Mandosin kirous

Kontuwiki
Ohjattu sivulta Mandosin Kirous
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mandosin kirous[1] (engl. Curse of Mandos), tunnetaan myös nimillä Pohjoisen ennustus[2] (engl. Prophecy of the North), Noldorin tuomio[2] (engl. Doom of the Noldor) ja Mandosin tuomio[3] (engl. Doom of Mandos), on vala Mandosin lausuma ennustus Fëanorin johtamalle noldorille Alqualondën sukusurman jälkeen, kun he olivat surmanneet osan Amanin teleristä, ottaneet heidän valkoiset laivansa ja paenneet pohjoiseen rannikkoa pitkin.[4] Kirous lausuttiin Aramanin alueella, pohjoisessa Amanissa. Kirous koski niitä, jotka eivät kuunnelleet valaria eivätkä palanneet Valinoriin kuulemaan valarin tuomiota. Ennustus kuuluu näin:

"Lukemattomat kyyneleet saatte vuodattaa; ja valar rakentaa aidan Valinorin ympäri niin että ette voi enää kuuna päivänä palata, niin että ei edes valituksenne kaiku läpäise vuoria. Fëanorin huoneen päällä pysyy valarin viha kaikkialla lännestä etäisimpään itään saakka, ja kaikkien niiden päällä se pysyy jotka häntä seuraavat. Heidän valansa pakottaa heitä ja silti se pettää heidät ja aina se tempaa heidän edestään aarteet joiden takia he sen vannoivat. Kaikki mikä hyvin alkaa päättyy huonosti, ja se tapahtuu sukupetturuuden ja petoksenpelon kautta. Totisesti he ovat Osattomat.
Olette vuodattaneet sukunne verta ilman oikeutta ja tahranneet Amanin maan. Veren saatte maksaa verellä ja Amanin ulkopuolella saatte elää Kuoleman varjon alla. Sillä vaikka Eru sääti että ette kuole Eässa, ja ettei sairaus teihin pysty, voitte te kaatua taistelussa ja myös kaadutte: aseet, piina ja suru niittävät satoaan; ja kodittomat sielunne siirtyvät Mandosin luo. Siellä saatte vaeltaa kauan ruumistanne kaivaten, ettekä saa osaksenne sääliä vaikka kaikki surmaamanne rukoilisivat puolestanne. Ja ne jotka kestävät Keski-Maan eivätkä saavu Mandosin luo, väsyvät viimein maailmaan kuin se olisi raskas taakka ja haipuvat ja muuttuvat ikään kuin katumuksen varjoksi sen heimon rinnalla joka tulee teidän jälkeenne. Valar ovat puhuneet"[5]

Tämän jälkeen Finarfin ja osa hänen seuraajistaan kääntyi takaisin, pyysi valarin anteeksiantoa ja myös sai sen.[6] Suurin osa noldorista kuitenkin jatkoi matkaansa Keski-Maahan ja sai myös nähdä aikanaan ennustuksen niittävän satoaan.

Viitteet

  1. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 208, 211 / ***; Silm. 23, Tuor ja Gondolinin tuho, s. 301 / ***.
  2. 2,0 2,1 Silm. 9, Noldorin pako, s. 104 / ***.
  3. Silm. 15, Noldor Beleriandissa, s. 154, 158 / ***; Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 175 / ***. – Suomennoksessa "Mandosin tuomio" Silm. 16, Maeglin, s. 172 / ***, mutta alkutekstissä curse of Mandos.
  4. Silm. 9, Noldorin pako, s. 102-104 / ***.
  5. Silm. 9, Noldorin pako, s. 105 / ***.
  6. Silm. 9, Noldorin pako, s. 105-106 / ***.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia