Sindar - jalo kieli/Sisäinen historia

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helge Fauskanger: Sindar – jalo kieli Ulkoinen historia →

Sindar oli Keski-Maan merkittävin haltiakieli, kansankieli jota puhuivat harmaahaltiat eli sindar. Se oli kantatelerin huomattavin jälkeläinen; tämä puolestaan oli eriytynyt kantaeldarista, quenyan, telerin, sindarin ja nandorin yhteisestä kantamuodosta. Tolkien selittää: "Harmaahaltiakieli oli alun alkaen sukua quenyalle sillä se oli niiden eldarin kieli jotka saavuttuaan Keski-Maan rannoille eivät olleet purjehtineet Meren yli vaan olivat jääneet Beleriandin maahan. Doriathin Thingol Harmaatakki oli siellä heidän kuninkaansa ja pitkän hämärän kuluessa kuolevaisten maiden muuttuvaisuudessa heidän kielensä oli muuttunut ja vieraantunut merentakaisten eldarin kielestä." (TSH, Liite F I). Vaikka sindarin sanotaankin olevan parhaiten säilynyt Keski-Maan eldarin kielistä (HoME XII, s. 305), se on kuitenkin eniten muuttunut niistä haltiakielistä, joista on runsaasti tietoja: "Sindarin kieli oli muuttunut paljon, niin kuin puukin muuttaa huomaamatta muotoaan kasvaessaan, ehkä jopa yhtä paljon kuin kirjoitukseton kuolevaisten kieli muuttuu viidensadan vuoden tai pidemmän ajan kuluessa. Jo ennen Auringon ensimmäistä nousua sindar kuulosti huomattavasti erilaiselta [kuin quenya], ja Auringon ajalla kaikki muutos oli nopeaa, Ardan toisen kevään aikana jonkin aikaa hyvin nopeaa." (HoME XI, s. 20).

Kehityksessä kantaeldarista sindariin tapahtui paljon suurempia muutoksia kuin kantaeldarista quenyaan tai Amanin teleriin. Tolkien totesi, että sindar oli muuttunut "kuolevaisten maiden muuttuvaisuudessa." (TSH, Liite F I). Tämä ei tarkoita sitä, että muutokset olivat kaoottisia ja epäjärjestelmällisiä; ne olivat ehdottoman säännöllisiä – mutta ne muuttivat ratkaisevasti kielen yleisen sävyn ja "musiikin". Merkittäviin muutoksiin kuului loppuvokaalien katoaminen, soinnittomat klusiilit p, t ja k muuttuivat soinnillisiksi (b, d, g) vokaalien jälkeen; soinnillisista klusiileista tuli spirantteja samassa asemassa (paitsi g:stä, joka katosi kokonaan) ja monet vokaalit muuttuivat, usein assimiloituimalla toisiin vokaaleihin. HoME XII, s. 401 mukaan "sindarin kehityksestä oli tullut kauan ennen noldorilaisten Maanpakolaisten saapumista lähinnä huomaamattoman muutoksen tulos kuten ihmisten kielistä." Kommentoidessaan näitä suuria muutoksia Tolkien huomauttaa kuitenkin: "se oli yhä kaunis kieli, hyvin sopiva metsiin, kukkuloille ja rannikoille, missä se oli muotoutunut." (HoME XII, s. 78).

Niihin aikoihin, kun noldor palasivat Keski-Maahan, lähestulkoon kolme ja puoli vuosituhatta vuotta sen jälkeen kun he olivat eronneet sindarista, klassinen sindar oli täysin kehittynyt. (Itse asiassa se näyttää saavuttaneen pysyvämmän vaiheen, huolimatta Tolkienin väitteestä, että muutos oli nopeaa Auringon nousun jälkeen: seuraavien seitsemäntuhannen vuoden aikana – Frodon päiviin saakka – tapahtuneet muutokset olivat todella pieniä verrattuna edellisten kolmentuhannen vuoden nopeaan kehitykseen.) Ensimmäisellä ajalla sindarissa oli monia murteita – Doriathin arkaainen kieli, falathrimin eli "rantakansan" läntinen murre, ja mithrimin pohjoismurre. Ei tiedetä varmasti, mikä näistä oli myöhempinä aikoina puhutun sindarin perusta, mutta falathrimin kieli vaikuttaa olevan todennäköisin vaihtoehto, sillä Doriath tuhottiin ja se vähä mikä tiedetään pohjoissindarista, antaa olettaa että se erosi Frodon aikojen sindarista. (Nimi Hithlum on pohjoissindaria, ks. HoME XI, s. 400).

