Mandosin toinen ennustus

Kohteesta Kontuwiki

Mandosin toinen ennustus (engl. Second Prophecy of Mandos) oli viimeistä taistelua, Dagor Dagorathia, ja maailman uudeksitekemistä koskeva ennustus, joka ei esiinny julkaistussa Silmarillionissa. Mandosin ensimmäinen ennustus eli Pohjoisen ennustus (tai Mandosin kirous) koski noldorin kohtaloa Keski-Maassa.

Ennustuksen sisältö

Viimeinen yksityiskohtainen kuvaus ennustuksesta lienee 30-luvun lopulla kirjoitettu Quenta Silmarillionin (QS) lopetus. Ennustuksen osalta teksti on lähes sama kuin vieläkin vanhemmassa versiossa, vuoden 1930 Quentassa (Q). Kun Morgoth oli voitettu ja syösty ulos Yön ovesta, jumalat (valar) olivat koolla Valinorissa, ja Mandos ennusti seuraavasti:

Kun maailma on vanha ja Mahdit väsyneitä, Morgoth palaa Ajattomasta tyhjyydestä ja tuhoaa auringon ja kuun. Eärendel ajaa hänet taivaalta, minkä jälkeen Valinorissa käydään viimeinen taistelu (the Last Battle). Tulkas taistelee Morgothin kanssa oikealla puolellaan Manwën poika Fionwë ja vasemmalla Túrin ("joka saapuu Mandosin saleista"). Túrin antaa mustalla miekallaan Morgothille kuoliniskun, ja niin Húrinin lapset ja kaikki ihmiset saavat kostonsa.[1]

Morgothin lopullisen tuhon jälkeen maailma rikotaan ja tehdään uudeksi; kolme Silmarilia saadaan takaisin; Fëanor luovuttaa ne Yavannalle, joka särkee ne ja sytyttää niiden valolla uudelleen Kaksi puuta. Puiden valossa jumalista tulee jälleen nuoria, haltiat "heräävät" ja kaikki heidän kuolleensa palaavat (the Elves awake and all their dead arise) ja Ilúvatarin suunnitelmat heidän varalleen toteutuvat. Ihmisistä ennustus ei kerro lukuun ottamatta Túrinia, joka luetaan valarin poikien joukkoon (and to him a place is given among the sons of the Valar).[2]

Myöhempi kehitys

Tolkien ei enää koskaan kirjoittanut uutta versiota Quenta Silmarillionin päätöksestä. Eräät kirjoitukset antavat vihjeitä siitä, millaiseksi hän myöhemmin ajatteli Mandosin toisen ennustuksen aseman tarustossaan.[3]

Amanin annaaleissa sanotaan, että Varda teki Menelmakarin merkiksi Túrin Turambarista, joka tulisi maailmaan ja "ennustaisi Viimeistä taistelua päivien päässä".[4]

Sama ajatus esitetään myös Quenta Silmarillionin myöhemmässä versiossa (The Later Quenta Silmarillion): Menelmakar loistavine vöineen "ennustaa tulevaa Viimeistä taistelua", mutta sitä ei enää liitetä Túrinin paluuseen.[5]

Tolkien pohti myöhäisissä kirjoituksissaan kosmogonisen myytin muuttamista muun muassa siten, että tähdet (tai ainakin tähdet yleensä) olisivat syntyneet samalla kuin Arda, mutta Vardalle olisi ilmeisesti jäänyt jonkinlainen rooli "suurten tähtien" sytyttäjänä[6] – lähinnä juuri maailman lopun tapahtumista ennustavien tähtikuvioiden luojana.[7] Menelmacarin merkityksestä kertovasta tarinasta muotoutui ihmisten perimätietoon kuuluva legenda: esseessä The Problem of Ros Túrinin paluu viimeiseen taisteluun, jossa hän surmaa Ancalagon-lohikäärmeen esitetään tietäjä Andrethin kertomana ennustuksena.[8]

Valaquentan viimeisessä versiossa Tolkien oli viimein luopunut kokonaan viimeisestä taistelusta.[9] Valaquentan viimeinen lause päätyi myös painettuun Silmarillioniin, mutta irrotettuna Valaquentasta koko Quenta Silmarillionin päätökseksi. Siinä tosin säilytetään ajatus Mandoksen tuomioista (huom. monikko), mutta "toisen tuomion (eli ennustuksen)" sisältö jätetään tuntemattomaksi:

Tähän päättyy Silmarillion.[10] Se kertoo kuinka korkeasta ja kauniista vajottiin piemyteen ja hävitykseen, mutta sellainen on aina ollut Turmeltuneen Ardan kohtalo; josko siihen joku muutos tulee ja turmelus korjataan, sen ehkä Manwë ja Varda tietävät; mutta he eivät ole sitä sanoneet julki, eikä se käy ilmi Mandosin tuomioista.[11]

Vielä selkeämmin Tolkien sanoutuu irti toisen ennustuksen legendasta tekstin Athrabeth Finrod ah Andreth kommentaarissaan, jossa hän toteaa, että haltioilla ei ollut myyttejä tai legendoja maailman lopusta, ja Silmarillionin lopussa esiintyvä myytti on númenorilaista alkuperää; se on selvästi ihmisten tekemä, vaikkakin haltioiden perimätietoa tunteneiden ihmisten."[12]

Maininnat suomennetuissa teoksissa

Keskeneräisten tarujen kirjan luvussa Istari Christopher Tolkien siteeraa isänsä tekstiä, jossa sanotaan, että "Manwë ei laskeudu vuorelta ennen Dagor Dagorathia kun Loppu tulee ja Melkor palaa".[13] Viitteessä hän selittää, että kyseessä on "Viittaus 'Mandosin toiseen ennustukseen', jota ei ole Silmarillionissa; tila ei salli tässä ryhtyä selostamaan sitä koska samalla olisi selviteltävä pitkällisesti koko mytologian historiaa suhteessa julkaistuun versioon."[14] Tolkienin tekstin (jonka ajoitusta ei tarkasti ilmoiteta) täytyy olla peräisin ajalta, jolloin Mandosin toinen ennustus vielä kuului legendariumiin.

Katso myös:

Viitteet

  1. ↑ QS, luku 19, §31 (HoMe V, s. 333), vrt. Q §19 (HoMe IV, s. 165).
  2. ↑ QS, luku 19, §32 (HoMe V, s. 333), vrt. Q §19 (HoMe IV, s. 165).
  3. ↑ Lähteistä, ks. Túrin and the Second Prophecy of Mandos (TolkienWiki; haettu 12.3.2015).
  4. ↑ AAm §35 (HoMe X, s. 71, vrt. s. 76).
  5. ↑ LQ I, luku 3, §19 (HoMe X, s. 160, vrt. s. 166).
  6. ↑ Ks. Tolkienin muutos tekstiin, Ainulindalë D, §36 (HoMe X, s. 34).
  7. ↑ HoMe X, s. 376, 384 [viite 4].
  8. ↑ HoMe XII, s. 374.
  9. ↑ Ks. HoMe X, s. 203-204.
  10. ↑ Alkutekstissä: "Here ends The Valaquenta" (HoMe X, s. 203).
  11. ↑ Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 320 / ***.
  12. ↑ HoMe X, s. 342.
  13. ↑ KTK 4.II, Istari, s. 540 / 453.
  14. ↑ KTK 4.II, Istari, s. 549 / 460 (viite 8).
Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Mandosin_toinen_ennustus&oldid=90622”