Länsikairan Punainen kirja

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Länsikairan Punainen Kirja)
Länsikairan Punainen kirja. Kuva © Graeme Skinner (ks. myös Graeme Skinnerin kotisivut).

Länsikairan Punainen kirja (engl. Red Book of Westmarch) oli alun perin Bilbo Reppulin henkilökohtainen päiväkirja, johon muut hobitit tekivät lukuisia lisäyksiä. Lähinnä tähän teokseen perustuvat J. R. R. Tolkienin englanniksi toimittamat, kolmannen ajan lopusta kertovat teokset Taru Sormusten herrasta[1] ja Hobitti eli Sinne ja takaisin.[2]

Bilbo kirjoitti kirjaan aluksi muistelmansa vuosina 2941-2942 ka. tekemästään matkasta Ereborille, mutta jatkoi myöhemmin perijänsä Sormuksen viejän Frodo Reppulin vaiheiden kuvaamista. Hän otti kirjan mukaansa vetäytyessään eläkkeelle Rivendelliin vuonna 3001 ka., mutta kun Frodo palasi Sormuksen sodasta vuonna 3019 ka., hän toi kirjan takaisin Kontuun.[3]

Vähinä jäljellä olevina vuosinaan (3020-3021 ka.) Frodo jatkoi Bilbon aloittamaa työtä ja täytti kirjan Sormuksen sotaa koskevilla merkinnöillä. Ennen lähtöään Länteen kolmannen ajan loppuessa Frodo antoi kirjan ystävälleen Samvais Gamgille. Siinä vaiheessa kirjassa oli 80 lukua ja jäljellä oli vain muutama valkoinen lehti. Frodo antoi Samvaisin tehtäväksi kirjoittaa kirjan viimeiset luvut.[4]

Samvais säilytti kirjaa, kunnes hän vuonna 1482 kl. lähti itsekin Harmaisiin satamiin ja antoi kirjan tyttärelleen Elanorille.[5]

Elanorin ja hänen puolisonsa Viherkummun Fastredin jälkeläiset, Länsikairan vartijat, Tornien Mesikersat, säilyttivät kirjaa ja teettivät siitä useita kopioita, joihin tehtiin runsaasti reunahuomautuksia ja lisäyksiä.[6] Myös Gondorissa tehtiin yksi tärkeä kopio Punaisesta kirjasta vuonna 172 na. Tätä, kirjuri Findegilin kirjoittamaa kopiota ei tosin ole tehty alkuperäisestä Punaisesta kirjasta vaan Minas Tirithin Thainin kirjasta, joka oli kuningas Elessarin käskystä tehty – järjestyksessä ensimmäinen – kopio alkuteoksesta. Elessar sai kopion, kun thain Peregrin Tuk muutti Gondoriin viettämään vanhuudenpäiviään.[3]

Bilbon ja Frodon päiväkirjan lisäksi Länsikairan Punaiseen kirjaan – joka on saanut nimensä siitä, että se on sidottu punaiseen nahkaan – liittyy myös kolme muuta niin ikään punaiseen nahkaan sidottua nidettä.[3] Nämä niteet, Käännöksiä haltiakielestä, olivat Bilbon Rivendellissä valmistamia käännöksiä haltiakielisistä teoksista.[7]

Länsikairassa lisättiin vielä viideskin nide samaan koteloon, jossa neljää muuta säilytettiin. Tämä viides osa sisälsi kommentaareja, sukuluetteloita ja muuta Sormuksen saattueeseen kuuluneita hobitteja koskevaa aineistoa.[3] Nähtävästi Tarun Sormusten herrasta liitteet ovat osaksi peräisin tästä niteestä: esimerkiksi Gimlin lähdöstä kertovan osuuden otsikko kuuluu: "Tässä on yksi Punaisen kirjan viimeisistä merkinnöistä."[8] Jos tämä lause pitää paikkansa, Punaista kirjaa täydennettiin suunnilleen vuoteen 120 na. saakka.[9]

Viitteet

  1. TSH, Prologi, "Huomautus Konnun asiakirjoista", s. *** / 24-25 / *** / 38-39 / 25-26 / ***.
  2. TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / 13 / *** / 17 / 13 / ***. Katso myös artikkeli Sormusten herran tuho ja kuninkaan paluu.
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 TSH, Prologi, "Huomautus Konnun asiakirjoista", s. *** / 25 / *** / 38-39 / 26 / ***.
  4. TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / 889-890 / *** / 463-464 / 1058 / ***.
  5. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. 494 / 946 / 472 / 583 / 1136 / ***.
  6. Ks. TSH, liite C, "Sukupuita (hobittien)", s. [499] / 951 / 477 / [588] / [1143] / *** (sukupuu "Mestari Samvaisin sukupuu").
  7. TSH, Prologi, "Huomautus Konnun asiakirjoista", s. *** / *** / 33 / *** / *** / ***; ks. myös TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / 889-890 / *** / 463-464 / 1058 / ***. Frodo oli kirjoittanut Samille lahjoittamaansa kirjaan myös otsikon "Lisäksi otteita Tarujen kirjoista, kääntänyt Bilbo Rivendellissä".
  8. TSH, liite A III, "Durinin heimo", s. *** / 932 / *** / *** / 1117 / ***.
  9. Tuona vuonna kuningas Elessar kuoli, minkä jälkeen Legolas (sekä ilmeisesti Gimli hänen mukanaan) lähtivät Meren yli, ks. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. 494 / 946 / 473 / 583 / 1136 / ***.