Noldor ja sindar eivät aluksi ymmärtäneet toisiaan, koska heidän kielensä olivat erkaantuneet toisistaan liikaa pitkän erossaolon aikana. Noldor oppivat sindaria nopeasti ja alkoivat jopa kääntää quenyankieliset nimensä harmaahaltiakielelle, sillä "heistä oli järjetöntä ja epähienoa kutsua joka päivä sindaria puhuvia eläviä henkilöitä nimillä, jotka olivat peräisin täysin erilaisesta kielellisestä mallista." (HoME XII, s. 341). Toisinaan nimet omaksuttiin hyvin huolellisesti, esimerkiksi Altariel on täytynyt jäljittää (hypoteettiseen) kantaeldarin muotoon *Ñalatârigellê; tästä "rekonstruktiosta" käsin noldor johtivat sindarinkielisen muodon Galadriel, joka olisi esiintynyt sindarissa, jos olisi ollut olemassa muinainen nimi *Ñalatârigellê. Nimiä ei aina muunnettu yhtä huolellisesti. Tunnettu nimi Fëanor on itse asiassa kompromissi puhtaasti quenyankielisen nimen Fëanáro ja "korrektin" sindarilaisen muodon Faenor välillä ("korrekti" siinä mielessä, että kantakielen *Phayanâro olisi muuttunut siihen muotoon sindarissa, jos tämä nimi olisi ollut olemassa kantaeldarissa muinaisina aikoina.) Jotkut nimet, kuten Turukáno tai Aikanáro pelkästään sindarisoitiin äänteellisesti, vaikka siten saadut muodot Turgon ja Aegnor olivat melko merkityksettömiä harmaahaltiakielessä (HoME XII, s. 345). Monet nimien käännöksistä tehtiin hyvin varhain, ennen kuin noldor olivat päässeet perille kaikista sindarin yksityiskohdista. Sen vuoksi käännetyt nimet "olivat usein epätarkkoja: eli että ne eivät aina vastanneet täysin toisiaan merkitykseltään eivätkä yhtäläisinä pidetyt elementit aina olleet quenyankielisiä elementtejä lähimpänä olleita sindarin muotoja." (HoME XII, s. 342).

Mutta innokkaina lingvisteinä noldor saavuttivat pian täydellisen sindarin taidon ja selvittivät sen tarkan suhteen quenyaan. Kaksikymmentä vuotta noldorin saapumisesta Keski-Maahan, Mereth Aderthadissa eli Jälleennäkemisen Juhlassa "noldor puhuivat enimmäkseen harmaahaltioiden kieltä, sillä he olivat pian oppineet Beleriandin puheenparren kun taas sindarin oli vaikea oppia Valinorin kieltä." (Silm., s. 139 / ***). Thingol kielsi lopulta quenyan puhumisen kun hän sai tietää että noldor olivat surmanneet paljon teleriä ja ryöstäneet heidän laivansa päästäkseen palaamaan Keski-Maahan. "Koskaan en enää tahdo kuulla korvissani niiden kieltä jotka surmasivat sukuani Alqualondëssa! Älköönkä sitä puhuttako avoimesti missään valtakuntani kolkassa niin kauan kuin minun valtani kestää." Tämän seurauksena "Maanpakolaiset ottivat sindarin kielen arkikielekseen." (Silm. 159). Vaikuttaa siltä että Thingolin määräys vain nopeutti prosessia; kuten on huomattu, monet noldorista puhuivat jo sindaria.

Myöhemmin Beleriandiin saapuivat kuolevaiset ihmiset. TSH:n Liite F I (myös KTK, s. 296 [viite 19]) kertoo, että "kaikista ihmisten heimoista vain dúnedain puhuivat haltiakieltä; sillä heidän esi-isänsä olivat oppineet sindarin kielen ja tämän he antoivat lapsilleen perinnöksi kuin tarun, ja se muuttui tuskin lainkaan vuosien saatossa." Ehkä juuri dúnedain normalisoivat sindarin, ainakin omassa keskuudessaan käytetyn. (KTK:n viitteessä 19 sivulla 296 todetaan, että "kuolevaisten ihmisten käyttäessä pitkään sindarinkieltä se pyrki muuttumaan ja saamaan murteita".) Millaista sindaria ihmiset myöhempinä aikoina puhuivatkaan, ensimmäisellä ajalla "suurin osa heistä [= edainista] oppi pian harmaahaltia[i]n kielen ja otti sen keskinäiseksi kielekseen, ja he tahtoivat myös oppia haltioiden taruntietoa." (Silm., s. 182–183 / ***). Lopulta osa ihmisistä osasi ja puhui sindaria yhtä hyvin kuin haltiat. Kuuluisan laulun Narn i Chîn Húrin (oikein transkriboituna) laati ihmisrunoilija nimeltään Dírhaval, "mutta eldar sitä ylistivät, sillä Dírhaval runoili sen harmaahaltiakielellä jota hän hyvin taisi." (KTK, s. 201 [huom. nimen Dírhaval oikea muoto]. Toisaalta Halethin kansa ei oppinut sindaria hyvin eikä innokkaasti; ks. KTK, s. 515). Túrin oppi sindaria Doriathissa, muuan Nellas "opetti hänet puhumaan sindarinkieltä muinaisen valtakunnan tapaan, vanhempaa, kohteliaampaa kieltä jossa oli enemmän sanoja ja kauniimpia." (KTK, s. 106).

Haltiat käyttivät sindaria läpi koko ensimmäisen ajan. Olisi voinut uskoa, että Gondolinin kaltaisessa noldo-siirtokunnassa noldor olisivat elvyttäneet quenyan puhuttuna kielenä, mutta näin ei ilmeisesti tapahtunut paitsi kuninkaan huoneessa. "suurimmalle osalle Gondolinin asukkaita siitä [= quenyasta] oli tullut kirjojen kieli, ja kuten muut noldor, he käyttivät puheessaan sindaria." (KTK, s. 78 [viite 26]). Tuor kuuli Gondolinin vartioston puhuvan ensin quenyaa ja sitten "Beleriandin puheenparrella vaikka oudosti korostaen niin kuin puhuu sellainen joka on kauan elänyt erossa suvustaan." (KTK, s. 65). Jopa kaupungin quenyankielinen nimi Ondolindë esiintyy aina sindarilaistetussa muodossaan Gondolin (vaikka se onkin pelkkä mukaelma eikä "oikeaa" sindaria, kantakielen *Gondolindê olisi muuttunut muotoon **Gonglin jos sana olisi periytynyt luonnollisesti).

Monet sindarin puhujat menehtyivät Beleriandin sodissa, mutta valarin puututtua asioihin Morgoth kukistettiin lopulta Vihan sodassa. Monet haltiat muuttivat Eressëaan ensimmäisen ajan loputtua, ja tämän jälkeen sindarista tuli ilmeisesti puhuttu kieli Siunatussa valtakunnassa siinä kuin Keski-Maassakin (edempänä lainattu kohta Akallabêthistä osoittaa, että númenorilaiset keskustelivat eressëalaisten kanssa sindariksi). Valar halusivat korvata edainille heidän kärsimyksensä sodassa Morgothia vastaan ja kohottivat merestä saaren, jonne ihmiset muuttivat Eärendilin tähteä seuraten ja jonne he perustivat Númenorin valtakunnan.

Sindaria käytettiin laajalti Númenorissa. "Vaikka kansa tosin käytti omaa kieltään taisivat kuninkaat ja ruhtinaat puhua – ja puhuivat – haltiakieltä, jonka he olivat oppineet liittonsa aikana, ja he olivat yhä tekemisissä eldarin kanssa niin Eressëassa kuin Keski-Maan läntisillä mailla asuvien." (Akallabêth [[[Silmarillion|Silm.]], s. 326–325 / ***]). Bëorin kansan jälkeläiset käyttivät sindaria jopa arkikielenään (KTK, s. 295 [viite 19]). Vaikka adûnaic oli äidinkielenä suurimmalla osalla Númenorin väestöstä, "sindarinkieltä toki lähes kaikki joten kuten taisivat" (ibid.). Mutta ajat muuttuivat. Númenorilaiset alkoivat kadehtia haltioiden kuolemattomuutta ja lopulta he luopuivat ikiaikaisesta ystävyydestään Amanin ja valarin kanssa. Kun Ar-Gimilzôr "kielsi kertakaikkiaan haltiakielten käytön" toisen ajan 3100-luvulla on oletettava, että jopa bëorilaiset luopuivat sindarista ja alkoivat käyttää adûnaicia (KTK 304). Tarina Ar-Pharazônin mielettömyydestä, Sauronin ovelasta "antautumisesta", númenorilaisten täydellisestä turmelemisesta ja Númenorin tuhosta tunnetaan hyvin Akallabêthin sivuilta. Tuhon jälkeen eloon jääneet haltiamielet perustivat Keski-Maahan Maanpaon valtakunnat Arnorin ja Gondorin. Tolkien toteaa: "[Tuhon jälkeen] Uskolliset – – käyttivät sindaria, ja laativat tuolla kielellä kaikki nimet uudestaan nimeämilleen paikoille Keski-Maassa. Adûnaic jäi huomaamattoman muutoksen ja turmeluksen armoille arkikielenä ja kirjoitustaidottomien ainoana kielenä. Kaikki ylhäisten sukujen ihmiset ja ne jotka opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan, käyttivät sindaria, jopa keskinäisenä puhekielenään. Kerrotaan että joissakin perheissä sindarista tuli äidinkieli, ja adûnaicia, rahvaan kieltä, opittiin vain toisinaan kun siihen oli tarvis. Sindaria ei kuitenkaan opetettu vierasmaalaisille, sekä sen vuoksi että sitä pidettiin númenorilaisen sukuperän merkkinä ja sen vuoksi että se osoittautui vaikeaksi hallita – paljon vaikeammaksi kuin ’rahvaan kieli’." (HoME XII, s. 315). Tämän toteamuksen kanssa yhtäpitävä on maininta sitä, että sindar oli kieli "jota Elendilin väki yleensä puhui." (KTK, s. 385 [viite 16]).

Haltioiden itsensä parissa sindar hivuttautui itäänpäin toisella ja kolmannella ajalla ja vähitellen korvasi joitakin salohaltioiden kielistä (nandor, danin kieli). "Kolmannen Ajan lopulla salohaltiakielellä oli todennäköisesti lakattu puhumasta niillä kahdella seudulla joilla oli merkitystä Sormuksen Sodan aikoihin: Lórienissa ja Thranduilin valtakunnassa pohjoisessa Synkmetsässä." (KTK, s. 353 [korj. suom.]). Sindar tuli salohaltiakielen sijaan. Tarusta Sormusten herrasta (I/2.6.) saa tosin sen vaikutelman, että Lórienissa käytetty kieli oli jotakin outoa metsähaltioiden kieltä, mutta Punaisen kirjan kirjoittaja Frodo erehtyi. TSH:n Liite F:n eräässä viitteessä todetaan, että Frodon aikoina Lórienissa todella puhuttiin sindaria "mutta ’murtaen’, sillä suurin osa sen asukkaista oli salohaltia-alkuperää. Tämä poikkeaminen yleissindarista ja Frodon vähäinen sindarintuntemus johtivat hänet harhaan (kuten eräs gondorilainen kommentaattori huomauttaa Thainin Kirjassa.)" (TSH, liitteiden viitteet, viite 81). KTK:ssa kysymystä selitetään tarkemmin: "Lórienissa, jossa oli paljon sindarilaista ja noldorilaista alkuperää olevia haltioita (noldor olivat Eregionin eloonjääneitä), sindarista oli tullut kaiken kansan kieli. Enää ei tietenkään tiedetä millä tavoin se sindar erosi Beleriandissa puhutuista muodoista – ks. Sormuksen ritarit, s. 480 jossa Frodo olettaa että salohaltioiden keskenään käyttämä kieli oli erilaista kuin lännessä. Tuskin ero oli sen suurempi kuin se mitä nykyään sanottaisiin ’korostukseksi’: sen verran eroja vokaaleissa ja intonaatiossa että puhtaampaan sindariin perehtymätön kuulija, kuten Frodo, erehtyy. Tietenkin on voinut olla olemassa paikallisia sanoja ja muita piirteitä jotka johtuivat aikaisemman salohaltiakielen vaikutuksesta." (KTK, s. 352). Yleissindaria ilman "korostusta" puhuttiin ilmeisesti Rivendellissä ja Círdanin kansan parissa Harmaissa satamissa.

