Oravat

Kohteesta Kontuwiki

Oravia (engl. squirrels) asui Keski-Maan metsissä, niin Beleriandissa, Eriadorissa kuin etelämpänäkin. Oravat tunnettiin vikkelyydestään ja tavastaan kerätä talvivarastoja, ja ne esiintyvät tuon tuostakin sanonnoissa ja kielikuvissa. Ainakin hobitit metsästivät oravia niiden nahkojen vuoksi. Synkmetsässä asui erityinen musta oravalaji, jonka liha oli pahanmakuista. Seuraavaan on koottu Tolkienin legendariumista löytyneet maininnat[1] oravista:

Beleriandin oravat: vikkeliä keräilijöitä

Oravien esiintymiseen Beleriandissa ensimmäisellä ajalla viittaa Mîm esitellessään maaleipiään:

"...niitä voi panna säilöön niin kuin orava panee piiloon pähkinöitä."[2]

Kuvattaessa Nienorin pakoa Mablungin luota käytetään vertauskuvana oravaa:

...ja heti kun jokin ääni tai varjo hänet säikytti kiipesi hän puuhun tai pujahti pensaikkoon vikkelästi kuin orava tai kettu...[3]

Hobitit oravanmetsästäjinä

Myös hobitit tunsivat oravat sekä erityisesti niiden metsästyksen nahkojen vuoksi, kuten käy ilmi Bilbo Reppulin möläytyksestä hänen kuultuaan Gandalfilta, että Beorn on nahanvaihtaja:

"Mitä? Sellainen nahkuriko, joka kutsuu kaniininkarvaa vuodaksi ja myy sen oravannahkana?"[4]

Miten hobitit metsästivät oravia? Ehkä jousella (ks. alempana), tai kivittämällä, kuten Bilbo teki:

Poikasena hän oli harjoitellut kivellä heittämistä kunnes kaniinit ja oravat ja jopa linnut väistivät salamannopeasti nähdessään Bilbo-vesselin kumartuvan.[5]

Tarun Sormusten herrasta oravakertomukset

Tarussa Sormusten herrasta oravat mainitaan ensimmäisen kerran Aragornin johdattaessa Frodo Reppulia kumppaneineen Briistä:

...he eivät koko päivänä nähneet vilaustakaan tai kuulleet ääntäkään yhdestäkään elävästä luontokappaleesta – – lukuun ottamatta yhtä kettua ja kahta[6] oravaa.[7]

Elrondin neuvonpidossa Elrond muistelee Eriadorin entisaikaisten metsien laajuutta ja käyttää kielikuvassaan oravaa mittatikkuna:

"Oli aika jolloin orava saattoi kulkea puusta puuhun nykyisestä Konnusta Mustainmaahan, Rautapihan länsipuolelle."[8]

Seuraavaksi oravista puhuu Puuparta lupaillessaan Gandalfille vartioivansa Rautapihaa niin tarkasti, että...

"Tänne ei tule oravakaan minun tietämättäni."[9]

Myös Ithilienissä ja Synkmetsässä on elänyt oravia, mikä käy ilmi Faramirin ja Anbornin keskustelusta. Anborn oli nähnyt vilauksen Klonkusta, mutta ei ollut varma näkemästään:

"Hämärä oli jo tihenemässä ja silloin näyttää kaikki suuremmalta kuin onkaan. Joten ehkä se ei ollut oravaa kummempi. Mutta jos oli, se oli musta orava, enkä nähnyt sillä häntää. Se oli kuin varjo maassa ja se vilahti puunrungon taakse kun lähestyin sitä ja pinkaisi ylös yhtä vikkelästi kuin orava. – – Saattoi olla suuri orava. Kukaties Nimettömän varjon suojassa Synkmetsän petoja hiipii tänne meidän lehtoihimme. Kerrotaan että siellä on mustia oravia."[10]

Synkmetsän mustat oravat

Anbornin Synkmetsän mustista oravista kuulemat jutut olivat paikkansapitäviä. Thorin Tammikilven seurue näki niitä Ereborin-retkellään ja pääsi jopa maistamaan niiden lihaa:

Metsässä oli mustia oravia. Vähitellen Bilbon tarkat uteliaat silmät erottivat vilaukselta oravia puikkimassa tieltä pois ja juoksentelemassa runkojen takana. – – He yrittivät metsästää oravia ja menettivät monta nuolta ennen kuin yksi niistä oli kaadettu polulle. Mutta kun se oli paistettu, kävi ilmi että se maistui aivan kamalalta, eivätkä he sen jälkeen enää ampuneet oravia.[11]

Orava haltiakielissä

Tolkienin vuodelta 1969 peräisin olevassa tekstikokoelmassa "Late Notes on Verb Structure" mainitaan 'oravaa' tarkoittava quenyan sana pekkuvo, joka tarkoittaa kirjaimellisesti 'pähkinänkätkijää' (engl. nut-hider), jonka osat ovat pek- (< pekko?) 'pähkinä'[12] ja cuvo 'kätkijä' (juuresta KUB- 'kätkeä, salata').[13]

Salohaltioita ja heidän kieltään käsittelevässä tekstissä (Silvan Elves and Silvan Elvish, Text 2) noin vuodelta 1968[14] mainitaan quenyan 'oravaa' tarkoittava sana raþillo (rasillo), joka on peräisin juuresta RATH- 'kiivetä'.[15]

Carl F. Hostetter huomauttaa, että norjalaisessa mytologiassa esiintyy orava Ratatoskr, joka kipittää ylös alas maailmanpuu Yggdrasilia viestejä kuljettaen. Sanan merkitykseksi oletetaan nykyään yleisesti 'porahammas', mutta alkuosan rata- merkityksenä pidettiin kauan 'kulkija' tai 'kiipijä'. Hostetterin mukaan yhteys muinaisnorjaan "saattaa olla (joskaan luultavasti ei ole) silkkaa sattumaa".[16]

Viitteet

  1. Toistaiseksi tarkastettu Gondolinin tuho, Hobitti, Húrinin lasten tarina, Keskeneräisten tarujen kirja, Kirjeet, Silmarillion, Taru Sormusten herrasta sekä Tom Bombadilin seikkailut.
  2. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 136 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 142 / 124.
  3. HLT 16, Glaurungin tulo, s. 217 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 167-168 / 145.
  4. Hobitti VII, Kummallinen koti, s. *** / *** / 132 / *** / 132.
  5. Hobitti VIII, Hämähäkkejä, s. *** / *** / 177 / *** / 177.
  6. alkutekstissä a few.
  7. TSH I/1.11., Veitsi yössä, s. *** / *** / *** / *** / 194 / ***.
  8. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 279 / ***.
  9. TSH II/3.10., Sarumanin ääni, s. *** / *** / *** / *** / 607 / ***.
  10. TSH II/4.5., Lännen ikkuna, s. *** / *** / *** / *** / 698-699 / ***. Katso myös: TSH II/4.6., Kielletty lampi, s. *** / *** / *** / *** / 709 / ***.
  11. Hobitti VIII, Hämähäkkejä, s. *** / *** / 157, 160 / *** / 157, 160.
  12. Sana tunnetaan vain etuliitteenä pek- sanassa pekkuvo; muoto pekko (pecco) on Paul Strackin konstruoima. Ks. P. Strack, Eldamo s.v. pecco.
  13. Parma Eldalamberon 22, 2015, s. 155. Paul Strack, Eldamo s.v. peccuvo mukaan; alkuperäistä julkaisua ei ole nähty.
  14. Tekstin ajoituksesta ja historiasta, ks. KKM 3.XVII, Salohaltiat ja salohaltiakieli, s. 415.
  15. KKM 3.XVII, Salohaltiat ja salohaltiakieli, s. 423.
  16. KKM 3.XVII, Salohaltiat ja salohaltiakieli, s. 428 (viite 17).

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia