Quenta Silmarillion (The Lost Road)

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli kertoo Quenta Silmarillionin versiosta vuodelta 1937. Lukeaksesi muista versioista, katso Quenta Silmarillion (täsmennyssivu).

Quenta Silmarillion (= QS) on J. R. R. Tolkienin 1930-luvulla kirjoittama Silmarillion-taruston versio, joka jäi kesken vuoden 1937 lopulla, kun hän alkoi kirjoittaa Tarua Sormusten herrasta.[1] Vuoden 1937 version teksti on julkaistu Christopher Tolkienin toimittamana ja kommentoimana teoksessa The Lost Road.[2]

Quenta Silmarillionin edeltäjä oli vuonna 1930 valmistunut Quenta (Qenta Noldorinwa). Mytologian viimeistä kehitysvaihetta, jonka Tolkien aloitti 1950-luvulla Tarun Sormusten herrasta valmistuttua, kutsutaan yleisesti Christopher Tolkienin sille antamalla nimellä The Later Quenta Silmarillion. Myös vuonna 1977 painettuna ilmestyneessä Silmarillionissa käytetään nimeä Quenta Silmarillion Christopher Tolkienin kaikista näistä versioista kokoamasta ja toimittamasta kokonaisuudesta.

Ulkoinen historia

Quenta Silmarillionin säilynyt käsikirjoitus oli alun perin "kaunis ja tyylikäs käsikirjoitus", johon Tolkien kuitenkin teki useita muutoksia, aluksi huolellisesti, muuta myöhemmin se muuttui "kaoottiseksi palimpsestiksi, jossa oli kerroksittain päällekkäisiä korjauksia ja kokonaan uudestaan kirjoitettuja osuuksia, lisälehtiä ja poistoja", joista suurimman osan Christopher Tolkien on ajoittanut varmasti Tarun Sormusten herrasta valmistumisen jälkeiseen aikaan, "The Later Quenta Silmarillion" -vaiheeseen. Osa muutoksista, jotka on tehty ensimmäisiin lukuihin lyijykynällä, on kuitenkin selvästi varhaisempia. Tästä alkulukujen korjatusta versiosta Tolkien teki koneella kirjoitetun kopion, joka vastasi lähes täydellisesti alkuperäistä (korjattua) käsikirjoitusta, mutta joka päättyy luvun 3(c) loppuun.[3] Osuuteen luvun 4 alusta käsikirjoituksen loppuun Tolkien teki vain vähäisiä korjauksia ennen 1950-luvun työvaihetta.[4]

Christopher Tolkienin mukaan on "erittäin epätodennäköistä", että hänen isänsä olisi kirjoittanut alkuperäisen käsikirjoituksen suoraan Qenta Noldorinwan jälkeen, mutta välivaiheeseen kuuluvia tekstejä ei ole säilynyt lainkaan ennen Berenin ja Lúthienin tarinaa käsittelevää lukua, josta on säilynyt alustavia luonnoksia.[3] Niille Christopher Tolkien on antanut lyhenteet QS(A) ja QS(B).[5] Kaiken lisäksi hän kirjoitti Berenin ja Lúthienin tarinasta varsinaiseen QS-käsikirjoitukseen kaksi versiota: Luonnokseen QS(A) perustuva QS I jäi kesken, koska siitä oli tulossa ilmeisesti liian pitkä; luonnokseen QS(B) perustuva lyhyempi QS II jäi käsikirjoitukseen.[5]

Tolkien lähetti keskeneräisen käsikirjoituksensa luettavaksi Stanley Unwinille 15. marraskuuta 1937,[6] ja sai sen takaisin 16. joulukuuta 1937. Tuona päivänä kirjoittamassaan kirjeessä hän vielä lupaa pohtia Hobitin jatko-osaa ja "suoda sille huomiota[an]".[7] mutta jo kolme päivää myöhemmin hän kertoo C. A. Furthille kirjoittaneensa jatko-osan – tulevan Tarun Sormusten herrasta – ensimmäisen luvun.[8] Christopher Tolkienin mukaan on melko varmaa, että juuri silloin hän jätti Quenta Silmarillionin lopullisesti kesken.[9] Hän oli kuitenkin jatkanut kirjoittamista eteenpäin varsinaisen käsikirjoituksen ollessa Unwinilla, ja teki käsikirjoituksen viimeisistä, Berenin ja Lúthienin tarinaa käsittelevistä luvuista (12-15), kaksi uutta versiota (käsikirjoitukset QS(C) ja QS(D), joissa tarina jatkui vielä Lukemattomien kyynelten taisteluun ja Túrinin tarinaan.[10]

Edellä mainittujen käsikirjoitusten lisäksi on säilynyt vielä käsikirjoitus QS(E), keskeltä Eärendilin tarinaa alkava Silmarillionin päätös, joka Christopher Tolkienin mukaan kuuluu samaan, vuoden 1937 lopulla päättyneeseen työvaiheeseen. Tolkienin Quentan käsikirjoitukseen tekemistä reunahuomautuksista käy ilmi, että hän ei ollut ehtinyt kirjoittaa uudestaan Túrinin tarinaan päättyvän QS(D)-tekstin ja Eärendilin tarinasta alkavan QS(E)-tekstin välistä osuutta, eikä siihen enää myöhemminkään paneutunut, kun Tarun Sormusten herrasta kirjoittaminen alkoi.[11]

Sisäinen historia

QS-käsikirjoituksen liittyy Ælfwinen (Eriolin) kirjoittama esipuhe, jossa hän kertoo, että "nämä historiat kirjoitti Pengolod, Gondolinin viisas", ensin Gondolinissa ja kaupungin tuhouduttua Yksinäisellä saarella, ja käytti lähteenään myös Rúmilin kirjoituksia sekä "Kultaisessa kirjassa" (engl. Golden Book)[12] säilyneitä kertomuksia. Ælfwine sanoo kirjoittaneensa muistiin suurimmaksi osaksi ääneen luettuna kuulemansa Pengolodin teoksen ja kääntäneensä sen omalle kielelleen (muinaisenglanniksi) osaksi Yksinäisellä saarella, suurimmaksi osaksi Britanniaan palattuaan.[13]

Ælfwinen esipuheen jälkeen seuraa kääntäjän huomautus. Kääntäjä, joka lienee ymmärrettävä Tolkieniksi, kertoo kääntäneensä "Leithienin Eriolin" (kuten haltiat [engl. Gnomes] häntä nimittivät eli "Angelcynnin Ælfwinen" version nykyenglanniksi ja toteaa vielä, että "muut kertomukset, jotka Ælfwine otti suoraan Kultaisesta kirjasta, sekä selonteko hänen matkastaan ja oleskelustaan 'Toleressëalla' [= Yksinäisellä saarella], esitetään toisaalla".[13]

Käsikirjoituksesta koneella kirjoitetussa kopiossa esipuhe on hieman poikkeavasssa mutta asiasisällöltään pääosin samassa muodossa.[14]

Sisällys

Viitteet

  1. HoMe V, s. 199-201. – Tolkien teki vielä joitakin pieniä korjauksia tekstiin vuoden 1938 alussa.
  2. HoMe V, s. 199-338.
  3. 3,0 3,1 HoMe V, s. 199.
  4. HoMe V, s. 227.
  5. 5,0 5,1 HoMe V, s. 292-293.
  6. HoMe V, s. 293.
  7. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 37 (kirje 19).
  8. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 39 (kirje 20).
  9. HoMe V, s. 199-200.
  10. HoMe V, s. 293-295.
  11. HoMe V, s. 323-324.
  12. "Kultaisesta kirjasta", ks. myös HoMe II, s. 291, 310: HoMe IV, s. 78, 278.
  13. 13,0 13,1 HoMe V, s. 203.
  14. HoMe V, s. 204.
  15. HoMe V, s. 204-207, kommentaari s. 207-208.
  16. HoMe V, s. 208-210, kommentaari s. 210-211.
  17. HoMe V, s. 211-215, kommentaari s. 216-219.
  18. HoMe V, s. 220.
  19. HoMe V, s. 220-225, kommentaari s. 225-226.
  20. HoMe V, s. 227-231, kommentaari s. 231-232.
  21. HoMe V, s. 232-238, kommentaari s. 238-239.
  22. HoMe V, s. 239-243, kommentaari s. 243-245.
  23. HoMe V, s. 245-247, kommentaari s. 248.
  24. HoMe V, s. 248-255, kommentaari s. 255-258.
  25. HoMe V, s. 258-266, kommentaari s. 266-272.
  26. HoMe V, s. 272-276, kommentaari s. 277-279.
  27. HoMe V, s. 279-289, kommentaari s. 289-291.
  28. HoMe V, s. 292-306. Christopher Tolkien ei ole antanut lukujen tekstiä kokonaisuudessaan, koska hän on käyttänyt sitä lähes sellaisenaan painetussa Silmarillionissa (Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 201-234 / ***). Lukujen nimet (ks. HoMe V, s. 292-293) ovat:
    • 12: Of the Meeting of Beren and Lúthien Tinúviel ("Berenin ja Lúthien Tinúvielin kohtaamisesta")
    • 13: The Quest of the Silmaril ("Silmarilin haku")
    • 14: The Quest of the Silmaril 2 ("Silmarilin haku 2")
    • 15: The Quest of the Silmaril 3: The Wolf-hunt of Carcharoth ("Silmarilin haku 3: Carcharothin susijahti").
  29. Christopher Tolkien aloittaa kappaleiden numeroinnin uudestaan lukujen 12-15 muodostaman aukon jälkeen.
  30. HoMe V, s. 306-313, kommentaari s. 313-315.
  31. HoMe V, s. 315-321, kommentaari s. 321-323.
  32. Kappaleiden numerointi alkaa jälleen alusta.
  33. HoMe V, s. 323-334, kommentaari s. 334-338.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia