Lavaralda

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lavaralda oli keskeneräiseksi jääneessä kertomuksessa The Lost Road esiintyvä Númenorissa kasvanut puulaji, jonka siemenet olivat tulleet Tol Eressëasta eldarin lahjana.[1]

Kertomuksessa esiintyy Elendilin puutarha, jota ympäröi lavaralda-puista istutettu aita. Puissa oli pitkät vihreät lehdet, joiden alapuoli oli kultainen. Puiden tuoksuvat kukat olivat valkoiset ja niissä oli kellertävä vivahde ja niitä oli niin runsaasti, että oksat näyttivät olevan auringon valaiseman lumen peitossa.[2] Entisaikojen merimiesten kerrottiin sanoneen, että lavaraldan tuoksu tuntui ilmassa jo kauan ennen kuin Eressëan saari tuli näkyviin, ja se herätti merenkulkijoissa halun levätä ja tyynnytti heidän mieltään. Puu lakkasi kukkimasta vain harvoin ja epäsäännöllisin välein.[3]

Keskeneräisten tarujen kirjassa julkaistussa tekstissä "Númenorin saari" mainitaan nimeltä useita puulajeja, joita eldar toivat lahjaksi Númenoriin,[4] mutta lavaralda ei ole niiden joukossa. Puuta ei tunneta muualta kuin tästä kertomuksesta.[5]

Nimestä

Quenyankielisen nimen lavaralda alkuosa lavar- on ilmeisesti yhteydessä juureen LAW, LAWAR, joka viittaa 'kultaan' värinä, ja josta on peräisin sana lávar '(kultainen) kukka'.[6] Loppuosa alda tarkoittaa 'puuta'.[7]

Nimen kehityksestä

Tolkienin käsikirjoituksessa puun nimi oli ensin muodossa lavarin, jonka hän viivasi yli ja korvasi muodolla lavaralda.[8]

Viitteet

  1. HoME V, s. 57.
  2. HoME V, s. 57-58.
  3. HoME V, s. 58.
  4. Ks. KTK 2.I, Númenorin saari, s. 230-231. Puulajit ovat lairelossë, oiolairë, nessamelda, vardarianna, taniquelassë, yavannamírë ja malinornë. Näistä lairelossë 'kesän lumivalko' muistuttaa nimensä perusteella eniten lavaraldaa.
  5. Ks. myös Christopher Tolkienin kommentti, HoME V, s. 70 (viite 1).
  6. J. R. R. Tolkien: "Eldarin Roots and Stems", Parma Eldalamberon 17, 2007, s. 159 s.v. √LAW-, LAWAR-. – Vrt. myös juuri glawar, Vinyar Tengwar 41, 2000, s. 10.
  7. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 430 / 373 (s.v. alda).
  8. HoME V, s. 70 (viite 1).