Quenya-suomi sanaluettelo S

s

• -s (1) yks. 3. p. persoonasuffiksi "hän/häntä, se/sitä" (VT 49,48.51), esiintyy sanoissa caris *"hän/se on" (VT 49,16; PE 17,129), caitas *"se makaa" (PE 17,65), tentanes "se osoitti" (VT 49,26), tulis *"hän tulee" (VT 49,19), eques (ks. tätä), anes (ks. ná (1)), myös (objektina) sanoissa camnelyes, caritas, caritalya(s), melinyes, tiruvantes ja utúvienyes (ks. näitä). (Tolkien mainisee PE 17,110, että -s voi olla yks. 3. p. "objektiivinen" pääte.) Pidempää muotoa -së (ehkä vain persoonallisessa merkityksessä "hän") sanotaan "harvinaiseksi" (VT 49,51); vrt. násë "hän on", nésë "hän oli" (ks. ná (1)). Sanassa nésë päätettä arvellaan päätteen -sse lyhyemmäksi muodoksi (VT 49,28), pääte saattaa esiintyä myös kääntämättömässä verbimuodossa tankassen (PE 17,76), jossa sitä ehkä seuraa toinen persoonasuffiksi -n *"minut, minua". PE 17,129 mukaan yks. 3. p. pääte oli eräässä vaiheessa -ze "kun sitä seurasi persoona-affikseja" (Tolkien mainitsee muodon carize-, esim. ilmeisesti *carizet "hän tekee ne"); tavallisesti z muuttui myöhemmin muotoon r, mutta ilmeisesti siitä tuli (todellisuudessa: se palasi) muotoon s lyhytmuodon caris mukaan samoin kuin itsenäinen pronomini se. Maanpakolaisten quenyassa olisi näin ollen ilmeisesti ollut (esim.) *cariset "hän teki ne", harvinainen esimerkki vokaalien välisestä s:stä, jonka taustalla ei ole vanhempi þ.
• -s (2) toisinaan "respektiiviksi" kutsutun salaperäisen sijamuodon pääte. Mahdollisesti itse asiassa lokatiivin päätteen -ssë lyhyempi variantti. Mon. -is, duaali -tes, partitiivin mon. -lis.

sa

• sa pron. "se", yks. 3. p. vastaa päätettä -s (VT 49,30). Käytetään elottomista tai abstrakteista asioista (VT 49,37; kasvit katsotaan elollisiksi; ks. se). Sana sa objektina, vrt. lause ecë nin carë sa "saan tehdä sen" (VT 49,34). Painollisena sá (VT 49,51). Ósa *"sen kanssa" (VT 43,36). Vrt. myös refleksiivipronomini insa *"itse" (ks. tätä). – Eräässä tekstissä sa määritellään myös "tuo" (VT 49,18); ilmeisesti Tolkien myös jossakin vaiheessa harkitsi antavansa sanalle sa monikollisen merkityksen, jotta se merkitsisi *"ne, niitä" elottomista asioista, "persoonallisen" té parina (VT 49,51).
• sa-rincë ("k"), ilmeisesti sen "koukun" nimi, joka voidaan liittää tengwakirjaimeen osoittamaan seuraavaa s-äännettä (VT 46,11). Jos tämä pitää paikkansa, sa voi olla S:n (äänteenä) nimi.
• sá subst. "tuli" (LT 1,265; "qenyaa", kirjoitusasu sâ. TSH:n tyylisessä quenyassa mieluummin nárë.)

sac

• saca- ("k") (1) verbi "etsiä, hakea" (QL 81; menn. aikam. sácë.)
• saca- (þ) ("k") (2) verbi "vetää" (VT 43,23; tämän sanan täytyy olla peräisin vanhemmasta muodosta *þaca-, koska sen sanotaan olevan sukua sanalle sahta-, aiemmin þahta- "houkutella", ks. tätä.)
• saccantë ("k") verbi "repi" (menn. aikam. muuten tuntemattomasta verbistä #saccata- "repiä"?).

sah

• Sahóra "Etelä" (LT 1,248.255; mieluummin Hyarmen TSH-tyylisessä quenyassa).
• "sahta- (þ) verbi "johdattaa", ilmeisesti lähinnä negatiivisessa merkityksessä *"houkutella, saattaa kiusaukseen". Vrt. gerundi tai abstrakti nomini sahtie (þ) "paine tai voima (tehdä jotakin vastoin tahtoaan tai omaatuntoaan)" (VT 43,22-23; vrt. úsahtië.)

sai

• saicelë subst. "nälkä, nälänhätä" (QL 82).
• #saila adj. "viisas" (eristetty muodosta alasaila [ks. tätä] "epäviisas" eräässä myöhäisessä lähteessä).
• sairina adj.? "maaginen" (ilmeisesti mieluummin adj. kuin subst.) (GL 72).
• sairon subst. "velho" (SAY); LT 2,337 ja GL 29 mukaan Sairon on myös Daironin (Daeronin) quenyankielinen (tai qenyankielinen) nimi.
• saiwa adj. "kuuma" (LT 1,248.255.265); ennemmin lauca Tolkienin myöhemmässä quenyassa.

sal

• salma subst. "lyyra" (LT 1,265).
• Salmar mask. nimi; etymologia epäselvä – vrt. salma? (Silm).
• salmë subst. "harpunsoitto" (LT 1,265; ennemmin nandelë Tolkienin myöhemmässä quenyassa.)
• salpa- (1) verbi "nuolaista, siemaista" (SÁLAP), "ottaa kulaus jtk." (LT 1,266).
• salpa (2) subst. "malja, kulho" (LT 1,266), myös #salpë, eristetty muodosta tanyasalpë "Tulimalja" (LT 1,292).
• salquë ("q") subst. "ruoho" (SALÁK-(WĒ)).

sam

• #sam- verbi "omistaa" (lainattu muodossa samin, 1. p. yks. aor.), menn. aikam. sámë (PE 17,173).
• sáma subst. "mieli" (mon. sámar ja duaali samat [sic, luettava *sámat?] tunnetaan) (VT 39,23; VT 41,5; VT 49,33; PE 17,183).
• sambë (þ) subst. "huone, kammio" (STAB).
• samin (samind-) subst. "silkki" (QL 81).
• saminda, saminwa adj. "silkkinen" (QL 81).
• samna (þ) subst. "puupaalu" (STAB).
• samnar subst. "diftongit" (yks. #samna "diftongi"?) (SAM; eräässä luultavasti 1930-luvun lopulta olevassa tekstissä Tolkien hylkää sanan "osamnar" "diftongeja" merkitsevänä sanana ja korvaa sen muodolla ocamna. Ks. VT 44,13-14).
• samno (þ) subst. "puuseppä, seppä, rakentaja" (STAB).
• #sámo (þ) subst. "auttaja", varauksin eristetty nimestä Rómestámo "Idänauttaja", ks. tätä. Sananalkuisena kantakielen þ:n edustaja st- yksinkertaistuu tavallisesti > s-.
• sampa subst. "lapio" (QL 82, PE 16,145); vrt. verbi sapa- "kaivaa".

san

• san (1) adv. "sitten" (MC 216; myös kahdesti Narqelionissa), "qenyan" ilmaus, jonka Tolkienin myöhemmissä käsityksissä ilmeisesti korvasi tá. Myöhemmässä quenyassa san olisi sanan sa "se" datiivi, näin llen: "sille, sen luo".
• san (2) adv. lyhytaikainen sana "niin" (ya(n) ... san "kuten ... niin", san na "olkoon niin, aamen"').
• sana (1) demonstr. "juuri tuo (johon on jo viitattu)" (PE 16,97). Sana wendë "tuo neito" (PE 16,96, vrt. 90).
• sana (2) subst. "päivä, vuorokausi" (LT 1,250 on käytettävä mieluummin myöhempää sanaa ré kuin tätä varhaista "quenyan" muotoa).
• sanar subst. "mieli" (kirjaimellisesti "ajattelija" tai "pohtija", mikä viittaa taustalla olevaan verbiin #sana- "ajatella, pohtia" (VT 41,13).
• Sanavaldo subst. "Kaikkivaltias" (SD 401). Sanaa on vaikea selittää, koska sana ei esiinny missään muualla merkityksessä "kaikki". Vrt. iluvala.
• sanca (þ) ("k") subst.? (tai adj. tai molemmat?) "halkeama" (STAK).
• sancë ("k") adj. "vastenmielinen" (LT 2,341).
• Sancossi mon. subst. "hiidet" (LT 2,341).
• sanda (1) (þ) adj. "luja, tosi, kestävä" (STAN).
• [sanda, sandë] (2) (þ) subst. "nimi" (VT 46,16).
• sandastan subst. "kilpieste", taistelumuodostelma (KTK 385 / 324, luultavasti vartalo sandastam-, sillä sanan lopun elementti on johdettu juuresta stama- "estää, sulkea pois". Vrt. talan, vartalo talam- juuresta TALAM.)
• sánë (þ) subst. "mänty" (PE 17,81), vartalo sáni- (? – muinaismuodoksi on annettu ¤thānĭ, josta normaalisti tulisi quenyan sánë/sáni-, mutta tätä quenyan sanaa on siteerattu myös muodossa sáne- ikään kuin e säilyisi ennen päätettä).
• sanga (þ) subst. "väkijoukko, tungos" (STAG, Elem. thang, LT 2,342; mon. sangar (?) kahdesti Narqelionissa). Nimessä Sangahyando (þ) mask. nimi "tungoksen niittäjä", gondorilaisen miehen nimi (Elem. thang; Kirjeet 532 [alaviite *] selittää, että "tungos" tarkoittaa tässä "tiivistä rykelmää vihollissotilaita". Etymologioissa juuret STAG, SYAD, sangahyando ilmoitetaan miekan nimeksi, samoin LT 2,342 määrittelee sanan Turambarin miekan nimeksi, "tungosten halkoja, Tungoksenhalkoja".)
• #sangië (ilmeisesti þ, vrt. sanga yllä) subst. "pakkotilanne" [engl. necessity], vrt. sanga josta #sangië on abstrakti muodostelma). Eristetty sanasta sangiessemman "pakkotilanteissamme" (VT 44,8).
• sanganë verbi ? "koota" (MC 214; tämä on "qenyaa").
• sangwa subst. "myrkky" (SAG).
• sanomë adv. "siellä" (PE 17,71). Vrt. sinomë, tanomë.
• sanwë subst. "ajatus, ajatteleminen" (VT 39,23.30; VT 41,5.13; PE 17,183).
• sanwecenda ("k") subst. "ajatusten tutkiminen, ajatusten lukeminen" (VT 41,5; PE 17,183).
• sanwë-latya subst. "ajatusten avaaminen", suora telepaattinen ajatustensiirto (VT 39,23).
• sanwë-menta subst. "ajatusten lähettäminen, mentaalinen viesti" (VT 41,5; PE 17,183).
• sanya (þ) (1) adj. "säännönmukainen, lakeja kunnioittava, tavallinen" (STAN); variantti vorosanya prefiksielementin (merk. "aina") kera (VT 46,16).
• [sanya] (þ) (2) subst.? "nimi" (selityksen lukutapa epävarma, VT 46,16).
• [sanya] (þ) (3) subst. "totuus, tosiasia" (VT 46,16).
• sanyë (þ) subst. "sääntö, laki" (STAN)

sap

• sap- tai sapa- verbi "kaivaa", menn. aikam. sampë (PE 16,145, QL 82); vrt. sampa ja sapsanta alla.
• sapsanta subst. allatiivissa "haudalle" (MC 221; tämä on "qenyaa", huomaa vanha allatiivi -nta, myöhemmin vain duaalin allatiivi).

