Maedhros

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Russandol)
Maedhros Pitkä © Jenny Dolfen.

Maedhros Pitkä (k. 587 av.;[1] engl. Maedhros the tall) oli noldoriin kuulunut haltia, vanhin Fëanorin seitsemästä pojasta.[2]

Elämä ja teot

Amanissa

Maedhros syntyi Amanissa, mutta hänen syntymävuottaan ei tiedetä tarkasti. Hänen isänsä Fëanor syntyi vuonna 1169 pv.[3] ja avioitui Nerdanelin kanssa "varhaisessa nuoruudessaan".[4] Fëanorin seitsemän poikaa mainitaan kuitenkin annaaleissa ensi kerran vuonna 1490 pv., jolloin he lähtevät isänsä mukana Valmarista maanpakoon Formenosiin.[5]

Maedhrosin nuoruudesta tiedetään vielä, että hän ja hänen veljensä kulkivat isänsä Fëanorin mukana "pitkin ja poikin Valinorissa ja sen rajoilla" eivätkä asuneet pitkään yhdessä paikassa. Usein he olivat Aulën vieraina ja matkasivat jopa Pimeyden reunamille sekä Ulko-Ulapan rannoille "tuntematonta etsien".[6] Hänen tiedetään myös olleen Fingonin ystävä "ennen kuin Morgothin valheet heidät erottivat".[7]

Maanpakoon

Kun Melkor oli ryöstänyt Silmarilit, Maedhros vannoi yhdessä isänsä ja veljiensä kanssa valan, joka toi myös hänen päälleen kohtalokkaan kirouksen.[8] Hän seurasi väkineen Fëanoria Keski-Maahan saadakseen Silmarilit takaisin keinolla millä hyvänsä.

Kun Fëanor oli purjehtinut Amanin rannikolta Keski-Maan puolelle Losgariin teleriltä ryöstetyillä laivoilla mukanaan vain uskollisimmat seuraajansa, Maedhros kysyi Keski-Maahan saavuttua isältään, mitkä laivat tämä lähettäisi ensimmäisenä takaisin hakemaan Amaniin jääneitä noldoria ja mainitsi ystävänsä Fingonin nimen. Mutta kun Fëanor käskikin polttaa laivat, Maedhros jäi yksin syrjään seisomaan laivojen palaessa.[9]

Maedhrosin pelastus Thangorodrimista. Kuva © Ted Nasmith.

Vankina Thangorodrimilla

Kun Fëanor oli saanut surmansa pian Keski-Maahan tultuaan, Morgoth kutsui noldorin rauhanneuvotteluun. Maedhros otti vastaan kutsun, joka osoittautui petokseksi: Maedhrosin seuralaiset surmattiin ja hänet otettiin vangiksi. Morgoth antoi kahlehtia hänet oikean käden ranteesta Thangorodrimin jyrkänteeseen ja sanoi vapauttavansa hänet vasta kun noldor palaisivat länteen tai lähtisivät Beleriandista eteläisille maille.[10]

Kuultuaan Maedhrosin kohtalosta Fingon, joka oli myös saapunut Keski-Maahan isänsä Fingolfinin joukkojen mukana, päätti pelastaa ystävänsä. Hän kulki salaa Thangorodrimille ja löysi Maedhrosin, kun tämä vastasi hänen lauluunsa. Kun Fingon ei päässyt korkealla jyrkänteellä riippuvan Maedhrosin luo, Maedhros pyysi, että Fingon surmaisi hänet nuolella ja päättäisi hänen tuskansa. Fingon oli juuri ampumaisillaan nuolen, kun paikalle tuli Manwën lähettämä Thorondor-kotka, joka vei Fingonin ylös Maedhrosin luo. Fingon ei kuitenkaan saanut teräsrengasta irti Maedhrosin ranteesta, joten hän katkaisi tämän käden ranteen yläpuolella. Sitten Thorondor vei heidät Mithrimiin.[11]

Luopuminen kuninkuudesta ja elämä Beleriandissa

Maedhros parani vähitellen, vaikka "kivun muisto varjosti hänen sydäntään".[12] Hän katui myös isänsä tekoja ja pyysi anteeksi Fingolfinin väeltä. Tämän lisäksi hän luopui noldorin kuninkuudesta Fingolfinin hyväksi, vaikka osa hänen veljistään oli eri mieltä.[13] Hän antoi myös Fingolfinille Fëanorin laivoilla Losgariin Amanista tuomia hevosia "hyvitykseksi kärsimyksistä".[14]

Välttääkseen riitoja noldorin huoneiden välillä Maedhros lähti veljineen Mithrimistä itään ja asettui Himringin vaaraa ympäröiville maille, joita mikään vuoristo ei suojannut pohjoisen puolelta. Tuo seutu sai hänen mukaansa nimen Maedhrosin rajamaa,[15] Maedhros perusti päälinnakkeensa Himringin vaaralle ja partioi pohjoisella Lothlannin tasangolla.[16]

Vaikka hän oli luopunut noldorin kuninkuudesta, oli hän kuitenkin yhä veljiensä päämies,[17] ja hän oli ystävällisissä väleissä Fingolfinin huoneen kanssa. Hänen tiedetään esimerkiksi käyneen veljensä Maglorin kanssa metsästämässä Finrodin kanssa Pitkän rauhan aikana.[18]

Vuonna 20 av. Maedhros osallistui veljensä Maglorin kanssa Fingolfinin järjestämään Jälleennäkemisen juhlaan.[19] Jonkin ajan kuluttua hän joutui myös puolustamaan rajamaataan, kun Morgoth hyökkäsi etelään kokeillakseen uusien vastustajiensa voimia. Maedhros ja Fingolfin kuitenkin saavuttivat murskavoiton Morgothin joukoista taistelussa, joka sai nimen Dagor Aglareb, "Loistava taistelu".[20] Kun Morgoth teki seuraavan hyökkäyksen lähes sata vuotta myöhemmin, hän ei edes yrittänyt suunnata joukkojaan Maedhrosin suuntaan, koska hän tiesi miten valpas tämä oli.[21]

Ihmisten saavuttua Beleriandiin osa näistä asettui Maedhrosin palvelukseen Amlachin johdolla.[22]

"Ja örkit pakenivat hänet nähdessään" © Jenny Dolfen.

Dagor Bragollach

Angbandin piiritys ja pitkä rauhanaika päättyivät vuonna 455 av.[23] Dagor Bragollachin taisteluun, joka päättyi Morgothin voittoon.[24] Tuossa taistelussa Maedhros "teki unohtumattomia urotekoja" ja örkit pakenivat hänet nähdessään, sillä Thangorodrimin kärsimysten vuoksi hänen henkensä paloi hänessä "kuin valkea tuli ja hän oli kuin kuolleista noussut".[25] Himringiä ei valloitettu, ja Dorthonionista sekä itäisistä rajamaista kokoontui hänen joukkoihinsa "uljaimpia eloonjääneitä", ja hän pystyi pitämään jonkin aikaa Aglonin solan suljettuna.[26] Maedhrosin veli Maglor liitti myös kansansa Maedhrosin väkeen ja asettui Himringille.[27]

Taistelun jälkeen Beleriandiin tuli uusia ihmisheimoja, joita kutsuttiin tummajaisiksi. Maedhros teki liiton heidän kanssaan ja otti heidän suurimmat päällikkönsä Bórin ja Ulfangin ystävikseen. Caranthiria seuranneet Ulfangin pojat palvelivat salaa Morgothia, mutta Bórin pojat Borlad, Borlach ja Borthand seurasivat Maedhrosia ja pysyivät hänelle uskollisina.[28]

Nirnaeth Arnoediad

Berenin ja Lúthienin urotekojen rohkaisemana Maedhros perusti liiton Beleriandin eldarin voimien yhdistämiseksi, ettei Morgoth tuhoaisi heitä yksi kerrallaan.[29] Nargothrondista ja Doriathista tuli tosin vain vähän apua,[30] mutta Maedhros sai kääpiöt liittolaisikseen, ja nämä toimittivat niin asevoimia kuin aseitakin. Mutta Maedhrosin veljien lisäksi hänen ystävänsä Fingon auttoi häntä, samoin kuin tummajaiset, jotka kutsuivat myös lisää sukulaisiaan idästä.[31]

Jonkin aikaa Maedhrosin liitto näytti onnistuvan tavoitteissaan ajaa Morgothin joukot takaisin pohjoiseen, mutta kun hän alkumenestyksensä houkuttelemana päätti hyökätä Angbandiin, seurauksena oli kauhea tappio. Nirnaeth Arnoediadin taistelussa Maedhrosin tarkoituksena oli houkutella Morgothin joukot Angbandista Anfauglithin tasangolle, minkä jälkeen Fingon hyökkäisi Hithlumista ja saartaisi vihollisen.[31]

Morgoth onnistui kuitenkin sotkemaan Maedhrosin suunnitelmat: Fingonin armeija saatiin hyökkäämään liian varhain ja osa tummajaisista siirtyi kesken taistelua Morgothin puolelle.[32] Maedhros saarrettiin kolmelta puolelta, mutta hän ja hänen veljensä pääsivät pakoon kohti Dolmedin vuorta.[33]

Maedhros etsii Diorin poikia © Jenny Dolfen.

Silmarilien kirous

Maedhros veljineen oli Fëanorin valan vuoksi vaatinut jo Thingolia luovuttamaan Berenin ja Lúthienin tuoman Silmarilin heille, mutta Thingol kieltäytyi ankarasti, vaikka Melian kehottikin häntä luopumaan jalokivestä. Sen sijaan Thingol linnoitti maansa eikä lähtenyt mukaan Maedhrosin liittoon.[34]

Kun Silmaril oli joutunut Thingolilta ensin kääpiöille ja sitten Berenille, Lúthien sai kantaa sitä kuolemaansa saakka. Fëanorin pojat eivät uskaltaneet yrittää saada sitä haltuunsa häneltä, mutta kun Berenin ja Lúthienin poika Dior sai jalokiven vanhempiensa kuoltua ja vei sen Doriathiin, Maedhros veljineen hyökkäsi Menegrothiin yllättäen. Veljeksistä kolme kaatui taistelussa, mutta myös Dior sai surmansa ja hänen poikansa Eluréd ja Elurín katosivat metsään, jonne Celegormin palvelijat olivat heidät jättäneet. Maedhros katui tätä ja etsi veljeksiä, mutta turhaan. Hän ei myöskään saanut Silmarilia, jonka Diorin tytär Elwing vei Sirionin suulle.[35]

Maedhros jätti aluksi Sirionin suulla asuvat pakolaiset rauhaan, sillä hän katui Doriathin sukusurmaa, mutta vala ei jättänyt häntä rauhaan, ja niin jäljelle jääneet Fëanorin pojat kokoontuivat yhteen ja vaativat Elwingiä luovuttamaan Silmarilin. Kun heidän vaatimuksiinsa ei suostuttu, Maedhros veljineen hyökkäsi Sirionin suulle, mutta jopa osa heidän omasta väestään kapinoi ja taisteli päällikköjään vastaan. Veljeksistä vain Maedhros ja Maglor jäivät eloon, mutta he voittivat taistelun. Silmarilia he eivät kuitenkaan saaneet, sillä Elwing pakeni mereen sen kanssa ja vei sen viimein puolisonsa Eärendilin kanssa Valinoriin.[36]

