Kolmas kirja (TSH)

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tarun Sormusten herrasta kolmas kirja aloittaa teoksen toisen osan Kaksi tornia. Edellisen kirjan lopussa Sormuksen saattue on hajonnut: Sam ja Frodo ovat ylittäneet salaa Anduinin ja lähteneet kahdestaan kohti Mordoria samalla kun muut taistelevat Saattueen kimppuun hyökänneitä örkkejä vastaan.

Kolmannessa kirjassa seurataan Anduinin länsirannalle jääneiden Saattueen ritarien seikkailuja – Frodon ja Samin matkaan palataan vasta neljännessä kirjassa. Kolmannen kirjan luvut jakautuvat vielä toisistaan erilleen joutuneiden henkilöiden vaiheisiin.

Kirjan rakenteesta

  • Kahdessa ensimmäisessä luvussa[1] seurataan Aragornin, Legolasin ja Gimlin takaa-ajomatkaa kohti Fangornin metsää sen jälkeen, kun he ovat lähettäneet Boromirin hautajaisveneen Raurosin putoukseen.
  • Kolmannessa ja neljännessä luvussa ollaan Pippinin ja Merrin mukana, kun örkit kuljettavat heitä vankeina kohti Rautapihaa. Neljännen luvun lopussa hobitit vapautuvat ja pakenevat Fangornin metsään. Ajankohta on sama kuin hobitteja pelastamaan lähteneillä kolmella ajomiehellä hieman ennen toisen luvun loppua.
  • Viidennestä kahdeksanteen lukuun ollaan jälleen Aragornin, Legolasin ja Gimlin – sekä yllättäen heidän seuraansa lyöttäytyvän, kuolleista palanneen Gandalfin matkassa: Nämä neljä ratsastavat Fangornin liepeiltä Edorasiin, nostattavat rohirrimin sotaan, kun kuningas Théoden on parannettu, ja käyvät viimein voittoon päättyvän Ämyrilinnan taistelun. Kahdeksannen luvun lopussa kohdataan viimein Rautapihan raunioilla kaksi hobittia, jotka ovat kulkeneet sinne Puuparran mukana.
  • Yhdeksännessä ja kymmenennessä luvussa koko joukko (Samia ja Frodoa lukuun ottamatta) on jälleen koossa, kun Gandalf ja Saruman käyvät tahtojen mittelön Orthancin juurella.
  • Kirjan viimeinen, yhdestoista, luku hajottaa jälleen Saattueen. Gandalf ja näkykiveen varomattomasti kurkistanut ja itsensä Sauronille paljastanut Pippin lähtevät ratsastamaan kohti Minas Tirithiä samalla kun Saattueen muut jäsenet jäävät kuningas Théodenin matkaan ratsastaakseen takaisin Helmin syvänteeseen.

Kirjan nimestä

Vaikka julkaistussa Tarussa Sormusten herrasta kirjoilla ei ole nimiä, Tolkien ehdotti sellaista kaikille kuudelle kirjalle. Kirjeessään Rayner Unwinille maaliskuussa 1953 hän ehdotti kolmannen kirjan nimeksi The Treason of Isengard eli "Rautapihan petos".[2] Christopher Tolkien otti nimen The History of Middle-earth -sarjan seitsemännelle osalle, jossa käsitellään juuri kolmannen kirjan lukujen syntyhistoriaa.[3]

Nimi The Treason of Isengard löytyy myös Sormusten herran sisällysluettelon sisältävistä vedoksista, joihin Tolkien kirjoitti (sittemmin hylätyt) kirjojen nimiehdotukset.[4]

Viitteet

  1. Yksittäisten lukujen esittelyihin pääsee tämän sivun oikean yläkulman vetovalikosta.
  2. Kirjeet, s. 212 (kirje 136).
  3. Ks. The Treason of Isengard: Kirjan nimestä.
  4. Marquette MSS 4/2/16 (RC, s. xxxii).

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia