Milton Waldman

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Milton Waldman (1895-1976) syntyi Yhdysvalloissa ja opiskeli Yalen yliopistossa sekä Sorbonnessa Pariisissa. Hän teki pitkän uran lontoolaisten kustantamoiden kirjallisuusneuvonantajana ja toimittajana. Vuosina 1919-1924 hän työskenteli Longman Greenin palveluksessa ja vuosina 1939-1953 ja 1955-1968 William Collinsilla.[1]

Waldman ja Tolkien – kysymys Silmarillionin ja Tarun Sormusten herrasta kustantajasta

Alku

Isä Gervase Mathew esitteli Waldmanin, joka myös oli roomalaiskatolinen, Tolkienille vuonna 1949.[2] Hän kertoi olevansa kiinnostunut sekä Hobitin jatko-osasta että Silmarillionista, jonka osia Tolkien näytti hänelle. Waldman piti molemmista teoksista, mutta Tarun Sormusten herrasta pituus huolestutti häntä.[3] Waldman tarjoutui julkaisemaan Silmarillionin Collinsin kustantamana, jos Tolkien saisi sen valmiiksi, ja Tarun Sormusten herrasta, jos Tolkienin moraaliset tai lailliset siteet Allen & Unwiniin eivät sitä estäisi.[4]

Välit Allen & Unwiniin katkeavat

Tolkien kirjoitti Waldmanille helmikuussa 1950 ja kertoi, että laillista estettä hänellä ei ollut, ja moraalisen velvoitteen olemassaolon hän aikoo selvittää Stanley Unwinin kanssa.[5] Käytyään kirjeenvaihtoa Unwinin kanssa Tolkien kirjoitti jälleen Waldmanille maaliskuussa 1950,[6] asian ollessa yhä kesken. Keväällä 1950 Unwin kuitenkin Tolkienin painostuksesta joutui ilmoittamaan, ettei Allen & Unwin julkaisisi molempia Tolkienin pitkään hiomia teoksia. Tolkien vei ne Waldmanille.[7]

Ongelmia

Waldman kertoi kuitenkin toukokuussa 1950, että Taru Sormusten herrasta "tarvitsi kipeästi karsimista".[8] Tolkien oli arviosta tyrmistynyt, mutta keskustelu teosten tulevaisuudesta jäi kesken, kun Waldman lähti pitkälle matkalle Italiaan. Tolkienin teokset jäivät Collinsin henkilökunnan käsiin; kustantamo ei suhtautunut niihin yhtä luottavaisesti kuin Waldman.[9]

Hanke kariutuu

Ilmeisesti vuoden 1951 lopulla Tolkien kirjoitti Waldmanille pitkän kirjeen,[10] jossa hän esitteli teostensa sisältöä ja koetti vakuuttaa Waldmanin niiden yhteenkuuluvuudesta ja jakamattomuudesta. Kirjeellä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta: maaliskuuhin 1952 mennessä sopimusta Collinsin kanssa ei ollut syntynyt, kustantaja itse oli Etelä-Afrikassa ja Waldman Italiassa. Tolkien ryhtyi nyt painostamaan Collinsia, joka kehotti Tolkienia kääntymään Allen & Unwinin puoleen.[11] Näin Taru Sormusten herrasta päätyi lopulta takaisin Allen & Unwinille.

Myöhemmät vuodet

Waldman oli yhteydessä Tolkieniin tiettävästi ainakin vielä vuonna 1956, kun hän yritti (turhaan) julkaista Hobitin Collinsin Fontana-taskukirjasarjassa.[12]

Viitteet

  1. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1084.
  2. Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 245.
  3. Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 246.
  4. Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 246-247.
  5. Kirjeet, s. 171-173 (kirje 123).
  6. Kirjeet, s. 177-178 (kirje 126).
  7. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1084; Kirjeet, s. 182 (johdanto) (kirje 131); Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 247-248.
  8. Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 249.
  9. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1084; Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 250.
  10. Kirjeet, s. 182-205 (kirje 131). Kirjeen Silmarillionin sisältöä käsittelevä osa on julkaistu myös uusimpien The Silmarillionin laitosten esipuheen liitteenä.
  11. Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien - elämäkerta, s. 251.
  12. The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, s. 1084.