Mathom:Klonkku
Klonkku on kotoisin Kurjenmiekkakenttien läheisyydessä olleesta hobittiyhdyskunnasta, tai ainakin hobitinsukuisesta heimosta. Hänen alkuperäinen nimensä on Sméagol. Sormus orjuutti hänet lähes täysin ja hän on mielenkiintoinen esimerkki siitä, mitä pahuus voi saada aikaan sopivalle hahmolle, miten se orjuuttaa ja käyttää hyväkseen.
Sormuksen joutuminen Sméagolille oli kuin sattuman kauppaa. Hän ja hänen ystävänsä Déagol olivat kalastamassa Kurjenmiekkakenttien lähistöllä, kun Déagol putosi veteen. Silloin Déagol näki jotakin kiiltävää joen pohjassa ja hän sukelsi sen ylös. Se oli kuin olikin Sormusten sormus, jonka luultiin ajautuneen Suureen mereen sen jälkeen kun se oli pudonnut Isildurilta. Tämä sormus herätti Sméagolin ja hän halusi sen itselleen. Niin kävi että Sméagol tappoi Déagolin, vahvempi kun oli.
Näin alkoivat Klonkun tihutyöt hobittiyhdyskunnan alueella. Pian hänellä ei ollut ainuttakaan ystävää ja jonkin ajan kuluttua, kun hänet saatiin tekosistaan kiinni, hänet karkotettiin. Näihin aikoihin häntä myös alettiin kutsua nimellä Klonkku, kiitokset klonksuvalle kurkulleen.
Aikansa hän kierteli maita ja mantuja, mutta koska hän vihasi sekä aurinkoa ja kuuta, käänsi hän katseensa kohti Sumuvuoria. Hän ajatteli, että vuorten alla hän olisi turvassa ja siellä saattoi olla ties millaisia aarteita. Ja niin katosi niin Sormus kuin Klonkkukin teille tietämättömille - aina siihen saakka kunnes Bilbo Reppuli sattui ilmaantumaan lähistölle.
Sormus oli "pudonnut" Klonkulta, ehkä ennemminkin omasta tahdostaan kuin sattumalta, ja sen poimi se jolle sen viimeiseksi olisi ajatellut joutuvan: Konnun Bilbo! Tästäkös Klonkku raivostui, kun huomasi Sormuksen puuttuvan – tai kuten hän sitä kutsui, Aarre. Mutta niin kauan oli hän ollut Sormuksen vallassa, että vaikka oli heikko, luutunut ja nälkäinen, hän tuli ennen pitkää pois vuorilta ja alkoi etsiä Aarrettaan. Siellä oli haltioita vartioimassa ja nämä saivat selville Klonkun ulostulon; he eivät kuitenkaan saaneet sitä kiinni, ja niin Klonkku joutui jälleen hämärän alle. Tähän väliin on huomattava, että Klonkku oli voimistunut - hän sai lisää elämänvoimaa päästyään Sormuksesta, mutta hän ei huomannut tätä itse.
Aluksi Klonkku matkasi itään ja sai vähitellen selville, että Bilbo oli kotoisin Konnusta ja tuli kaukaa vuorten tuolta puolen. Ja niin hän lähti takaisin länteen. Mutta pitkälle hän ei päässyt, kun hän suuntasi kulkunsa kohti Mordoria. Jokin sai kiinnitettyä hänen huomionsa ja tämä oli Sauronin kutsu – kaikki paha kerääntyi Mordoriin.
Aikansa Klonkku onnistui pysyttelemään piilossa. Hän myös tutustui Lukitariin, jolle hän lupasi tuoda joskus oikein kunnon herkkupaloja, jos suuri hämähäkki ei söisi häntä. Samoihin aikoihin Sauronin joukot saivat Klonkun kiinni ja niin tämä joutui kuulusteltavaksi. Näin Sauron sai tietää Sormuksesta ja hän aloitti etsinnät. Aikansa vankina oltuaan Klonkku päästettiin vapaaksi, sillä Sauron ajatteli tästä olevan enemmänkin apua.
Samoihin aikoihin kun Klonkku oli joutunut Mordoriin, olivat Gandalf ja Aragorn aloittaneet epätoivoiset etsinnät. Ja kuin sattumalta, juuri kun molemmat olivat lopettaneet, sai Aragorn Klonkun kiinni. Hän vei sen sovitusti Thranduilin haltiavaltakuntaan Synkmetsään ja siellä myöhemmin Gandalf kuulusteli Klonkkua ja vähä vähältä puristi totuuden esiin. Gandalfin lähdön jälkeen Klonkku oli aikansa vankina. Hänet kuitenkin "pelastettiin" jonkin oudosti tehdyn suunnitelman avulla. Klonkku pakeni jälleen omille teilleen. Tällä kertaa hän suuntasi kulkunsa Moriaan ja yritti kulkea lävitse, mutta joutui kuitenkin umpikujaan (tai näin Klonkku itse luuli).
Näihin aikoihin oli Sormuksen saattue lähtenyt liikkeelle. Ja niin kävi, että ilman Sormuksen saattuetta Klonkku olisi kuollut nälkään. Vaan ei, Klonkku seurasi Saattueen kulkua ja hukkasi tämän vasta kun Saattue meni Lórieniin. Hän kuitenkin jaksoi odottaa ja ilmeisesti katsoi joen toiselta puolen kun Saattue lähti uudelleen matkaan veneiden kera. Mutta Frodo ja Aragorn olivat hänet jo aikoja sitten huomanneet. Ja pian huomasi Samkin. Niin Saattue laittoi joka yöksi tiukan vartioinnin ja Aragorn yritti välillä pyydystää Klonkun. Klonkku oli kuitenkin liian ovela ja vikkelä.
Jonkin ajan kuluttua Saattue hajosi. Frodo ja Sam karkasivat muilta ja Klonkku lähti heidän peräänsä. Frodo ja Sam kuitenkin "kesyttivät" tämän ja niin Klonkusta tuli Samin ja Frodon opas. Hän auttoikin hobittikaksikkoa varsin pitkälle, tärkeimpään apuun tuli Kalmansoiden ylitys. Mutta Klonkku oli petollinen. Hän opasti hobitit Mordoriin Cirith Ungolin kautta – ja siellä oli vastassa Lukitari. Klonkun ajatus oli ollut antaa Lukitarin surmata hobitit ja sen jälkeen ottaa Sormus itselleen. Lukitari onnistui vahingoittamaan Frodoa, mutta nyt Sam näytti urheutensa ja antoi Lukitarille ehkä jopa kuolettavan haavan. Sitä ei olisi monen haltia- ja ihmisruhtinaankaan uskonut pystyvän tekemään millään aseella.
Klonkun suunnitelma oli epäonnistunut. Hän joutui nyt eroon hobiteista, mutta ilmeisesti jossakin vaiheessa löysi jäljet uudelleen. Vain vähän ennen Sormuksen tuhoamista Klonkku oli hobittien kintereillä. Niin kävi että kun Sam ja Klonkku tappelivat tiellä Tuomiovuorella, kulki Frodo sinne, missä Sormus oli taottu. Sam päihitti Klonkun mutta Sormus sai viimein otteen Frodosta, joka pani Sormuksen sormeensa ja julisti sen omakseen, mutta yllättäen tuli odottamaton apu: Klonkku, joka kolkkasi Samin, tappeli näkymätöntä Frodoa vastaan ja puraisi tämän keskisormen poikki – ja niin sai Klonkku vihdoin Aarteensa takaisin. Mutta hän oli huolimaton ilonpuuskassaan ja astui suoraan Tuomiorotkoon. Syvyydestä kuului vain viimeinen huuto: "Aaaarre!", kun Klonkku syöksyi kohti kuolemaa, mutta samalla tuhoutui myös Sormus, jonka tuhosivat yhdessä saman kansan sekä jaloin että huonoin.
Tietoja
- Kirjoittajat: Merri (ks. versio 26. heinäkuuta 2010)
- Julkaistu aiemmin Kontuwikissä. (Artikkelin sisältö oli vuoteen 2012 asti nimellä Sméagol. Osa historiasta ennen vuotta 2011 ei ole tallessa.)
- Lisenssi: GFDL
