Lembas

Kohteesta Kontuwiki
Lembasia. Kuva © John Howe (Lähde: John Howen kotisivut)

Lembas on haltioiden "matkaleivästä" yleisimmin käytetty nimitys. Leipää käyttivät pitkien erämaavaellusten kulkijat, ja myös pahoin haavoittuneille sitä saatettiin antaa. Ihmisille sitä annettiin vain äärimmäiseen tarpeeseen, eikä se johtunut kitsaudesta vaan siitä, että kuolevaisessa lembasin syöminen voi herättää kaipuun Amanin maille ja väsymyksen omaan kuolevaisuuteen. Tuntemissamme tarinoissa luovutetaan kuolevaisille lembasia vain kahdesti: Ensiajalla Doriathin kuningatar Melian lähetti Belegin mukana lembasia Túrinille – ja tämän katsotaan olleen suurin Melianin suosionosoituksista Túrinille – ja kolmannella ajalla Lórienin valtiatar Galadriel antoi lembasia Sormuksen saattueen huomaan.

Lembasin valmistustaidon taisivat yksin ne haltianaiset, jotka kuuluivat yavannildiin, "Yavannan neitoihin", joille itse valar välittivät valmistuksen salaisuudet ammoisina aikoina – ensi kertaa eldar saivat syödäkseen lembasia lahjana valarilta jo Suurella matkallaan Cuiviénenilta länteen.

Alkuaan lembasiin tarvittavaa lännen viljaa kasvoi vain Yavannan pelloilla Amanissa, mutta vilja kasvoi hyvin myös Kuolevaisilla mailla, mikäli sillä vain oli tilaa kasvaa vailla kilpailua eivätkä mustat tuulet, jotka puhalsivat pohjoisesta Morgothin vielä majaillessa Angbandissa, siihen osuneet. Muuten se ei ollut vaatelias ja kasvoi vähäiselläkin valolla, sillä jyvissä oli Amanin elinvoimaa, ja vähäisenkin valon suoman voiman se kykeni moninkertaistamaan tarpeisiinsa. Haltiat kasvattivat viljaa tarkoin varjelluilla valoisilla metsänaukeilla ja pellonkaistaleilla.

Sadonkorjuussa viljaan ei koskettu laisinkaan metalliterillä, vaan suuret kultaiset tähkät taitettiin yksitellen ja valkeat korret vedettiin maasta, jotta niistä saatettiin sitoa viljavasuja. Noissa hohtavanvalkeissa vasuissa jyvät säilyivät suojassa kaikilta Keski-Maan homeilta ja tuholaisilta. Tähkistä leiviksi vain yavannildilla oli lupa käsitellä jyviä, ja leivän säilömisestä ja jakamisesta vastasi kunkin haltiaväen, pienen taikka suuren, korkea-arvoisin nainen. Tämän vuoksi häntä kutsuttiin nimillä massánië ja besain; "valtiatar" tai "leivänantaja". Tästä ilmeisesti oli Galadrielkin arvonimensä saanut.

Nimestä

Lembas on sindaria ja tarkoittaa "matkaleipää" (engl. waybread. Quenyaksi leivästä käytettiin useimmiten nimeä coimas, "elämän leipä".

Lähteet

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia