Sindar - jalo kieli/Äänneopin perusteet

Kohteesta Kontuwiki
← Ulkoinen historia Helge Fauskanger: Sindar – jalo kieli Kielen korpus →

Sindarin äänneoppi on vähemmän rajoittunutta kuin quenyan. Monet konsonanttiklusterit ovat mahdollisia kaikissa asemissa, kun taas alku- ja loppuklusterit käytännössä puuttuvat quenyasta. Äänteet ch (kuten saksan ach-äänne) ja th (kuten englannin sanassa think) ja dh (engl. this) ovat yleisiä. Tolkien käytti joskus erikoiskirjaimia kuten eth (ð) kuvaamaan dh-äännettä ja toisinaan myös kirjainta thorn (þ) th:n sijasta. Kuitenkin tässä tekstissä käytetään kahden konsonantin yhdistelmiä, kuten TSH:ssakin. Soinnittomat klusiilit p, t ja c eivät esiinny koskaan vokaalin jälkeen vaan ne pehmenevät b:ksi, d:ksi ja g:ksi. Huomaa, että kuten quenyassa, sindarissa c äännetään aina k:na (perusesimerkki on Celeborn [keleborn], ei *[seleborn]). Sananloppuinen f ääntyy v:nä (kuten engl. of [əv]. (Tengwarilla kirjoitettaessa sellaiset sanat kuin nef on myös kirjoitettu nev.) R on täryäänne, eli se äännetään samoin kuin suomessa. Konsonanttiyhtymät rh ja lh edustavat soinnitonta r:ää ja l:ää. (Joskus nämä yhdistelmät voivat kuitenkin tarkoittaa r+h:ta ja l+h:ta kuten nimessä Edhelharn. Tämä ei ole yllättävää, sillä meidän aakkosillamme on vaikea ilmaista sindaria kovin täsmällisesti.)

Sindarissa on kuusi vokaalia, a, e, i, o, u ja y. Pitkät vokaalit merkitään aksentilla (á, é jne.) mutta painollisissa yksitavuissa sanoissa vokaalit tapaavat olla erittäin pitkiä ja tällöin ne merkitään sirkumfleksillä (â, ê jne.). Tengwarilla kirjoitettaessa pitkien ja erittäin pitkien vokaalien välillä ei ole mitään eroa; sirkumfleksien käyttö yksitavuisissa sanoissa on pikemminkin lisäsääntö, jota Tolkien käytti kirjoittaessaan sindaria latinalaisilla aakkosilla – ilmeisesti tehdäkseen täysin selväksi kuinka sanat tulee ääntää.

Sindarissa esiintyvät diftongit ai, ei, ui ja au. Sanan lopussa au kirjoitetaan aw. Lisäksi ovat olemassa diftongit ae ja oe. Niillä ei ole vastinetta englannissa, joten Tolkien ehdotti niiden korvaamista ai- ja oi-diftongeilla, jos ei haluta olla kovin tarkkoja yksityiskohdista (hän jopa toisinaan englantilaisti nimen Maedhros muotoon ”Maidros”, mutta tämän artikkelin lukijat todennäköisesti välittävät näistä yksityiskohdista). Jonkin verran sekaannusta aiheuttaa, että joskus Tolkienin teksteissä oe tarkoittaa ö-äännettä. Kolmannen ajan loppuun mennessä ö oli sulautunut e:hen (minkä vuoksi Harmaavuoret ovat TSH:n kartassa Ered Mithrin eivätkä Öröd Mithrin!), mutta tähän äänteeseen on tarpeen viitata muinaissindarista puhuttaessa.

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.