Mutta kolmannen ajan lopussa haltiat olivat haipumassa Keski-Maasta, kielestään riippumatta. Kuolevaisten ihmisten, Ilúvatarin Nuorempien Lasten valtakausi oli alkamassa. Tolkien huomauttaa, että kolmannen ajan lopussa oli enemmän sindaria puhuvia tai quenyaa osaavia ihmisiä kuin haltioita jotka hallitsivat kumpaakaan kieltä (Kirjeet, s. 532] (kirje 347)). Kun Frodo ja Sam tapasivat Faramirin miehet Ithilienissä, he kuulivat heidän puhuvan ensin yhteiskieltä (westronia), mutta "vaihtoivat sitten omaan kieleen. Ihmeekseen Frodo havaitsi kuunnellessaan, että he puhuivat haltiakieltä tai kieltä joka erosi siitä vain hyvin vähän; ja hän katsoi heitä ihmeissään, sillä silloin hän tiesi että heidän täytyi kuulua etelän dúnedainiin, Westernessen Ruhtinaitten jälkeläisiin." (TSH II/4.4.). Gondorissa "sindar oli opittu kohtelias kieli, jota käyttivät myös ne jotka olivat erityisen puhdasta n[úmenorilaista] sukua." (Kirjeet, s. 533). Parannuksen tarhan puhelias yrttimestari nimitti sindaria "jaloksi kieleksi" (TSH III/5.8.: "Korkea herra pyysi kuninkaanmiekkaa, kuten maalaiset sitä kutsuvat, eli athelasia kuten sitä jalolla kielellä nimitetään, ja ne jotka osaavat jonkin verran valinorin kieltä [= quenyaa] – –").

Koskaan ei saada tietää, miten sindar välittyi neljännelle ajalle. Kuten quenya, sen on täytynyt säilyä muistissa niin kauan kuin Gondorin valtakunta säilyi.

Kielen nimityksiä

Kielen nimi quenyaksi on sindarin, joka on johdettu nimestä sindar *"harmaat" = harmaahaltiat; se voitaisiin kääntää (ja on käännetty) "harmaahaltiakieleksi". Sindarin omakielisestä nimestä ei ole varmaa tietoa. Beleriandin haltioista on sanottu, että "heidän oma kielensä oli ainoa, jota he olivat koskaan kuulleet eivätkä he tarvinneet sanaa sen määrittelemiseksi" (HoME XI, s. 376). Harmaahaltiat luultavasti käyttivät omasta kielestään yksinkertaisesti nimitystä edhellen "haltiakieli". Kuten yllä on huomautettu, Parannuksen tarhan yrttimestari käytti sindarista nimeä "jalo kieli" (kun taas "maailman ylhäisin kieli" on quenya, KTK, s. 298). Kaikkialla TSH:ssa käytetään yksinkertaisesti nimitystä "haltiakieli", koska sindar oli haltioiden elävä puhekieli.

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.