Vielä kerran Maedhros ja Maglor yrittivät täyttää valansa. Kun Vihan sodassa oli kaksi muuta Silmarilia otettu Morgothilta ja niitä pidettiin Valinorin sotajoukon komentajan Eönwën leirissä, veljekset esittivät jälleen vaatimuksensa kiviin. Kun Eönwëkin kieltäytyi ja sanoi ettei heillä monien rikostensa vuoksi enää ollut oikeutta jalokiviin, Maedhros ja Maglor hiipivät salaa Eönwën leiriin, surmasivat kivien vartijat ja ottivat ne itselleen. Eönwë antoi kuitenkin heidän mennä matkoihinsa ja he jakoivat kivet keskenään.[37]

Maedhros ei kuitenkaan voinut pitää Silmarilia, sillä se poltti hänen kättään, ja niin "tuskan ja epätoivon vallassa hän heittäytyi ammottavaan rotkoon jossa paloi tuli, ja sai surmansa; ja Silmaril jota hän kantoi joutui Maan poveen."[38]

"Tuskan ja epätoivon vallassa..." © Jenny Dolfen.

Nimestä

The Shibboleth of Fëanor -esseen mukaan Fëanorin vanhimman pojan alkuperäinen, quenyankielinen isännimi oli Nelyafinwë 'kolmas Finwë' (engl. Finwë third in succession)[39] Maedhrosin isoisä oli Finwë ja hänen isänsä Fëanor, quenyankieliseltä nimeltään Curufinwë, sai alun perin saman nimen kuin isänsä, Finwë, johon liitetiin alkuosa curu- 'taito', kun hänen taitonsa karttuivat. Nimen lyhyempi muoto on Nelyo.[40]

Hänen äidinnimensä oli Maitimo 'kaunismuotoinen' (engl. well-shaped one).[41]

Koska Maedhros oli punatukkainen kuten äitinsä Nerdanelin isä Mahtan (tämä oli harvinainen piirre), hän sai myös veljiltään ja muilta sukulaisiltaan epessën Russandol 'kuparilaki' (engl. copper-top). Nimen osat ovat russa 'punatukkainen'[41] sekä vartalosta NDOL- > quenyan nóla '(pyöreä) pää' (sindarin dôl).[42]

Maedhrosin punaruskea tukka oli harvinainen piirre yleensä tummatukkaisen noldorin keskuudessa. Hän oli perinyt sen äitinsä Nerdanelin suvulta. Nerdanelin isällä Mahtanilla (joka oli suuri seppä ja rakasti kuparia), oli ruskea tukka, jossa oli aavistus kuparinpunaista mukana. Myös Maedhrosin veljet Amrod ja Amras perivät isoisänsä hiusten värin.[43]

Shibbolethin lopussa on myös muistiinpanoja Fëanorin poikien omaksumista sindarinkielisistä nimistä, mutta nämä ovat Christopher Tolkienin mukaan enimmäkseen lukukelvottomia. Hän kuitenkin kertoo, että nimen Maedros selitetään perustuvan Nelyafinwën nimiin Maitimo ja Russandol ja sisältävän sindarin sanat maed *'kaunismuotoinen' ja ross (*'kuparinvärinen'?).[44]

1930-luvulta peräisin olevissa Etymologioissa nimi Maidros tarkoittaa 'kalpeaa kimallusta' (engl. pale-glitter). Nimen osat olisivat tällöin meið, maið 'kalpea'[45] ja †rhoss 'metallin kimallus'.[46] Alun perin nimi Maidros oli Etymologioissa kuitenkin hakusanan MAG- 'käytttää, käsitellä' alla ja sen selitettiin muotoutuneen Maenros > Maedhros. Tällöin nimen alkuosa maen olisi tarkoittanut 'taitavaa'.[47]

Nimen kehityksestä

Vielä 1930-luvun teksteissä Fëanorin vanhimman pojan nimi on yleensä Maidros. Tarun Sormusten herrasta julkaisemisen jälkeen kirjoitetuissa teksteissä nimi esiintyy suunnilleen yhtä usein muodoissa Maedros ja Maedhros (satunnaisesti kirjoitettu eth-kirjaimella: Maeðros). Christopher Tolkien valitsi Silmarillioniin jälkimmäisen muodon. J. R. R. Tolkienin viimeisissä kirjoituksissa eli 1960-luvun lopun tai 1970-luvun alun esseissä esiintyvä muoto on kuitenkin aina Maedros (ainoastaan The Shibboleth of Fëanorissa kerran Maedhros, joka on korjattu muotoon Maedros). Tältä ajalta ovat peräisin myös ainoat tunnetut nimen etymologiat 1930-luvun Etymologioiden jälkeen.

Katso myös

Viitteet

  1. Annaalin The Tale of Years B-version mukaan, ks. HoMe XI, s. 345, 346.
  2. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 70 / ***. – Huomaa kuitenkin pieni alkukirjain adjektiivissa tall.
  3. Amanin annaalit §78 (HoMe X, s. 92) antaa vuosiluvuksi alun perin 1179; Tolkienin myöhemmän korjauksen mukaan 1169 (HoMe X, s. 101 [viite 1], 205).
  4. Silm. 6, Fëanor ja Melkorin vapautuminen, s. 75 / ***. – Maedhros puhuttelee myös Fingolfinia "Finwën huoneen vanhi[mmaksi]" (Silm. 13, Noldorin paluu, s. 135 / ***). Fingolfin oli syntynyt vuonna 1190 pv. (ks. HoMe X, s. 92).
  5. Amanin annaalit §99 (HoMe X, s. 96); vrt. Silm. 7, Silmarilit ja noldorin napina, s. 83 / ***.
  6. Silm. 5, Eldamar ja eldaliën ruhtinaat, s. 72 / ***.
  7. Silm. 9, Noldorin pako, s. 107 / ***, ks. myös Silm. 13, Noldorin paluu, s. 134 / ***.
  8. Silm. 9, Noldorin pako, s. 99 / ***.
  9. Silm. 9, Noldorin pako, s. 107 / ***.
  10. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 132 / ***.
  11. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 134-135 / ***.
  12. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 135 / ***.
  13. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 135 / ***. – Tämä tapahtui vuonna 5 tai 7 av.. Katso artikkeli Noldorin korkea kuningas.
  14. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 145 / ***.
  15. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 137-138 / ***.
  16. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 151 / ***.
  17. Silm. 14, Beleriandista ja sen valtakunnista, s. 152 / ***.
  18. Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 173 / ***. Tämä tapahtui yli kolmesataa vuotta noldorin Keski-Maahan saapumisen jälkeen.
  19. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 138 / ***.
  20. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 141 / ***.
  21. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 142 / ***.
  22. Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 180 / ***.
  23. Harmaat annaalit §145 (HoMe XI, s. 52).
  24. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 187-190 / ***.
  25. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 189 / ***.
  26. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 189-190 / ***.
  27. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 190 / ***.
  28. Silm. 18, Beleriandin häviö ja Fingolfinin tuho, s. 195 / ***.
  29. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 235-236 / ***.
  30. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 236 / ***.
  31. 31,0 31,1 Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 237 / ***.
  32. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 239-241 / ***.
  33. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 241 / ***.
  34. Silm. 20, Viides taistelu: Nirnaeth Arnoediad, s. 236 / ***.
  35. Silm. 22, Doriathin tuho, s. 298 / ***.
  36. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 310 / ***.
  37. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 317-318 / ***.
  38. Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 319 / ***.
  39. HoMe XII, s. 352.
  40. HoMe XII, s. 343, 352, 353, 365 [viite 57].
  41. 41,0 41,1 HoMe XII, s. 353.
  42. Etymologies s.v. NDOL- (HoMe V, s. 376).
  43. HoMe XII, s. 353, 365-366 [viite 61].
  44. HoMe XII, s. 366 [viite 65].
  45. Etymologies s.v. MAD- (HoMe V, s. 371).
  46. Etymologies s.v. RUS- (HoMe V, s. 384-385).
  47. Etymologies s.v. MAG- (HoMe V, s. 371).

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
Fëanor
Noldorin kuningas (epävirallisesti)
1497 pv. - 5 tai 7 av.
Seuraaja:
Fingolfin

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia