Kontuwiki:Tikittää arkisto

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tänne säilötään Kontuwiki:Tikittää -sivun vaihtuvia artikkeleita, joilla voi olla kenties käyttöä myöhemminkin. Kyseeseen tulevat lähinnä perjantain kuva, lauantain kirja ja sunnuntain satunnainen.

Perjantai

1. heinäkuuta

Lancashire Fusiliers -rykmentin 1. pataljoonan sotilaita juoksuhaudassa ennen hyökkäystä Beaumont Hamelissa 1. heinäkuuta 1916. Tolkien otti osaa tuolloin alkaneeseen Sommen taisteluun. Hän kuului 11. pataljoonaan.

9. marraskuuta

HMHS Asturias, laiva jolla juoksuhautakuumeeseen sairastunut J. R. R. Tolkien evakuoitiin Ranskasta Britanniaan ensimmäisen maailmansodan yhä raivotessa 9. marraskuuta 1916

Kevät/syksy(?) 2018

Turun kaupunginteatterissa 15. helmikuuta 2018 ensi-iltansa saaneen Taru sormusten herrasta -näytelmän mainosjuliste. Näytelmää esitettiin kevätkaudella 19. toukokuuta saakka ja se palaa ohjelmistoon syyskuussa. Syyskauden liput tulivat myyntiin maaliskuussa.

Lauantai

1. heinäkuuta

John Garthin kirjassa Tolkien and the Great War kerrotaan myös J. R. R. Tolkienin osallistumisesta 1. heinäkuuta 1916 alkaneeseen Sommen taisteluun, jossa kaatui yli miljoona sotilasta.
Janet Brennan Croft käsittelee kirjassaan War and the Works of J. R. R. Tolkien ansiokkaasti niin maailmansotien kuin sankari-tarujenkin vaikutusta Tolkienin kirjallisuuteen. Lue kirjan esittely Tolkien Librarysta

Elokuussa

Hobitti Tolkienin silmin on vastikään ilmestynyt suomennos Wayne G. Hammondin ja Christina Scullin teoksesta The Art of The Hobbit by J. R. R. Tolkien. Runsaasti kuvitettu tietoteos kertoo Tolkienin Hobittia käsittelevistä piirroksista, maalauksista ja kartoista.

Poistunut 2.3.2013

Hobitti - Odottamaton matka -elokuvan tiimoilla on ilmestynyt Jude Fisherin teos Hobitti - Odottamaton matka: Kuvitettu opas. Mikael Ahlströmin suomennoksen on kustantanut WSOY.

Tämä jäi Fall of Arthurin jalkoihin toukokuussa 2013

J. R. R. Tolkienin teos Tree and Leaf ilmestyi 28. toukokuuta 1964.
Suomennos Puu ja lehti julkaistiin vuonna 2002.

Toinenkin elokuvakirja ollut esittelyssä

Jude Fisherin teos Hobitti - Smaugin autioittama maa: Kuvitettu opas (suom. Mikael Ahlström) on ilmestynyt WSOY:n kustantamana 7.11.2013. Katso myös kustantajan esittely kirjasta.

Sunnuntai

20. toukokuuta

J. R. R. Tolkienin kuvitusta Hobittiin: Bilbo heräilee kotkanpesässä aamuauringon killitykseen.

Koska tänään 20. toukokuuta 2012 tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Amelia Earhart lähti ensimmäisenä naislentäjänä välilaskuttomalle Atlantin ylittäneelle yksinlennolle, lienee paikallaan muistuttaa mieleen tunnettu kotkien kohteliaisuus ja sovelias vastaus siihen:

  • "Hyvästi kulkekaa minne menettekin kunnes saavutte pesään matkan päässä!"

Ja tähän sopii siis vastata näin:

  • "Kantakoon tuuli siipenne sinne missä aurinko astuu ja kuu kulkee."

(Tällainen vuoropuhelu Sumuvuorten kotkan ja Gandalfin välillä on taltioitu Hobitin seitsemänteen lukuun.)

Hobitit oravanmetsästäjinä

Myös hobitit tunsivat oravat sekä erityisesti niiden metsästyksen nahkojen vuoksi, kuten käy ilmi Bilbo Reppulin möläytyksestä hänen kuultuaan Gandalfilta, että Beorn on nahanvaihtaja:

"Mitä? Sellainen nahkuriko, joka kutsuu kaniininkarvaa vuodaksi ja myy sen oravannahkana?"
Hobitti VII, Kummallinen koti, s. *** / *** / 132 / *** / ***.

Miten hobitit metsästivät oravia? Ehkä jousella (ks. Synkmetsän oravat), tai kivittämällä, kuten Bilbo teki:

Poikasena hän oli harjoitellut kivellä heittämistä kunnes kaniinit ja oravat ja jopa linnut väistivät salamannopeasti nähdessään Bilbo-vesselin kumartuvan.
Hobitti VIII, Hämähäkkejä, s. *** / *** / 177 / *** / ***.

Kalvosinnapit

Kalvosinnapit (engl. studs) mainitaan kuuluvaksi ainakin hobittien vaatetukseen; kun Bilbo Reppuli tapasi Gandalfin 25.4.2941 ka. kotikolonsa edustalla, hän kysyi tältä, eikö vieras ollutkin "se vaelteleva velho joka antoi Vanhalle Tukille taikakalvosinnapit jotka kiinnittyivät itsestään eivätkä irronneet ennen kuin käskystä?" (Hobitti I, Odottamaton juhla, s. 11 / 11 / 11 / 11 / 11).

Taikuuden soveltamista kalvosinnappeihin ei tiedetä tapahtuneen tämän laajemmin, mutta lienee syytä muistaa Vanhan Tukin komeiden kalvosinnappien olleen timanttiset, mikä käy ilmi alkutekstistä: Not the wandering wizard that gave Old Took a pair of magic diamond studs that fastened - - -.

Golf

Golf on urheilulaji tai peli, joka Tolkienin mukaan sai alkunsa kolmannella ajalla Keski-Maassa, kun Viherkenttien taistelussa vuonna 2747 ka. Bandobras Tuk löi Kontuun hyökänneiden örkkien kuninkaalta Golfimbulilta puunuijalla pään irti. Iskun voimasta pää lensi puolen vakomitan (noin sadan metrin) päähän ja putosi kaniininkoloon. Tapaus innoitti hobitit kehittämään pelin, joka sai nimensä lyödyltä örkkikuninkaalta.

Tätä syntyhistoriaa enempää Tolkien ei golfista Keski-Maassa kuitenkaan paljasta. Konnun maaseudulle laajoja viheriöitä vaativa laji epäilemättä soveltui oivallisesti, mutta lajin suosiosta ei ole tietoa. Nykymaailmassa golf on nähty usein vain rikkaan eliitin lajina, ehkä niin oli Keski-Maassakin. Joka tapauksessa on varsin todennäköistä, ettei peli vielä kolmannella ajalla saavuttanut ainakaan hobitteja laajempaa harrastajakuntaa, sillä Eriadorin autiudessa Kontu oli tuolloin varsin eristynyt muista suuremmista asutuksista.

Ketut

Keski-Maan ketut tunnetaan kenties parhaiten maininnasta Tarun Sormusten herrasta alkupuolella. Frodo, Pippin ja Sam ovat juuri lähteneet Hobittilasta ja yöpyvät suuren kuusen juurella metsässä. Heidän siinä nukkuessaan "metsän läpi kulki kettu omissa asioissaan ja pysähtyi moneksi minuutiksi nuuhkimaan." Tämän jälkeen kuvataan ketun ajatuksia: se piti hyvin omituisena ja harvinaisena tapauksena sitä, että hobitteja nukkuu ulkona puun alla – ja vieläpä kolmin kappalein. Aikansa ihmeteltyään kettu jatkoi matkaansa, eikä koskaan saanut tietää sen enempää, mistä oli kyse (TSH I/1.3., Kolme kumppanusta, s. *** / *** / *** / *** / 84).

Kylpylaulut

Kylpylaulut (engl. bath-songs) kuuluvat hobittien rikkaaseen ja elämäniloiseen lauluperinteeseen sänkylaulujen, illallislaulujen ja kävelylaulujen lisäksi. Ainakin yhden kylpylaulun sanat tunnetaan. Se on yksi Bilbo Reppulin rakkaimmista kylpylauluista:

Hei! illalla kylpyyn kun käydä saamme, / liat, liejut pois siinä huuhdelkaamme...

Tässä laulussa on neljä nelirivistä säkeistöä, jotka kertovat siitä, miten kuuma vesi (eli kylpyvesi) on paljon suuremman ylistyksen arvoinen kuin kylmä vesi, joka tosin on ääneltään kaunis (sateen ropina, puron solina), sopii janojuomaksi (tosin olut voittaa senkin) ja näyttää kauniilta (suihkulähteen vesi), mutta iho pitää enemmän kuumasta vedestä ja jalkojen alla lotisevan kylpyveden ääni on sekin suihkulähteiden ja purojen ääntä kauniimpi.
Laulu kokonaisuudessaan, katso: TSH I/1.5., Salaliitto paljastuu, s. 151-152 / 99-100 / 141-142 / 173-174 / 113.

Lihapaistos

lihapaistos lautasella

Lihapaistos (engl. pork-pie, suomennettavissa myös "sianlihapiiranen") on ruokalaji, jota kääpiö Bombur pyysi (ja sai) salaatin kera Bilbo Reppulilta "odottamattomassa juhlassa" huhtikuussa 2941 ka.

Kuten ruokalajin englanninkielinen nimikin kertoo, kyseessä on sianlihalla täytetty (pieni) piirakka. Britanniassa sitä syödään perinteisesti kylmänä välipalana tai aterian osana.

Lisätietoja: Pork pie (Wikipedia [en]); ks. myös Pork pie: traditional recipe (RecipeWise); Hobitti I, Odottamaton juhla, s. 17 / 17 / 17 / 17 / 17.

Lehtopöllö

Lehtopöllö (Strix aluco aluco)

Lehtopöllö (Strix aluco, engl. screech-owl) kuului ainakin luoteisen Keski-Maan linnustoon kolmannella ajalla, sillä Thorin Tammikilpi kehotti Bilbo Reppulia matkimaan "kahdesti tornipöllöä ja kerran lehtopöllöä" jos hän ei pääsisi palaamaan tiedusteluretkeltään metsässä näkyneen valon ääreltä (joka osoittautui kolmen peikon nuotioksi).

Alkutekstissä pöllöstä käytetään nimeä screech-owl eikä brown owl tai tawny owl, jotka ovat lehtopöllön tavallisia nimiä. Screech-owl voi kuitenkin tarkoittaa, paitsi useita - lähinnä amerikkalaisia - Megascops- ja Otus-sukujen pöllöjä, myös 'pöllöä joka kirkuu eikä huhuile, erityisesti tornipöllöä'.

Koska tornipöllö (engl. barn-owl) on kuitenkin mainittu juuri edellä, screech-owlin suomentaminen lehtopöllöksi – jota on lukuisien muiden nimien ohella nimitetty myös screech-owliksi – on perusteltua, joskaan ei voi täysin varmasti sanoa, tarkoittiko Tolkien juuri lehtopöllöä.

Kärpäset

Lucilia-suvun raatokärpänen.
Kuva: Sandy Rae (Wikimedia Commons)

Kärpäset (engl. flies) esiintyvät toisinaan vaivaamassa kulkijoita eri puolilla Keski-Maata. Kun Frodo Reppuli ystävineen harhaili Vanhassa metsässä päivän muuttuessa kuumemmaksi "kaikenmoisten kärpästen armeijat surisivat korvissa", ja viimein Meriadoc Rankkibuk ehdotti lepotaukoa halavien alla, jossa oli hänen mukaansa "vähemmän kärpäsiä".

