Sindar - jalo kieli/Konsonanttimutaatiot

← Substantiivi

Helge Fauskanger: Sindar – jalo kieli

Adjektiivi →

Sindarissa sanan ensimmäinen konsonantti muuttuu usein, niin että sama sana voi esiintyä monennäköisenä. (Vokaaleilla alkavat sanat eivät muutu.) Näitä muutoksia kutsutaan mutaatioiksi, ja ne jaetaan useaan alaluokkaan (pehmeä mutaatio, nasaalimutaatio jne.). Otetaan esimerkiksi kaksi täysin itsenäistä sanaa, saew "myrkky" ja haew "tapa". Eräs mutaatiosääntö määrää, että tietyissä kieliopillisissa tilanteissa s muuttuu h:ksi. Määräinen artikkeli i on yksi tällaisen tilanteen aiheuttaja, eli jos liitämme sen sanaan saew ilmaistaksemme jotain tiettyä myrkkyä, lopputuloksena ei ole **i saew, vaan i haew. Vaikka haew tarkoittaa myös "tapaa", kykenevä sindarinkäyttäjä ei ymmärrä i haewia väärin, (ja luulee sen tarkoittavan "(se) tapa" eikä "(se) myrkky"). Sillä samassa asemassa jossa s muuttuu h:ksi, saman säännön määräämänä h:sta tulee ch. Jos siis yhdistämme sanaan haew "tapa" määräisen artikkelin i, tuloksena on i chaew "(se) tapa", ja sanat ovat edelleen erilaiset. On kuitenkin selvää, että naiivi opiskelija voi nähdessään tekstissä yhdistelmän i haew hakea sanastosta sanan haew eikä saew, ja virheellisesti päätellä että i haew tarkoittaa "(se) tapa" eikä "(se) myrkky", koska ei ymmärrä että haew on sanan saew muoto tässä asemassa. Onkin mahdotonta käyttää sindarin sanastoa kunnolla ellei ymmärrä mutaatiojärjestelmää – joissain tilanteissa sanalista olisi harhaanjohtava.

Yritämme kuvata mutaatiot niin tarkasti kuin ne on mahdollista rekonstruoida. Varsinaiset todistuskappaleet ovat harvassa, joten monin paikoin aukkojen täyttämisessä on turvauduttava yleiseen ymmärrykseemme sindarin fonologiasta. Seuraava teksti perustuu perinpohjaiseen analyysiin (jonka on pääosin tehnyt huomattava sindaristi David Salo), mutta tulevat julkaisut voivat hyvinkin osoittaa sen vääräksi joissain suhteissa. Tavallisimmista mutaatioista (pehmeä ja nasaali) on kuitenkin suhteellisen vahvat esimerkit, joten niiden säännöt voidaan muodostaa melko luottavaisesti.

Pehmeä mutaatio

Pehmeä mutaatio on yleisin mutaatio, ja se tunnetaan englanniksi myös nimellä lenition ("pehmeneminen"; tässä suomennoksessa käytetään muotoa lenitio) Nimi heijastaa sitä, että tässä mutaatiossa "kovat" tai soinnittomat äänteet kuten p tai t "pehmenevät" (lenitoituvat) soinnillisiksi b:ksi ja d:ksi, kun taas alkuperäiset b ja d "pehmenevät" spiranteiksi v ja dh. Tässä artikkelissa kuvataan pehmeän mutaation vaikutukset ennen kuin sen käyttöyhteyksiä käsitellään tarkemmin, mutta voidaan sanoa, että pehmeä mutaatio esiintyy tyypillisesti vokaaliloppuisten partikkelien jälkeen silloin, kun tällainen partikkeli edeltää välittömästi sanaa, johon se liittyy läheisesti (kuten on laita esimerkiksi yksikön määräisen artikkelin i kohdalla). Eräässä kirjeessään Tolkien kommentoi lenitiota c > g ja kertoo, että sitä käytetään "tiukasti seuraavaan sanaan liittyvien partikkelien (kuten artikkelin) jälkeen" (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 350 [alaviite †] (kirje 211)). Tämän ilmiön fonologista taustaa ei ole vaikea ymmärtää. Sindarin kehittyessä useat konsonantit vaihtuivat seuratessaan vokaalia; esimerkiksi c:stä tuli g ja t muuttui d:ksi (vrt. sindarin adar "isä" primitiiviseen sanaan atar, joka yhä esiintyy quenyassa). Sanaa välittömästi edeltävät partikkelit kuten prepositiot ja artikkelit tulivat niin läheiseksi sanan itsensä kanssa, että lauseke partikkeli + pääsana käsitettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Täten esimerkiksi sanaan tâl "jalka", silloin kun se esiintyi sellaisessa lausekkeessa kuin i tâl "(tietty) jalka" (määräinen muoto, engl. the foot), vaikutti sama sääntö, joka muutti kokonaisen sanan atar muotoon adar: t:tä edeltää vokaali, joten se muuttuu d:ksi – ja vaikka "jalkaa" tarkoittava sana oli edelleen tâl, sen määräisestä muodosta tuli i dâl (tämän esimerkin osalta ks. HoMe V, s. 298). Pehmeän mutaation eri käyttöyhteyksiä kuvataan alla; mutaatioiden esittelyssä käytetään esimerkkeinä määräisen artikkelin i jäljessä tapahtuvia muutoksia.

Pehmeä mutaatio muuttaa klusiilit p, t, c, soinnillisiksi konsonanteiksi b, d, g; alkuperäiset b ja d muuttuvat v:ksi ja dh:ksi, kun taas g katoaa kokonaan. (On syytä huomauttaa, että nämä b:tä, d:tä ja g:tä koskevat mutaatiot esiintyvät vain, mikäli kyseiset äänteet on johdettu primitiivisistä b:stä, d:stä ja g:stä. Sanan alussa sindarin b, d ja g voivat palautua myös äänteisiin mb, nd ja ñg, jolloin lenitoituneet muodot ovat erilaiset. Katso osio Nasalisoitujen klusiilien kehitys.

• pân "lankku" > i bân (määräinen muoto)
• caw "huippu" > i gaw
• tâl "jalka" > i dâl
• bess "nainen" > i vess
• daw "hämärä" > i dhaw
• gaw "tyhjyys" > i ’aw

HUOM. G muuttui alunperin takaspirantiksi gh, mutta tämä äänne katosi myöhemmin (i ghaw muuttui i ’aw:ksi). G:n katoamista lenitiossa voidaan merkitä heittomerkillä ’, kuten tässä esimerkissä, mutta Tolkienin kirjoitukset ovat tässä kohden epäjohdonmukaisia. Esimerkissä Curunír ’Lân "Saruman Valkoinen" (KTK 4.II, Istari, s. 533 / 446) heittomerkki ilmaisee selvästi toisen sanan (adjektiivin "valkoinen") lenitoitumattoman muodon olevan glân. Vrt. myös galadh "puu" > (määr.) i ’aladh (HoMe V, s. 298, jossa se on kirjoitettu galað, i·’alað). Mutta Silmarillionissa esiintyy sellaisia nimiä kuin Ered Wethrin "Varjovuoret", jossa wethrin on on lenitoitunut muoto sanasta gwethrin, joka on adjektiivin gwathren "varjoisa" monikko (vrt. gwath "varjo", HoMe V, s. 396 s.v. WATH). Tolkien siis jätti toisinaan heittomerkin pois kertomuksissa esiintyvistä nimistä, mutta tengwarilla kirjoitettaessa käytettäisiin ehkä kirjoitusasun Ered ’Wethrin vastinetta.

Nämä konsonantit selvästikin käyvät läpi saman mutaation muodostaessaan osan klusterista:

• blabed "lepatus" > i vlabed (määr.)
• brôg "karhu" > i vrôg
• claur "loistokkuus" > i glaur
• crist "hakkuuveitsi" (miekka) > i grist
• dring "vasara" > i dhring
• gloss "lumi" > i ’loss
• grond "nuija" > i ’rond
• gwath "varjo" > i ’wath
• prestanneth "häiriö" > i brestanneth
• trenarn "taru" > i drenarn

Konsonantit h, s ja m lenitoituvat äänteiksi ch, h ja v:

• hammad "vaatetus" > i chammad
• salph "keitto" > i halph
• mellon "ystävä" > i vellon (myös i mhellon)

Voidaan huomata, että sekä b että m lenitoituvat v:ksi. Muutamassa tapauksessa voi syntyä epäselvyyttä. Ajatellaan esimerkiksi adjektiiveja bell "vahva" ja mell "rakas"; vain asiayhteydestä voidaan päätellä, tarkoittaako i vess vell "(määr.) vahva nainen" vai "(määr.) rakas nainen". (Sindarissa adjektiivi seuraa yleensä pääsanaansa, ja sillä paikalla adjektiivi lenitoituu.) Konsonantin m mutaation tuloksesta käytetään joskus vaihtoehtoista kirjoitusasua mh (kuten Kuninkaan kirjeessä, HoMe IX, s. 128-129: e aníra ennas suilannad mhellyn în, "siellä hän toivoo tervehtivänsä ystäviään"). Näyttää siltä, että kolmannen ajan sindarissa tämän mh:n ääntämys ei enää eronnut v:stä, vaikka ne ehkä pidettiin yhä erillään tengwar-kirjoituksessa. Aikaisemmin mh oli ilmeisesti selvästi v:n erityisen nasaalinen variantti, jota voidaan nimittää myös "spiranttiseksi m:ksi". Vrt. TSH, Liite E II, riimuja käsittelevä osio: "Muinaisessa sindarissa tarvittiin kirjainta spiranttiselle m:lle (eli nasaaliselle v:lle)."

Äänne hw (soinniton w) luultavasti muuttuu mutaatioasemassa chw:ksi:

• hwest "henkäys" > i chwest (määr.)

(Etymologioiden "noldorissa" tämä äänne on chw kaikissa asemissa, myös lenitoitumattomissa, mutta näyttää siltä, että Tolkien muutti tämän myöhemmin.)

Soinnittomat spirantit f ja th, nasaali n ja likvidat r ja l eivät muutu pehmeässä mutaatiossa:

• fend "kynnys" > i fend (määr.)
• thond "juuri" > i thond
• nath "seitti" > i nath
• rem "verkko" > i rem
• lam "kieli" > i lam

Soinnittomien likvidojen rh ja lh käytös pehmeässä mutaatiossa on jokseenkin epävarmaa. Tämän artikkelin aikaisempien versioiden mukaan ne muuttuvat tavallisiksi soinnillisiksi äänteiksi r ja l. Tämä perustui pääasiassa esimerkkiin rhass "jyrkänne", artikkelin kanssa i rass (HoMe V, s. 363 s.v. KHARÁS). Tämä on kuitenkin luultavammin "noldoria" kuin sindaria. Eräs muutoksista, jotka Tolkien teki muuttaessaan "noldorin" sindariksi, vaikutti äänteisiin rh ja lh. "Noldorissa" kantakielen r:stä ja l:stä tuli sanan alussa rh ja lh. Tolkien kuitenkin päätti myöhemmin, että sindarissa kantakielen sananalkuiset r ja l säilyivät muuttumattomina, niin että esimerkiksi primitiivisestä sanasta lambâ "kieli" tuli sindarissa lam (HoMe XI, s. 394; vertaa aikaisempaan "noldoriin", jossa sana sen sijaan oli lham: HoMe V, s. 367 s.v. LAB). Äänteet rh ja lh yhä esiintyvät sanan alussa sindarissa, mutta tässä kielessä ne on johdettu primitiivisistä alkuäänteistä sr- ja sl- (esim. srawê > sindarin rhaw, HoMe X, s. 350), ei pelkistä r-:stä ja l-:stä. Tämä uusi johdos täytyy ottaa huomioon tehdessä valistuneita arveluja siitä, miten sindarin rh ja lh käyttäytyvät mutaatioasemassa. Pohjimmiltaan pehmeä mutaatio käy yksiin sen kanssa, miten tietyt konsonantit kehittyvät vokaalin jäljessä. Sanan sisällä primitiiviset sr ja sl tulivat thr:ksi ja thl:ksi, esim. "noldorin" lhathron "kuuntelija, salakuuntelija" (sindarin lathron?) primitiivisestä sanasta la(n)sro-ndo (HoMe V, s. 368 s.v. LAS²). Joten ehkäpä myös rh:n ja lh:n lenitio voisi tuottaa seuraavan, joskaan esimerkkejä ei ole:

• rhaw "liha" > i thraw (primitiivinen *i srawê)
• lhûg "lohikäärme" > i thlûg (primitiivinen *i slôkê)

Pehmeän mutaation käyttö: Pehmeä mutaatio esiintyy useissa paikoissa. Se ilmenee tiettyjen partikkeleiden, prepositioiden ja prefiksien jälkeen – tähän asti käytetty määräinen artikkeli i on vain yksi näistä partikkeleista. Tyypillisesti puhutaan partikkeleista, jotka päättyvät tai päättyivät vokaaliin aiemmin. Prepositio na "johonkin, jollekin" saa aikaan samat mutaatiot kuten artikkeli i, esim. na venn "miehelle" (lenitoitumaton muoto benn) . Hymnissä Elberethille (A Elbereth Githoniel) esiintyy ilmaus na-chaered "kaukaiseen etäisyyteen" (ks. RGEO, s. 72), jossa haered "kaukainen etäisyys, kaukaisuus" käy läpi pehmeän mutaation muotoon chaered. (Perusteluna sille, että sanan perusmuoto on juuri haered, vrt. Silmarillionin hakemistossa mainittua nimeä Haerast, "Kaukaranta"; katso hakusana Nevrast.)

On tiedossa tai on päätelty, että pehmeä mutaatio esiintyy seuraavien partikkeleiden ja prefiksien perässä:

• prefiksi ja prepositio (?) ab "jälkeen, takana, seuraava, myöhempi" (sillä tämä oli aiemmin apa, kuten quenyassa)
• prepositio adel "takana, peräpäässä" (sillä tämä oli muinaissindarissa luultavasti *atele)
• prepositio ja prefiksi am "yläpuolella, yllä" (vrt. quenyan amba); pehmeän mutaation on todistettu esiintyvän yhdyssanoissa kuten ambenn "ylämäkeen" (am + lenitoitunut pend, penn "rinne")
• prefiksi ath- "molemmin puolin, poikki" (vanhempi *attha)
• prefiksi athra- "poikki" (vrt. sana kuten athrabeth "väittely", jossa toinen elementti on lenitoitunut peth "sana")’
• prepositio be "jnkn mukaan" (ehkä myös "kuten", sillä sen täytyy vastata quenyan sanaa ve)
• adverbi/prefiksi dad "alas" (vrt. dadbenn "alamäkeen", joka on dad + lenitoitunut pend, penn "rinne")
• prepositio di "alla, alapuolella"
• prefiksi go-, gwa- "yhdessä" (käytetty mahdollisesti itsenäisenä prepositiona "kanssa")
• prepositio na "johonkin, jotain kohti" ja useita muita merkityksiä (engl. to, towards; at; of; with, by; tarkkoja suomennoksia on vaikea antaa)
• prepositio nu (no) "alla"
• prepositio trî "läpi" ja vastaava prefiksi tre-
• negatiivinen elementti ú, u- "ei" tai "ilman", käytetään prefiksinä, esim ú-chebin *"En pidä" Gilraenin linnodissa (vrt mutatoitumattomaan hebin "pidän"). Vrt myös sanaa ubed "kieltäminen" (u + ped, jälkimmäisen ollessa verbin "sanoa" vartalo, täten ubed = "ei-sanominen").

Lause guren bêd enni "sydämeni kertoo minulle" (VT 41,11) sisältää lenitoituneen muodon verbistä pêd. Tämä esimerkki näyttää viittaavan siihen, että subjektiaan välittömästi seuraava verbi lenitoituu. Näin ei kuitenkaan tapahdu, mikäli verbi on ennen subjektia, kuten lauseessa tôl acharn "kosto saapuu" tai kirjaimellisesti *"saapuu kosto" (HoMe XI, s. 254; huomaa että tässä tôl ei ole lenitoitunut muotoon dôl). Eräät ovat skeptisiä sen suhteen, tapahtuuko verbille pehmeä mutaatio edes silloin, kun se seuraa välittömästi subjektiaan. Tiettävästi yhdessä versiossa ns. Túrin-käärepaperista esiintyy sanamuoto Rían pent *"Rían sanoi"; tässä verbi pent "sanoi" ei ole lenitoitunut bent, vaikka se seuraa välittömästi subjektiaan. Tolkien varmastikin kokeili vuosien saatossa erilaisia järjestelmiä, tai sitten lauseessa guren bêd enni on jotain erikoista, joka aiheutti verbin pêd lenitoituneen muodon bêd. Ainakin näyttää varmalta, että verbi ei lenitoidu kun se ei seuraa subjektia välittömästi, kuten Morian portin kaiverrus todistaa: Celebrimbor o Eregion teithant [ei: deithant] i thiw hin "Paatsamalan Celebrimbor piirusti merkit" (kirjaimellisemmin "Celebrimbor Paatsamalan piirsi merkit nämä"). Ehkä erotuksen tekee se, että lauseke o Eregion "Paatsamalan" tunkeutuu verbin ja subjektin väliin, ehkä ei. Olisi mielenkiintoista tietää kääntyisikö "Celebrimbor piirsi" Celebrimbor deithant vai Celebrimbor teithant – tai ehkä molemmat ovat mahdollisia.

Sindarissa kuvailemaansa substantiivia seuraavat adjektiivit (mukaan lukien partisiipit) useimmiten lenitoituvat. Sindarissa adjektiivi pääsääntöisesti seuraa substantiivia; sanotaan "saari vihreä", Tol Galen, "vihreän saaren" sijaan. Tässä galen on lenitoitunut calen "vihreä". Toinen esimerkki samasta mutaatiosta on nimi Pinnath Gelin "Vihervuoret" tai kirjaimellisesti "Vuoret Vihreät", jossa gelin on lenitoitunut celin, monikkomuoto sanasta calen (yhdessä monikon "huiput" kanssa"). Nimi Talath Dinen "Vartioitu Tasanko" ("Tasanko Vartioitu") sisältää lenitoituneen partisiipin perfektin tirnen "tarkkailtu, vartioitu" (vrt. verbi tir- "vartioida, tarkkailla"). Eryn "metsä" + morn "tumma" tuottaa lenition Eryn Vorn "Tumma metsä" (KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 360 / 303, alaviite). Dor Dhínen "Äänetön Maa" ("Maa Äänetön") sisältää sanan dínen "hiljainen" lenitoituneen muodon (HoMe XI, s. 333, 338). On kuitenkin useita tapauksia, joissa pehmeä mutaatio ei todistetusti esiinny ko. tilanteessa. Juuri mainittu Dor Dhínen esiintyy myös muodossa Dor Dínen useissa kirjoituksissa (myös julkaistussa Silmarillionissa). TSH:sta myös tunnetaan Minas Tirithin Rath Dínen eli "Hiljainen Katu"; sen sijaan voitaisiin odottaa muodon *Rath Dhínen esiintyvän. (Kuitenkin, Barad-dûr muodon *Barad-dhûr sijaan voidaan ehkä selittää sillä, että sanat muodostavat käytännössä yhdyssanan, kuten väliviiva osoittaa – vaikkakin yhdyssanojen toinen elementti on usein myös lenitoitunut, katso alempaa.) Osa tapauksista, joissa voitaisiin odottaa dh:ta d:n sijaan, voidaan selittää Tolkienin epätarkalla transkriptiolla, sillä hän toisinaan korvasi dh:n d:llä siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen mielestään ensimainittu digrafi oli "moukkamainen" (Unfinished Tales, Galadrielin ja Celebornin tarinan liite E; kohtaa ei ole suomennoksessa). Kuitenkin on joitain tapauksia, joita ei ole helppoa selittää, kuten Cú Beleg pikemminkin kuin Cú Veleg "Suuri jousi" (beleg "suuri"; esimerkki "suuri jousi" esiintyy Silmarillionin 21. luvussa mainitussa laulun nimessä Laer Cú Beleg eli "Laulu suuresta jousesta"). Toinen esimerkki on nimi Nan Tathren "Pajulaakso" tai kirjaimellisesti "Laakso Pajuinen"; voitaisiin odottaa sen sijaan muotoa *Nan Dathren. Voidaan ehkä olettaa, että poikkeukset johtuvat sindarin useista muunnelmista tai murteista; pehmeän mutaation esiintymispaikat vaihtelevat jokseenkin murteesta murteeseen. (Sindaria kirjoitettaessa on ehkä kuitenkin parempi jättää adjektiivi lenitoituneeksi, sillä se näyttää olevan pääsääntö.)

Kun sana esiintyy yhdyssanan jälkimmäisenä osana, sille tapahtuu usein pehmeän mutaation kaltaisia muutoksia. Tolkien totesi (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 350 [viite †] (kirje 211)), että lenitio nähdään "sanojen alkukirjaimissa yhdyssanaa muodostettaessa" (hän käytti esimerkkiä Gil-galad, joka edustaa rakennetta *Gil-calad "Tähtivalo"; vrt. lenitoitumaton calad "valo" (KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 91 / 83) – elementille galad annetaan tosin erilainen selitys toisessa lähteessä (HoMe XII, s. 347)). Tolkien mainitsee "sindarin muutoksen t > d sanan sisällä" (RGEO, s. 73): hymnissä Elberethille esiintyy palan-díriel "kauasnäkevä" osista *palan-tíriel (vrt. verbi tir- "katsoa, nähdä, vartioida").

Muut esimerkit sisältävät yhdyssanoja, kuten Calenhad "Vihreä ala" (calen "vihreä" + sad "paikka, ala", KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. *** / 362, viite 49), Elvellyn "Haltiamielet" (El = pelkistynyt muoto sanasta "haltia" + mellyn "ystävät", HoMe XI, s. 412) tai Nindalf "Litiluhta" (yhdyssana, joka koostuu osista nîn "märkä" ja talf "tasainen pelto", ks. A Tolkien Compass s. 195). Tietämätön usein luulee, että nimi Gildor tarkoittaa "Tähtimaa", niin että jälkimmäinen elementti on sama kuin maannimissä kuten Gondor, Mordor jne., mutta "Tähtimaa" kuulostaa varsin erikoiselta henkilönnimeltä. Gildorin loppuelementti on itse asiassa taur "kuningas, herra", joka on sekoittunut muodoltaan identtiseen adjektiiviin "ylhäinen, ylevä". Nimessä Gildor t lenitoituu d:ksi, ja painoton au vaihtuu o:ksi. Nimi on paremmin tulkittuna "Tähtiherra".

Negatiivinen adverbi avo, jota käytetään imperatiivin kanssa ilmaisemaan kielteistä käskyä, aiheuttaa pehmeän mutaation sitä seuraavaan verbiin: caro “tee (se)!", mutta avo garo! "älä tee (sitä)!" Avo voi myös lyhentyä prefiksiksi av-, tuottaen yhä pehmeän mutaation: avgaro merkitsee samaa kuin avo garo. Katso HoMe XI, s. 371.

Substantiivi lenitoituu myös ollessaan verbin objektina, vaikka sitä ei edeltäisikään artikkeli. Täten sindarissa on eräänlainen "akkusatiivi". Huomaa lause Kuninkaan kirjeestä: ennas anira i aran...suilannad mhellyn în, "siellä kuningas halua tervehtiä ystäviään", jossa mhellyn on lenitoitunut mellyn "ystävät" (ja vaihtoehtoinen kirjoitusasu muodolle vellyn, joka esiintyi sanassa Elvellyn "Haltiamielet" edellä). Sana "ystävät" on verbin "tervehtiä" objekti ja on siksi lenitoitunut. Herää kysymys, saiko lenition puute Gandalfin tulkitsemaan väärin Morian portin kaiverruksen: Pedo mellon a minno, "sano ’ystävä’ ja astu sisään". Gandalf, kuten muistetaan, luuli sen tarkoittavan "puhu, ystävä, ja käy sisään". Yleensä sanan mellon pitäisi olla oletettavasti lenitoitunut ollessaan verbin pedo "puhua" objektina (*pedo vellon), mutta kaiverruksen tekijät selvästikin jättivät tavalliset lenitiosäännöt huomiotta ja kirjoittivat sanan mellon täsmälleen oikeassa muodossa ovien aukaisemiseksi. (Tietenkään ei voida tarkalleen tietää, kuinka "taianomainen" tai parateknologinen ovien takainen mekanismi toimi, mutta sen on täytynyt olla jonkinlainen keinoäly, joka vastasi vain äännejonoon M-E-L-L-O-N.) Ehkä Gandalf tämän vuoksi ei ymmärtänyt että mellon oli verbin pedo "sanoa, puhua" objekti, vaan uskoi sen olevan sen sijaan vokatiivi: "Puhu, ystävä!" Voi olla että kaiverruksessa käytetty sindarin muoto ei käyttänyt lenitiota m > mh/v lainkaan, mutta itse asiassa on olemassa variantti Morian portin kaiverruksesta, jossa tengwarilla näyttää lukevan pedo mhellon eikä pedo mellon. (Ks. J. R. R. Tolkien: Artist & Illustrator s. 158.)

Aikaisemmin ajateltiin, että konjunktio a "ja" aiheutti pehmeän mutaation (näkemys, jota eräät tämänkin artikkelin varhaisimmista versioista edustivat). Tämä johtui lausekkeesta Daur a Berhael "Frodo ja Samvais" (TSH III/6.4): tulkittiin oikein, että Berhael "Samvais" oli lenitoitunut Perhael, ja hätäisesti pääteltiin että edeltävä konjunktio a aiheutti mutaation. Morian porttiin on kuitenkin kaiverrettu a minno "ja käy sisään", ei **a vinno. Koska mellon "ystävä" ei lenitoidu muotoon vellon samaisessa kaiverruksessa, voi helposti ajatella, että kaiverruksen sindarin murre ei käytä lenitiota m > v. Kuitenkin, kuten yllä on jo mainittu, kaiverruksesta on olemassa toinenkin versio (J. R. R. Tolkien: Artist & Illustrator s. 158). Siinä versiossa sana mellon on lenitoitunut (mhellon/vellon) – mutta konjunktiota seuraava sana minno ei vieläkään osoita lenitiota, haudaten lopullisesti teorian, jonka mukaan a "ja" aiheuttaa pehmeän mutaation. Miksi sitten Perhael on lenitoitunut? Asiayhteys täytyy ottaa tarkasteluun. Koko lause kuuluu: Daur a Berhael, Conin en annûn, eglerio! Tämän sanotaan tarkoittavan "Frodo ja Sam, lännen ruhtinaat, kunnioittakaa (heitä)!" (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 387 (kirje 230)). Lauseessa ei itse asiassa ole viimeistä pronominia "heitä", kuten sulkumerkeillä on ilmaistu. Verbin eglerio "ylistää, kunnioittaa" objekti on tietysti "Frodo ja Sam", ja ollessaan objekteja nimet lenitoituvat. Virke on yksinkertaisesti uudelleenjärjestetty *eglerio Daur a Berhael, Conin en Annûn "ylistäkää Frodoa ja Samia, lännen ruhtinaita". Näin ollen ainoastaan nimi Perhael ei ole lenitoitunut (muotoon Berhael), vaan täytyy olettaa, että myös Daur on lenitoitunut muoto sanasta Taur. ("Noldorissa"/sindarissa oli vanha adjektiivi taur "ylhäinen, ylevä", jota käytettiin "vanhoissa arvonimissä" (HoMe V, s. 389 s.v. TÂ, TA3); tämä olisi sopiva kunnioittava lisänimi Frodolle.) – Kuten esimerkki Daur a Berhael, Conin en Annûn osoittaa, lenitio ei koske koko lauseketta mikäli jälkimmäinen osa on vain ensimmäisen appositio. Pääsanat, Taur ja Perhael, ovat lenitoituneet, mutta lauseke Conin en Annûn "lännen ruhtinaat", joka pelkästään on Daur a Berhaelin appositio, ei lenitoidu (ei siis "Gonin en Annûn"). Vrt. myös esimerkki i Cherdir Perhael, Condir “Mestari Samvais, pormestari" Kuninkaan kirjeessä: Herdir "mestari" on lenitoitunut sitä edeltävän artikkelin vuoksi (itse asiassa se olisi lenitoitunut jopa ilman sitä, sillä lauseke on myös verbin objekti), mutta tässä nimi Perhael, ja hänen tittelinsä Condir eivät ole pehmeän mutaation kohde, sillä ne ovat sanan Herdir appositio (täten ei "i Cherdir Berhael, Gondir"). Joten säännöksi muodostuu, että mikäli usea sana on appositiossa, ainoastaan niistä ensimmäinen läpikäy mutaation (ja tämä luultavasti koskee kaikkia mutaatioita).

HUOM. Tolkien uudisti lenitiosääntöjä useita kertoja. Yksi vanhentunut sääntö voitaneen mainita. Kuten yläpuolella on huomautettu, sindarin genetiivi voidaan ilmaista pelkällä sanajärjestyksellä: Ennyn Durin Aran Moria "Durinin, Morian ruhtinaan ovet", kirjaimellisesti "Ovet Durin ruhtinas Moria". Tolkienin myöhemmin hylkäämän säännön mukaan tällaisen rakenteen jälkimmäinen substantiivi lenitoituu. Täten Morian porttien kaiverruksen ensimmäisessä vedoksessa luki Ennyn Dhurin Aran Voria, jossa Durin ja Moria ovat lenitoituneet. Vertaa joitakin genetiivilausekkeita Etymologioissa, HoMe V, s. 369: Ar Vanwë, Ar Velegol, Ar Uiar, "Manwen Päivä, Belegolin (Aulen) Päivä, Guiarin (Ulmon) Päivä" (b ja m ovat lenitoituneet v:ksi ja g on lenitiossa kadonnut). Uudistuksen jälkeen muodot olisivatkin luultavasti *Ar Manwë, *Ar Belegol, *Ar Guiar.

Nasaalimutaatio

Vaikka tämä saattaa kuulostaa joltakin, joka on peräisin kauhuelokuvasta (tai Pinokkiosta), se itseasiassa viittaa tärkeään ilmiöön sindarin fonologiassa. Aivan kuten yksikön määräinen artikkeli i saa aikaan pehmeän mutaation, monikon artikkeli in käynnistää nasaalimutaation: Tolkien ilmaisi selvästi, että "nasaalinen muutos – – löytyy siis monikon in-artikkelin jälkeen: thîw, i Pheriannath" (J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 534 (kirje 347)), engl. "the nasal mutation – – appears after the plural article in: thîw, i Pheriannath" (Letters, s. 427) – vaikuttaa siltä, että Humphrey Carpenter ajatteli kirjettä muokatessaan että lauseen "in" oli ennemminkin englannin prepositio "in (-ssa, -ssä)" kuin sindarin in, sillä hän ei kirjoittanut sitä kursiivilla!) Muita nasaalimutaation aiheuttavia partikkeleita ovat prepositio ja prefiksi an "-lle" ja prepositio dan "vastaan", jota käytetään myös prefiksiniä "jälleen-, uus-".

Tolkienin äskeisessä lainauksessa käyttämät esimerkit thîw ja i Pheriannath ovat peräisin Morian porttien kaiverruksesta sekä ylistyksestä, jonka Sormuksen kantajat saivat Cormallenin kentällä. Ensiksi mainittu on i thiw hin "nämä merkit", kirjaimellisesti "(määr.) merkit nämä". (Sanan thîw lyheneminen muotoon thiw johtuu luultavasti sitä seuraavasta pronominista hin "nämä", eikä sitä tarvitse näin ollen käsitellä tässä.) Frodoa ja Samia ylistettiin sanoilla aglar ’ni Pheriannath, "kunnia puolituisille" (jossa ’ni on lyhentymä sanoista an i "-lle (määr.) [eli siis jollekin tietylle]"). Mutta miksi artikkelia i on käytetty yhdessä monikkosanojen kanssa, kun edellä on käynyt ilmi, että monikon määräinen artikkeli on in? Myös toinen poikkeus näyttää esiintyvän, sillä "merkit" ja "puolituiset" yht’äkkiä esiintyvät muodossa thîw (thiw) ja pheriannath normaalien muotojen tîw ja periannath sijaan, vaikka nämä molemmat sanat osoitetaan oikeiksi TSH:ssa itsessään (Liite B, Vuosien kirjan kolmannen ajan vuoden 1050 kohdalla lukee: "Periannath mainitaan aikakirjoissa – –" – kun taas Liite E:ssä sanotaan: "tengwar eli tîw, joista tässä käytetään nimitystä ’kirjaimet’". Molemmat ongelmat ratkeavat, kun otetaan huomioon nasaalimutaation vaikutus: i thîw ja i Pheriannath itseasiassa edustavat muotoja in tîw, in Periannath. Kuninkaan kirjeessä esiintyy lauseke a Pherhael "Perhaelille (eli Samvaisille)"; osat ovat an "-lle" + Perhael. Jos haluttaisiin sanoa in cirth = "riimut (määr.)", se ilmenisi muodossa i chirth. Diakronisen fonologian kannalta ilmiö on helposti selitettävissä. Muinaissindarissa konsonanttia n seuraavat p, t ja k (c) aspiroituivat muuttuen aspiraatoiksi ph, th ja kh. Vertaa jotakin muinaissindarin sanaa, kuten thintha- "kuihtua" (HoMe V, s. 392 s.v. THIN), joka epäilemättä edustaa vielä vanhempaa sanaa *thintâ-, jossa on yleinen verbin loppu -tâ. Näin ollen myös in tîw > i thîw (jossa th on aspiroitunut t eikä spirantti þ). Myöhemmin aspiraatat muuttuivat spiranteiksi, ja niitä edeltävä nasaali sulautui niihin ja käytännössä katosi (in þîw > iþ þîw, i þîw, joka useimmiten roomalaisissa aakkosissa kirjoitetaan i thîw).

Soinnittomien klusiilien p, t ja c nasaalimutaatiot ovat siten ph, th ja ch. Alkuklusterit cl, cr, tr ja pr luultavasti käyttäytyvät nasaalimutaation yhteydessä samalla tavalla kuin pelkät klusiilit (joten jos yhdistetään sanat claur "loisto", crûm "vasen käsi", trenarn "selostus" ja prestanneth "häiriö" preposition an "-lle" kanssa, voisi tuloksena olla a chlaur, a chrûm, a threnarn ja a phrestanneth).

Soinnilliset klusiilit b, d ja g käyttäytyvät nasaalimutaatiossa eri tavalla. Ne eivät muutu spiranteiksi kuten soinnittomat klusiilit. On kuitenkin ollut sekaannuksia niiden käyttäytymistä koskien. Tämän artikkelin aikaisemmissa versioissa esitettiin näkökanta, jossa n + b, d ja g tuottavat äänteet mb, nd ja ng. Ei ole epäilystäkään etteikö Tolkien olisi ajatellut näin jossain vaiheessa. On olemassa esimerkki Cerch iMbelain "Valarin Sirppi" (HoMe V, s. 365 s.v. KIRIK), selvästi cerch "sirppi" + monikon määräinen artikkeli in + Belain "valar". Kuitenkin, yksi myöhempi esimerkki viittaa siihen, että Tolkien hylkäsi tämän "noldorin" säännön sindarin kielisääntöjä luodessaan. HoMe XI, s. 185 esiintyy nimi Taur-i-Melegyrn "Suurien puiden metsä". Tämä koostuu selvästi osista taur "metsä" + monikon artikkeli in + beleg "suuri" + yrn "puut". (Sana beleg on lueteltu Silmarillionin liitteessä, jossa se on käännetty "vahva".) Tässä yhdistelmän n + b on nähty tuottavan nasaalin m; samalla kaavalla "Valarin sirppi" olisi tietenkin Cerch i Melain (eikä, kuten aiemmin, Mbelain). Vastaavasti on pääteltävä, että n + d tuottaa pelkän äänteen n, kun taas n + g tuottaa foneemin ng (ts. "äng-äänteen" [ŋ], jonka Tolkien toisinaan kirjoitti ñ, ei tämän äänteen ja g:n yhdistelmää [ŋg]):

• in (monikon määr. artikkeli) + dúredhil "pimentohaltiat" = i núredhil "pimentohaltiat (määr.)"
• in + gelaidh "puut" = i ngelaidh (l. i ñelaidh)
• in + beraid "tornit" = i meraid

Teoriassa edeltävissä esimerkeissä on pitkiä tai kaksoiskonsonantteja (innúreddil, iññelaidh, immeraid), mutta se tuskin vaikuttaa ääntämiseen. Mutta prepositioissa an "-lle" ja dan "vastaan", jotka synnyttävät samankaltaisen mutaation, on Tolkienin yleisten periaatteiden mukaista merkitä se kirjoituksessa (vaikkakin ei ole olemassa suoria esimerkkejä):

• an + dúredhel "pimentohaltia" = an núredhel (ennemmin kuin pelkkä a núr...) "pimentohaltialle"
• an + galadh "puu" = an Ngaladh "puulle" (oikeammin añ Ñaladh, jota vastaavaa kirjoitusasua luultavasti käytettäisiin tengwarilla kirjoitettaessa)
• an + barad "torni" = am marad "tornille"

On toivottavaa pitää prepositio an selvästi erillään konjunktiosta a "ja"; sekaannus voisi syntyä, mikäli kirjoitetaan vain a núredhel, a marad (jossa ensimmäinen voitaisiin väärinkäsittää "ja pimentohaltia").

Voi näyttää siltä, että joidenkin soinnillisilla klusiileilla alkavien konsonanttiklusterien kuten dr, gl, gr ja gw edessä ei ilmene minkäänlaista mutaatiota. TSH:n liitteessä A esiintyy Haudh in Gwanûr "Kaksosten kumpu"(ei **Haudh in Ngwanûr); vrt. myös Bar-in-Gwael "Lokkikoto" (?), HoMe XI, s. 418 (ei **Bar-i-Ngwael). Joten yhdistämällä an, dan tai in sanojen draug "susi", glân "raja", grond "nuija" tai gwêdh "side, liitto" kanssa voi tuottaa pelkän dan draug "sutta vastaan", dan glân "rajaa vastaan", dan grond "nuijaa vastaan", dan gwêdh "sidettä vastaan" (määräiset monikot in droeg "sudet", in glain "rajat", in grynd "nuijat", in gwîdh "siteet"). Vertaa Tawar-in-Drúedain "Drúadanin metsä" (KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. *** / 365, kirjaimellisesti "Drúedainin metsä"); sanan alussa oleva dr ei ole muuttunut minkään näkyvän nasaalimutaation toimesta, vaikka se seuraa monikon artikkelia in. Vrt. myös huudahdus gurth an Glamhoth "kuolema mölylaumalle (=örkeille)" (KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 58 / 54, KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 76-77 / 70, viite 18), joka tarjoaa esimerkin prepositiosta an "-lle", jota seuraa gl-alkuinen sana. On kuitenkin todennäköistä että viimeinen n prepositioissa dan, an ja in äännetään "ng" (ñ) ennen sanoja, jotka alkavat g-alkuisella klusterilla, ja tengwarissa se ehkä myös kirjoitetaan tämän mukaisesti.

Klusterit bl ja br voivat muuttua nasaalimutaatiossa muotoon ml ja mr, esim. an "-lle" + brôg = a mrôg (tai am mrôg) "karhulle", määräinen monikko i mrýg "karhut". Tästä ei ole olemassa esimerkkejä, mutta yleiset toimintaperiaatteet viittaavat tähän.

Ennen nasaalia m, prepositio an "-lle" ilmenee muodossa am; Kuninkaan kirjeessä lukee am Meril "Merilille (Ruusalle)". Dan "vastaan" saisi samassa tilanteessa varmastikin muodon dam (dam Meril "Meriliä vastaan"). Monikollinen artikkeli in ilmenee lyhentymänä i, kun sitä seuraa m; HoMe XI, s. 418 esiintyy Bar-i-Mýl "Lokkikoto" (jonka Tolkien vaihtoi muodosta Bar-in-Mýl, jossa esiintyy n). Vrt. myös lauseke Gwaith-i-Mírdain "Kultaseppien kansa", joka selvästikin edustaa alkuperäistä muotoa ...in Mírdain. Ennen kirjaimella n alkavia sanoja, in pelkistyy jälleen muotoon i (vrt. i Negyth < in Negyth "kääpiöt (määr.)", HoMe XI, s. 338). Prepositiot an ja dan säilyvät ennallaan.

Sibilantin s edellä in pelkistyy taaskin muotoon i, kuten esimerkissä Echad i Sedryn "Uskollisten Leiri" (KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 210 / 178). Prepositiot an "-lle" ja dan "vastaan" voivat esiintyä ennen s:ää muodoissa as ja das (esim. as Silevril "Silmarilille").

Ei ole yhtään esimerkkiä siitä, miten nasaalimutaatio vaikuttaa r-alkuisiin sanoihin. Ainakin kolmannen ajan sindarissa n + r tuotti lopputuloksen dhr (kuten nimessä Caradhras = caran "punainen" + ras(s) "sarvi"). Joten voisiko "sarvea vastaan", dan + rass, tuottaa dadh rass??? Määräinen monikko idh rais "sarvet", muodosta in rais? Mutta ensimmäisen ajan sindarissa, tai ainakin sen Doriathin murteessa, saattaisi esiintyä pelkkä dan rass, in rais (vertaa Thingolin miekan nimeä Aranrúth "Kuninkaan raivo", viitaten siihen, että muutos nr > dhr ei ollut vielä tapahtunut hänen päivinään).

Ennen lateraalia l loppunasaali monikon artikkelissa in katoaa. Vertaa Dantilais "syksy" (HoMe XII, s. 135); tämä on ilmiselvästi Dant i Lais "Lehtien putoaminen" (muodosta Dant in Lais) valeyhdyssanana kirjoitettuna. Prepositiot an ja dan voivat ilmetä muodossa al ja dal ennen l-alkuista sanaa.

Soinnittomien L:n ja R:n eli lh:n ja rh:n käytöstä voidaan vain arvailla. An "-lle" + lhûg "lohikäärme" tai rhavan "villi-ihminen" voivat tuottaa al ’lûg "lohikäärmeelle", adh ’ravan "villi-ihmiselle" (tai monikon artikkelilla in, i ’lýg muodon il ’lyg "lohikäärmeet" asemasta, mutta idh ’revain "villi-ihmiset (määr.)". Heittomerkki ilmaisisi konsonantin, s katoamista alkuperäisissä klustereissa sl- ja sr-, jotka tuottivat äänteet lh- ja rh-. Tämän vahvistaa (?) esimerkki e-’Rach (ks. osio Sekamutaatio alla).

Nasaalimutaatio muuttaa h:n äänteeksi ch, kuten nimessä Narn i Chîn Húrin "Húrinin lasten tarina", jossa i Chîn edustaa muotoa in Hîn (vertaa hên "lapsi", mon. hîn). On syytä huomauttaa, että KTK:n muoto Narn i Hîn Húrin on väärä. Christopher Tolkien tunnustaa (HoMe V, s. 322): "Narn i Chîn Húrin – – on kirjoitettu näin kaikissa esiintymissään, mutta muutin nimen sopimattomasti muotoon Narn i Hîn Húrin (koska en halunnut, että Chîn äännettäisiin samoin kuin nykyenglannin chin)." (Vrt. HoMe X, s. 373.) Ennen konsonanttia h > ch prepositiot an ja dan voidaan kirjoittaa yksinkertaisesti a ja da (a chên "lapselle", da chên "lasta vastaan" – ach chên, dach chên voi myös olla mahdollinen, mutta yksikään mutatoitumaton sindarin sana ei ala ch:lla, joten ei voi syntyä sekaannuksia ilmaisuun a hên "ja lapsi").

Äänteen hw nasaalimutaatio voi seurata samaa (hypoteettista) kaavaa kuin lh ja rh, esim. an "-lle" + hwest "henkäys" > a ’west "henkäykselle".

Äänteet th ja f näyttävät olevan immuuneja kaikille mutaatioille. Monikon määr. artikkeli in + thynd "juuret" luultavasti ilmenisi yksinkertaisesti muodossa i thynd; prepositioiden an "-lle" ja dan "vastaan" tapauksissa voitaisiin nähdä muodot ath thond "juurelle", dath thond "juurta vastaan", tai voitaisiin kirjoittaa pelkkä a thond (joka voidaan ymmärtää väärin "ja juuri"), da thond. Vastaavasti f:n edellä in > i (vrt. i-Fennyr < in-Fennyr, HoMe V, s. 387 s.v. SPAN). An ja dan saattavat muuttua muotoon af ja daf ennen äännettä f; siinä tapauksessa loppu-f äännettäisiin todella [f] eikä [v] huolimatta Tolkienin tavallisista oikeinkirjoitussäännöistä. Tolkien käytti myös kirjoitusasua ef preposition ed "ulos" assimiloituneesta muodosta, joka esiintyy f-alkuisten sanojen edellä; katso seuraavaa osiota Sekamutaatio.

Sekamutaatio

Termi "sekamutaatio" ei ole peräisin Tolkienilta, eikä tiedetä millä nimellä hän kutsui sitä. Julkaistussa materiaalissa tähän mutaatioon ei viitata missään selkeästi, joten ainoastaan sen vaikutuksia joissakin kirjoituksissa voidaan panna merkille. Toisinaan se on pehmeän mutaation, toisinaan nasaalimutaation kaltainen, ja historiallisesti molemmat ovat luultavasti mukana – siksi tätä mutaatiota voidaan kutsua "sekamutaatioksi" (mutta joskus se eroaa sekä pehmeästä että nasaalimutaatiosta!)

Eräs lause Kuninkaan kirjeessä sisältää peräti kolme sekamutaatiotapausta: erin dolothen Ethuil, egor ben genediad Drannail erin Gwirith edwen "kevään kahdeksantena [päivänä], tai Konnunlaskussa huhtikuun toisena [päivänä]". Lauseessa on kolme esimerkkiä prepositioista jotka sisältävät määräisen artikkelin epäsuoran muodon -(i)n: kahdesti erin "-na, -nä" (or "yläpuolella; jonakin päivänä" + määr. artikkeli in > umlautin kokenut örin > myöhemmin erin), sekä ben, joka on tässä käännetty "-ssa", mutta joka kirjaimellisesti kääntyy "jnkn mukaan (määr.)" (be "jnkn mukaan" on selkeästi samaa alkuperää kuin quenyan prepositio ve "kuten"; näin ollen ben genediad Drannail "konnunlaskun mukaan"). Muita määräisen artikkelin muodon -in tai -n sisältäviä prepositiota, kuten nan "johonkin", uin "jostakin, jonkin", ja mahdollisesti ’nin "-lle", seuraisi samanlaiset mutaatiot (ainakin yksikössä – monikossa saattaa sen sijaan esiintyä nasaalimutaatio, vrt. ’ni Pheriannath "puolituisille", yhtymästä ’nin [=an in] Periannath). Mutta millaisesta mutaatiosta on kyse?

Loppukonsonantin -n:n perusteella voitaisiin odottaa jotain nasaalimutaation kaltaista, mutta lause Kuninkaan kirjeessä todistaa olettaman vääräksi. Tarkastellaan ilmauksia erin dolothen "kahdeksantena", ben genediad "laskennan mukaan", erin Gwirith edwen "huhtikuun toisena". Muuntumaton muoto sanalle dolothen "kahdeksas" on selvästi tolothen (vertaa toloth "kahdeksan", HoMe V, s. 394 s.v. TOL¹-OTH/OT). Kuitenkaan ei ole kyse nasaalimutaatiosta (**eri[n] tholothen), vaan muutoksesta t > d, joka muistuttaa pehmeää mutaatiota. Mutta pehmeässä mutaatiossa myös g lenitoituisi olemattomaksi. Siltikin, genediad "laskenta" ja Gwirith "huhtikuu" ovat jääneet muuntumattomaksi, vaikka niitä edeltävät prepositiot ben ja erin. (Tiedetään että muuntumattomat muodot alkaisivat myös g:llä; sanaa genediad voidaan verrata verbiin gonod- "laskea", HoMe V, s. 378 s.v. NOT, kuukauden nimi Gwirith puolestaan mainitaan TSH:ssa liitteessä D.)

Yksikön genetiiviä ilmaiseva artikkeli e, en "jonkin (tietyn), engl. of the" saa aikaan samankaltaisia mutaatioita. Tarkastellaan Morgoth's Ringissä mainittuja kertomusten nimiä (HoMe X, s. 373). Nimessä Narn e·Dinúviel "Satakielen taru" nähdään sama "pehmeä mutaatio" t > d kuin esimerkissä erin dolothen < erin tolothen (koska Dinúvielin muuntumaton muoto on tietenkin Lúthienin tunnettu lisänimi Tinúviel). Mutta jälleen nähdään, ettei soinnillisille klusiileille b, d ja g tapahdu pehmeän mutaation kaltaista muutosta (vrt. Gwirith, genediad, jotka säilyivät ennallaan): toisessa samassa lähteessä mainitussa kertomuksen nimessä Narn e·Dant Gondolin, "Gondolinin tuhon taru", sanalle dant "putoaminen, kaatuminen, tuho" ei ole tapahtunut mutaatiota (tiedetään että muuntumaton muoto on myös dant; vrt. Dantilais "Lehtien putoaminen = syksy", HoMe XII, s. 135; vartalo on DAT, DANT "kaatua", HoMe V, s. 354). Ei siis nähdä pehmeän mutaation tuotosta **e·Dhant.

Näiden "ristiriitaisten" mutaatioiden alkuperä on kiistämättä sidoksissa pehmeän mutaation ja nasaalimutaation toimintaan sindarin kehityksen eri vaiheissa. Tässä yhteydessä ei tarvitse perehtyä fonologisiin hienouksiin, vaan ennemminkin vain tuoda esille niiden vaikutukset niiltä osin kuin ne on mahdollista rekonstruoida – suuressa määrin on nimittäin luotettava rekonstruktioihin.

Sekamutaation luotettavimmin oikeaksi todistetut vaikutukset voidaan päätellä yllämainituista esimerkeistä. Soinnittomat klusiilit p, t, c muuttuvat soinnillisiksi äänteiksi b, d ja g (pân "lankku", caw "huippu", tâl "jalka" > e-bân "(määr.) lankun", e-gâw "huipun", e-dâl "jalan", ja samalla tavalla erin bân, erin gaw, erin dâl "lankulla/huipulla/jalalla"). Soinnilliset klusiilit b, d, g säilyvät ennallaan (benn "mies", daw "hämärä", gass "aukko" > e-bann "miehen", e-daw "hämärän", e-gass "aukon", ja vastaavasti erin benn "miehellä" jne.) On tuskin tarpeellista huomauttaa, että sekaannukset ovat mahdollisia, sillä soinnittomien ja soinnillisten klusiilien foneeminen ero katoaa ko. asemassa. Vain asiayhteydestä voi päätellä, tarkoittaako e-gost "riidan [cost]" vaiko "kauhun [gost]".

Alkuklusterin tr- edellä luultavasti olisi genetiivisen artikkelin koko muoto, ja klusteri tr itse muuntuisi muotoon dr, esim. trenarn "taru" > en-drenarn "tarun". Alkuperäinen dr, kuten sanassa draug "susi", käyttäytyisi samalla tavalla, mutta siinä ei tietenkään olisi nähtävissä minkäänlaista mutaatiota (en-draug "suden"). Klusterit pr ja br saattavat molemmat muuntautua muotoon mr, ja artikkelista käytetään lyhentynyttä muotoa e-: prestanneth "häiriö" > e-mrestanneth "häiriön", brôg "karhu" > e-mrôg "karhun". Klusteri bl voi samalla tavoin muuntua muotoon ml-: blabed "lepatus" > e-mlabed "lepatuksen". Tässä kohden sekamutaatio muistuttaa nasaalimutaatiota. Klusterit cl- ja cr- käyttäytyisivät enemmän tr-:n tavoin, muuttuen soinnillisiksi (gl-, gr-), mutta niiden edellä esiintyisi vain artikkelin lyhyt muoto: claur "loisto" > e-glaur "loiston", crist "hakkuuveitsi" > e-grist "hakkuuveitsen". Toisaalta, pitkää muotoa en- käytetään klustereiden gl-, gr-, gw- edellä, jotka eivät muuntuisi: gloss "lumi" > en-gloss "lumen" (vrt. Methed-en-glad "Metsän raja", KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 210 / 178), grond "nuija" > en-grond "nuijan", gwath "varjo" > en-gwath "varjon".

Esimerkki Taur-en-Faroth näyttäisi viittaavan siihen, että artikkeli esiintyy f-alkuisten sanojen edellä kokonaisessa muodossaan en- (ks. Silmarillionin liite s.v. faroth – näyttää siltä, että Taur-en-Faroth ei kuitenkaan merkitse tarkalleen "Metsämiesten kukkulat"). On hyvin epävarmaa, kuinka h, l, m ja th-alkuiset sanat käyttäytyisivät; mahdollisesti genetiivinen artikkeli lyhenisi muotoon e- ja sanan alkukonsonantti säilyisi ennallaan: e-hên "lapsen", e-lam "kielen", e-mellon "ystävän", e-thond "juuren". Ehkäpä lyhyt e- esiintyisi myös ennen s-alkuisia sanoja, mutta s:stä tulisi luultavasti h-: salph "keitto" > e-halph "keiton". En- edeltää n-alkuisia sanoja; vrt. Silmarillionissa esiintyvä nimi Haudh-en-Nirnaeth "Itkunmäki" (kirjaimellisesti "Mäki Kyynelten"). Ennen r-ää genetiiviinen artikkeli voi ottaa dissimilaation nr > dhr johdosta muodon edh-, esim. edh-rem "verkon", mutta en-rem saattaa sekin olla sallittu muoto ainakin Doriathin sindarissa.

Näin ollen jäljelle jää spekuloitavaksi enää kolme alkuäännettä: kaikki kolme ovat perua s-alkuisista klustereista, nimittäin lh, rh ja hw muinaisista äänneasuista sl-, sr- ja sw-. Mitä vaikutuksia sekamutaatiolla on konsonanttien L, R ja W soinnittomille muodoille? Yksi mahdollinen esimerkki on olemassa: lauseke Narn e·’Rach Morgoth "Tarina Morgothin kirouksesta" (HoMe X, s. 373). Tästä nähdään, että sekamutaation alaisena sanasta "kirous" tulee ’rach. Huonoksi onneksi sana ei esiinny muualla, joten ei tiedetä millainen sen muuntumaton muoto on. Yleisesti oletetaan, että kyseessä on sanan *grach lenitoitunut muoto. Mutta jos näin on, vastaavat sanat viittaavat siihen, että "kirouksen" olisi *en-grach. Voi olla että muuntumaton muoto on itseasiassa *rhach, muinainen *srakk-, jolloin heittomerkki ’ sanassa e·’rach ilmaisee tämän s:n katoamista (ja/tai sen vaikutuksien katoamista: perusmuodossa rhach alkukonsonantin soinnittomuus on seurausta muinaisesta s:stä, vaikka erillistä s-äännettä ei sanassa enää olekaan). Jos näin on, voidaan olettaa sekamutaation vaikuttavan samalla tavalla äänteisiin lh ja hw, esim lhûg "lohikäärme" > e-’lûg "lohikäärmeen", hwest "henkäys" > e-’west "henkäyksen".

Prepositiot, jotka sisältävät artikkelin muodossa -n tai -in, laukaisisivat samanlaisia mutaatioita kuin juuri käsitelty genetiiviartikkeli en-, mutta ilmeisesti näillä prepositioilla ei esiinny n:llisten ja "lyhyiden", n:ttömien muotojen välistä vaihtelua, joka vastaisi vaihtelua en/e. Artikkelia edustava n on läsnä kaikissa tapauksissa. (Huomaa ero esimerkkien erin dolothen ja e·Dant välillä; ei siis **eri·dolothen, joka noudattaisi samaa mallia kuin e·Dant, tai **en Dant, joka noudattaisi samaa mallia kuin erin dolothen.)

Klusiilimutaatio

Termiä "klusiilimutaatio" ei esiinny Tolkienin julkaistuissa sindaria käsittelevissä teksteissä, mutta siihen ("stop mutation") viitataan yhdessä vuoden 1917 "Gnomish Lexiconin" ensimmäisistä merkinnöistä (ks. PE 11). Myöhemmässä materiaalissa on yksi lyhyt viittaus rakenteeseen, jota voisi nimittää klusiilimutaatioksi, HoMe XI, s. 366: "Kuten o-preposition [-sta, -n; jostakin, jonkin] jälkeen tulevat mutaatiot osoittavat, sen on esihistoriallisella ajalla täytynyt päättyä t- tai d-äänteeseen." Valitettavasti Tolkien ei kertonut enempää näistä mutaatioista. Harvat esimerkit o-preposition esiintymisestä varsinaisissa teksteissä näyttävät osoittavan, että m tai g eivät koe muutoksia sen jälkeen (o menel "taivaasta" ja o galadhremmin ennorath "puiden kietomasta Keski-Maasta" hymnissä Elberethille, + o Minas Tirith "Minas Tirithistä" Kuninkaan kirjeessä), ja että o on tässä muodossa myös ennen vokaaleja (o Imladris "Rivendellistä / Rivendellin" RGEO, s. 70 tengwar-kirjoituksella; vrt. myös Celebrimbor o Eregion "Paatsamalan Celebrimbor" Morian Portin piirtokirjoituksessa). Lisäksi Tolkien esitti huomautuksen primitiivisen et-preposition "-sta, ulos jstk", kehityksestä sindarissa: "[se] säilyttää konsonanttinsa muodossa ed vokaalien edellä, mutta menettää sen ennen konsonantteja, vaikka es, ef ja eth esiintyvätkin usein ennen konsonantteja s, f ja th." Tässä kappaleessa käytetään ed-prepositiota esimerkkinä kuvaamaan sananloppisen klusiilin aiheuttamia mutaatioita siinä määrin kuin ne ovat rekonstruoitavissa. Esimerkkien puutteen vuoksi seuraavasta esityksestä paljon jää päättelynvaraiseksi olettamukseksi.

Tolkien kertoo, että ennen vokaalia ed-prepositio esiintyy perusmuodossaan (esim. ed Annûn "Lännestä"). Ennen konsonantteja ed on muodossa e, mutta seuraava konsonantti muuttuu usein. Jos käsitykseemme sindarin fonologisesta kehityksestä on luottaminen, soinnittomat klusiilit t-, p-, c- muuttuisivat spiranteiksi th-, ph-, ch- (konsonanttiyhtymistä tr-, pr-, cl-, cr- tulisi vastaavasti thr-, phr-, chl-, chr-):

• pân "lauta" > e phân "laudasta"
• caw "huippu" > e chaw "huipusta"
• taur "metsä" > e thaur "metsästä"
• claur "loisto" > e chlaur "loistosta"
• criss "kuilu" > e chriss "kuilusta"
• prestanneth "häiriö" > e phrestanneth "häiriöstä"
• trenarn "tarina" > e threnarn "tarinasta"

Toisaalta soinnilliset klusiilit b-, d-, g- (yksin tai yhtymissä bl-, br-, dr-, gl-, gr-, gw-) eivät muutu: vertaa o galadhremmin ennorath "puiden kietomasta Keski-Maasta" hymnissä Elberethille, jossa galadh "puu" ei ole muuttunut.

• barad "torni" > e barad "tornista"
• daw "synkkyys" > e daw "synkkyydestä"
• gass "reikä, kolo" > e gass "reiästä, kolosta"
• bronwe "kestävyys" > e bronwe "kestävyydestä"
• blabed "räpyttely" > e blabed "räpyttelystä"
• dring "vasara" > e dring "vasarasta"
• gloss "lumi" > e gloss "lumesta"
• groth "luola" > e groth "luolasta"
• gwath "varjo" > e gwath "varjosta"

Tässä hahmoteltu järjestelmä koskee "normaaleja" b, d, g -äänteitä. On huomattava, että ne käyttäytyvät eri tavalla, jos ne ovat kehittyneet primitiivisistä mb, nd, ñg -äänteistä. Katso: "Nasalisoituneiden klusiilien kehitys" alempana.

Myöskään sananalkuiset m- ja n-äänteet eivät muutu:

• môr "pimeys" > e môr "pimeydestä"
• nath "verkko" > e nath "verkosta"

Mutta sananalkuiset h- ja hw- voivat muuttua muotoon ch- ja w-:

• haust "vuode" > e chaust "vuoteesta"
• hwest "tuulahdus" > e west "tuulahduksesta"

Mitä tulee ed-preposition muotoon ennen s-, f-, ja th-konsonantteja, tiedämme, että "es, ef ja eth esiintyvät usein" (HoMe XI, s. 367) ennen näitä konsonantteja:

• sarch "hauta" > es sarch "haudasta"
• falch "rotko" > ef falch "rotkosta"
• thôl "kypärä" > eth thôl "kypärästä"

Tolkienin käyttämä sanamuoto "esiintyvät usein" (eikä "esiintyvät aina") viittaa kuitenkin siihen, että e sarch, e falch ja e thôl olisivat yhtä lailla mahdollisia. Preposition ned *"-ssa", joka todennäköisesti käyttäytyy kuten ed "-sta", ei luultavasti pitäisi olla muodossa nef (vaan mieluummin ne) ennen f-alkuista sanaa, koska muoto nef aiheuttaisi sekaannusta preposition nef "jnk tällä puolella" kanssa. (Sekaannusta ei syntyisi ilman Tolkienin ajatusta, että sananloppuisen [v]-äänteen kirjoitusasu on f sindarin latinalaistyyppisessä ortografiassa; nef "jnk tällä puolella" äännetään [nev], mutta nef ollessaan preposition ned muotona lausuttaisiin [nef]. Ef ja nef prepositioiden ed ja ned muotoina pitäisi tarkkaan ottaen kirjoittaa eph, neph Tolkienin ortografian mukaan, koska ne lausutaan [ef], [nef] – mutta teoksessa War of the Jewels (HoMe XI, s. 367), Tolkien itse käyttää kirjoitusasua "ef"!)

Soinnittomat likvidat lh, rh saattavat käyttäytyä kuten olemme olettaneet niiden käyttäytyvät pehmeän mutaation vaikutuksen alaisina: niistä tulee thl-, thr-. (On korostettava, että tämä on spekulaatiota ja parhaimmillaankin vain varauksin tehty arvaus. Sama pätee myös moniin tässä esitettyihin klusiilien muutosten mahdollisiin vaikutuksiin. Kaikista todentamattomista muodoista vain soinnittomien klusiilien käyttäytyminen on suhteellisen varmaa.)

• lhewig "korva" > e thlewig "korvasta"
• Rhûn "Itä" > e Thrûn "Idästä"

Samoin kuin tavallisten soinnilllisten l- ja r-äänteiden tapauksessa, sindarin fonologian perusperiaatteet (siinä määrin kuin ne voidaan rekonstruoida) ehkä osoittavat, että "ulos -sta" esiintyisi tässä täydelllisessä muodossaan ed, huolimatta Tolkienin lausunnosta (HoMe XI, s. 367), jonka mukaan sananloppuinen klusiili katoaa konsonanttien edellä:

• lach "liekki" > ed lach (e lach?) "liekistä"
• rond "luola" > ed rond (e rond?) "luolasta"

Tämä toivottavasti kattaa preposition ed "-sta" aiheuttamat mutaatiot; ned *"-ssa" käyttäytyisi samalla tavalla. Prepositio o "-sta, jnk" aiheuttaa samat mutaatiot, mutta prepositio itse ei tällöin muutu (kuten vaihtelussa ed/e). Tolkien huomautti kuitenkin, että o esiintyy toisinaan muodossa od ennen vokaaleja (HoMe XI, s. 367). Kuten yllä mainitaan, Tolkien itse käytti muotoa o Eregion "Paatsamalan" Morian portin piirtokirjoituksessa ja muotoa o Imladris "Rivendellin/Rivendellistä" (RGEO, s. 70 tengwar-kirjoituksella). Od Eregion ja od Imladris olisivat ilmeisesti olleet mahdollisia, mutta eivät välttämättömiä muotoja. Tolkien huomautti kuitenkin, että od oli tavallisempi o-äänteen kuin muiden vokaalien edessä, joten esim. "örkistä/örkin" pitäisi ehkä kääntää mieluummin od orch kuin o Orch, jotta vältettäisiin kahden peräkkäisen saman vokaalin muodostama hiatus.

Likvidamutaatio

Tämä muunnos on päättelyn ja arvailun varassa. Sitä ei mainita edes ohimennen tai suoraan esimerkkinä missään julkaistussa materiaalissa; silti yleiskäsityksemme sindarin fonologiasta näyttää vaativan sen olemassaoloa. Jos Tolkien piti kiinni omista säännöistään (niinkin hän joskus teki), voisi sindarista odottaa tapaavansa likvidamutaation.

Tiedämme, että sindarissa likvidoja l ja r seuraavat klusiilit jossain vaiheessa muuttuivat spiranteiksi (KTK 364, alaviite); vertaa telerin alpa ja sindarin alph, tai quenyan urco "örkki" ja sindarin orch. Ilmiö ei rajoitu vain yksittäisiin sanoihin. Selkeästi erillinen prefiksi or- "yli" aiheuttaa vastaavan muutoksen verbissä ortheri "hallita, valloittaa", kirjaimellisesti *"(olla) ylivoimainen" (HoMe V, s. 395, jossa vartalo annetaan muodossa TUR "valta, hallinta"). Tuskin on syytä epäillä ettei or, myös esiintyessään itsenäisenä prepositiona "yllä, yläpuolella, -lla", aiheuttaisi samanlaisia muutoksia sitä seuraavassa sanassa: klusiileista tulee spirantteja.

• pân "lauta" > or phân "laudalla, laudan yläpuolella"
• caw "huippu" > or chaw "huipulla, huipun yläpuolella"
• tâl "jalkaterä" > or thâl "jalkaterällä, jalkaterän yläpuolella"
• benn "mies" > or venn "miehen yläpuolella"
• doron "tammi" > or dhoron "tammen yläpuolella"

G muuttui alunperin spirantiksi gh, mutta tämä äänne hävisi myöhemmin (sen paikka merkitään heittomerkillä ’):

• galadh "puu" > or ’aladh "puun yläpuolella" (arkaainen or ghaladh)

Sillä ei ole merkitystä, onko sananalkuinen klusiili itsenäinen vai konsonanttiyhtymän osa; se muuttuu silti spirantiksi likvidamutaation vaikutuksesta (tr- > thr-, pr- > phr-, cl- > chl-, cr- > chr-, dr- > dhr-, bl- > vl-, br- > vr-, gl- > ’l-, gr- > ’r-, gw- > ’w-)

B:n tavoin m muuttuisi luultavasti v:ksi likvidamutaation vaikutuksesta. Tämä muutos nähdään yksittäisissä sanoissa: vertaa primitiivinen *gormê (quenyassa ormë) "kiire" josta tulee sindarin gorf (HoMe V, s. 359 s.v. GOR; gorf on tietenkin vain Tolkienin tapa kirjoittaa gorv, koska sananloppuista [v]-äännettä edustaa kirjoituksessa f). Siis:

• mîr "jalokivi" > or vîr "jalokiven yläpuolella" (arkaainen or mhîr, jossa mh = nasalisoitu v)

H- ja hw- tuottavat todennäköisesti vahvistuneet muodot ch-, chw- likvidamutaation vaikutuksesta:

• habad "ranta" > or chabad "rannan yläpuolella"
• hwand "sieni" > or chwand "sienen yläpuolella"

Muutoksen h > ch osalta, vertaa sanan hall "korkea" kaltaisen sanan muuttumista muotoon -chal, kun siitä or-etuliitteellä muodostetaan "ylempää, ylevää, arvostettua" merkitsevä sana – orchal on kirjaimellisesti "yli-korkea, super-korkea" ("Orchel" HoMe V, s. 363 s.v. KHAL² on virhe, vertaa HoMe XI, s. 305.)

Soinnittomista likvidoista lh, rh ehkä tulee ’l, ’r, kuten otaksuimme käyvän nasaali- ja sekamutaation tapauksessa:

• lhûg "lohikäärme" > or ’lûg "lohikäärmeen yläpuolella"
• Rhûn "itä" > or ’Rûn "idän yläpuolella"

Soinnillisiin likvidoihin r, l likvidamutaatio ei vaikuttaisi:

• rem "verkko" > or rem "verkon yläpuolella"
• lam "kieli" > or lam "kielen yläpuolella"

Soinnittomat spirantit f, th, nasaali n ja sibilantti s eivät myöskään muuttuisi:

• fend "kynnys" > or fend "kynnyksen yläpuolella"
• thond "juuri" > or thond "juuren yläpuolella"
• nath "verkko" > or nath "verkon yläpuolella"
• sirith "virta" > or sirith "virran yläpuolella"

Erikoistapauksia: nasalisoitujen klusiilien kehitys

Erästä äänteillä b-, d-, g- alkavien sanojen alaluokkaa täytyy erityisesti tarkkailla, ja nämä sanat täytyy opetella erikseen. Kyseessä olevien sanojen b-, d-, g- eivät tule primitiivisen kielen äänteistä b-, d-, g-. Sen sijaan ne olivat alun perin nasalisoituja klusiileja mb-, nd-, ñg- (ñ vastaa ng-äännettä kuten englannin sanassa sing tai suomen sanassa kengät, ja siksi ñg äännetään kuten "ng" englannin sanassa finger, jossa g kuuluu selvästi). Sindarissa ei voi ilman muuta tietää, onko sanassa kuten golodh "noldo" sananalkuinen konsonantti "normaali" g, joka on aina ollut g, vai edustaako se aiempaa ñg-äännettä. Tämä on kuitenkin tärkeää tietää, koska mutaation tapahtuessa sana, jonka alussa on alun perin ollut nasalisoitu klusiili, käyttäytyy aivan eri tavalla kuin sana, jossa oli alunperin pelkkä klusiili. Esimerkiksi jos sanan golodh ensimmäinen konsonantti olisi ollut "normaali" g, sen eteen liitetty artikkeli i tuottaisi muodon i ’olodh "[tietty] noldo" – g katoaisi artikkelin aiheuttaman pehmeän mutaation vuoksi: galadh "puu" > i ’aladh "[tietty] puu" (HoMe V, s. 298). Mutta g sanassa galadh oli myös primitiivisessä kielessä g (jossa sanan muoto oli galadâ). Toisaalta g sanassa golodh oli alun perin ñg; sana on peräisin primitiivisestä muodosta ñgolodô. Kun artikkeli lisätään sanan eteen ja tapahtuu pehmeä mutaatio, tuloksena ei ole i ’olodh vaan i ngolodh.

Jo Tolkienin varhaisimmassa goldogrinin kielestä [engl. Gnomish] (n. 1917) löytyy ajatus, että nasalisoidut klusiilit käyttäytyvät erityisellä tavalla mutaatioasemassa. Goldogrinin kieliopissa vuodelta 1917 (julkaistu Gnomish Lexiconin kanssa (Parma Eldalamberon 11), periaatetta kuvaillaan niin, että alkuperäiset nasalisoidut klusiilit säilyivät kun niihin liitettiin artikkeli. Siis esimerkiksi balrog "demoni, balrog" > i mbalrog "[tietty] demoni", dôr "maa" > i ndôr "[tietty] maa", golda "maahinen [engl. Gnome], noldo" > i ngolda "[tietty] noldo". Onko tämä järjestelmä voimassa yhä sindarissa? Eräässä noin vuodelta 1960 olevassa esseessä (HoMe XI, s. 383) Tolkien osoitti, että sindarin noldoa tarkoittava sana on "golodh (ngolodh)". Siis sana golodh esiintyy toisinaan muodossa ngolodh. Kyseisessä esseessä Tolkien ei selventänyt, missä muotoa ngolodh käytettäisiin, mutta variaatio golodh/ngolodh näyttää vastaavaan goldogrinin golda/ngolda-variaatiota. Tämän artikkelin aiemmissa versioissa esitettiin siksi näkemys, jonka mukaan primitiivisessä kielessä nasalisoitujen b, d, g pehmeän mutaation muoto on mb, nd, ng – alkuperäiset nasalisoidut klusiilit palautuvat tai pikemminkin säilyvät tässä asemassa.

Kuitenkin tarkemmin tarkasteltuna sindarin fonologia näyttää osoittavan, että oli hätäistä päätellä että "goldogrin"-järjestelmä oli edelleen pätevä myöhemmässä harmaahaltioiden kielessä (ja on esimerkki siitä, että Tolkienin varhaista materiaalia tulee käsitellä huomattavan skeptisesti haluttaessa oppia TSH:n tyylistä haltiakieltä huolimatta eräistä toimittajien väitteistä, että goldogrinin kieliopin ja Gnomish Lexiconin julkaisu toisivat lisävalaistusta sindarin kieleen). Pehmeä mutaatio vastaa kehitystä, joka tapahtuu tietyille konsonanteille tai konsonanttiyhtymille vokaalien välissä. Sen aiheuttaa muun muassa kieltoprefiksi ú-. Jos siis liitämme sen sellaiseen verbiin kuin bartha- "tuomita", joka on johdettu vartalosta MBARAT, mitä saamme? Sukulaissana úmarth "kova kohtalo", jossa sama etuliite esiintyy (joskin hieman eri merkityksessä), viittaa yksiselitteisesti muotoon *ú-martha "ei tuomitse". Kun b on primitiivisen mb:n edustaja, sen pehmeä mutaatio on siis m. Primitiivisestä nd:stä johdetun d:n pehmeä mutaatio olisi siten n. Tämä vastaa suunnilleen kehitystä, jossa sanansisäiset mb, nd muuttuvat muotoon m(m), n(n) – esim. amar "maa", joka on sukua quenyan sanalle ambar, tai annon "portti", joka vastaa quenyan sanaa andon. Entä sitten tunnettu muoto ngolodh – ilmeisesti sanan golodh pehmeä mutaatio? Eikö tässä ole säilynyt alkuperäinen sanan ngolodô alussa oleva konsonanttiyhtymä aivan kuin goldogrinissa? Luultavasti ei: meitä vain hämmentää valitettava puute aakkosissa: äänteelle, joka usein kirjoitetaan ng, kuten sanoissa sing, thing, ei ole yhtä, omaa kirjainmerkkiä. Kuten jo mainittiin, Tolkien merkitsi joskus tätä äännettä ñ-kirjaimella. Tämä itsenäinen ñ-äänne täytyy erottaa yhdistelmästä ñ+g, jota kirjoitusasu ng edustaa englannin sanassa finger. Vaikuttaa siltä, että sindarin sanassa ngolodh sananalkuinen ng on äännettävä kuten sanassa sing, eli ilman kuultavaa g:tä – kun taas goldogrinin sanassa ngolda kirjoitusasun ng edustaa todellista konsonanttiyhtymää, joka äännetään kuten englannin sanassa finger. Siispä primitiivisestä ñg:sta lähtöisin olevan g:n mutaation lopputulos ei sittenkään ole sama sindarissa ja goldogrinissa; myös konsonanttiyhtymistä mb, nd peräisin olevat b, d vaativat erilaisen käsittelyn.

• bâr "maa, koti" (juuri MBAR) > i mâr "[tietty] maa, koti" (ei i mbâr, kuten tämän artikkelin aiemmissa versioissa väitettiin)
• dôl "pää" (aiemmin ndolo) > i nôl "[tietty] pää" (ei i ndôl)
• golodh "noldo" (primit. ngolodô) > i ngolodh "[tietty] noldo" (siis i ñolodh, ei i ñgolodh, jossa todellinen konsonanttiyhtymä)

Päivitys: Yllä kirjoittamani jälkeen on julkaistu uusi merkittävä esimerkki. Tolkienin keskeneräinen sindarinkielinen Isä meidän -rukous sisältää sanat i mbas "leipä" (sanan "leipä" ei-muuntunut muoto on mas/mass, juuresta MBAS). Tämänkaltainen mutaatio on yllättävä niinkin myöhäisessä tekstissä: ainakin hetkeksi Tolkien näyttää ottaneen uudelleen käyttöön varhaisimman goldogrinin säännön. Meillä on kuitenkin myös selvä vahvistus säännölle, jossa primitiivisestä mb, nd, ñg:sta muodostuneista b, d, g:stä tulee lenitiossa m, n, ñ (kirjoitetaan ng): on käynyt ilmi, että tällainen sääntö on jo yhdessä varhaisen "noldorin" variantissa; katso Parma Eldalamberon 13, mutaatiotaulukko sivulla 120. Tämä taulukko jopa vahvistaa Tolkienin itsensä kirjoittamassa materiaalissa yhden yllä listatun muodon, i mâr, joka alunperin tätä artikkelia kirjoittaessani oli vielä vahvistamaton. Tämä järjestelmä näyttää sopivan yleiseen fonologiaan parhaiten. Siksi kirjoittaisin i mas "[tietty] leipä", en i mbas – välittämättä Tolkienin mielenkiintoisesta päättämättömyydestä tässä asiassa.

Nasaalimutaatio kuitenkin tuottaa todellisia konsonanttiyhtymiä tai nasalisoituja klusiileja. Sanan bâr "maa, koti" monikko bair esiintyy Kuninkaan kirjeessä (HoMe IX, s. 129), yhdistettynä monikon artikkeliin in, ja tässä yhdistelmässä sen nähdään tuottavan i Mbair, "maat". Joten kun in (=monikon määräinen artikkeli) esiintyy ennen b tai d:tä, jotka vastaavat mb, nd:tä, artikkelin n katoaa, mutta alkuperäinen nasalisoitu klusiili ilmestyy. Muiden nasaalimutaation aiheuttavien partikkelien (an "puolesta, -lle" ja dan "vastaan, päin") kohdalla voi olla järkevää jättää nasaali kirjoitukseen; esimerkiksi "maan puolesta" (an + bâr) voidaan kirjoittaa am mbâr (an muuttuu muotoon am ennen nasaalia m-), ja vastaavasti dam mbâr "maata vastaan" (dan + bâr). Samalla tavalla an ndôl "päälle" ja dan ndôl "päätä vastaan" (an/dan + dôl).

Mitä tulee primitiivisestä ng:sta muodostuneen g:n nasaalimutaatioon, tämä näyttäisi saman periaatteen mukaan olevan ng, joten halutessamme sanoa "noldolle, noldon puolesta" (an + golodh), olettaisimme muotoa an ngolodh (oikeastaan añ ñgolodh, jossa ñg ääntyy kuten ng englannin sanassa finger, jossa g on kuultavissa). Tämä kirjoitusmuoto olisi kuitenkin ongelmallinen. Normaalin g:n (sellaisen, joka on peräisin primitiivisestä g:sta, ei ng:sta) nasaalimutaatio kirjoitetaan myös ng (esim. an + galadh = an ngaladh [eli añ ñaladh] "puulle"). Tengwar-kirjoituksessa ñ:n ja ñg:n eron säilyttäminen ei ole ongelma, mutta käytettäessä normaalia aakkostoamme sindarin kirjoittamiseen on käytettävä erityisiä keinoja. Monikon gelydh yhdistäminen artikkeliin in olisi voinut tuottaa muodon i ngelydh (eli i(ñ) ñgelydh – vastaavaa kirjoitusmuotoa käytettäisiin tengwarilla kirjoitettaessa). Mutta jotta tehtäisiin selväksi, että tarkoitettu ääntäminen on todella i ñgelydh eikä i ñelydh, Tolkien käytti muotoa in gelydh (vrt. paikannimet kuten Annon-in-Gelydh "Noldorin portti", joka mainitaan Silmarillionissa). Tällä tavoin – pitämällä kirjaimet n ja g selvästi erillään, kun tarkoitetaan ääntämistä ñg eikä ñ – ero säilyy. Joten "noldolle" tai "noldoa vastaan" olisivat myös yksinkertaisesti an golodh, dan golodh (kuin mutaatiota ei olisikaan – mutta täytyy muistaa, että oikea tai ihanteellinen kirjoitusmuoto olisi a(ñ) ñgolodh ja da(ñ) ñgolodh, ja että vastaavaa kirjoitusasua käytetään tengwar-kirjoituksessa). Kun in, dan tai an edeltää g-alkuista sanaa, muista, että partikkelin n lausutaan kuin ng sanassa sing.

HUOM. Kollektiiviseen monikkoon gaurhoth = "ihmissudet" tai "ihmissusijoukko" vaikuttavat eri mutaatiot ovat mielenkiintoisia. Gaur "ihmissusi" on peräisin ng-alkuisesta vartalosta (ÑGAW "ulvoa", HoMe V, s. 377). Kun kyseessä on kollektiivimonikko kuten gaurhoth, voi valita käyttääkö yksikön artikkelia i vai monikon artikkelia in. Yhdessä Gandalfin tuliloitsuista, naur dan i ngaurhoth! *"tuli ihmissusia vastaan!", käytetään yksikön artikkelia i, joka aiheuttaa pehmeän mutaation: i ngaurhoth = i ñaurhoth. Mutta Silmarillionissa puolestaan esiintyy paikannimi Tol-in-Gaurhoth, "Ihmissusien Saari", missä saman kollektiivisen monikon kanssa käytetään monikon artikkelia in. Latinalaisen kirjaimiston in-Gaurhoth vastaa tässä ääntämystä i Ñgaurhoth, jossa artikkeli in aiheuttaa nasaalimuunnoksen aivan samalla tavoin kuin tapauksessa in-gelydh = i ñgelydh, "[jotkut tietyt] noldor".

Mitä tulee mb, nd, ng:stä muodostuneiden b, d, g:n sekamutaatioon, esimerkki Narn e·mbar Hador *"Hadorin huoneen tarina" osoittaa että se on nasaalimutaation kaltainen. Mbar sanasta bar (bâr) "talo, huone, koti, maa" (kanta MBAR "asua, asuttaa", ei tosin listattu Etymologioissa, HoMe V, s. 372) on esimerkki sekamutaatiosta. Siis b, d, g palaavat jälleen alkuperäiseen mb, nd, ng:hen, ja aivan vastaavasti kuin "huoneen" on e-mbar, "pään" olisi e-ndôl ja "noldon" en-golodh (jonka varsinainen latinalainen kirjoitusmuoto olisi e-ñgolodh). Mutta kirjoitusasut kuten en-ndôl voivat myös olla sallittuja; vertaa nimeen Haudh-en-Ndengin, "Surmanmäki" Silmarillionissa.

Kun artikkeli ilmenee muodossa -n tai -in suoraan prepositioon liitettynä, kuten prepositiossa nan, engl. "to the" [na "jonnekin" + -n (määr. artikkeli)], viimeinen -n ei näytä assimiloituvan millään tavalla (ainakaan tämä ei näy edes tengwar-kirjoituksessa):

• nan "jonnekin" + bâr "talo" = nan mbâr "taloon"
• nan "jonnekin" + dôl "pää" = nan ndôl "päähän"
• nan "jonnekin" + golodh "noldo" = nan golodh (varauksellinen, ei täysin tyydyttävä latinalainen kirjoitusasu muodolle nan ñgolodh) "noldolle"

Klusiilimutaatio, joka seuraa prepositioita kuten o "jostakin, jonkin", ed "ulos" ja ned "sisään" tuottavat samankaltaisia muotoja kuin yllä esitetty sekamuunnos. Prepositiot ed, ned esiintyvät lyhyissä muodoissa e, ne (mutta e ñg-, ne ñg- täytyy valitettavasti esittää muodossa en g-, nen g- latinalaisissa aakkosissa; morfologian kannalta nasaalilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin ortografia pakottaa meidät sen sijoittamaan):

• bâr "talo" > e mbâr "talosta"
• dôr "maa" > e ndôr "maasta"
• gorth "kauhu" > en gorth "kauhusta" (varauksellinen latinalainen kirjoitusasu, varsinainen muoto on e ñgorth – ei pidä sekoittaa ilmaukseen en-gorth "kauhun")

Preposition or "yllä, yläpuolella, -lla" luultavasti aiheuttamalla likvidamutaatiolla ei ole ilmeistä vaikutusta primitiivisistä nasalisoiduista klusiileista periytyviin b-, d-, g-:hen (kun taas "normaalit" b-, d-, g- muuttuvat spiranteiksi v-, dh-, ’-):

• bâr "talo" > or bâr "talon päällä"
• dôr "maa" > or dôr "maan päällä"
• golodh "noldo" > or golodh "noldon yläpuolella"

Sanat joita tämä koskee: Sanat, joissa alkukonsonantti b, d, g edustaa primitiivistä nasalisoitua klusiilia täytyy opetella ulkoa, ja yritämme listata suurimman osa niistä. Esimerkkinä varsinaisesta mutaatiosta käytämme lenitiota (pehmeää mutaatiota); muut mutaatiot esitellään yllä. Kun kyseessä oleva sana on verbi eikä substantiivi, listaan muodon joka sillä olisi relatiivipronominin i ("kuka, mikä") jälkeen, i ei tässä siis ole määräinen artikkeli; se on vain määräisen artikkelin toissijainen merkitys (esiintyy myös saksassa) ja sitä seuraavat mutaatiot ovat samat. Joten muodosta bartho "tuomita" saamme esimerkiksi muodon i martha "joka tuomitsee" (verbit, joiden infinitiivi on -o muodostavat preesensin päätteellä -a; katso verbiosio alempaa). Monikossa artikkelia in käytetään relatiivipronominina, joka aiheuttaa nasaalimutaation (siis "elävät kuolleet" tai "kuolleet jotka elävät" on gyrth i chuinar = …in cuinar), joten fraasin "jotka tuomitsevat" on oltava i mbarthar.

1: Primitiivisestä MB:sta muodostuneen B:n mutaatio

Kauppa-sanat primitiivisestä vartalosta MBAKH:

• bachor "kaupustelija" > i machor
• bach "kauppatavara" > i mach

Tuomio-pari kannasta MBARAT:

• barad "tuomittu" > i marad (vertaa homonyymiin barad "torni" > i varad)
• bartho "tuomita" > i martha "joka tuomitsee"

Leipä-pari kannasta MBAS:

• bast "leipä" > i mast
• basgorn "leipä, viipale" > i masgorn

Pakko-ryhmä vartaloista MBAD ja MBAW:

• band "pakko, vankila" > i mand
• baug "tyrannimainen, julma, sortava" > i maug
• bauglo "sortaa" > i maugla "joka sortaa"
• bauglir "tyranni, sortaja" > i mauglir
• baur "hätä, puute, tarve" (engl. "need") > i maur

Juhla-ryhmä kannasta MBER:

• bereth "juhla" > i mereth (mutta mereth > i vereth voi olla tavallisempi, vrt. Mereth Aderthad, ei *Bereth Aderthad, "Jälleennäkemisen Juhla" Silmarillionissa)
• beren "hilpeä, iloinen" > i meren (vertaa homonyymiin beren "rohkea" > i veren – mutta koska Tolkien selvästi päätyi juhlaa tarkoittavan sanan kohdalla muotoon mereth muodon bereth sijaan, "hilpeän" pitäisi luultavasti olla meren eikä beren)

Ja sekalaisia:

• bâr "koti, maa" > i mâr (kanta MBAR, mutta tämä sana ei esiinny Etymologioissa)
• both "lätäkkö, pieni allas" > i moth (MBOTH)
• bund "kärsä, kuono, nenä, niemi" > i mund (MBUD)

2: Primitiivisestä ND:stä muodostuneen D:n mutaatio

Tappo-ryhmä kannasta NDAK:

• daen "ruumis" > i naen
• dangen "surmattu" > i nangen
• dagor (vanhempi dagr) "taistelu" > i nagor (i nagr)
• daug "(örkki-)soturi" > i naug

Vasarointi-ryhmä kannasta NDAM:

• dam "vasara" > i nam
• damma- "vasaroida" ("damna" (HoMe V, s. 375) on varmasti lukuvirhe) > i namma "joka vasaroi"

Pää-pari kannasta NDOL:

• dôl "pää" > i nôl
• dolt "pyöreä nuppi" > i nolt

(Nämä ovat hieman epävarmoja; David Salo väittää että dôl käyttäytyy kuin normaali D-alkuinen sana, siis *i dhol. Vertaa vuoren nimeä Fanuidhol.)

Ja sekalaisia:

• dûn "länsi"> i nûn (NDÛ)
• dân "nando-haltia" > i nân (NDAN)
• dangweth "vastaus" > i nangweth (koska sanan primitiivinen muoto annetaan muodossa ndangwetha (HoMe XII, s. 395); sanan ensimmäinen osa tulee yhdistää kantaan NDAN)
• daer "sulhanen" > i naer (NDER; "noldorin" muoto doer tulee päivittää muotoon daer sindarissa.)
• dess "nuori nainen" > i ness (NDIS)
• dôr "maa" > i nôr (NDOR)
• dortho "jäädä, pysyä" > i northa "joka jää" (NDOR)
• doll "pimeä" > i noll (NDUL)

3: Primitiivisestä ÑG:sta muodostuneen G:n mutaatio

Harppu-pari kannasta ÑGAN:

• gannel "harppu" > i ngannel
• ganno "soittaa harppua" > i nganna "joka soittaa harppua"

Susi-ryhmä kannoista ÑGAR(A)M ja ÑGAW:

• garaf "susi" > i ngaraf
• gaur "ihmissusi" > i ngaur (vrt. i ngaurhoth yhdessä Gandalfin tuliloitsuista)
• gawad "ulvonta" > i ngawad

Viisas-ryhmä kannasta ÑGOL:

• golu "tieto" > i ngolu ("noldorin" sanan golw on muututtava goluksi sindarissa)
• golwen "viisas" > i ngolwen
• goll "viisas" > i ngoll
• gollor "taikuri" > i ngollor
• golodh "noldo" > i ngolodh
• gûl "taika" > i ngûl
• Golovir "Silmaril, noldo-jalokivi" > i Ngolovir

ja viimein kuolemaa ja kauhua tarkoittavat sanat:

• gûr "kuolema" > i ngûr (myös guruth, i nguruth) (ÑGUR)
• goroth "kauhu" > i ngoroth (ÑGOROTH)

Yhteenveto

Kaikki vahvistetut ja otaksutut mutaatiot on listattu taulukkona. Ensimmäisesä sarakkeessa ovat kaikki sindarissa sanan aloittavat konsonantit ja konsonanttiryhmät aakkosjärjestyksessä perus- eli muuntumattomassa muodossaan. Pehmeän mutaation esimerkkinä on artikkeli i = yksikön määräinen artikkeli. Jotta asiat olisivat tarpeettoman monimutkaisia, nasaalimutaatiolle on kaksi saraketta. Mutaatiot sinänsä ovat täsmälleen samanlaiset, mutta ensimmäisessä sarakkeessa ("Nasaali I") esimerkkinä toimii monikon artikkeli in, josta n useimmissa tapauksissa katoaa. Kuitenkin kun kyseessä on prepositio an "-lle, jonkun puolesta" ja dan "vastaan" on monessa tapauksessa suotavaa (ja yhtenevää vahvistetun esimerkin am Meril "Merilille/Roosalle" kanssa) käyttää preposition assimiloitua varianttia sen sijaan, että supistaisi ne kirjoituksessa muotoon a, da, vaikka niin tapahtuukin joissain yhteyksissä (vrt. a Pherhael "Samvaisille", samassa lähteessä jossa myös am Meril esiintyy). Sarakkeessa "Nasaali II" ehdotetaan erilaisia an-preposition muotoja. Sekamutaation esimerkkinä käytetään genetiiviartikkelia en-, klusiilimutaation ed-prepositiota "ulos", ja likvidamutaation prepositiota or "yllä, -lla". (Ennen vokaalilla alkavaa sanaa, jota ei voi muuntaa millään tavalla, kaikki nämä partikkelit esiintyvät täysissä muodoissaan, jotka edellä lueteltiin: i ael "lampi", in aelin "lammet", an ael "lammelle", en-ael "lammen", ed ael "lammesta", or ael "lammen yläpuolella".)

Perus	Pehmeä	Nasaali I	Nasaali II	Seka	Klusiili	Likvida
b…	i v…	i m…	am m…	e-b…	e b…	or v…
bl…	i vl…	i ml…	a ml…	e-ml…	e bl…	or vl…
br…	i vr…	i mr…	a mr…	e-mr…	e br…	or vr…
c…	i g…	i ch…	a ch…	e-g…	e ch…	or ch…
cl…	i gl…	i chl…	a chl…	e-gl…	e chl…	or chl…
cr…	i gr…	i chr…	a chr…	e-gr…	e chr…	or chr…
d…	i dh…	i n…	an n…	e-d…	e d…	or dh…
dr…	i dhr…	in dr…	an dr…	en-dr…	e dr…	or dhr…
f…	i f…	i f…	af f…	en-f…	ef f…	or f…
g…	i ’…	i ng…	an ng…	e-g…	e g…	or ’…
gl…	i ’l…	in gl…	an gl…	en-gl…	e gl…	or ’l…
gr…	i ’r…	in gr…	an gr…	en-gr…	e gr…	or ’r…
gw…	i ’w…	in gw…	an gw…	en-gw…	e gw…	or ’w…
h…	i ch…	i ch…	a ch…	e-h…	e ch…	or ch…
hw…	i chw…	i ’w…	a ’w…	e-’w…	e w…	or chw…
l…	i l…	i l…	al l…	e-l…	ed l…	or l…
lh…	i thl…	i ’l…	al ’l…	e-’l…	e thl…	or ’l…
m…	i v…	i m…	am m…	e-m…	e m…	or v…
n…	i n…	i n…	an n…	en-n…	e n…	or n…
p…	i b…	i ph…	a ph…	e-b…	e ph…	or ph…
pr…	i br…	i phr…	a phr…	e-mr…	e phr…	or phr…
r…	i r…	idh r…	adh r…	edh-r…	ed r…	or r…
rh…	i thr…	idh ’r…	adh ’r…	e-’r…	e thr…	or ’r…
s…	i h…	i s…	as s…	e-h…	es s…	or s…
t…	i d…	i th…	a th…	e-d…	e th…	or th…
th…	i th…	i th…	ath th…	e-th…	eth th…	or th…
tr…	i dr…	i thr…	a thr…	en-dr…	e thr…	or thr…

Erikoistapauksia: b, d, g, jotka ovat peräisin alkuperäisistä nasalisoiduista klusiileista mb, nd, ñg:

Perus	Pehmeä	Nasaali I	Nasaali II	Seka	Klusiili	Likvida
b…	i m…	i mb…	am mb…	e-mb…	e mb…	or b…
d…	i n…	i nd…	an nd…	e-nd…	e nd…	or d…
g…	i ng…	in g…	an g…	en-g…	en g…	or g…

Yllä kuvattu sekamutaatio noudattaa sääntöä, joka on nähtävissä ilmaisuissa kuten e-mbar Hador, "Hadorin huoneen" (HoMe X, s. 373) ja mahdollisesti Taur e-Ndaedelos, "suuren pelon metsä" (mainitaan TSH:n liitteessä F Synkmetsän sindarinkielisenä nimenä). Bar-en-Danwedh "Lunnaitten tupa", nimi joka mainitaan Silmarillionissa ja joka selvästi pitää sisällään kannan NDAN jälkeläisen, pitäisi kirjoittaa Bar-e-Ndanwedh. Kenties Tolkien ajatteli, että tämä näytti jokseenkin hiomattomalta, ja käytti sen sijaan kirjoitusasua, joka lukijoista tuntuisi mielekkäämmältä. Artikkelin koko muoto en (genetiivi + määr. artikkeli) nähdään toisessa Silmarillionissa esiintyvässä nimessä: Haudh-en-Ndengin, "Surmanmäki". Tässä nähdään kannan NDAK jälkeläinen, ja alun nd säilyy preposition en jälkeen. Yllä hahmotellun säännön mukaan tämä pitäisi kirjoittaa Haudh-e-Ndengin (vrt. Taur e-Ndaedelos), kun taas perustuen esimerkkiin Bar-en-Danwedh, tulisi kirjoittaa Haudh-en-Dengin. Tästä ei tarvitse huolestua. Jos sindar olisi ollut todellinen puhuttu kieli keskiaikaa muistuttavalla aikakaudella, juuri niin kuin Tolkien kuvitteli, on syytä uskoa että vastaavanlaiset epäjohdonmukaisuudet kirjoituksessa olisivat olleet melko yleisiä – useat kirjurit olisivat käyttäneet enemmän tai vähemmän "omia" sääntöjään, koska auktoriteettia tai kieliakatemiaa, joka olisi voinut vakiinnuttaa kielen oikeinkirjoituksen, ei olisi ollut.

On tuskin tarpeen toistaa, että yllä esitetyssä järjestelmässä on niin varmoja muotoja, hyvin epäröiviä spekulaatioita kuin puhtaita arvauksiakin, ja kaikkea enemmän tai vähemmän vakuuttavaa päättelyä ääripäiden väliltä. Niin monimutkaiselta kuin tämä systeemi voi vaikuttaakin, se voi silti olla yksinkertaistava. Kommentteja eräisiin yksityiskohtiin:

1) Thr, thl konsonanttiparien rh, lh pehmeinä mutaatioina ovat foneettisesti järkevät, mutta silti spekulatiiviset. Eräässä Silmarillionissa mainitussa nimessä, Talath Rhúnen, "Itäinen Laakso", tai kirjaimellisesti sindarin sanajärjestyksellä "tasanko itäinen", adjektiivi rhúnen, "itäinen" ei ole lenitoitu millään tavalla, vaikka adjektiivit tässä asemassa yleensä ovat. Ei siis olisi väärin jättää substantiivia seuraavat lh-, rh-alkuiset adjektiivit vaille mutaatiota. Analogisesti ei olisi myöskään suuri synti jättää lh-, rh-alkuiset substantiivit muuntumattomiksi kun ne ovat verbin objekteina, vaikka "akkusatiivit" ovat yleensä lenitoidussa muodossa. Kun sana on yhdyssanan toisena elementtinä, sanan aloittava konsonantti yleensä muuttuu kuin pehmeässä mutaatiossa, mutta lh, rh näyttävät muuttuvan tässä asemassa l, r:ksi. Vertaa: Rhûn "itä", mutta -rûn samaa tarkoittavassa pidemmässä sanassa Amrûn. Jos thr, thl esiintyvät lh, rh:n muunnoksina, ne esiintyvät ehkä tyypillisimmin vokaaliin päättyvien partikkelien jälkeen, kuten määräinen artikkeli i ja prepositio na "jonnekin".

2) M, n, ng on listattu primitiivisistä mb, nd, ng:stä muodostuneiden b, d, g:n pehmeiksi mutaatioiksi. Mutta joissain tapauksissa näyttäisi siltä, että nämä äänteet käyttäytyvät kuin "normaalit" b, d, g, joten lenitoidut muodot ovat vastaavasti v, dh, ja ’ (g:n katoaminen). Yksi "noldor"-esimerkki on Nann Orothvor "Mustan Kauhun Laakso" (HoMe V, s. 355 s.v. DUN), missä orothvor ("kauhu-musta") on lenitoitu muoto sanasta gorothvor, jossa ensimmäinen elementti goroth "kauhu" edustaa samaa merkitsevää kantaa ÑGOROTH (HoMe V, s. 377). On huomattavaa, että jopa primitiivistä ñg:tä edustava g lenitoituu pois sanassa Orothvor. Sindarissa, toisin kuin "noldorissa", genetiiviasemassa olevaa substantiivia ei lenitoida, joten näkisimme muodon Nan(n) Gorothvor ilman mutaatiota. Mutta vastaavissa tapauksissa sindarin kielessä lenitio tapahtuu, esimerkiksi kun adjektiiville appositiossa (substantiivin jälkeen) tapahtuu pehmeä mutaatio. Ihmeteltäväksi jää, esiintyisikö adjektiivi kuten goll "viisas" (< kanta ÑGOL) muodossa ’oll vai ngoll tässä asemassa; ehkä molemmat voivat olla sallittuja. Yllä olemme listanneet muodon nôl sanan dôl "pää" (< kanta NDOL) lenitoituna muotona, mutta vuoren nimessä Fanuidhol "Pilvispää" (TSH:ssa itsessään, ja siksi ehdottomasti sindaria eikä "noldoria"), nähdään lenitio d > dh. Olisiko siis sallittua käyttää muotoa i dhôl eikä i nôl tarkoitettaessa (jotain tiettyä) "päätä"? Oliko Tolkien päättänyt että kanta olikin DOL, ei NDOL, kuten se oli Etymologioissa (HoMe V, s. 376)?

3) Lenitio m > v jätetään joskus huomioimatta. Vertaa nimiä kuten Eryn Vorn "Tumma metsä" (KTK, Sanasto (1986) / Hakemisto (2021), s. 583 / 491, s.v. Eryn Vorn, vrt. morn "tumma, pimeä") ja Ered Mithrin "Harmaavuoret" TSH:n kartassa (suomennettu myös Varjovuoret ja Tuhkavuoret), tai Imloth Melui (TSH III/5.8) – ei käännettynä, mutta tarkoittaa selvästi "Ihanaa Kukkalaaksoa". Esimerkin Eryn Vorn valossa täytyy olettaa että *Imloth Velui ja *Ered Vithrin olisivat olleet yhtä hyvin mahdollisia – ja päinvastoin, jos muodot Imloth Melui ja Ered Mithrim ovat mahdollisia, on myös muoto *Eryn Morn. Yllä huomautettiin, että on luotettava asiayhteyteen erottaakseen adjektiivien kuten bell "vahva" ja mell "rakas" lenitoidut muodot; esim. tarkoittaako i vess vell "vahvaa naista" vai "rakasta naista". Mutta jos lenitio m > v jätetään huomioimatta, jälkimmäinen merkitys voidaan ilmaista yksiselitteisessä muodossa i vess mell.

Kääntäjien huomautukset

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.