Mîm

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vähäkääpiö Mîm Túrinin miesten vangitsemana
Kuva © Anke Eißmann.

Mîm oli ensimmäisellä ajalla elänyt vähäkääpiö, joka asui poikiensa Khîmin ja Ibunin kanssa saleissaan Bar-en-Nibin-noegissa Amon Rûdhilla (kääpiökielellä Sharbhund). He olivat viimeiset vähäkääpiöiden kansasta nibin-nogrimista[1] eli noegyth nibinistä.[2]

Vankeus

Ollessaan kerran keräämässä maaleipää poikiensa kanssa Mîm kohtasi Túrinin johtaman lainsuojattomien joukon. Kääpiöt lähtivät pakoon, mutta yksi miehistä ampui nuolia heidän peräänsä. Mîm ei myöskään jaksanut juosta karkuun ja jäi kiinni.[3] Hän oli vähällä menettää henkensä, mutta luvattuaan johdattaa miehet kotiinsa ja antaa heidän käyttää sitä turvapaikkanaan, hän sai ostettua henkensä takaisin.[4] Siitä huolimatta hän joutui viettämään yönsä miesten leirissä köytettynä, mikä oli hänelle suuri häpeä.[5]

Lunnaitten tupa

Opastettuaan Túrinin joukkoineen salaisia polkuja pitkin kotiinsa Mîm nimesi sen uudestaan Bar-en-Danwedhiksi, "Lunnaitten tuvaksi".[6] Sisään päästyään hän sai tietää, että Khîm, toinen hänen pojistaan, oli kuollut nuolesta saamaansa haavaan.[7] Kun Túrin lupasi maksaa hänelle verirahan kullassa, hän tyyntyi ja lupasi pitää sopimuksensa – nuolen ampunutta Andrógia hän kuitenkin käski luopumaan jousestaa ja nuolistaan kirouksen uhalla.[8]

Katkeruus

Vaikka monet Túrinin miehistä suhtautuivat Mîmiin pelonsekaisella inholla, tämä solmi jokseenkin ystävälliset välit Túrinin kanssa.[9] Mutta kun Beleg Cúthalion saapui Amon Rûdhille, Mîmin sydämessä alkoi katkeruus lisääntyä, sillä hän vihasi haltioita, jotka olivat vainonneet vähäkääpiöitä,[10] ja hän oli mustasukkainen Túrinin ja Belegin ystävyydestä.[11] Hänen vihaansa Belegiä kohtaan kasvoi, kun tämä paransi myrkkynuolen satuttaman Andrógin, joka oli uskaltanut uhmata Mîmin kirousta.[12]

Petos

Lopulta Mîmin viha meni niin pitkälle, että hän kavalsi Túrinin joukon örkeille ja opasti nämä Amon Rûdhille.[13] Túrin otettiin vangiksi ja muut surmattiin, paiti Beleg, jonka Mîm halusi saada sidottuna valtaansa.[14] Ruumiiden joukossa maannut, kuolettavasti haavoittunut Andróg onnistui kuitenkin viimeisillä voimillaan ajamaan Mîmin pakoon ja avaamaan Belegin siteet.[15]

Kuolema

Tämän jälkeen Mîm pysyi piilossa kunnes hän meni Glaurungin lähdettyä tyhjäksi jääneeseen Nargothrondiin ja julisti sen salit omikseen.[16] Kun Húrin tuli paikalle, hän surmasi Mîmin miekallaan kostoksi Amon Rûdhin petoksesta.[17]

Viitteet

  1. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 122-123.
  2. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 256 / ***.
  3. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 124 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 133-134, Silm. 21, Túrin Turambar, s. 254 / ***.
  4. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 125 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 134-135, vrt. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 254 / ***.
  5. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 126-127 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 135-136.
  6. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 132 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 139, Silm. 21, Túrin Turambar, s. 255 / ***.
  7. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 133 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 140, Silm. 21, Túrin Turambar, s. 255 / ***.
  8. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 134 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 140.
  9. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 139-140 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 207-208, vrt. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 256 / ***.
  10. HLT 7, Vähäkääpiö Mîm, s. 122, 140, Silm. 21, Túrin Turambar, s. 256 / ***.
  11. HLT 8, Jousen ja Kypärän maa, s. 143, vrt. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 257 / ***.
  12. HLT 8, Jousen ja Kypärän maa, s. 146 = KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 208-209.
  13. HLT 8, Jousen ja Kypärän maa, s. 149-150. – Toisen tarinan mukaan örkit ottivat Mîmin pojan Ibunin vangiksi ja kiristivät Mîmiä näyttämään heille tien piilopaikkaan (Silm. 21, Túrin Turambar, s. 258 / ***; HLT 8, Jousen ja Kypärän maa, s. 149 [alaviite 1]).
  14. HLT 8, Jousen ja Kypärän maa, s. 150-151.
  15. HLT 8, Jousen ja Kypärän maa, s. 151-152. – Silmarillionin tarinaversion mukaan Beleg itse ajoi Mîmin pakoon ja manasi Hadorin huoneen koston tämän päälle (Silm. 21, Túrin Turambar, s. 259 / ***).
  16. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 290 / ***.
  17. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 290-291 / ***.