Piippukessu

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hobittipiippu. Kuva © John Howe
(Lähde: John Howen kotisivut)

Piippukessu (engl. pipe-weed), myös pehku (engl. leaf, weed) tai puolituispehku (engl. Halfling's leaf) on hobittien keksimä tupakan vastine Keski-Maassa.

Oli olemassa yksi asia, jonka hobitit pystyivät sanomaan keksineensä itse. Ensimmäisenä he laittoivat puusta tai savesta tehtyyn hienoon piippuun kessuksi kutsumaansa kasvia, joka mitä luultavammin oli jokin Nicotianan alalaji, antaen polttajalle hyvän olon. Tarkkaan ottaen ei tiedetä miten tapa sai alkunsa.

Hobitit polttivat kaikenlaisia kasveja jo ennen piippukessun keksimistä. Jotkut näistä olivat parempia, toiset huonompia. Vaikka kasvi onkin peräisin Númenorista ja númenorilaiset toivat sen Keski-Maahan, oli Tobold Piipari ensimmäinen, joka tajusi kasvattaa sitä. Hän asui Eteläneljännyksen Pitkänpohjassa, missä on poikkeuksellisen otollinen sää kasvin kasvamiseen niinkin pohjoisessa kuin Kontu. Tämä tapahtui vuoden 1070 tienoilla Konnunlaskua.

Luultavasti Tobold sai tietonsa kasvista Briissä, jossa hän usein nuorena vieraili. Hän ei muuten paljoa matkustellut, eikä varmasti koskaan käynyt Briitä kauempana. Hän piti kuolemaansa saakka salaisuutena sen, mistä kasvin oli saanut. Brii on varsin todennäköinen kasvin löytämispaikka, sillä se näyttää viihtyvän Briissä vuoren etelärinteellä (tosin Sormuksen sodan aikoihin jopa Viljami Voivalvatti tunnusti, että Briin Etelätörmä ei vetänyt vertoja Konnun pehkuille).

Briin hobitit väittävät olevansa ensimmäisiä piippukessun polttajia. Tämä tieto pitänee paikkansa, vaikka useat asiat joita briiläiset väittivät omikseen eivät olleet. Briistä polttaminen levisi helposti muiden kansojen keskuuteen, sillä olihan tienristeys edelleen hyvä pysähdyspaikka. Kääpiöiden, haltioiden ja ihmisten tiedetään polttaneen kessua.

Kuten aiemmin tässä tekstissä on mainittu, kasvi ei suinkaan ollut pohjalaista alkuperää. Se oli vuosisatojen aikana levinnyt eteläisestä Gondorista Anduinin alajuoksulta kohti pohjoista. Sinne sen olivat tuoneet númenorilaiset, jotka arvostivat kasvia tämän kukkien hyvän hajun tähden. Gondorilaiset kutsuvat kasvia nimellä makea galenas.

Polttaminen levisi jopa velhojen pariin. Gandalf sen aloitti ja tapa levisi myös Sarumanille, joka piti tämän salassa, olihan hän tavasta haukkunut Gandalfia (puolituispehkuksi ja "moukkien rohdoksi" hän sitä nimitti). Gandalf luultavasti oppi tavan Ikitalven aikaan ollessaan Konnun kansan apuna.

Kolme kessulajiketta olivat erittäin arvostettuja. Nämä kaikki tulivat siltä samalta alueelta, jossa Tobold ensimmäisenä kasvia viljeli. Lajikkeet olivat Pitkänpohjan pehku, Vanha Tobo ja Etelän tähti.

Piippukessu kuului hobittien elämään ja monille siitä tuli taitolajikin. Parhaan polttajan titteli kuitenkin kuuluu Gandalfille, jolla oli aikaa opetella. Kessu kuului Keski-Maan elämään olennaisesti ja tapa säilyi varmasti pitkälle neljänteen aikaan, muidenkin kansojen kuin hobittien keskuudessa. Haltioiden polttamisesta Valinorissa ei ole tietoa. Ei tiedetä myöskään, polttivatko Frodo ja Bilbo kessua enää Keski-Maasta lähdettyään.

Kirjoittanut Vesa Piittinen

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Kontuwikiä lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia