Mallorn

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli käsittelee mallorn-puulajia. Lukeaksesi Tolkien Societyn julkaisusta, katso Mallorn (Tolkien Society).

Mallorn (mon. mellyrn, quenyaksi malinornë) oli suuri kultakukkainen puu, jota kasvoi Lothlórienissa ja jonka vuoksi tuota maata kutsuttiin Kultaiseksi metsäksi. Syksyllä puun lehdet muuttuivat kullanvärisiksi, mutta ne eivät pudonneet ennen kuin keväällä, jolloin mallorniin puhkesi keltaisia kukkia. Tuolloin "metsän kamara on kullan peitossa ja sen katto on kultainen ja sen pylväät hopeiset".[1]

Kuvaus

Euroopanpyökin (Fagus sylvatica) lehtiä. Kuva: Olivier Pichard.

Mallornin runko oli harmaa ja sileäpintainen. Lähellä latvaa se saattoi jakautua useiksi haaroiksi. Oksat erkanivat rungosta lähes vaakasuorassa ja kääntyvät sitten ylös.[1][2] Lehtien sanotaan olleen pyökin lehtien kaltaiset mutta suuremmat, päältä vaaleanvihreät ja alta hopeiset;[3] toisen kuvauksen mukaan nuoren mallornin vesan lehdet olivat "pitkät".[4] Kukat kasvoivat ryppäinä kirsikankukkien tavoin ja säilyivät läpi koko kesän.[3] Mallornin hedelmä oli hopeakuorinen pähkinä.[3][4]

Tarussa Sormusten herrasta Lórienin haltia Haldir kertoo Meriadoc Rankkibukille, ettei hän tiedä, kasvaako lännen Suuren meren toisella puolen mallorneja.[5] Asiaan otetaan kuitenkin kantaa ainakin luvussa Harmaat satamat, jossa kertoja kuvaa myöhemmin Konnussa kasvanutta mallornia ainoaksi "Vuorten länsipuolella ja Meren Itäpuolella".[4] Kirjoituksen Númenorin saari mukaan eldar toivat toisella ajalla mallorneja Lännestä Númenoriin, missä ne viihtyivät ainoastaan Nísimaldarin seudulla saaren länsiosassa. Kuningas Tar-Aldarion lahjoitti mallornin pähkinöitä Gil-galadille Lindoniin, missä puut eivät kuitenkaan menestyneet. Gil-galad antoi pähkinöitä Galadrielille, joka sai puut kukoistamaan Lothlórienin maassa.[3]

Neljännellä ajalla kasvoi yksi mallorn myös Sumuvuorten länsipuolella, Konnun Juhlaniityllä. Sen oli istuttanut Samvais Gamgi vuonna 1419 kl. Hän oli saanut yhden pähkinän lahjaksi Valtiatar Galadrielilta.[4]

Nimestä

Tarun Sormusten herrasta vieraskielisille sanoille kirjoittamissaan selityksissä (Words, Phrases and Passages) Tolkien käänsi sindarinkielisen nimen mallorn aluksi 'kultapuu' (engl. gold tree) mutta korvasi selityksen uudella versiolla, jossa käännös oli 'kultainen/keltainen puu' (engl. golden/yellow tree) ja jossa mainittiin quenyankieliset muodot maldorne ja malinorne.[6] Myöhäisemmässä esseessä The Rivers and Beacon-hills of Gondor hän johti nimen sanoista malt 'kulta' ja orn 'puu'. Esseen mukaan kirjoitusasu ll tarkoittaa tässä sanassa pitkää soinnitonta l-äännettä (Carl F. Hostetterin mukaan IPA /ɬɬ/). Tätä ei kuitenkaan voi päätellä Tarun Sormusten herrasta Liite E:n ääntämisohjeista, joissa kahden konsonanttikirjaimen kerrotaan ainoastaan tarkoittavan pitkää konsonanttiäännettä.[7]

Katso myös

Viitteet

  1. 1,0 1,1 TSH I/2.6., Lothlórien, s. *** / *** / 443–444 / *** / 349.
  2. TSH I/2.6., Lothlórien, s. *** / *** / 454 / *** / 357.
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 KTK 2.I, Númenorin saari, s. 230–231.
  4. 4,0 4,1 4,2 4,3 TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / *** / 370–371 / *** / 1054.
  5. TSH I/2.6., Lothlórien, s. *** / *** / 462 / *** / 363.
  6. J. R. R. Tolkien: "Words, Phrases and Passages", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 50–51.
  7. Carl F. Hostetter: "The Two Phonetic Values of ll in Elvish Sindarin in The Lord of the Rings", Tengwestië, 7.12.2003.