Riimut

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Riimuilla (engl. runes) tarkoitetaan Tolkienin teoksissa yleensä hänen itse luomiaan haltiariimuja, cirthiä. Hobitissa esiintyvät merkit eivät kuitenkaan ole Tolkienin omia riimuja vaan historiallisia germaanisia riimukirjaimia. Haltiariimut muistuttivat historiallisia riimuja yleiseltä ulkomuodoltaan, mutta ne "erosivat näistä yksityiskohdissa ja niiden järjestelmä oli aivan toinen".[1] Esimerkiksi esiintyy kummassakin kirjaimistossa, mutta tunnetuissa cirth-aakkostoissa se on g-riimu (jota Gandalf käytti tunnuksenaan[2]), kun taas samanmuotoinen germaaninen riimukirjain on arvoltaan f, ja tässä merkityksessä se myös esiintyy Hobitissa.

Tarussa Sormusten herrasta esiintyy myös toinen Tolkienin luoma kirjaimisto, tengwar. Se ei muistuta lainkaan riimukirjaimia, eikä Tolkien kutsukaan tengwaria "riimuiksi" vaan "(haltia)kirjaimiksi".

Riimut ja taikuus

Historiallisia riimuja käytettiin maagisiin tarkoituksiin, eivätkä tällaiset assosiaatiot olleet nähtävästi vieraita Keski-Maassakaan. Bilbo Reppulin runossa "Eärendil, kyntäjä merien" kerrotaan, kuinka Eärendilin lähtiessä matkalleen hänen kilpeensä piirrettiin "salariimut" "torjumaan pahaa" (engl. his shining shield was scored with runes / to ward all wounds and harm from him).[3]

Myös uudelleen taottuun Narsiliin "piirrettiin monta riimua",[4] joilla ei kuitenkaan sanota olleen mitään erityisiä ominaisuuksia.

Kääpiö Gimlin laulussa "Maa nuori oli ja keväinen" puolestaan kerrotaan, että kun Durin hallitsi Moriassa, ovelle oli piirretty mahtavia riimuja (And runes of power upon the door, suom. "oven riimut pahan pois karkottivat"[5]).

Viitteet

  1. TSH, liite E II, "Kirjoittaminen", s. *** / *** / 492 / *** / ***.
  2. TSH I/1.10., Konkari, s. *** / *** / 231 / *** / ***.
  3. TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / 311 / *** / ***.
  4. TSH I/2.3., Sormus vaeltaa etelään, s. *** / *** / 368 / *** / ***.
  5. TSH I/2.4., Matka pimeydessä, s. *** / *** / 420 / *** / ***.

Aiheesta muualla