Kullervon tarina

Kohteesta Kontuwiki
Kansi (WSOY)

Kullervon tarina (engl. The Story of Kullervo) on Verlyn Fliegerin toimittama teos, joka sisältää J. R. R. Tolkienin joskus vuosien 1912–1916 aikana[1] kirjoittaman, proosaa ja runoa yhdistävän tulkinnan Kalevalan Kullervon tarinasta. Teokseen sisältyy myös Tolkienin Kalevalaa käsittelevä esitelmä ja Fliegerin essee tarinan merkityksestä Tolkienin myöhemmälle tuotannolle.

Kertomus ja esitelmä julkaistiin ensimmäisen kerran Fliegerin toimittamina Tolkien Studiesin numerossa 7 vuonna 2010. 27. elokuuta 2015 The Story of Kullervo julkaistiin HarperCollinsin kustantamana kirjana.[2] Suomennos Kullervon tarina ilmestyi WSOY:n kustantamana 21. syyskuuta 2016.[3] Tolkienin kertomuksen ovat suomentaneet Kersti Juva (proosa) ja Alice Martin (säkeet) ja kirjan muut osat on suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Flieger kirjoittaa kertomuksen merkityksestä: "Vaikka hän ei koskaan saanut sitä valmiiksi, Tolkien sanoi myöhemmin, että tämä tarina oli 'Silmarillionin alkuperäinen siemen',[4] sillä siitä kehittyi tarina Túrin Turambarista, Tolkienin oman mytologian eeppisestä, traagisesta sankarista."[5]

Kullervon (Kalervonpojan) tarina

Tausta

Tolkien kertoi lokakuussa 1914 kirjoittamassaan kirjeessä Edith Brattille, että hän on koettanut muiden töidensä ohessa muokata erään Kalevalan tarinoista "– todella erinomaisen ja perin juurin traagisen – novelliksi hieman Morrisin tyyliin, ja mukaan on tarkoitus ympätä myös hieman runoja – –."[6] Kirjoitustyön vaiheita ei voida ajoittaa tarkasti, mutta tiedossa on, että Tolkien luki Kalevalan ensimmäisen kerran vuonna 1911, ja kesäkuussa 1916 hän joutui sotaan Ranskaan eikä olisi voinut jatkaa kertomuksen työstämistä. Wayne Hammond ja Christina Scull sijoittavat Kullervon tarinan vuoteen 1914 ja John Garth vuoden 1914 loppupuolelle.[7]

Tarinasta on olemassa yksi lyijykynällä kirjoitettu teksti (Bodleian Library MS Tolkien B 64/6), johon on tehty runsaasti korjauksia.[8] Teksti on otsikoitu "Kullervon (Kalervonpojan) tarina" (engl. The Story of Kullervo / (Kalervonpoika)), minkä lisäksi sivun yläreunaan on kirjoitettu "Honto Taltewenlenin tarina". Honto on yksi Kullervon nimistä ja Talte Kalervon, ja -wenlen tarkoittaa ilmeisesti jonkun poikaa.[9] Teksti loppuu kesken puolessa välissä sivua, mutta viimeiselle sivulle on kirjoitettu muistiinpanoja siitä, miten kertomus loppuisi. Lisäksi on säilynyt Tolkienin alustavia juonta koskevia suunnitelmia, nimiluetteloita, luetteloita loppusoinnuista, luonnoksia eräästä runomuotoisesta kohdasta ja muita muistiinpanoja.[8]

Juoni

Joutsen kasvattaa poikasiaan Sutsen soisella maalla. Eräänä päivänä kotka vie yhden poikasen ja kantaa hänet Teleaan; häntä kutsutaan Kalervoksi. Haukka vie toisen poikasen Kemenūmeen; hänestä tulee kauppias, josta tarina ei kerro enempää. Kotiin jääneestä poikasesta tulee ilkeä noita Untamo.

Kun Kalervo ja Untamo riitaantuvat, Untamo lähtee kätyreineen sotaan veljeään vastaan. Kalervo ja hänen väkensä tapetaan, mutta raskaana oleva Kalervon vaimo ja hänen poikansa ja tyttärensä viedään Untolaan orjiksi.

Kalervon leski synnyttää kaksoset. Tyttö, joka nimetään Wanōnaksi, kasvaa hyvin kauniiksi ja poika, Kullervo, hyvin vahvaksi. Äiti ei jaksa kuitenkaan huolehtia lapsistaan, ja heitä kasvatetaan orjuudessa kaltoin. Vasta kolmannella kuulla oleva Kullervo puhkeaa puhumaan ja kysyy äidiltään syytä tämän suruun. Äiti kertoo pojalleen Kalervon surmasta ja puhuu myös Kalervon suuresta ajokoirasta Mustista, joka oli seurannut heitä ja asuu nyt metsissä lähellä Untamon saleja. Äiti antaa Kullervolle Kalervon veitsen. Kullervo vannoo kasvettuaan kostavansa isänsä, minkä Untamo kuulee.

Kalervon vanhemmat lapset ovat menneet Untamon puolelle ja tottelevat häntä kaikessa, mutta Kullervo ja Wanōna vaeltavat yhdessä metsissä. Siellä he kohtaavat eräänä päivänä Mustin, koirista viisaimman ja taikavoimien hallitsijan. Kullervo saa turvakseen kolme karvaa Mustin turkista.

Untamo yrittää surmata Kullervon hukuttamalla, polttamalla ja hirttämällä, mutta tämä pelastuu joka kerta Mustin taian avulla. Untamo luopuu tappoaikeistaan ja panee Kullervon töihin, mutta Kullervo pilaa kaikki työnsä. Untamo alkaa harkita hänen myymistään orjaksi. Kullervo sanoo, että vaikkei hän välitä äidistään ja vanhemmista sisaruksistaan, hän jäisi kaipaamaan Wanōnaa. Kullervo myydään seppä Āsemolle; hänellä on mukanaan isänsä veitsi Sikki, ja Musti seuraa häntä etäältä.

Sepän orjana eläessään Kullervosta tulee luonnoltaan entistä hurjempi, ja hän vaeltaa usein erämaassa seuranaan sudet ja Uru-karhu. Hänet määrätään palvelemaan Āsemon vaimoa, Koin tytärtä, mutta hän osoittautuu huonoksi palvelijaksi. Eräänä päivänä vaimo lähettää Kullervon paimeneen, mutta leipoo hänen eväskakkuunsa palan piikiveä. Vaimo rukoilee laveasanaisesti Ilulta suojelusta karjalleen.

Kullervo rikkoo kiveen isänsä Sikki-veitsen, jota hän arvosti yli kullan ja hopean. Kostoksi hän syöttää karjan susille ja karhuille. Kullervo ajaa sudet ja karhut kotiin, missä ne raatelevat Koin tyttären hänen tullessaan lypsylle. Kuollessaan hän kiroaa Kullervon.

Kullervo harhailee kodittomana ja valittaa kohtaloaan. Hän ryhtyy jälleen ajattelemaan kostoa Untamolle, mutta on eksyksissä. Siniviitta Metsänemäntä neuvoo tien metsän läpi Untolaan mutta varoittaa lähestymästä matkan varrella kohoavaa vuorta. Kullervo lähtee matkaan, mutta vuoren nähdessään hän kaipaa auringonpaistetta ja poikkeaa reitiltä. Hän kohtaa aukiolla keltahiuksisen neidon, eikä Koin tyttären kirouksen vuoksi tunnista tätä Wanōnaksi, joka on eksynyt metsään. Tehtävänsä unohtanut Kullervo tahtoo naisen mukaansa. Wanōna vastustelee aluksi hänen lähentelyjään, mutta ei kauan, sillä kirous on heidän kummankin päällä. He elävät yhdessä erämaassa, kunnes eräänä aamuna Wanōna tiedustelee Kullervolta tämän sukua. Totuuden tultua ilmi Wanōna heittäytyy vesiputoukseen. Kullervo on ensin surun ja sitten raivon vallassa.

(Varsinainen kertomus päättyy tähän. Loppuun tehtyjen muistiinpanojen mukaan tarina päättyisi seuraavasti:)

Kullervo menee Untolaan ja tuhoaa sokeasti kaiken, mutta hänen kokoamansa karhujen ja susien armeija surmaa Mustin. Kullervon äidin haamu ilmestyy hänelle ja sanoo, että surmattujen joukossa olivat myös hänen veljensä ja sisarensa; tämä kauhistuttaa Kullervoa, muttei sureta. Sitten äiti kertoo olleensa itsekin yksi surmatuista. Hän kertoo myös kohdanneensa Wanōnan Tuonelan joella. Kullervo kulkee sisarensa kuolinpaikalle ja aikoo hukuttautua samaan putoukseen, mutta ei pidä itseään sen arvoisena ja kysyy sen sijaan miekaltaan, surmaisiko se hänet. Miekka vastaa iloinneensa Untamon kuolemasta; vielä enemmän sitä ilahduttaa Untamoakin ilkeämmän Kullervon kuolema. Se on surmannut viattomiakin, jopa Kullervon äidin, joten Kullervon surmaaminen ei tuota sille vaikeuksia. Kullervo tappaa itsensä.

