"), passiivin partisiippi ?trenoren (mon. trenorin) "kerrottu", gerundi trenared "kertominen". Huomaa umlautin puuttuminen muodossa trenorin ("kerron" tai passiivin partisiipin monikko "kerrotut"). Trenerin ei ole todennäköinen muoto, koska o sanassa trenorin saattaa edustaa aiempaa au:ta (joka puolestaan on johdettu pitkästä á:sta, kannan NAR² vokaalin pidentyneestä muodosta; trenor saattaa edustaa primitiivistä imperfektiä *trenâr-).

Etymologioissa hakusanan MBAKH (HoMe V, s. 372) kohdalla sanotaan: "Q[uenyan] manka- vaihtaa, käydä kauppaa; makar kauppias, mankale kaupankäynti. N[oldorin] banc, banga." Mitä tästä tulee ajatella? Banga- on varmasti "noldorin" > sindarin vastine quenyan sanalle manka-, siis verbi "käydä kauppaa". Mutta mitä banc tarkoittaa? Jos banc on verbin banga- muoto, se on todennäköisimmin epäsäännöllinen yksikön kolmannen imperfekti, "kävi kauppaa" (säännöllisen muodon bangant sijaan). Jälleen olettaen että esimerkkiin hennin "sinkosin, heitin" on luottamista, muoto ennen päätteitä on bengi-, esim. bengin "kävin kauppaa", bengir "kävivät kauppaa" jne. Passiivin partisiippi olisi bangen (mon. bengin) eikä bangannen (mon. bengennin). Mutta en sulje pois mahdollisuutta että banc ei ole tarkoitettu verbimuodoksi ollenkaan; se voisi olla substantiivi "kaupankäynti", vastaten quenyan sanaa mankale, vaikkei sen tarkka sukulainen olekaan.

Mahdollinen järjestelmän päivitys

Eräs kappale esseessä Quendi and Eldar noin vuodelta 1960 antaa ymmärtää että Tolkien oli tehnyt merkittäviä päivityksiä yhteen sindarin verbijärjestelmän osaan (HoMe XI, s. 415). Tekstissä mainitaan

– – primitiivinen imperfekti, jonka tunnuksia ovat "augmentti" eli toistettu kannan vokaali sekä pitkä vartalovokaali. Tällaiset imperfektit olivat tavallisia sindarin "vahvoilla" eli primaariverbeillä: kuten *akâra "teki" > S agor.

Uusien primaariverbien imperfektin taivutussääntöjen rekonstruointi on melko helppoa: Verbissä esiintyvä vokaali asetetaan etuliitteeksi, mutta verbivartalossa itsessään a, e, o muutetaan o, i, u:ksi (edustaen "pitkää vartalovokaalia" â, ê, ô, koska nämä pitkät vokaalit muuttuivat laadultaan muinaissindarissa.) Vokaali i ei muutu. Sanan aloittavalle konsonantille tapahtuu pehmeä mutaatio, kun vokaali liitetään sen eteen, p > b, t > d, c > g (siis agor muodosta car-), b > v, d > dh, g > (nolla), m > v, s > h. (Konsonantit f, th eivät muutu.)

  • ped- "puhua" > ebid "puhui"
  • tir- "katsoa" > idir "katsoi"
  • car- "tehdä" > agor "teki"
  • bad- "mennä" > avod "meni"
  • dar- "pysähtyä" > adhor "pysähtyi"
  • gwedh- "sitoa" > ewidh (=e’widh) "sitoi"
  • mad- "syödä" > avod "söi" (sama kuin verbin bad- imperfekti!)
  • nor- "juosta" > onur "juoksi"
  • sog- "juoda" > ohug "joi"
  • fir- "kuolla" > ifir "kuoli"

Tämä olisi tietenkin ristiriidassa aiemman järjestelmän kanssa, josta Etymologioissa näkee vilauksen, esimerkiksi verbin gwedh- imperfekti nimenomaan annetaan muodossa gwend (tai myöhempi gwedhant) eikä ewidh. Etymologioissa on myös muodot sunc ja sogant eikä ohug verbille "juoda". Sen lisäksi pent, eikä ebid verbille "puhua, sanoa" on vahvistettu Etymologioiden ulkopuolella. On odotettava lisämateriaalin julkaisua jotta voisimme päätellä kuinka pitkälle Tolkien vei tämän päivityksen – oliko sen tarkoitus olla ainoa uusi tapa taivuttaa primaariverbien imperfektejä, täysin syrjäyttäen aikaisemman systeemin, jota on yritetty edellä hahmotella. Tällä hetkellä hyväksyisin muodon agor verbin car- "tehdä" imperfektinä, mutta muuten jatkaisin "klassisen" systeemin käyttämistä. Ehkä Tolkienin sanamuoto – että agor-tyyppiset imperfektit olivat "tavallisia" eivätkä universaaleja – viittaa siihen, että tiettyyn rajaan asti voisi valita millä tavoin muodostaa imperfektin. (Monien tekstien perusteella on selvää, että Tolkien kuvitteli että sindarilla oli monia muotoja ja murteita.) Ehkä voimme hyväksyä tällaisen taivutuksen verbille car- "tehdä": Infinitiivi ceri, preesensin y. 3. p. câr "tekee", päätteitä lisättäessä ceri- (cerin "teen", cerim "teemme" jne.), epäsäännöllinen imperfekti agor "teki" (päätteiden edellä agore-, esim. agoren "tein"), futuuri ceritha "tekee (tulevaisuudessa)", imperatiivi caro "tee!", aktiivin partisiippi carel "tekevä", partisiipin perfekti córiel "tehtyään", passiivin partisiippi coren (tai carnen?) "tehty", gerundi cared "tekeminen".

Kysymys etuliitteiden umlautista

Lukuisissa sindarin verbeissä on etuliitteenä tyypillisesti prepositionaalinen elementti. Kysymys kuuluu, pitäisikö tällaiselle etuliitteelle tapahtua umlaut niissä muodoissa, joissa verbille tapahtuu umlaut? Otetaan esimerkiksi verbi aníra "toivoa, tahtoa, haluta jotakin". Tämä koostuu kahdesta elementistä: verbi íra- "toivoa", ja etuliitteestä an- "jotakin", siis kirjaimellisesti "jotakin-haluta" = haluta jotakin. Tämän verbin passiivin partisiippi olisi todennäköisesti anirnen. Mutta entä monikko? Anirnin vai enirnin, jossa umlaut kattaa koko sanan?

Tolkienin muistiinpanot ovat kaukana yksiselitteisestä. Verbissä osgar- "leikata ympäri(ltä), amputoida" on etuliitteenä os- "ympäri". Infinitiivissä esgeri (HoMe V, s. 379 s.v. OS) umlaut kattaa koko sanan (ei *osgeri, jossa etuliitteelle ei tapahdu umlautia). Toisaalta, verbin orthor- "hallita, voittaa" (kirjaimellisesti omata "yli-valta"; or- "yli, yllä") etuliitteellä ei ole umlautia infinitiivissä ortheri (HoMe V, s. 395 s.v. TUR). Jos verbistä osgar- tulee esgeri, miksei myös *ertheri verbistä orthor-? Vaihtoehtoisesti, jos orthorista tulee ortheri, miksei *osgeri verbistä osgar-?

Ehkä tämä on jossain määrin valinnaista. Eräs substantiivien monikkoja käsittelevä tekstinkohta (HoMe XI, s. 376) viittaa siihen, että umlaut tapahtui alun perin koko sanalle, joten yhdyssanoilla kuten orodben "vuorikiipeilijä, vuoristolainen" oli ennen monikko oerydbin (=örydbin, klassisen sindarin erydbin). Mutta myöhemmin, sikäli kun tämä sana tunnistettiin yhdyssanaksi orod-ben "vuori-ihminen", vain jälkimmäisessä elementissä tapahtui umlaut monikossa: orodbin. Joten ehkä esgeri "amputoida" muuttui myöhemmin muotoon *osgeri ja kenties ortheri edustaa vanhempaa muotoa *ertheri.

Tässä on joitain etuliiteverbejä ja ehdotuksia niiden taivutukseksi.

Etuliitteellä go- "yhdessä":

  • govad- "tavata, kokoontua yhteen", infinitiivi gevedi, preesens gevedi- (lisää tarvittaessa pääte, paitsi y. 3. persoonassa, joka on govad), imperfekti gevenni- (y. 3. p. govant), futuuri geveditha, imperatiivi govado, partisiippi govadel (partisiipin perfekti govódiel), passiivin partisiippi govannen, gerundi govaded
  • gonathra- "kietoutua, vyyhteytyä", inf. gonathro, prees. gonathra, imperf. gonathranne- (y. 3. p. gonathrant), fut. gonathratha, imperat. gonathro, part. gonathrol (part. perf. genethriel), pass. partis. gonathrannen (mon. genethrennin), ger. gonathrad
  • gonod- "laskea, lisätä, summata", inf. genedi, prees. genedi- (y. 3. p. gonod), imperf. genenni- (y. 3. p. gonont), fut. geneditha, imperat. gonodo, part. gonodel (perf. gonúdiel), pass. partis. gononnen, ger. gonoded
  • genedia- "laskea, lukea johonkin kuuluvaksi", inf. genedio, prees. genedia, imperf. genedianne- (y. 3. p. genediant), fut. genediatha, imperat. genedio, part. genediol (perf. gonúdiel), pass. partis. genediannen (mon. genediennin), ger. genediad

(Huomaa, että viimeisessä verbissä go- esiintyy umlaut-muodossa kaikissa muissa muodoissa paitsi partisiipin perfektissä gonúdiel "laskettuaan". Lähisukulaisverbeillä gonod- ja genedia- partisiipin perfektit olisivat identtiset.)

Tämä verbiryhmä, johon kuuluvat etuliitteet ad- "uudelleen" ja an- "-een, johonkin" ei todennäköisesti muuttaisi niitä muotoon ed- tai en- siellä missä umlautin voisi ajatella tapahtuvan, tosin meillä ei ole selkeää esimerkkiä:

  • adertha- "yhdistää (uudelleen)", inf. adertho, prees. adertha, imperf. aderthanne- (y. 3. p. aderthant), fut. aderthatha, imperat. adertho, part. aderthol (perf. aderthiel ennemmin kuin ?ederthiel), pass. partis. aderthannen (mon. aderthennin ennemmin kuin ?ederthennin), ger. aderthad
  • anglenna- "lähestyä", inf. anglenno, prees. anglenna, imperf. anglenne- (y. 3. p. anglennant), fut. anglennatha, imperat. anglenno, part. anglennol (perf. anglenniel ennemmin kuin ?englenniel), pass. partis. anglennen (mon. anglennin ennemmin kuin ?englennin), ger. anglennad
  • aníra "haluta", inf. aníro, prees. aníra, imperf. anirne- (y. 3. p. anirn), fut. aníratha, imperat. aníro, part. anírol (perf. aníriel ennemmin kuin ?eníriel), pass. partis. anirnen (mon. anirnin ennemmin kuin ?enirnin), ger. anírad

Etuliitteellä os- "ympäri":

  • osgar- "leikata ympäri, amputoida", inf. esgeri, prees. esgeri- (y. 3. p. osgar), imperf. esgerni- (yks.3. osgarn), fut. esgeritha, imperat. osgaro, part. osgarel (perf. osgóriel), pass. partis. osgarnen (mon. esgernin), ger. osgared

Pitkä, selkeästi itsenäinen etuliite kuten palan- "kauas ja laajalti" ei muutu:

  • palan-dir- "katsoa kauas ja laajalle", inf. palan-diri, prees. palan-diri- (y. 3. p. palan-dir), imperf. palan-dirni- (y. 3. p. palan-dirn), fut. palan-diritha, imperat. palan-diro, part. palan-diriel (perf. palan-díriel, tuskin ?pelen-díriel), pass. partis. palan-dirnen (mon. palan-dirnin, tuskin ?pelen-dirnin), ger. palan-dired

Kääntäjien huomautukset

  1. Nämä sindarin partisiipit käännetään englanniksi having done -rakenteella. Suomessa sama merkitys voitaneen ilmaista sellaisilla lauseenvastikkeilla kuin tehtyäni, tehtyäsi jne. Esimerkki tällaisen partisiipin käytöstä on na-chaered palan-díriel "katsottuani kauas" (engl. having gazed far away) laulussa Elberethille.
  2. Kohdan "edustavat í, á, ó:ta" pitäisi ilmeisesti olla "edustavat é, á, ó:ta" kuten kohdassa Perusverbit.
  3. Vinyar Tengwarissa on vahvistettu, että damma- ja dammant ovat mahdollisia lukutapoja: "[for:] damna- to hammer (pa.t. dammint) [perhaps read:] damma- to hammer (pa.t. dammant)" ("Addenda and Corrigenda to the Etymologies – Part One", Vinyar Tengwar 45, 2003, s. 37).
  4. Carl F. Hostetterin ja Patrick H. Wynnen mukaan "asogant" on todellisuudessa "or sogant", mutta muodolle "sogennen" ei ilmoiteta korjauksia ("Addenda and Corrigenda to the Etymologies – Part Two", Vinyar Tengwar 46, 2004, s. 16).
  5. Trenirem "kerromme" lienee kirjoitusvirhe, po. trenerim.

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.