Kortirion

Kohteesta Kontuwiki

Kortirion oli Kadonneitten tarujen kirjan kirjan mukaan Tol Eressëan tärkein kaupunki. Kortirionissa asui kuningatar Meril-i-Turinqi, ja siellä sijaitsi myös Kadonneiden leikkien talo (Mar Vanwa Tyaliéva), jossa ihmismies Eriol oli myöhempinä aikoina vieraana.

Tarinassa "The Cottage of Lost Play" kerrotaan, että kaupungin perusti Ingil Inwën poika (Inwë vastaa Silmarillionin Ingwëä). Kun Kôrin haltiat olivat tehneet Suurille maille suuntautuneen retken noldoli-haltioiden pelastamiseksi (Silmarillionin Vihan sotaa muistuttava tapahtuma) ja palanneet länteen, Ingil asettui Alalminórën seudulle Tol Eressëan keskiosissa. Hänen luokseen kerääntyivät "useimmat eldarin kauneimmista ja viisaimmista, hilpeimmistä ja lempeimmistä". Ingil antoi kaupungille nimen Koromas, mutta sitä kutsuttiin yleensä Kortirioniksi Ingilin rakentaman suuren tornin (tirionin) mukaan.[1]

Warwickin linnan torni toimi esikuvana Kortirionin tornille

Todellisuudessa Kortirion perustui keskienglantilaiseen Warwickin kaupunkiin, jossa Edith Bratt asui vuodesta 1913 vuoteen 1916, jolloin hän meni naimisiin Tolkienin kanssa. Alkuperäisen ajatuksen mukaan Kadonneitten tarujen kirjan lopuksi Yksinäinen saari olisi vedetty itään Suurten maiden luo, ja siitä olisi tullut Englanti. Warwick olisi rappeutunut jäänne Kortirionin haltiakaupungista. Great Haywoodin kylä oli vastaavasti Tavrobel, ja Oxfordille mainitaan eräässä muistiinpanossa haltiakieliset nimet Taruktarna ja Taruithorn. Tolkien hylkäsi tämän suunnitelman Kadonneitten tarujen kirjaa kirjoittaessaan, mutta siihen viitataan mm. 1915 kirjoitetun runon Kortirion among the Trees johdannossa.[2]

Tolkienin fiktiivisen etymologian mukaan War- nimessä Warwick olisi haltiakielistä alkuperää ja vastaisi elementtejä Kor- (nimessä Kortirion) ja Gwar (goldogrininkielisessä muodossa Mindon-Gwar).[3] Christopher Tolkienin mukaan Ingilin tirion on varmasti saanut innoituksensa Warwickin linnan suuresta tornista, vaikka näitä ei yhdistetä toisiinsa hänen isänsä kirjoituksissa.[4]

Viitteet

  1. HoMe I, s. 16.
  2. HoMe I, s. 24–26; HoMe II, s. 292.
  3. HoMe II, s. 291–292.
  4. HoMe I, s. 25.

Aiheesta muualla