Narn i Chîn Húrin

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli käsittelee J. R. R. Tolkienin kirjoittamaa kertomusta ja Keski-Maassa tehtyä runoa. Muista merkityksistä katso Narn i Chîn Húrin (täsmennyssivu).

Narn i Chîn Húrin eli "Húrinin lasten tarina", lyhyemmin Narn (engl. "the Narn"), on J. R. R. Tolkienin 1950-luvulla kirjoittama pitkä proosakertomus ensimmäisen ajan ihmissankari Túrin Turambarista ja hänen sukuaan kohtaavasta kirouksesta. Túrinin ja hänen sukunsa tarina oli – Berenistä ja Lúthienista sekä Gondolinin tuhosta kertovien tarinoiden ohella – yksi kolmesta "suuresta kertomuksesta", jotka Tolkien halusi kertoa muita Silmarillionin tarinoita laajemmin.[1] Vaikka Narn i Chîn Húrin jäi Tolkienilta viimeistelemättä, se on ainoa suuri kertomus, jonka myöhäinen versio oli lähellä valmistumista. Christopher Tolkien on julkaissut tekstin kahtena eri laitoksena: Keskeneräisten tarujen kirjan (englanniksi 1980, suomeksi 1986) luvussa "Narn i Hîn Húrin" sekä itsenäisenä teoksena Húrinin lasten tarina (englanniksi ja suomeksi 2007).

Teoksen johdanto ilmoittaa sen olevan käännös ihmisrunoilija Dírhavalin ensimmäisellä ajalla laatimasta haltiakielisestä runoelmasta, joka oli pisin kaikista Beleriandin runoista tai lauluista.

Ulkoinen historia

Saatuaan Tarun Sormusten herrasta valmiiksi J. R. R. Tolkien ryhtyi 1950-luvun alussa "kunnianhimoisesti uudistamaan ja laajentamaan koko Esiaikojen tarustoa tekemättä olennaisia muutoksia sen alkuperäiseen rakenteeseen".[2] Hän aloitti lukuisia kirjoitustöitä, joihin kuuluivat uusi versio Quenta Silmarillionista, uusi versio aiemmin kesken jääneestä runomuotoisesta Berenin ja Lúthienin tarinasta (Leithianin Laulu), tähän runoon perustuva proosaversio sekä kertomukset Tuorista (Tuorista ja Gondolinin tuhosta) ja Túrinista (Narn i Chîn Húrin). Suurin osa Tolkienin tässä vaiheessa aloittamasta työstä jäi kuitenkin kesken. Christopher Tolkienin mukaan syynä oli epäilemättä hänen isänsä turhautuminen siihen, että kustantajat eivät olleet halukkaita julkaisemaan Silmarillionia yhdessä Tarun Sormusten herrasta kanssa.[3][2]

Vaikka "Tuor" ja "Beren ja Lúthien" jäivät suhteellisen pian kesken, Narn i Chîn Húrin eteni huomattavasti pitemmälle. Tolkien jatkoi sen kirjoittamista Tarun Sormusten herrasta julkaisun (1954–1955) jälkeen, ja Narn oli pitkään hänen huomionsa pääkohteena, mutta kertomus jäi lopulta osittain keskeneräiseksi.[4]

Tolkienin jälkeensä jättämä teksti voidaan jakaa kolmeen osaan. Tarinan loppuosasta (alkaen Túrinin paluusta Dor-lóminiin) on olemassa viimeistelty teksti, joka on tuntemattomasta syystä kirjoitettu 1950-luvun alussa ennen tarinan muita osia. Tarinan alku- ja keskiosasta Tolkien jätti jälkeensä joukon käsikirjoituksia, joista suurin osa on peräisin Tarun Sormusten herrasta julkaisun jälkeiseltä ajalta. Keskiosa (alkaen Túrinin lähdöstä Doriathista) on tarinan keskeneräisin osuus.[4][5] Tolkien kirjoitti myös teoksen johdannoksi tarkoitetun huomautuksen kahtena versiona (A ja B).[6] Lisäksi hän ryhtyi 1950-luvun lopulla laajentamaan tarinaa itsenäisellä teoksella The Wanderings of Húrin, jossa kerrotaan Túrinin isän Húrinin vaiheista Túrinin kuoleman jälkeen.

Christopher Tolkien hyödynsi Narnin käsikirjoituksia ensimmäisen kerran laatiessaan julkaistun Silmarillionin (englanniksi 1977) lukua 21, "Túrin Turambar". Túrinin tarinan "lyhyt versio" Quenta Silmarillionissa oli jäänyt odottamaan "pitkän version" eli Narn i Chîn Húrinin valmistumista, mutta koska näin ei koskaan käynyt, Christopher Tolkien joutui itse kirjoittamaan tiivistetyn version Narnin pohjalta.[7] Myöhemmin hän julkaisi ensimmäistä kertaa itse Narnin Keskeneräisten tarujen kirjan luvussa "Narn i Hîn Húrin". Tässä tekstin laitoksessa kolme myös Silmarillioniin sisältyvää katkelmaa on jätetty pois ja kertomuksen viimeistelemättömään keskiosaan on jätetty aukko. Luvun liitteessä selostetaan keskiosan käsikirjoituksia ja siteerataan niistä otteita. Vuonna 2007 Narn i Chîn Húrin ilmestyi Christopher Tolkienin yhtenäiseksi teokseksi toimittamana nimellä Húrinin lasten tarina.

Sisäinen historia

Harmaiden annaalien mukaan Narn i Chîn Húrin oli "pisin Beleriandin lauluista [engl. lays], ja sen tekivät ihmiset".[8] Tolkien käyttää tässä sanaa lay, joka Keskeneräisten tarujen kirjassa esiintyessään on suomennettu "lauluksi".[9] Samaa sanaa käytetään kuitenkin kuvaamaan Narnia myös tekstissä, jossa sen sanotaan olleen lausuttavaksi tarkoitettu teos,[10] joten sana voitaneen kääntää myös "runoksi".

Laajemmin tarinan alkuperää käsitellään Narnin johdannoksi tarkoitetussa huomautuksessa,[11] jonka Tolkien kirjoitti 1950-luvun loppupuolella. Huomautus liittää Narnin kehykseen, jonka mukaan Esiaikojen tarujen välittäjänä toimi englantilainen Ælfwine, joka löysi Suoran tien ja vieraili Eressëan haltioiden luona.

Huomautuksen kahdesta versiosta myöhäisempi (B) on esitetty Ælfwinen itsensä kirjoittamana. Siinä Ælfwine kertoo, että Narn i Chîn Húrin on pisin lauluista ja runoista, jotka Eressëan haltiat yhä muistavat. Eldar arvostivat tätä runoa, mutta sen laatija ei ollut haltia vaan ihminen, Hadorin huoneen Dírhaval, joka asui Sirionin satamissa Eärendilin aikaan. Hän kokosi kaikki käsiin saamansa tiedot Hadorin huoneesta satamien asukkailta, ihmisiltä ja haltioilta, jotka olivat tulleet sinne pakolaisina monista Beleriandin kaupungeista ja valtakunnista. Narn i Chîn Húrin oli kirjoitettu sindariksi ja noudatti runomuotoa, jonka nimeksi kerrotaan (ainoastaan A-versiossa) Minlamad thent / estent. Tämä runomuoto oli luotu narnia varten, eli runomittaiseen tarinaan jota ei ollut tarkoitettu laulettavaksi. Ælfwine käänsi teoksen muinaisenglanniksi proosamuotoon, sillä ei katsonut olevansa riittävän taitava ollakseen yhtä aikaa sekä scop että walhstod (runoilija ja tulkki/kääntäjä).

Toisenlainen käsitys kertomuksen välittymisestä esitetään kirjoituksissa, joiden mukaan Silmarillion edustaa ensisijaisesti ihmisten mytologiaa. Erään muistiinpanon mukaan "Kolmen suuren kertomuksen täytyy olla númenorilaisia ja pohjautua Gondorissa säilyneeseen aineistoon."[12]

Nimestä

Teoksen sindarinkielinen nimi on Narn i Chîn Húrin, "Húrinin lasten tarina" (engl. Tale of the Children of Húrin).[10] Edellä kuvatussa huomautuksessa Tolkien selitti sanan narn tarkoittavan 'runomuotoista tarinaa, joka on tarkoitettu lausuttavaksi eikä laulettavaksi'.[10] "Etymologioissa" vastaava sana on käännetty 'tarina, saaga' (engl. tale, saga).[13] Toisaalla Tolkien kommentoi, että sindarin sana hên (mon. hîn) esiintyy patronyymeissä ja matronyymeissä yleensä nimen edellä, ja antaa esimerkin Hîn Húrin 'Húrinin lapset'.[14] Monikon määräisen artikkelin kanssa hîn saa muodon i chîn.[15]

Nimen oikea muoto on Narn i Chîn Húrin, mutta Keskeneräisten tarujen kirjassa tarina esiintyi nimellä Narn i Hîn Húrin.[16] Christopher Tolkien kertoo vaihtaneensa chînin hîniksi KTK:ssa väistääkseen virheellisen ääntämistavan (englannin sanan chin mukaan).[17] Kirjoitusasu on korjattu Húrinin lasten tarina -teoksessa.

Tarinalla on myös vaihtoehtoinen nimi Narn e·'Rach Morgoth, "Tarina Morgothin kirouksesta". Vanhempia versioita nimestä ovat Glaer nia Chîn Húrin[18] ja Húrinien.[19] Christopher Tolkien on käyttänyt tarinasta myös nimityksiä "Saga of Túrin",[20] "Túrins Saga"[21] ja "Túrin saga".[22]

"Túrin-kääreessä" (The "Túrin Wrapper"), jossa Tolkien säilytti useita Túrinin tarinan juoniyhteenvetoja, esiintyy myös nimi i·Veleglind (samassa kääreessä myös muodossa i Veleglinn) eli "suuri laulu".[23]

Viitteet

  1. CoH s. 9.
  2. 2,0 2,1 HoMe X, s. ix (Christopher Tolkienin esipuhe).
  3. CoH s. 277–281.
  4. 4,0 4,1 CoH s. 281.
  5. KTK, Esipuhe, s. 12–14 / 19-20.
  6. HoMe XI, s. 311.
  7. CoH s. 288 (myös: HoMe XI, s. 245, KTK, Esipuhe, s. 13 / 20).
  8. HoMe XI, s. 103, 251.
  9. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 201 / 171.
  10. 10,0 10,1 10,2 HoMe XI, s. 313.
  11. HoMe XI, s. 311–315, referaatti: KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 201 / 171.
  12. HoMe X, s. 373.
  13. Etymologies s.v. NAR²- (HoMe V, s. 374).
  14. HoMe XI, s. 403.
  15. Helge Fauskanger: Sindar - jalo kieli: Nasaalimutaatio.
  16. Ks. esim. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 80 / 74.
  17. HoMe V, s. 322.
  18. HoMe XI, s. 160, 251.
  19. HoMe XI, s. 313.
  20. HoMe XI, s. 244.
  21. Esim. HoMe XI, s. 314.
  22. CoH s. 288.
  23. Vinyar Tengwar 50, 2013, s. 5, ks. s. 12, 18-19. Ilman lenition aiheuttavaa artikkelia nimi olisi Beleglind / Beleglinn. Lenitiosta ks. Sindar - jalo kieli: Pehmeä mutaatio.