Piippukessu
Piippukessu eli piippuruoho[1] (engl. pipe-weed), myös pehku (engl. leaf, weed) tai puolituispehku (engl. Halfling's leaf) on hobittien keksimä tupakan vastine Keski-Maassa.
Oli olemassa yksi asia, jonka hobitit pystyivät sanomaan keksineensä itse. Ensimmäisenä he laittoivat puusta tai savesta tehtyyn hienoon piippuun kessuksi kutsumaansa kasvia, joka mitä luultavammin oli jokin Nicotianan alalaji, antaen polttajalle hyvän olon. Tarkkaan ottaen ei tiedetä miten tapa sai alkunsa.[2]
Hobitit polttivat kaikenlaisia kasveja jo ennen piippukessun keksimistä. Jotkut näistä olivat parempia, toiset huonompia. Vaikka kasvi onkin peräisin Númenorista ja númenorilaiset toivat sen Keski-Maahan, oli Tobold Piipari ensimmäinen, joka tajusi kasvattaa sitä. Hän asui Eteläneljännyksen Pitkänpohjassa, missä oli poikkeuksellisen otollinen sää kasvin kasvamiseen niinkin pohjoisessa kuin Kontu.[3] Tämä tapahtui vuoden 2670 ka. (= 1070 kl.) tienoilla.[4]
Kolmea Eteläneljännyksen kessulajiketta arvostettiin erityisen paljon. Nämä lajikkeet olivat nimeltään Pitkänpohjan pehku, Vanha Tobo ja Etelän tähti.[2]
Briin hobitit väittivät olevansa ensimmäisiä piippukessun polttajia. Briistä polttaminen levisi helposti muiden kansojen keskuuteen, sillä olihan tienristeys edelleen hyvä pysähdyspaikka. Kääpiöiden, haltioiden ja ihmisten tiedetään polttaneen kessua.[2]
Luultavasti Tobold Piiparikin sai tietonsa kasvista Briissä, jossa hän usein nuorena vieraili. Hän ei muuten paljoa matkustellut, eikä varmasti koskaan käynyt Briitä kauempana. Hän piti kuolemaansa saakka salaisuutena sen, mistä kasvin oli saanut.[2] Brii on varsin todennäköinen kasvin löytämispaikka, sillä se näyttää viihtyvän Briissä vuoren etelärinteellä. Tosin Sormuksen sodan aikoihin jopa Viljami Voivalvatti tunnusti, että Briin Etelätörmä ei vetänyt vertoja Konnun pehkuille.[5]
Kuten aiemmin tässä tekstissä on mainittu, kasvi ei suinkaan ollut pohjalaista alkuperää. Se oli vuosisatojen aikana levinnyt eteläisestä Gondorista Anduinin alajuoksulta kohti pohjoista. Sinne sen olivat tuoneet númenorilaiset, jotka arvostivat kasvia tämän kukkien hyvän tuoksun tähden. Gondorilaiset kutsuvat kasvia nimellä makea galenas.[2]
Polttaminen levisi jopa velhojen pariin. Gandalf sen aloitti ja tapa levisi myös Sarumanille, joka piti tämän salassa, olihan hän tavasta haukkunut Gandalfia (puolituispehkuksi[6] ja "moukkien rohdoksi"[7] hän sitä nimitti). Gandalf luultavasti oppi tavan Ikitalven aikaan ollessaan Konnun kansan apuna.[8]
Piippukessu kuului hobittien elämään ja monille siitä tuli taitolajikin. Parhaan polttajan titteli kuitenkin kuuluu Gandalfille, jolla oli aikaa opetella. Kessu kuului Keski-Maan elämään olennaisesti ja tapa säilyi varmasti pitkälle neljänteen aikaan, muidenkin kansojen kuin hobittien keskuudessa. Haltioiden polttamisesta Valinorissa ei ole tietoa. Ei tiedetä myöskään, polttivatko Frodo ja Bilbo kessua enää Keski-Maasta lähdettyään.
Viitteet
- ↑ Nimi "piippuruoho" esiintyy Sormusten herrassa vain kerran (ks. TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 20 / ***).
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 19-20 / ***.
- ↑ TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 19-20 / ***.
- ↑ TSH II/3.8., Tie Rautapihaan, s. *** / *** / *** / *** / 577 / ***; TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1125 / ***; TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 20 / ***.
- ↑ TSH III/6.7., Kotiinpäin, s. *** / *** / 328 / *** / 1022 / ***. Ks. myös artikkeli Etelätörmä.
- ↑ KTK 3.IV, Sormuksen etsinnät, s. 480 / 397-398, 399, 401.
- ↑ KTK 3.IV, Sormuksen etsinnät, s. 480 / 402.
- ↑ Gandalfista Konnussa, esim. artikkelit Ikitalvi, Vaivojen vuodet.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
