Rutimo

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Niklas)

Vanha Rutimo[1] (aikaisempi suomennos vanha Niklas; engl. Old Noakes) oli Konnun hobitti, joka esiintyy Tarun Sormusten herrasta alussa , kun Samvais Gamgin isä Ukko Gamgi puhuu laveasti Bilbon asioista innokkaalle kuulijakunnalle Virranvarren tien majatalossa Muratissa vuonna 1401 kl. vähän ennen herra Reppulin 111. syntymäpäiväjuhlaa. Kuulijoiden joukossa oli myös "Virranvarren vanha Rutimo", joka kyseli Ukolta Frodosta ja kummasteli Bukinmaan hobittien outoja tapoja.[2]

Kun puhe kääntyi Frodon vanhempien hukkumisonnettomuuteen, vanha Rutimo muisteli kuulleensa, että Drogo ja Esikko "menivät joelle päivällisen jälkeen kuun valossa, ja että vene upposi Drogon painosta."[3] Sen enempää Rutimon puheita ei tarinassa kuulla.

Nimestä

Sukunimi Noakes on luultavasti johdettu paikannimestä No(a)ke, joka puolestaan on peräisin varhaisesta englantilaisesta ilmaisusta atten oke "tammen luona".[4]

Suomennos Rutimo on Kalevalassa esiintyvä sana, yksi Ison tammen nimistä (muodossa "rutimoraita"), ja viittaa tammen raudanlujuuteen.[5]

Tarinan kehityksestä

Kapakkakeskustelu tuli mukaan tarinaan sen toisessa kirjoitusvaiheessa, kun J. R. R. Tolkien muutti tarinan alkua melkoisesti. Vanhan Rutimon paikalla oli aluksi Ted Hiesuli, mutta nimi vaihtui jo kesken kirjoittamisen.[6]

Viitteet

  1. Suomennos "Rutimo" esiintyy ensimmäisen kerran Tarun Sormusten herrasta vuoden 2021 laitoksessa; aikaisemmissa laitoksissa suomennos "Niklas".
  2. TSH I/1.1., Odotettu juhla, s. *** / 32 / *** / 45 / 34 / 24.
  3. TSH I/1.1., Odotettu juhla, s. *** / 33 / *** / 46 / 35 / 25.
  4. Nomenclature s.v. Noakes (RC, s. 761), vrt. RC, s. 57; Last Name: Noakes (Surname Database; luettu 30.6.2020). Ks. myös: P. H. Reaney – R. M. Wilson: A Dictionary of English Surnames (Oxford University Press, 1995).
  5. Iso tammi (Wikipedia [fi]; luettu 11.7.2021). Ks. myös keskustelu Muuttuneet nimet vuosien 2021 ja 2023 Sormusten herrassa, viesti #7 (Tik, Vihreä Lohikäärme 11.7.2021; luettu 3.11.2023).
  6. HoMe VI, s. 243-244, 249 [viite 33].