Myös Sääskivedensoilla oli kiusallisia hyönteisiä. Sääskien lisäksi "kärpäset alkoivat piinata heitä".

Kun Frodo ja Sam kulkivat Morgain laaksossa, "epämääräisen ruskeat, harmaat tai mustat hyönteiset joissa oli punainen silmännäköinen läiskä niin kuin örkkien vormussa, inisivät ympärillä ja pistivät heitä" (suomennoksen "hyönteiset" ovat alkutekstissä flies, dun or grey).

Kärpäsiä käytetään myös vertauksissa. Kun Gandalf, Erkenbrand ja huornit muuttivat taistelun kulun Ämyrilinnan luona, örkit pakenivat ja "pakkautuivat [Vallin] alapuolelle kuin kärpäsparvi". Myöhemmin Meriadoc Rankkibuk kertoi Rautapihaan hyökänneistä enteistä ja sanoi, että nuolet "satuttavat heitä tietenkin ja saattavat heidät raivoihinsa – niin kuin pistävät hyttyset" (alkutekstissä on hyttysten asemesta stinging flies).

Ovikello

Ovikello (engl. [front-door] bell) oli käytössä ainakin hobittien asunnoissa. Bilbo Reppulin ovikello esittää näkyvää osaa kääpiöiden saapuessa yksi toisensa jälkeen hänen luokseen "odottamattomaan juhlaan" Ovikellon ääntä kuvaillaan useaan otteeseen, se "soida rämisi" Dwalinin tullessa, "ovikelloa soitettiin taas ja entistä rivakammin", kun Balin oli oven takana, se "soida rämisi kerran ja sitten toisen", kun ovella olivat Fíli ja Kíli, ja viiden seuraavan kääpiön käsittelyssä se päästi äänen "ding-dong-pling-plong ikään kuin joku tuhma hobittiviikari olisi yrittänyt kiskoa kellonnyöriä (engl. handle 'kädensija, kahva') irti".

Tarussa Sormusten herrasta ovikello mainitaan myös muutaman kerran. Syntymäpäiväjuhlansa jälkeen Bilbo sanoo Gandalfille haluavansa levätä "ilman - - - kaiken maailman vieraita roikkumassa ovikellon nyöristä". Samvais Gamgin mieleen ovikello muistuu hänen tunkeutuessaan Cirith Ungolin torniin. Kun ylhäällä tornissa rämähtää kello, hän huudahtaa: "Nyt minä soitin ovikelloa!".

Jo näistä kuvauksista voi päätellä, että hobittien ovikellossa oli ulkona riippuva nyöri, jonka toinen pää oli kiinnitetty sisällä riippuvaan kelloon. Tolkienin piirtämässä, Bilbo Reppulin kotia esittävässä kuvassa, tällainen kello on myös näkyvissä. Soittonyöri riippuu ulkona ja näkyy avoimen oven läpi. Nyöri tulee sisään seinässä oven yläpuolella olevan reiän läpi ja kulkee katon rajassa kiinnikkeiden varassa pieneen kelloon, jonka pidike on kattoruodissa

Sateenvarjo

Päivänvarjo Francisco de Goyan maalauksessa – mahtoivatko hobitit käyttää varjoa useammin päivän- kuin sateenvarjona?

Sateenvarjo (engl. umbrella) oli Ardan asukkaiden parissa ainakin hobittien tuntema esine. Meidän maailmassamme sateenvarjoa (ja ennen kaikkea päivänvarjoa) käyttivät jo monet muinaiskansat, joskin Euroopassa keskiajalla sitä ei juuri tunnettu; sateenvarjon käyttö yleistyi uudestaan 1600-luvun puolivälissä.

Tunnetuin sateenvarjon käyttäjä oli Lobelia Säkinheimo-Reppuli, joka onnistui vieraillessaan Frodo Reppulin luona Bilbon jäähyväisjuhlan jälkeisenä päivänä livauttamaan sateenvarjoonsa joitakin "pieniä (mutta arvokkaita) esineitä". Hän kuljetti sateenvarjoa ilmeisesti aina mukanaan, sillä kertoessaan siitä, miten Sarkun roistot olivat vanginneet Lobelian, isäntä Tölli sanoi hänen kulkeneen kujaa pitkin "iänikuinen sateenvarjo kainalossa" – lisäksi Lobelia uhkasi roistoja sateenvarjollaan, mutta turhaan, sillä hän joutui Umpikoloihin. Kun hänet viimein vapautettiin Umpikoloista, hän "nojasi Frodon käsivarteen mutta puristi yhä sateenvarjoa kädessään".

Myös Bilbo Reppuli omisti sateenvarjoja, joista useita hänen serkkunsa Flambard Tukin poika Adelard oli pihistänyt. Bilbo antoi tästä lempeän muistutuksen antamalla Adelardille syntymäpäivälahjaksi ikioman sateenvarjon.

Smaugin autioittama maa

Smaugin autioittama maa Hobitin kartassa (piirtänyt Pauline Baynes)

Smaugin autioittama maa (engl. Desolation of Smaug) eli Lohikäärmeen autioittama maa (engl. Desolation of the Dragon) oli Ereborin eli Yksinäisen vuoren ympärillä sijainnut laaja asumaton erämaa, joka sai alkunsa vuonna 2770 ka., kun lohikäärme Smaug valloitti ja tuhosi Ereborin kääpiövaltakunnan ja läheisen Laakson ihmiskaupungin. Alue säilyi autiona kaikki ne vuodet jotka Smaug oli Yksinäisen vuoren valtias; lähin asutus oli Esgarothin kaupunki Pitkäjärven rannalla. Ennen viheriöinyt maa oli – ainakin syysaikaan – karrelle palanut, ruohoa kasvoi vain paikoin ja puista oli jäljellä vain mustuneita rankoja.

Vasta kun Bard Jousimies surmasi lohikäärmeen vuonna 2941 ka. ja Vuorenalaisen kuningaskunnan hallitsijaksi nousi Dáin II, alkoi Smaugin autioittama maa jälleen kukoistaa monin tavoin kääpiöiden ja ihmisten yhteistyön myötä, kuten Glóin kertoi Frodolle Rivendellissä lokakuussa 3018 ka.

Berúthiel

Berúthiel oli Gondorin kahdennentoista kuninkaan Tarannon Falasturin kuningatar, alkuperältään mahdollisesti mustiin númenorilaisiin kuulunut "ilkeä, yksin viihtyvä ja rakkaudeton vaimo", jonka kissat olivat niin kuuluja kyvystään löytää kotiin, että niistä muodostui sananparsi: Morian syvyyksissä Aragorn sanoi, että Gandalf "löytää säkkipimeässä yössä paremmin tiensä kotiin kuin kuningatar Berúthielin kissat".

Berúthiel asui Osgiliathissa kuninkaan talossa eikä halunnut muuttaa puolisonsa Pelargirin eteläpuolelle rakentamaan taloon, koska vihasi "meren ääniä ja hajuja" sekä taloa itsessään; lisäksi tiedetään, että kuningatar vihasi "kaikkea tehtyä, kaikkea värejä ja hienoja koristeita, pukeutui mustaan ja hopeaan, asui karuissa huoneissa" ja hänen puutarhoissaan oli puiden alla "pelottavia patsaita".

Kissoja oli kymmenen, yhdeksän mustaa ja yksi valkoinen. Kuningatar osasi puhua niiden kanssa ja lukea niiden ajatukset ja ne vakoilivat hänen puolestaan ihmisiä. Lisäksi valkoinen kissa vakoili ja kiusasi mustia kissoja. Kuningatar ja hänen kissansa aiheuttivat niin paljon pahaa verta ihmisissä, että lopulta kuningattaren nimi otettiin pois Kuninkaitten kirjasta ja hänet pakattiin kissoineen laivaan, jonka annettiin ajelehtia merelle. Viimeisen kerran laiva nähtiin "kiitämässä Umbarin ohi kuunsirpin alla ja kissa istui sen mastossa ja toinen kokkapuun kärjessä".