sar

• sar (sard-, kuten mon. sardi) subst. "(pieni) kivi" (SAR). Nimessä Elessar, ks. tätä. Koska Tolkien antoi nimellä olla vartalon -sarn- (gen. Ele[s]sarno, VT 49,28), hän on ilmeisesti muuttanut sanan sar vartalon sard- > sarn-.
• sára (1) adj. "kitkerä" (SAG).
• sára (2) adj. "tulinen" (LT 1,248; tämä "qenyan" sana on saattanut jäädä pois käytöstä yllä olevan (1) tieltä).
• sára (þ) (3) subst. "jäykkä kuiva ruoho, nummi [engl. bent]" (STAR). Sana bent selityksessä tarkoittaa "avointa ruohon peittämää paikkaa" (vrt. LT 1,274).
• sarat (mon. sarati tunnetaan) subst. "kirjain", mikä tahansa yksittäinen tarkoituksellinen merkki, käytetään Rúmilin kirjaimista Fëanorin tengwarin keksimisen jälkeen (WJ 396). Vrt. sarmë.
• sarco ("k") subst. "liha" (LT 2,347; Tolkienin myöhemmässä quenyassa on hrávë).
• sarcuva ("k") adj. "ruumiillinen" (LT 2,347; tuskin validi sana Tolkienin myöhemmässä quenyassa, koska liittyy yllä olevaan sanaan sarco).
• sarda adj. "kova" (VT 39,17); monikkoa sardë "kovat" voi käyttää samassa merkityksessä kuin sarda tengwi, ks. tätä. (Itsenäisenä muotona odottaisi ennemmin monikkoa sardar).
• #sarda tengwë subst. "kova ääni", "konsonanttia" tarkoittava termi, jota ei käytetä puolivokaaleista (y, w) eikä kestoäänteistä (l, r, m, n). (Vain monikko sarda tengwi [ñ] tunnetaan; ennemmin olisi odotettavissa #sardë tengwi monikollisen adjektiivin kera.) Termin sarda tengwi asemesta käytetään toisinaan yksinkertaisempaa muotoa sardë "kovat", ks. sarda. (VT 39,17).
• sarmë subst. "kirjoitus" (VT 39,8). Vrt. sarat.
• sarna adj. "kivinen, kivi-" (SAR).
• sarnë subst. "kivinen paikka" (SAR; LR:ssä julkaistuissa Etymologioissa selityksenä on "vahva paikka" [engl. strong place], mutta VT 46,12 mukaan oikea lukutapa on "kivinen paikka" [engl. stony place]).
• sarnië (sarniyë) subst. "somerikko" (KTK 608 / 516, VT 42,11).
• sarno subst. "pöytä" (QL 82).
• sarqua ("q") adj. "lihainen" (LT 2,347). Vrt. sarco, sarcuva.
• Sarquindi ("q") mon. subst. "kannibaalipeikot" (LT 2,347).
• sarta adj. "vakaa, luotettava, uskollinen" (PE 17,183).
• sarto subst. "luotettava seuraaja, uskollinen seuralainen (valtiaan tai ruhtinaan seurueen [lat. comitatus] jäsen)", myös satar (PE 17,183).

sat

• #sat- varbi "laittaa sivuun, varata erityistä tarkoitusta tai omistajaa varten" (VT 42,20). Siteerattu muodossa "sati-", loppu-i voi olla vain aoristin välivokaali (kuten muodossa *satin "minä laitan sivuun"). Verbiä "käytettiin quenyassa viittaamaan sekä aikaan että tilaan" (VT 42,20).
• satar subst. "luotettava seuraaja, uskollinen seuralainen (valtiaan tai ruhtinaan seurueen [lat. comitatus] jäsen)", usein muodossa sarto (PE 17,183).
• satto "qenyan" lukusana "kaksi" (Tolkienin myöhemmässä quenyassa atta) (VT 49,54).
• satya adj. "yksityinen, erillinen, ei yleinen, pois suljettu" (VT 42,20).

sau

• sau- prefiksi ilmaisee jotakin hyvin pahasti tehtyä, kuten sanassa saucarë, ks. tätä (PE 17,183).
• saucarë subst. "asian tekeminen tai valmistaminen hyvin pahasti" (PE 17,183).
• saucarya adj. "pahanteko" (PE 17,68). Vrt. saucarë.
• [sauna] (þ) subst. "puupaalu"; Tolkien muutti sanan muotoon samna (VT 46,15).
• saura (þ) adj. "pahanhajuinen, pilaantunut" (THUS), "pilaantunut, kelvoton" (PE 17,183). Tämä adjektiivi on nimen Sauro, Sauron (ks. tätä) taustalla. Vaihtoehtoinen selitys "julma" (PE 17,184); poistetun selityksen mukaan "paha, epäterveellinen, sairas, kurja" (PE 17,172). Tolkien ei pitänyt johdonmukaisesti kiinni siitä, että sananalkuinen s edustaa alkuperäistä þ:tä; toisinaan hän johti sanan saura (ja näin ollen myös nimen Sauro) juurista, joissa on alun perin s.
• Sauro (þ) (1), yleensä pidemmässä muodossa Sauron (þ), mask nimi "Kauhea", erään maian, toisen Mustan ruhtinaan, nimi (jota hänestä sanotaan "käytetyn myöhemmin", MR 147; PE 17,183 mukaan hänen alkuperäinen nimensä oli Mairon, ks. tätä). Aiemmin Thauron (Elem. thaur, THUS), arkaainen muoto *Θaurond- (Kirjeet 477, jossa sananalkuinen kreikkalainen Θ-kirjan edustaa th:ta). Nimen Sauron taivutusvartalo olisi näin ollen *Saurond-. – Nimen toinen muoto on Súro.
• [sauro] (þ) (2) subst. "puuseppä, seppä, rakentaja", jonka Tolkien muutti muotoon samno (VT 46,15).

sav

• sav- verbi "uskoa (väitteet, tiedonannot, perinteet jne.) todeksi, pitää tosiasiana" (VT 49,27; aor. 1. p. savin tunnetaan). Ei käytetä henkilöobjektin kera (merkityksessä, että tämä henkilö puhuu totta); substantiivi, nimi tai vastaava pronomini objektina sav- ilmaisee, että "uskon hänen/sen todella olevan/olleen olemassa": Savin Elessar "Uskon, että Elessar oli todella olemassa (VT 49,27). "Uskoa jhk." merkityksessä "uskoa hänen puhuvan totta" voidaan esittää (esimerkiksi) kiertoilmauksella Savin Elesarno quetië "Uskon Elessarin sanoihin" (kirjaimellisesti "puhumiseen") (VT 49,28).
• sáva subst. "mehu" (SAB).

say

• Sáya tulenhengen nimi (GL 66).

se

• se (1) pron. "hän, se", myös objektina "häntä, sitä", yks. 3. p. Käytetään "elävistä olennoista mukaan lukien kasvit" (VT 49,37; vastaava elottomiin viittaava pronomini on sa). Pronomini tulee suoraan alkuperäisestä juuresta se (VT 49,50). Painollinen muoto sé. Esiintyy VT 49,51 objektina ilmauksessa melin sé "rakastan häntä" (VT 49,21). Ósë *"hänen kanssaan", VT 43,29, ks. ó-. Pitkä datiivi/allatiivimuoto sena "hänelle", VT 49,14, allatiivi senna *"hänelle" (VT 49,45.46). Vrt. refleksiivipron. insë *"itseään".
• se (2), myös pidemmin sé, prepositio "jllk., jssk." (VT 43,30, vrt. "lokatiiviprefiksi" se-, joka mahdollisesti esiintyy eräässä varhaisessa "qenyankielisessä" tekstissä, VT 27,25).

sel

• selda adj.?, subst.? merkitys ei ole selvä, sukua sanoille seldë "lapsi" (sanan merkitys oli aiemmin "tytär") ja seldo *"poika". Näin ollen selda voi olla adjektiivi *"lapsellinen, lapsen kaltainen", koska -a on tavallinen adjektiivin pääte. Vaihtoehtoisesti, kuten VT 46,13 toteaa, selda voi olla neutrisukuinen substantiivi "lapsi", joka kattaa sekä merkitykset mask. seldo *"poika" että fem. seldë *"tyttö" (ennen kuin Tolkien muutti jälkimmäisen merkitykseksi "lapsi"). (SEL-D, vrt. VT 46,22-23).
• seldë subst. "lapsi" (aiempi merkitys "tytär"; myöhemmissä teksteissä quenyan "lasta" tarkoittava sana on ennemmin hina, ja sanan seldë lopullinen asema on epävarma. Katso myös tindómerel.) (SEL-D, VT 46,13.22-23). Eräässä myöhäisessä lähteessä Tolkien palaa merkitykseen "tytär", mutta sen tilalle on saattanut tulla anel, ks. tätä.
• seldo subst. (merkitys ei ole aivan selkeä, luultavasti sanan seldë "lapsi" mask. muoto, näin ollen *"poika") (SEL-D, VT 46,13.22-23).
• seler (þ) (sell-, kuten mon. selli) subst. "sisar" (THEL/THELES). Eräässä myöhäisessä lähteessä esiintyy sana nésa (ks. tätä), joka jättää sanan seler aseman epävarmaksi.
• selli (þ), sanan seler monikko (THEL/THELES).
• *selma (þ) subst. "päähänpiintymä, tahto" (WJ 319; vain arkaainen/vanyarinkielinen muoto þelma [thelma] mainitaan).
• [selyë subst. "tytär", käytetään lasten leikeissä "neljännestä sormesta" tai "neljännestä varpaasta" (VT 47,10.15, VT 48,4). On epävarmaa hylättiinkö itse sana selyë "tytär" vai ainoastaan sen käyttö leikin yhteydessä sormeen viittaavana sanana. Vrt. yeldë, yendë.

sen

• sen- verbi "päästää irti, vapauttaa, antaa mennä" (VT 43,18).
• #sén kollektiivinen (?) subst. "lapset", eristetty sanasta Erusén "Jumalan lapset" (RGEO 74, VT 49,35). Sana vaikuttaa kollektiiviselta, koska sillä ei ole monikon päätettä.
• sena pron. (dat./allat.) "hänelle, sille", ks. se (VT 49,14).
• senda adj. "lepäävä, rauhallinen" (SED).
• *sendë, ks. ser-.
• senna (1), ks. se (1).
• senna (þ, vrt. vanhempi muoto thenna) adj. "lyhyt" (PE 17,185). Tämä on sanan sinta myöhempi (Tolkienin elinaikana) variantti.
• senwa, myös senya adj. "tavallinen" (VT 49,22.35). Huom. että *senya saattaa mahdollisesti toimia myös genetiivipronominina "hänen", joka on johdettu muodosta *sen, joka puolestaan on sanan se (1) datiivi (vrt. ninya, menya).

ser

• -ser subst. "ystävä" (SER).
• ser- verbi "levätä" (aor. 1. p. serin "lepään"), menn. aikam. luultavasti *sendë, sillä sanan ser- R oli alun perin D (vrt. juuri SED; menn. aikamuodosta vrt. rer-, menn. aikam. rendë juuresta RED).
• sercë ("k") subst. "veri" (Elem. sereg., PE 17,184; Etymologioissa yár quenyan "verta" tarkoittavana sanana).
• sérë subst. "lepo, rauha" (SED, VT 44,35); ks. hakusana úyë lauseesta úyë sérë indo-ninya símen Fírielin laulussa).
• Serindë (þ) fem. nimi "Kirjova" (Silm) tai "Neulanainen" (PM 333). Alkuperäinen muoto Therindë, ks. tätä.
• sermë subst. "ystävä" (fem.) (SER).
• sermo subst. "ystävä" (ilmeisesti mask., koska muodon sermë ilmoitetaan olevan fem.) (SER).
• seron subst. "ystävä" (SER).

ses

• sesta- verbi "verrata" (QL 82).

set

• [setta, setya adj. "ensimmäinen" (mahdollisesti myös "ensisijainen", mutta Tolkienin selitys ei ole varmasti luettavissa).]

si

• si adv. "täällä" (VT 49,33; tämä voi olla ennemmin juuri tai "elementti" kuin quenyan sana; ks. sissë, sinomë).
• sí adv. "nyt" (Nam, RGEO 67, LR 47, SD 310, VT 43,34, VT 49,18, PE 17,94), sin (SI, LR 47) tai sín (SD 247.310) ennen vokaaleja. Vrt. englannin epäm. artikkelin a/an vaihtelu, vaikka Ave Marian quenyankielisessä versiossaan Tolkien käytti muotoa sí myös ennen vokaalia (sí ar "nyt ja", VT 43,28). Si, lyhyt (tai epätäydellisesti merkitty sí-adverbin muoto (VT 43,26.34). – Fírielin laulussa sí on käännetty "täällä".

sia

• siar, siarë adv. "tänä päivänä", muoto jonka Tolkien ilmeisesti hylkäsi muodon síra (ks. tätä) tieltä (VT 43,18).

sic

• sicil ("k") subst. "tikari, veitsi" (SIK).

sie

• sië adv. "siten" (VT 43,24, VT 49,18).

sil

• sil- verbi "loistaa" (valkoisena), preesens síla "(se) loistaa" (FG); aoristi silë, mon. silir (RS 324), frekventatiivi sisila- (Markiryan kommentit), futuuri siluva (VT 49,38), fut. duaali siluvat (VT 49,44.45).
• #sil-cal- ("k") verbi "loistaa" (hopeaa ja kultaa) < "qenyan" sílankálan *"he loistavat (hopeaa ja kultaa)" (VT 27,20.27); vrt. sil-, cal- (ks. näitä).
• silda-ránar subst. lokat. "loistavassa kuussa" (lokatiivi -r) (MC 213; tämä on "qenyaa"; vrt. sildë).
• sildai ??? (Narqelion).
• sildë adj. ? "loistava" (?) (MC 214; tämä on "qenyaa"; vrt. silda-ránar).
• silima subst., Fëanorin keksimä aine josta Silmarilit tehtiin (Elem. sil-).
• #sillumë subst. "tämä hetki", ablatiivi sillumello "tästä hetkestä lähtien" (VT 44,35). Vrt. silumë.
• silma adj. "hopeinen, hohtavan valkoinen" (SIL), "kristallinen, kristallinvalkoinen" (PE 17,23).
• Silmarien (toisinaan "-riën") fem. nimi, sisältää ilmeisesti sanan sil(i)ma (Liite A) ja fem. päätteen -ien tai -rien päätteen -riel (seppelöity neito, kuten nimessä Altariel [Galadriel]) varianttina.
• Silmaril (Silmarill- kuten mon. Silmarilli), subst., Fëanorin tekemien loistavien jalokivien nimi; täydellinen yks. muoto Silmarillë (Elem. sil, SIL, RIL, MIR). Käännetty "puhtaan valon hohto" Kirjeet 188. Mon. gen. Silmarillion kuten nimessä (Quenta) Silmarillion "Silmarilien (tarina)".
• silmë subst. "tähtivalo", myös tengwa n:o 29:n nimi (Liite E), vaikka Etymologioissa otaksutussa esiklassisessa tengwar-järjestelmässä nimi silmë kuului tengwa n:o 3:lle (VT 46,13). Silmë nuquerna "käännetty s", tengwa n:o 30:n nimi: tämä oli samanlainen kuin tavallinen silmë mutta ylösalaisin (Liite E). Etymologioissa (juuri SIL) sanan silmë määritelmä on "Silpionin [Telperionin] valo". Myös "hopeaa" tarkoittava runokielen sana.
• Silmeráno subst. genetiivissä "hopeakuun" (MC 220; tämä on "qenyaa").
• Silmerossë Silpionin (Telperionin) nimi (ROS¹, SIL).
• silo adv. "täältä", myös sio (VT 49,18). Sanoihin näyttää sisältyvän -lo, lyhyempi versio ablatiivin päätteestä -llo, sekä -o, genetiivin pääte, jota voidaan joskus käyttää myös ablatiivinomaisessa merkityksessä [ks. WJ 368 (suom. huom.)]. Vrt. talo, tó "sieltä".
• Silpion, Valinorin Kahdesta puusta vanhemman (Telperionin, Valkoisen puun) nimi. (Silm, SIL, SÍLIP, BAL, ROS¹, LR 385). Etymologioissa otaksutussa esiklassisessa tengwar-järjestelmässä Silpion oli myös tengwa n:o 29:n nimi. Myöhemmin Tolkien antoi kirjaimelle nimen silmë.
• silquelosseën ("q") subst. "kukanvalkoinen tukka" (MC 216; tämä on "qenyaa", mutta vrt. lossë).
• silumë adv. "tällä kertaa" (VT 49,11.18). Vrt. talumë, #sillumë.

sim

• síma subst. "mieli, mielikuvitus" (VT 49,16); variantti isima. Tunnetaan myös päätteiden kera: símaryassen "heidän kuvitelmissaan" (päätettä -rya käytetään ennemmin merkityksessä "heidän" kuin "hänen" arkisessa kielenkäytössä) (VT 49,16).
• simen adv. "täältä" (VT 49,33), símen "täällä" (FS; vrt. sinomë EO:ssa). Vrt. tamen.
• simpa subst. "pilli, huilu" (LT 1,266).
• simpetalla ??? (Narqelion).
• simpetar subst. "pillipiipari" (LT 1,266).
• simpina subst. "pilli, huilu" (LT 1,266).
• simpisë subst.? "huilunsoitto" (LT 1,266).

sin

• sin (1) sana, jonka merkitys on joko "siten, niin" (adverbi) tai "tämä" (itsenäisenä sanana lauseessa, ei määrittäen toista sanaa kuten sina). Esiintyy lauseessa sin quentë Quendingoldo Elendilenna, joko *"tämän [engl. this] Pengolodh sanoi Elendilille" tai "niin puhui Pengolodh Elendilille" (PM 401). Patrick Wynnen mukaan sin on adverbi "siten", joka on johdettu juuresta si- "tämä (minun lähelläni)" (VT 49,18).
• sin (2) adv., sanan sí "nyt" (ks. tätä) muoto, joka esiintyy usein ennen vokaaleja; myös sín (SI). Kuitenkin sí itse (ks. tätä) voi esiintyä myös ennen vokaalia.
• sina demonstr. pron. "tämä" (seuraa substantiivia ainoassa tunnetussa esimerkissä vanda sina "tämä vala"). (CV, VT 49,18; jälkimmäisessä lähteessä sanaa sina kutsutaan adjektiiviksi). Sana olisi sindarin sanan hen tavoin peräisin arkaaisesta muodosta ¤sĭnā (VT 49,34). Vrt. sin (1).
• sína pass. partis. "tietty, varma, varmistettu" (PE 17,68), liittyy sanoihin ista- ja sin. Myös sinwa.
• sincahonda adj. "kivisydäminen" [engl. flint-hearted] (TSH II/3.6.). Näin ollen substantiivi #sinca "pii[kivi]"? [engl. flint-[stone]].
• sinda (þ) adj. "harmaa" (PE 17,72). Substantivoitua monikkoa Sindar käytetään merkityksessä "harmaahaltiat", kirjaimellisesti *"harmaat"; ks. WJ 375. Mon. gen. Sindaron (WJ 369). Yleisessä merkityksessä "harmaa" myös nimessä Sindacollo > Singollo "Harmaatakki, Thingol" (Elem. thin(d), PE 17,72; ks. myös sindë, Sindicollo); †sindanórië "harmaa maa", ablatiivi sindanóriello "harmaasta maasta" (Nam); tässä viitataan "myyttiseen varjoisaan alueeseen Valinorin vuorten ulkorinteiden juuressa" (PE 17,72). Kuitenkin muissa lähteissä sindë (ks. tätä) annetaan quenyan "harmaata" tarkoittavaksi sanaksi. Ehkä sinda alkoi tarkoittaa ensisijaisesti "harmaahaltiaa" substantiivina. Johdettu adjektiivi Sindarin "harmaahaltia-" [engl. Grey-elven], jota käytetään yleensä substantiivina viittaamassa harmaahaltiakieleen (Liite F).
• sindarinwa (þ) adj. "harmaahaltia-, harmaahaltioiden" ilmauksessa hwesta sindarinwa "harmaahaltioiden hw (Liite E). Sana saattaa olla substantiivi "sindar (kieli)", johon on liitetty possessiivin pääte -va, -wa, jolloin kirjaimellinen merkitys olisi "sindarin [kielen] hw".
• sindë (þ) adj. "harmaa, vaalean- tai hopeanharmaa" (vanyarin murteessa on säilynyt vanhempi muoto þindë) (WJ 384; THIN; Elem. s.v. thin(d) muotona on sinda, vrt. myös sindanóriello "harmaasta maasta" Namáriëssa. Sindë ja sinda ovat ilmeisesti saman sanan variantteja). Vartalo sindi- koska varhainen muoto on ¤thindi; vrt. Sindicollo (ks. tätä).
• Sindel (þ) (Sindeld- kuten mon. Sindeldi) subst. "harmaahaltia" = Sinda, mon. Sindar, mutta harvinaisempi (WJ 384).
• sindi subst. "joki" (LT 1,265; ennemmin sírë TSH-tyylisessä quenyassa).
• Sindicollo (þ) subst. "Harmaatakki", Elwën (Elun) lisänimi. Sindarin Thingol (WJ 410; MR 217). (Sindi- tässä nimessä on sanan sindë, ks. tätä, yhdyssanamuoto). Alkuperäinen muoto Thindicollo (WJ 333). Silmarillionin liitteessä (Elem. s.v. thin(d)) Sindacollo.
• sindië (þ) subst. "harmaus", sindië-nórë *"harmauden maa", mutta myös (vastaten kirjaimellisemmin englanninkielistä käännöstä land of greyness) nórë sindiëo (PE 17,72): sanan sindanórië variantteja, ks. sinda.
• Sindo (þ) miehennimi, Elwën veli (THIN).
• sinen adv. "tällä tavoin, niin" (VT 49,18).
• singë subst. "suola" (QL 83).
• singwa adj. "suolainen" (QL 83).
• Singollo (þ) nimen Sindicollo (ks. tätä) kontrahoitu muoto (Silm.).
• sinomë yhdyssana "tämä paikka" (EV), käytetty adverbina (tai taipumattomana lokatiivina) = "tässä paikassa" = "täällä" (VT 49,18). Variantti sínomë (VT 44,36). Vrt. sanomë, tanomë.
• sinqui ("q") ??? (Narqelion).
• sinquitálar ("q") ??? (Narqelion).
• sinta (þ) (1) adj. "lyhyt" (STINTĀ). Vrt. senna (2).
• sinta- (þ) (2) verbi "haipua" [engl. fade], menn. aikam. sintanë (THIN).
• sintamo subst. "seppä" (PE 17,107-108), vrt. tavallisempi variantti tamo, ks. tätä.
• sintë menn. aikam. verbi "tiesi", epäs. menn. aikam. verbistä ista- (muodon istintë ohella) (IS, VT 48,25).
• sinwa pass. partis. "tietty, varma, varmistettu" (PE 17,68), yhteydessä muotoihin ista- ja sintë. Myös sína.
• sinya adj. "uusi" (SI).
• sinyë (þ) subst. "ilta" (THIN).

sio

• sio adv. "täältä", myös silo (VT 49,18).

siq

• siqu- ("q") verbi "huokaista" (esiintyy muodossa "siqi"), menn. aikam. síque (QL 84).

sir

• sir- (1) verbi "virrata" (SIR).
• sir (2), myös sira, adv. "tänne" (kantamuoto ¤sida, ¤sidā) (VT 49,18).
• sír subst. "joki", sanan sirë lyhyempi muoto (PE 17,65, VT 49,17).
• síra subst., yhdyssana "tämä päivä", käytetty adverbinä merkityksessä *"tänään" (VT 43,18).
• sírë subst. "joki" (SIR, VT 46,13), "virta" (LT 1,265. Myös lyhyemmässä muodossa sír, ks. tätä. Vrt. #sirya.
• siril subst. "puro" (SIR).
• sirilla partis. *"virtaava", "qenyan" partisiippi verbistä siri- "virrata" (Narqelion, vrt. QL xiv).
• sírima adj. "nestemäinen, virtaava" (LT 1,265).
• Siriondil miehennimi, *"Sirionin ystävä" (Liite A).
• sirpë subst. "varsi, runko" (QL 84).
• #sirya subst. "joki", tunnetaan duaalimuodossa siryat (VT 47,11). Vrt. sírë.

sis

• sís adv. "täällä" (VT 49,18.23), myös sissë.
• sisíla-, sanotaan olevan verbin sil- frekventatiivimuoto (MC 223); partisiippi sisílala Markiryassa on käännetty yksinkertaisesti "loistava".
• sisilcala- ("k") verbi "loistaa jatkuvasti (hopeaa ja kultaa)" ("qenyan" taivutettu muoto sisilkalan) (VT 27,20.26.27).
• sissë adv. "täällä" (VT 49,18), myös sís.
• Sistar ??? (VT 45,12; sanaa ei ole selvästi määritelty).
• *sistë (*sisti-) luultavasti fonologisesti päivitetty muoto "qenyan" substantiivista sist (sisty-) "haava(uma)" [engl. ulcer]. Adj. sistina "haavainen, haavautunut" (QL 86).

sit

• sitë adj. "tällainen" (VT 49,18). [Muiden nettisanakirjojen mukaan /i/-vokaali on pitkä. (suom. huom.)]

siu

• siulë subst. "kiihotus, kiihoke" (SIW).

siv

• sívë (1) prep. "kuten" [engl. as], ilmeisesti samanmerkityksinen ve sekä prefiksi sí- "tämä, tässä, nyt"; sívë vertaa siis jotakin lähellä olevaa, kun taas tambë (ks. tätä) viittaa johonkin kauempana olevaan. Sívë...tambë "kuten...niin" (VT 43,17). Elidoitunut sív' VT 43,12, koska seuraava sana alkaa e-vokaalilla.
• sívë (2) subst. "rauha" (VT 44,35).
• sívë (3) subst. "tietäminen, tieto" (PE 17,68; luultavasti ei ole koskaan tarkoitettu olemaan käytössä yhtä aikaa yllä olevien (1) ja (2) kanssa, joten istya lienee parempi).

so

soa

• soa ("söa") subst. "saasta" (PE 17,186).

soi

• soica ("k") adj. "janoinen" (VT 39,11).

sol

• sól, myös solma tai solos, subst., ilmeisesti "kypärää" tarkoittavan sanan variantteja, vrt. castol (ks. tätä) (PE 17,188).
• solma, katso sól.
• solmë subst. "aalto" (LT 1,266).
• Solonel (Soloneld-) subst., telerin nimiä (tässä yks., monikko Soloneldi). Huomaa, että telerin kieli on vaikuttanut tähän muotoon; puhtaassa quenyassa on Solonyeldi, yks. #Solonyel. (PHAL/PHÁLAS, NYEL, SOL).
• solor subst. "tyrsky" (SOL); solor, solossë subst. "tyrsky, hyöky" (LT 1,266).
• solos, katso sól.
• solossë subst. "tyrsky, hyöky" (LT 1,266); myös solor.

som

• sóma subst. "tila, olotila" (QL 85).

son

• sonda (1) subst. "istuin" (QL 85).
• [sonda (2) adj. "rakas" (VT 46,15).]
• [sondo subst. "ystävä" (VT 46,15).]
• songa subst. "suu" merkityksessä "hampaiden takana oleva ontelo, mukaan lukien kieli" (PE 17,126).

sor

• sor, sornë subst. "kotka" (LT 1,266); ennemmin soron TSH-tyylisessä quenyassa.
• sóra adj. "pitkä, laahaava" (LT 2,344).
• sorna (þ) adj. "vakaa" (PE 17,113).
• sornion subst. "kotkanpesä" (LT 1,266).
• sorno (þ) subst. "kotka" (arkaainen muoto thorno) (Kirjeet 535). Myös soron. Varhaisessa "qenyassa" on sor, sornë (LT 1,266).
• soron (tai sornë) (þ) subst. "kotka", ennen päätettä sorn- kuten monikossa sorni, "yks. gen. – – sornen"; TSH-tyylisessä quenyassa tämä olisi yks. dat. (THOR/THORON). SD 290: monikko soroni "kotkat" muutettuna muotoon sorni kuten Etymologioissa. Varhaisessa "qenyassa" on muodot sor, sornë (LT 1,266).
• Sorontar (þ) mask. nimi "Kotkien kuningas", sindariksi Thorondor, suuren kotkan nimi (Elem. s.v. thoron; THOR/THORON, TĀ/TA3).
• Soronto (þ?) miehennimi, sisältää ilmeisesti elementin soron "kotka"; pääte -to on harvinainen (esiintyy sanassa suhto, ks. tätä), tässä käytetty ilmeisesti miehennimen johtamiseen.
• Soronúmë (luult. þ) (tähtikuvion nimi, sisältää ilmeisesti elementin soron "kotka" (Elem. s.v. thoron).

sov

• sovallë subst. "pese(yty)minen, kylpeminen; puhdist(aut)uminen" (QL 86).
• sovo- verbi "pestä" (luettava ehkä #sov-, jos verbi olisi sovitettava TSH-tyyliseen quenyaan, sillä Tolkienin myöhemmät versiot kielestä eivät näytä sisältävän o-vartaloisia verbejä), menn. aikam. sóvë (QL 86).

ss

sse

• -ssë (1) lokatiivin pääte (vrt. prep. se, sé jllk. [engl. at], ks. tätä); sanoissa Lóriendessë, lúmessë, máriessë (ks. näitä); mon. -ssen, kuten sanoissa yassen, lúmissen, mahalmassen, símaryassen, tarmenissen, ks. näitä. Partitiivimonikossa (lissë tai -lissen) ja duaalissa (-tsë) lokatiivin päätteet tunnetaan vain Plotzin kirjeestä.
• -ssë (2), yks. 3. p. refleksiivipääte, melissë "hän rakastaa itseään", mahd. Myös quernessë "hän kääntyi" [engl. he turned (himself)] (VT 49,20-21). Vrt. -ttë (2). Pääte -ssë näyttää helposti sekoittuvan lokatiivin päätteeseen; vaihtoehtoinen sanamuoto olisi analyyttinen rakenne *melis immo erillisen refleksiivipronominin kera. Tolkien itse muutti muodon quernessë > quernes immo (VT 49,20-21).
• -ssë (3) mahd. pidempi muoto 3. p. Päätteestä -s; ks. -s (1). Tällainen pääte ei luultavasti voinut olla olemassa yhdessä yllä mainitun -ssë (2) kanssa. Eräässä lähteessä Tolkien asetti tämän päätteen ensin kyseenalaiseksi ja poisti sen sitten (VT 49,49).

st

sta

• -sta (1) "sinun", duaalin 2. p. possessiivin persoonapääte: "teidän kahden" (VT 49,45.16), vrt. -stë (ks. tätä). Genetiivi -sto muodossa veryanwesto "teidän [kahden] häidenne" (VT49,45) ja tengwiesto "teidän [kahden] lukemisenne" (VT 49,47), allatiivi -stanna muodossa parmastanna "teidän [kahden] kirjallanne" (VT 49,47). Samankaltainen primitiivinen pääte voisi olla myös duaalin kolmas persoona *"kahden heistä" [engl. of the two of them] (mutta VT 49,51 mukaan vastaava subjektin pääte muutettiin muotoon -ttë ja sitten päätteestä "heidän" tuli luultavasti -tta.
• -sta (2) pääte, joka esiintyy tiettyjen maiden nimissä (VT 43,15), esim. Forostar eli Númenorin "Pohjoismaat" (KTK 228 / 195).

ste

• -stë "te [kaksi]", duaalin 2. p. persoonapääte (VT 49,51.53), esim. caristë *"[te kaksi] teette" (VT 49,16). Tolkien kirjoitti ensin carindë mutta muutti päätteen (VT 49,33). Pääte -stë on peräisin varhaisemmasta muodosta -dde (VT 49,46.51). Samankaltainen primitiivinen pääte voisi olla myös duaalin kolmas persoona, *"kaksi heistä" [engl. the two of them] (mutta ks. -ttë (1)).

su

• sú subst. "tuulen ääni" (VT 47,12 [engl. sound]; LT 1,266 [engl. noise], "qenyan" kirjoitusasu sû).

suc

• suc- ("k") verbi "juoda" (1. p. aor. sucin "juon") (SUK).
• suctë ("k") "pihka, kumi"; lue *suhtë, jos sanaa haluaa käyttää TSH-tyylisessä quenyassa, sillä Tolkien päätti että quenyassa ct > ht (QL 86).

suh

• *suhtë, ks. suctë.
• suhto subst. "veto" [engl. draught] (SUK).

sul

• sulca ("k") subst. "juuri" (erityisesti syötävä juuri) (SÚLUK).
• súlë (þ) subst. "henki, henkäys", myös tengwa n:o 9:n nimi; alun perin thúlë (þúlë) ennen muutosta th > s, joka tapahtui vähän ennen noldorin kapinaa (Liite E, THŪ). Sanan selitystä "eteenpäin puhaltava" [engl. blowing forth] käytettiin metaforisesti merkityksessä "voiman (tai tahdon tai toiveen) lähettäminen hengestä" (PE 17,124). Jos elementti súlë esiintyy nimissä Súlimë ja Súlimo (ks. näitä), taivutusvartalo saattaa olla súli-.
• súlimarya ??? (Narqelion).
• Súlimë subst., vuoden kolmas kuukausi, "maaliskuu". Sana tarkoittaa ilmeisesti *"tuulista" (Liite D; elem. sûl; pienellä alkukirjaimella jälkimmäisessä lähteessä). Varhaisessa "qenyassa" on súlimë "tuuli" (LT 1,266).
• Súlimo (þ) Manwën (tuulenjumalan) lisänimi (THŪ; elem. sûl). Vrt. súlë ja ehkä sú.
• súlo (taivutusvartalo *súlu-, koska primitiivinen muoto on ¤suglu; monikko saattaa olla *súlwi) subst. "malja" (SUG; katso SUK; ilmeisesti Tolkien muutti sanan muodosta súla, VT 46,16).
• sulp- verbi "nuolla" (LT 1,266; ennemmin lav- Tolkienin myöhemmässä quenyassa).
• sulpa subst. "keitto" (LT 1,266).

sum

• súma subst. "ontto onkalo, syli"; vrt. súmaryasse "hänen sylissään" (súma-rya-ssë "syli-hänen-ssä") Markiryassa.

sun

• sundo (þ) subst. "kanta, juuri, kantasana" (SUD), eli alkuhaltiakielen konsonanttinen "juuri". VT 46,16 mukaan Tolkien muutti juuren muotoon STUD viitaten siihen, että sundo oli aiemmin þundo (vrt. sindarin thond "juuri"). PE 18,95 antaa monikkomuodoksi sundur, joka näyttää viittaavan taivutusvartaloon sundu-. Sitä ei kuitenkaan käytetä yhdyssanassa sundocarmë "kantarakenne" (PE 18,84 – ei siis **sunducarmë), termi jota käytetään erilaisten alkuhaltiakielen "kantojen" eli juurien rakenteen kuvauksessa.
• sundóma (þ) subst. *"kantavokaali" (sundo + óma), "kannan" eli juuren määräävä vokaali (Christopher Tolkien antaa esimerkiksi KAT, juuren jonka sundóma on A; juuressa TALAT sundóma toistuu; johdetuissa muodoissa sundóma saattaa olla ennen ensimmäistä konsonanttia; esim. ATALAT) (WJ 319).
• sungwa subst. "juoma-astia" (SUK).

sur

• súrë subst. "tuuli", taivutusvartalo súri-', koska primitiivinen muoto on sūrǐ- (PE 17,62), näin ollen instrumentaalissa súrinen "tuulessa" tai kirjaimellisemmin *"tuulella, tuulen vaikutuksesta" (NAM; RGEO 66; Markirya, J. R. R. Tolkien: Artist and Illustrator s. 197); Súrion miehennimi *"Tuulen poika" (Liite A). Varhaisessa "qenyassa" on súru (MC 213.216.220). Katso myös súriquessë.
• #súrië (þ), mahdollisesti subst. *"etsintä", katso minasurië.
• súriquessë subst. "tuulihöyhen" (viittaa "säteilevään ruohotupsuun" [engl. tuft of radiating grass] Tolkienin piirroksessa (J. R. R. Tolkien: Artist and Illustrator s. 197).
• Súro (þ) miehennimi, vaihtoehtoinen muoto nimelle Sauro(n) (THUS).
• súru subst. "tuuli" (MC 213.216.220; tämä on "qenyaa"; Tolkienin myöhemmässä quenyassa on súrë).
• surya subst. "spirantti (-konsonantti)" (SUS).

suy

• súya- (þ) verbi "hengittää" (THŪ).
• súyer ??? (Narqelion).

(valmis)

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.