Kontuwiki:Wikiprojekti Käytännöt/Thranduil

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä on arkistoitu sivu, jonka sisältö ei ole enää ajankohtaista.

Kontuwiki:Wikiprojekti Käytännöt

Thranduil, haltiakuningas, oli salohaltioiden sindarilainen kuningas pohjoisessa Synkmetsässä ja Legolasin isä.

Historia

Varhaiset vaiheet

Vaikka Thranduil [ja hänen isänsä, häntä Synkmetsän kuninkaana edeltänyt Oropher,] hallitsivat salohaltioita, olivat he itse sindarilaista sukua. Synkmetsän haltiavaltakunta on tässä mielessä yhteneväinen Lórienin valtakuntaan, jossa samalla tavoin sindar-haltiat johtivat salohaltioita.

Ereborin retki

Thranduil ja muutama haltia hänen kansastaan olivat juhlimassa metsässä, kun heitä toistuvasti häiritsi joukkio kääpiöitä ja yksi hobitti, nimeltään Bilbo Reppuli. Kolmannen häiriön jälkeen salohaltiat nappasivat kääpiöiden johtajan, Thorin Tammikilven, ja vähän ajan päästä myös hänen seuralaisensa. Thorin tuotiin Thranduilin eteen, mutta hän ei paljastanut syytä heidän matkalleen läpi Synkmetsän. Joten haltiat ottivat hänen miekkansa Orkristin ja vangitsivat hänet erilleen muusta seurueesta. Mutta Bilbo Reppuli, joka pakeni vankeudesta käyttämällä maagista Sormusta, pystyi auttamaan ystävänsä pakoon tammitynnyreissä pitkin Metsävirtaa.

Kääpiöiden paon jälkeen Thranduil lähetti heidän peräänsä sanansaattajia, jotka pian kertoivat lohikäärme Smaugin kuolemasta, joka oli tehnyt raakuuksiaan salohaltioiden keskuudessa jo vuosia. Thranduil tiesi aarteesta, joka Smaug oli haalinut, joten hän lähti matkaan kohti Yksinäistä Vuorta mukanaan joukkio haltioita varustettuna keihäillä ja jousilla. Matkalle he tapasivat Järvikaupungin Bardin sanasaattajia, jotka etsivät apua tuhotulle kaupungilleen. Haltioiden ruokittua heidät ja autettua heidän rakentaa suojat tulevaa talvea vastaan, sekä Thranduil, että Bard johtivat joukkonsa kohti Yksinäistä Vuorta. He olivat hyvin yllättyneitä, kun huomasivat Thorin kummpaneineen selvinneen Smaugin hyökkäyksistä; ottaneen Yksinäisen Vuoren aarteineen hallintaansa ja että Thorin Tammikilpi oli vaatinut Vuorenalaisen kuningaan arvoa.

Viiden Armeijan Taistelu

Bard vaati osuutta aarteesta Laaksolle ja Järvikaupungille, jonka Smaug oli tuhonnut, kuin myös itselleen, koska hän oli surmannut lohikäärmeen. Thorinin kieltäytyessä antamasta tippaakaan aarteesta, Thranduil ja Bard piirittivät vuoren ja Thorin lähetti avunpyynnön serkulleen Dáin Rautajalalle. Muutaman päivän päästä Dainin joukkojen lähestyessä taistelu näytti väistämättömältä. Mutta yöllä Bilbo vei Arkkikiven, suuren jalokiven jota Thorin arvosti yli koko aarteen, Bardille ja Thranduilille saadakseen Thorin neuvottelupöytään. Thranduil oli suopeasti vaikuttunut Bilboon ja kehotti häntä jäämään heidän luokseen välttääkseen Thorinin vihan.

Seuraavana aamuna Bard ja Thranduil aloittivat neuvottelut Thorinin kanssa, joka raivoistui kuullessaan Arkkikiven olevan heillä. Mutta hän hyväksyi maksamaan suuren osan aarretta saadakseen Arkkikiven takaisin. Tätä seuraavana päivänä Dáin Rautajalka saapui joukkojensa kanssa, ja vaikkakin Thranduil oli vastahakoinen aloittamaan sodan aarteesta, kääpiöt siirtyivät hyökkäykseen.

Viime hetkellä, kun taistelun osapuolet olivat jo melkein saavuttanut toisensa Gandalf tuli väliin ja paljasti, että sillä välillä kun he olivat riidelleet keskenään, Sumuvuorten ja Harmaavuorten örkit, johtajanaan Bolg, olivat onnistuneet käyttämään hyväksi mahdollisuuden marssia heitä vastaan. Heitä oli yllyttänyt Gandalfin aiemmin suorittama Ison Hiiden surma, mutta ne olivat nyt asettaneet sotakannalle täysimittaisen hyökkäyksen kuullessaan uutiset Smaugin kuolemasta ja nyt suhteellisen vartioimattomasta aarteesta. Kolme komentajaa hyväksyivät, että örkit olivat vihollisia kaikkien yli ja aikaisemmat kahnaukset unohdettaisiin suuremman uhan ajaksi. Niin Viiden Armeijan Taistelu alkoi.

Thranduilin alaisten asemapaikka oli Vuoren eteläisellä puolella ja vastuu oli ensimmäiseksi heidän. Moni haltia kaatui ja asiat näyttivät synkiltä kun Kotkat saapuivat taistelutantereelle. Heidän tulonsa käänsi taistelun voittoksi. Thorin oli haavoittunut kuolettavasti taistelukentällä ja hänen sisarensa, Dísin pojat Fíli ja Kíli olivat saaneet surmansa puolustaessaan urheasti Thorinia. Thorin Tammikilpi kuoli pian taistelun jälkeen, tavattuaan Bilbon vielä viimeisen kerran. Thranduil laski Orkristin Thorinin hautaan, missä sen sanottiin hehkuvan varoitukseksi kun viholliset lähestyivät.

Voittajat jakoivat aarteen keskenään ja Bard otti Bilbon osuuden aarteesta Arkkikiven palautukseksi, joten hän jakoi osuutensa Järvikaupungin herran kanssa ja antoi Thranduilille Girion smaragdit. Bilbolle, huolimatta osuutensa menetyksestä, tarjottiin suurta palkkiota, mutta hän kieltäytyi ottamasta enempää kuin pienen kirstullisen kultaa ja hopeaa.

Kun Bilbo ja Gandalf antoivat jäähyväiset Thranduilille, Bilbo antoi hänelle kaulakäädyn, jossa oli hopeaa ja helmiä. Thranduil nimesi silloin Bilbon Haltiamieleksi ja tämän jälkeen palasi joukkojensa jäännösten kanssa Synkmetsään.

Klonkun metsästys

21. Maaliskuuta 3018 Kolmatta Aikaa Dúnedainin päämies, Aragorn, toimitti Klonkun vangiksi Thranduilille. Klonkkua vahdittiin yötä päivää, mutta haltioiden käydessä häntä sääliksi, Klonkulle annettiin lupa kiivetä puuhun joka seiso yksinään. Kuitenkin eräänä iltana kesäkuussa 3018 Klonkku kieltäytyi tulemasta alas ja örkkien hyökätessä haltioiden kimppuun, Klonkulle sattui sopiva tilaisuus paeta sekasorrossa.

Thranduil lähetti poikansa Legolasin Rivendelliin tiedottamaan Elrondille asiasta ja Elrondin Neuvonpidossa Legolas valittiin yhdeksi Sormuksen saattueen yhdeksästä jäsenestä.[1]

Sormuksen sota

Sormuksen sodan tiimellyksessä myös pohjoisessa sota ja hävitys riehui. "Thranduilin valtakuntaan tunkeutui vihollinen, tarkoituksenaan tuhota Synkmetsän salohaltiat linnoituksineen, ja puiden siimeksessä taisteltiin pitkään ja tuli teki siellä kauheaa tuhoa; mutta jo ennen loppullista ratkaisua oli Thranduil voittanut. Ja haltioiden uuden vuoden päivänä Celeborn ja Thranduil tapasivat metsän keskellä; ja he antoivat Synkmetsälle uuden nimen Eryn Lasgalen, Viherlehtien metsä, sillä Galadrielin tuhottua Dol Guldurin lopullisesti, metsä puhdistettiin ja pahuuden olennot häipyivät sen varjoista.

Thranduil otti valtakunnakseen kaikki pohjoiset seudut aina metsän keskellä kohoaville vuorille saakka; ja Celeborn otti kapeikon eteläpuoliset salot ja antoi niille nimeksi Itä-Lórien; kaikki välille jäävä metsä annettiin beorningeille ja metsänmiehille."[2]

Neljäs Aika

Dol Guldurin loppullisen tuhon jälkeen ja Synkmetsän puhdistusta seuranneina aikoina Thranduil kansoineen asui monia vuosia rauhassa ja ilossa pitkälle Neljättä Aikaa. Myöhemmin Legolas toi isänsä valtakunnasta haltioita työskentelemään yhdessä Gimlin tuomien kääpiöiden kanssa, Minas Tirithin uudelleenrakentamisen parissa sekä asumaan Ithilieniin.[3]

Thranduilin loppulinen kohtalo ei ole tiedossamme, mutta voimme epäillä, että hän eli pitkään ja rauhassa valtakunnassaan, kunnes lopulta lähti pitkin Suoraa tietä yli merten Amanin autuuteen.

Muut lähteet

Thranduilin ja hänen kansansa historiasta kerrotaan enemmän Keskeneräisten tarujen kirjassa siteeratuissa esseissä.

Thranduilin syntymäaikaa ei tiedetä. Hänen voi kuitenkin päätellä syntyneen ennen Beleriandin häviötä, sillä hän oli yksi monista sindarilaisista, jotka vaelsivat itään Lindonista Toisen Ajan alkutaipaleella. Lopulta hän isänsä kanssa hän saapui Suureen vihermetsään, jossa salohaltiat, nandorilaista juurta, asuivat. Näin Thranduilin isästä Oropherista tuli heidän johtajansa.

Salohaltiat pian omaksuivat sindarin kielen aikaisemman salohaltiakielensä tilalle, niiltä muutamilta sindarilta, jotka olivat tulleet Oropherin ja Thranduilin mukana.[4]

Toisen Ajan vuonna 3434 Dagorladin taistelun jälkeen Liiton armeija eteni Mordoriin - tällöin sai surmansa Vihermetsän Oropher, joka urheimpine miehineen hyökkäsi ennen Gil-galadin etenemiskäskyä - ja aloitti Barad-dûrin seitsenvuotisen piirityksen. Thranduil selvisi tästä hyökkäyksestä, ja Viimeisen liiton sodan kääntyessä voitoksi, hän marsitti kansansa rippeet[5] takaisin Vihermetsään ja hänet kruunattiin kuninkaaksi isänsä jälkeen.

"Seurasi pitkä rauha, jonka aikana salohaltioiden luku kasvoi taas, mutta he olivat levottimia ja huoli painoi heitä sillä he tunsivat maailman muutoksen jonka Kolmas Aika oli tuova. Myös ihmesten luku ja mahti kasvoi. Gondorin númenorilaisten kuninkaiden valta kurottui pohjoiseen kohti Lórienia ja Vihermetsän rajoja. Pahaenteisimpiä olivat huhut joita kauempaa idästä kuultiin: raakalaiset liikehtivät. He olivat Sauronin entisiä palvelijoita ja palvojia, jotka nyt olivat vapaita hirmuvallastaan mutta eivät pahuudesta ja pimeydestä jotka Sauron oli istuttanut heidän sydämiinsä.

Julmia sotia he kävivät keskenään ja jotkut pakenivat niitä länteen mieli täynnä vihaa, pitäen kaikki lännessä asuvia vihollisina, joita sopi tappaa ja ryöstää. Mutta Thranduilin sydämessä oli vieläkin syvempi varjo. Hän oli nähnyt Mordorin kauhut eikä voinut niitä unohtaa. Milloin ikinä hän katsoi etelään, himmensi niiden muisto auringon, ja vaikka hän tiesi että Mordor oli kukistettu ja autio ja ihmisten kuninkaitten vartioima, pelko sanoi hänen sydämessään ettei sitä ollut voitettu ikiajoiksi, että se nousisi jälleen."[6]

Kun Kolmatta Aikaa oli kulunut tuhatkunta vuotta ja Varjo lankesi Suureen vihermetsän ylle, silloin Thranduil hallitsema salohaltiat "vetäytyivät sen edeltä sitä mukaa kun se liikkui pohjoista kohti, kunnes Thranduil viimein perusti valtakuntansa metsän koillisosaan ja louhi sinne linnoitukset ja suuria saleja maan alle, lähelle Metsävirtaa. Oropher oli sindarilaista syntyperää ja epäilemättä hänen poikansan seurasi muinaisen Doriathin kuninkaan Thingolin esimerkkiä, vaikka ei hänen salejaan voinut Menegrothiin verrata.

Hänellä ei ollut niitä taitoja, ei sitä rikkautta, ei kääpiöitä apunaan, ja Doriathin haltioihin verrattuina hänen metsäväkensä oli hiomantonta ja moukkamaista.

Oropher oli tullut heidän luokseen mukanaan vain kourallinen sindaria ja he olivat pian sulautuneet salohaltioihin näössä ja tavoissa."[7]

Nimi

Nimi Thranduil on sindarilaista alkuperää ja tarkoittaa "Elinvoimaista kevättä" (eng. Vigorous spring), jossa "tharan" on sindarin elinvoimaista/ryhdikästä tarkoittava sana ja "tuil" on kevät. Vaikka nimen on sanottu olevan salohaltioiden perua, Tolkienin muistinpaanot sanasta "tharan" osoittavat, että sitä käytettiin vain sindarissa.[8].

Viitteet

  1. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito.
  2. TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1133.
  3. TSH, liite B, "Vuosien kirja".
  4. Asiasta on tosin ristiriitasia mainintoja kts. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 356.
  5. Sanotaan, että hän vei tuskin kolmanneksen sotaan lähteneistä takaisin kotiin. Kts. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 354.
  6. Edellinen esseen pätkä löytyy KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 355.
  7. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 356.
  8. ks. J. R. R. Tolkien, "Words, Phrases and Passages in The Lord of the Rings" (toimittanut Christopher Gilson), julkaistu Parma Eldalamberonin numerossa 17, s. 187.

Lähteet

Artikkeli käyttää materiaalia Tolkien Gatewayn artikkelista Thranduil. Lisenssi: GFDL.

Edeltäjä:
Oropher
Suuren vihermetsän kuningas
3441 ta. - ?
Seuraaja:
?
(mahdollisesti ei kukaan)