Kansi (HarperCollins)

Runomuotoiset osat

Osa henkilöiden repliikeistä on runomuodossa. Runo-osuudet on kirjoitettu samanlaiseen trokeemittaan kuin W. F. Kirbyn Kalevalan käännös, jonka sanamuotoja Tolkienin säkeet toisinaan mukailevat. Suomennoksessa säkeet on käännetty kalevalamittaan, ja Kalevalan tekstiä on lainattu tai mukailtu soveltuvin osin. Esimerkiksi kasken kaadantaan lähetetty Kullervo sanoo Kalevalassa (31:283–288):

Elköhön vesa venykö,

elköhön koretko korsi
sinä ilmoisna ikänä,
kuuna kullan valkeana
kaskessa Kalervon poian,

otoksessa oivan miehen!

Kirbyn käännöksenä:

Let no sapling here be growing,

Let no blade of grass be standing,
Never while the earth endureth,
Or the golden moon is shining,
Here in Kalervo's son's forest,

Here upon the good man's clearing.[10]

Kullervon tarinassa Kullervo (Saki) laulaa:

Let no sapling sprout here ever

Nor the blades of grass stand greening
While the mighty earth endureth
Or the golden moon is shining
And its rays come filtering dimly

Through the boughs of Saki's forest.[11]

Alice Martinin suomennos:

Elköön versoko vesanen,

nousko tänne nuori korsi
sinä ilmoisna ikänä,
kuuna kullan valkeana
kuun säteiden soutaessa

oksissa Sakin salossa.[12]

Nimistö

Tolkien aikoi ensin käyttää samoja nimiä kuin Kalevalassa, mutta korvasi myöhemmin lähes kaikki nimet itse keksimillään. Hän säilytti nimet Kalervo, Kullervo ja Untamo, mutta keksi näillekin lukuisia rinnakkaisia nimiä. Carl Hostetter on Verlyn Fliegerin mukaan huomauttanut, että eräät Kullervon tarinan nimistä "muistuttavat tai edeltävät" varhaisimpia tunnettuja näytteitä qenyan kielestä. Tällaisia qenyaa muistuttavia nimiä ovat Ilu, Ilukko, Ilwinti (vrt. Ilúvatar), Kampa (esiintyy qenyassa Earendelin nimenä, käännetty 'Loikkaaja'), Kēme, Kĕmĕnūme (qenyassa 'maa, multa'), Telea (vrt. teleri) ja Manalome, Manatomi, Manoini (qenyan Mana/Manwë). Fliegerin mukaan "[a]ihetodisteet näyttäisivät tukevan ajatusta kronologisesta suhteesta, joka vallitsee Kullervon tarinassa esiintyvien nimien ja kehitysvaiheessa olevan qenyan välillä sellaisena kuin jälkimmäinen ensimmäistä kertaa esiintyy Qenya Lexiconissa".[13]

Tarinassa esiintyvät erisnimet on esitetty alla olevassa taulukossa. Silloin kun teksti jättää epäselväksi, mihin mikäkin nimi viittaa, apuna on käytetty Tolkienin erilliseen nimiluetteloon kirjoittamia selityksiä sekä Fliegerin huomautus- ja kommenttiosaa. Taulukkoon on otettu ainoastaan nimimuodot, jotka esiintyvät itse tarinassa, mutta erillisessä nimihakemistossa luetellaan kaikki julkaistut nimet. Taulukko perustuu Tolkien Studies 7:n artikkelissa julkaistuun tekstiin. Joitain eroja artikkelin ja kirjana julkaistun Kullervon tarinan välillä on mainittu Lisätietoja-sarakkeessa.

Nimi Vastine Kalevalassa Lisätietoja
Amuntu Tuonela nimiluettelossa "helvetti"
Āsemo Ilmarinen kirjoitettu kerran Ăsemo; myös alkuperäinen nimi Ilmarinen on jäänyt yhteen kohtaan
Blue Forest metsä Untolan lähellä
Blue-robed Lady of the Forest, Woman of the Forest, Blue Forest Woman, the Dame "Siniviitta viian eukko" (Kalevala 34:108)
Ilu, Ilukko, Jumala luoja, Jumala jne. taivaan jumala (engl. the God of Heaven), nimiluettelon mukaan sekoitetaan usein Ukkoon
Ilwinti, Ilwe taivas Ilwintin tyttäret ovat ilman hengettäriä (vrt. "Paljo on piikoja sinulla", 32:79); nimiluettelossa nimi yhdistetään myös Manatomiin
Kalervo(inen), Talte, Kampa, Kampo Kalervo
Keime ilmauksessa "Keimen tytär", merkitys epäselvä
Kemenūme, the Great Land, Kēme(?), Kame(?) Venäjä Kemenūme esiintyy myös hyvin varhaisissa q(u)enyaa käsittelevissä muistiinpanoissa Venäjän nimenä[14]
Koi, Louhi Louhi
Kullervo(inen), Kuli, Honto, Sākehonto/Sakehonto, Sake, Saki, Sārihonto/Sarihonto, Sāri, Nyelid(?) Kullervo Kullervo on käännetty 'viha' (engl. wrath); kommentaarin mukaan Nyelid saattaa tarkoittaa 'Nyēlin (Kalervon) heimosta olevaa'
Kūru Tuonelan joki
Lempo Lempo nimiluettelossa Lempi, "rutto & kuolema"
Lohiu, Loke(?) Pohjola nimiluettelossa Lōke
Malōlō Nimiluettelossa "eräs jumala, maan luoja".

Kirjassa nimi on asussa Malōlo.

Manatomi, Manoine taivas Ilun asuinsija
Musti "Jäihän multa Musti koira" (36:287) Tolkien käytti välillä koirasta myös nimeä Mauri, mikä on huomioitu kirjan tekstissä.
Palikki, Pelikki Mielikki?
Puhōsa, Puhu(?) Untamon asuinpaikka
Pūlu Tuonela?
Same maa etelässä (Viro?)
Sampia; Telenda; Kaltūse(?); Terenye Tellervo ym. (32:83–) luonnottaria, Ilun palvelijoita
Samyan, Sanya(?), Tapio Tapio
Sikki Kullervon nimeämätön veitsi
Sutse, Sutsi Suomi nimiluettelossa "soinen maa" (engl. the marshland)
Tanto Manalan emäntä (16:287–)? tekstissä "helvetin valtias", nimiluettelossa "helvetin jumalatar"
Telea Karjala
Tuoni (Tuoni) viittaa kohdasta riippuen joko "kuoleman valtiaaseen" tai "kuoleman jokeen", joskus mahdollisesti myös Tuonelaan
Ukko Ukko
Untamo(inen), Unti, Ūlto Untamo
Untola Untamola
Uru karhu ei nähtävästi erisnimi vaan karhua tarkoittava sana
Urula Tuomikki, Kirjo (33:155–156) lehmä, jonka luusta Kullervo tekee soittimen
Wānōna, Wanone, Kivutar Kullervon nimeämätön sisar Wānōna on käännetty 'itkevä' (engl. weeping).

Kirjassa nimen muoto on Wanōna, samoin artikkelin kommentaarissa.

Wenwe ilmauksessa "Wenwen tuulet", nimiluettelossa Wanwe, "aseistautunut jumalatar"

"Kalevalasta" eli Sankarien maasta

Kullervon tarina -teokseen sisältyy kaksi versiota Tolkienin Kalevalaa käsittelevästä esitelmästä. Alkuperäisen, käsin kirjoitetun version otsikkona on "'Kalevalasta' eli Sankarien maasta" (engl. On 'The Kalevala' or Land of Heroes). Tolkien esitti sen ensimmäisen kerran Oxfordin yliopiston Corpus Christi Collegen Sundial-yhdistykselle 22. marraskuuta 1914 ja toisen kerran Exeter Collegen Esseekerholle helmikuussa 1915.[15] Myöhempi versio on koneella kirjoitettu teksti, joka katkeaa vähän ennen loppua ja on otsikoitu "Kalevala" (engl. The Kalevala). Douglas A. Anderson on arvioinut sen kirjoitusajankohdaksi vuosia 1919–1921, Scullin ja Hammondin arvio taas on "?1921–?1924". Tolkienin ei tiedetä koskaan esittäneen tätä versiota.[16]

Tolkien, Kalevala ja "Kullervon tarina"

Esseessään "Tolkien, Kalevala ja 'Kullervon tarina'" Verlyn Flieger käsittelee sitä, miten Tolkien muokkasi Kalevalasta saamiaan aineksia Kullervon tarinassa ja miten Kullervon tarina edelleen vaikutti Tolkienin omaan tarustoon. Kullervon tarina on hänen mukaansa "tämän muodonmuutosten ketjun puuttuva lenkki",[17] jonka julkaisun myötä on mahdollista nähdä, mistä tietyt Húrinin lasten tarinan elementit "ovat peräisin ja miten niistä tuli sellaisia kuin ne ovat".[18]

Bibliografisia tietoja

Alkuteos

The Story of Kullervo / by J. R. R. Tolkien ; edited by Verlyn Flieger. – London : HarperCollinsPublishers, 2015. – xxiii, 168 s.
ISBN 978-0-00-813136-4 (sid.)

Sisällys

  • List of plates (s. vi)
  • Foreword (s. vii)
  • Introduction (s. ix)
  • The Story of Kullervo (s. 1)
  • List of Names (s. 41)
  • Draft Plot Synopses (s. 45)
    • Notes and Commentary (s. 49)
  • Introduction to the Essays (s. 63)
  • On 'The Kalevala' or Land of Heroes (s. 67)
    • Notes and Commentary (s. 91)
  • The Kalevala (s. 99)
    • Notes and Commentary (s. 127)
  • Tolkien, Kalevala, and 'The Story of Kullervo', by Verlyn Flieger (s. 133)
  • Bibliography (s. 165)

Suomennos

Kullervon tarina / J. R. R. Tolkien ; toimittanut Verlyn Flieger ; suomentaneet Kersti Juva, Jaakko Kankaanpää ja Alice Martin. – Helsinki : WSOY, 2016. – 163 s., kuv.
ISBN 978-951-0-41845-1 (kirja, sid.)
ISBN 978-951-0-42037-9 (e-kirja)
Englanninkielinen alkuteos: The Story of Kullervo[19].
Sivut 6-26 ja 77-163 suomentanut Jaakko Kankaanpää, sivut 17-76 Kersti Juva ja Tolkienin säkeet Alice Martin. Teos sisältää suoria lainauksia Kalevalasta.

Lähteet

  • J. R. R. Tolkien: "'The Story of Kullervo' and Essays on Kalevala", transcribed and edited by Verlyn Flieger, Tolkien Studies 7, 2010, s. 211–278. [Toimittajan kiitokset: For help in preparing the story and essays for publication thanks go to Catherine Parker, Carl Hostetter, Petri Tikka, and Rob Wakeman.]
  • J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina. Toim. Verlyn Flieger, suom. Kersti Juva, Jaakko Kankaanpää ja Alice Martin. Helsinki: WSOY, 2016.

Viitteet

  1. Tolkien 2016, s. 9 [e-kirja, Google Play].
  2. Kullervo: Tolkien's fascination with Finland (Hannah Sander, BBC News 27.8.2015; luettu 29.8.2015). (arkistoitu); julkaisupäivämäärä, ks. esim. The Story of Kullervo (Amazon.co.uk; luettu 21.5.2019).
  3. Kullervon tarina (Risingshadow 4.3.2016 (päivitetty 21.3.2017); luettu 14.9.2021). (arkistoitu). Ks. myös Kullervon tarina (WSOY; luettu 14.9.2021);
  4. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 114 (kirje 75).
  5. Tolkien 2010, s. 211.
  6. Kirjeet, s. 13 (kirje 1). Tolkien viittaa William Morrisiin.
  7. Tolkien 2016, s. 8–9 [e-kirja, Google Play].
  8. 8,0 8,1 Tolkien 2016, s. 12 [e-kirja, Google Play].
  9. Tolkien 2016, s. 49 [e-kirja, Google Play].
  10. Kalevala, The Land of the Heroes, Volume Two, s. 65 (Project Gutenberg).
  11. Tolkien 2010, s. 219.
  12. Tolkien 2016, s. 23–24 [e-kirja, Google Play].
  13. Tolkien 2016, s. 13–14 [e-kirja, Google Play].
  14. Tolkien 2010, s. 239.
  15. Tolkien 2016, s. 73 [e-kirja, Google Play].
  16. Tolkien 2016, s. 57–58 [e-kirja, Google Play].
  17. Tolkien 2016, s. 97 [e-kirja, Google Play].
  18. Tolkien 2016, s. 112 [e-kirja, Google Play].
  19. Kullervon tarina (WSOY; luettu 2.9.2021); Kullervon tarina (Kansalliskirjasto; luettu 2.9.2021).

Aiheesta muualla