Kontuwiki:Tikittää

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Konnussa tikittää...

Tämä on Kontuwikin viikkosivu, jota useimmiten päivittää Tik (muutkin toki saavat!). Kunkin laatikon sisältö näkyy etusivulla kunakin viikonpäivänä. Osa perjantain, lauantain ja sunnuntain sisällöistä on arkistoitu

Keskustelusivulla voi tehdä ehdotuksia tulevasta sisällöstä.

Torstai

Pitkät pätkät

Finrod on kohdannut ensimmäiset Beleriandiin saapuneet ihmiset. Kuva © Ted Nasmith.

Kiinnostaako pitkien artikkelien tutkiminen? Tässäpä Kontuwikin 23 tavumäärältään pisintä Tolkien-aiheista sivua 25.4.2019, pois lukien Sindar - jalo kieli -kieliopin sekä quenyan sanaluettelojen (Q-S, S-Q) osat. Täällä koko tilasto. Nuolet ↓ ↑ kertovat muutoksista 11.4.2019 jälkeen, (*) on uusi listalla.

  1. Quenyan lyhyt kielioppi
  2. 3019
  3. Sanasto (KTK)
  4. Hakemisto (Silmarillion)
  5. Kirjeet
  6. Quenyan korpus
  7. Quenya
  8. Sormusruno
  9. Galadriel
  10. Adûnaic – Númenorin kansankieli
  11. Kääpiökieli
  12. Westron
  13. Tarun Sormusten herrasta runot ja laulut
  14. 3018
  15. Elrosin sukupuu (↑)
  16. Kontu – osa (↓)
  17. Sananlaskut ja sanonnat
  18. Kullervon tarina
  19. Auringon vuodet
  20. Ihmiset
  21. Kääpiökielen sanaluettelo
  22. Suomennetut riimu- ja tengwar-kirjoitukset
  23. Ilkorin

Perjantai

Perjantaikuva

Lauantai

Lauantaikirja

19. huhtikuuta 2019 suomennoksena ilmestyneen teoksen Gondolinin tuho (suom. Jaakko Kankaanpää ja Kersti Juva) kansikuva. Katso myös kirjan esittely WSOY:n sivuilla.

Sunnuntai

Sunnuntain satunnainen

Kuningatar Berúthiel ja hänen kymmenen kissaansa. Kuva © steamey

Berúthiel oli Gondorin kahdennentoista kuninkaan Tarannon Falasturin kuningatar, joka kenties kuului mustiin númenorilaisiin. Hän oli "ilkeä, yksin viihtyvä ja rakkaudeton vaimo",(2) jonka kissat olivat niin kuuluja kyvystään löytää kotiin, että niistä muodostui sananparsi: Morian syvyyksissä Aragorn sanoi, että Gandalf "löytää säkkipimeässä yössä paremmin tiensä kotiin kuin kuningatar Berúthielin kissat".

Kun Tolkienilta myöhemmin tiedusteltiin Berúthielista, hän totesi kirjeessään W. H. Audenille 7. kesäkuuta 1955, ettei ollut löytänyt vielä lisätietoja tästä. Myöhemmin hän tunnusti kirjeessä lordi Halsburylle, että kuningatar Berúthielin kissat ovat ainoa esimerkki sellaisista Tarun Sormusten herrasta viitteistä, jolla ei ole taustaa olemassa oleviin taruihin ja toisti tunnustuksen toisessa kirjeessään tammikuussa 1956.

Christopher Tolkien löysi kuitenkin isänsä papereista alkeellisen luonnoksen Berúthielin tarinasta, joka saattaa olla peräisin vuoden 1966 jälkeiseltä ajalta.(8) Kuningattaren luonnehdinnan (ks. yllä) lisäksi kerrotaan, että hän asui Osgiliathissa kuninkaan talossa eikä halunnut muuttaa puolisonsa Pelargirin eteläpuolelle rakentamaan taloon, koska vihasi "meren ääniä ja hajuja" sekä taloa itsessään; lisäksi tiedetään, että kuningatar vihasi "kaikkea tehtyä, kaikkea värejä ja hienoja koristeita, pukeutui mustaan ja hopeaan, asui karuissa huoneissa" ja hänen puutarhoissaan oli puiden alla "pelottavia patsaita".

Kissoja oli kymmenen, yhdeksän mustaa ja yksi valkoinen. Kuningatar osasi puhua niiden kanssa ja lukea niiden ajatukset ja ne vakoilivat hänen puolestaan ihmisiä. Lisäksi valkoinen kissa vakoili ja kiusasi mustia kissoja. Kuningatar ja hänen kissansa aiheuttivat niin paljon pahaa verta ihmisissä, että lopulta kuningattaren nimi otettiin pois Kuninkaitten kirjasta ja hänet lastattiin kissoineen laivaan, jonka annettiin ajelehtia merelle. Viimeisen kerran laiva nähtiin "kiitämässä Umbarin ohi kuunsirpin alla ja kissa istui sen mastossa ja toinen kokkapuun kärjessä".