Kivipaaden peikko

Kohteesta Kontuwiki
Tom Bombadilin seikkailut
Tom Bombadilin seikkailut

Sisältö

Kivipaaden peikko (engl. The Stone Troll) on seitsemäs runo J. R. R. Tolkienin teoksessa Tom Bombadilin seikkailut (suom. Panu Pekkanen).[1] Runo on mukana myös Tarussa Sormusten herrasta Samvais Gamgin esittämänä.[2]

Ulkoinen historia

Runon varhaisin versio oli nimeltään Pēro & Pōdex (lat. "saapas ja takamus"), ja sen korjattu versio The Root of the Boot ilmestyi vuonna 1936 leikkimielisten runojen kokoelmassa Songs for the Philologists.[3]

Kirjoittaessaan Tarua Sormusten herrasta hän käytti korjattua ja muokattua runoa Root of the Boot ensin Frodon esittämänä lauluna Pomppivassa ponissa, mutta vaihtoi sen tilalle saman tien runon Kuu-ukko kun unohtui juhlimaan. Sitten hän antoi runon Samvais Gamgin laulettavaksi Peikkokorvessa sen jälkeen kun oli päättänyt, että Bilboei esitä sitä Rivendellissä.[4] Sormusten herrassa julkaistu runo noudattelee pääosin vanhemman runon juonta; siinä ei esiinny mitään erityisesti Keski-Maahan liittyviä nimiä tai termejä, ja päähenkilön nimi on molemmissa runoissa Tom; hänen enonsa (engl. nuncle) nimi on kuitenkin vaihdettu Johnista Timiksi.

Sisäinen historia

Löydettyään matkallaan Rivendelliä kohti Bilbon seikkailun aikana kiveksi muuttuneet peikot Konkari ja hobitit pysähtyivät niiden luokse ja Frodo pyysi Samia laulaaan jotakin. Sam sanoi: "Vaan kävisikö tämä? Se nyt ei kylläkään ole sitä mitä minä sanoisin kunnon runoksi; onpahan pätkä hölynpölyä. Mutta nämä vanhat patsaat tässä toi sen minun mieleeni."[5] Sen jälkeen hän alkoi laulaa "vanhaa sävelmää". Pippin sanoi laulun jälkeen, ettei ollut koskaan kuullut sen sanoja ja Frodo päätteli, että Sam oli sen itse sepittänyt.[6]

Tom Bombadilin seikkailujen esipuheessa todetaan vain, että Länsikairan punaisen kirjan mukaan runo oli Samin sepittämä.[7]

Runon sisältö

Runossa on kahdeksan loppusoinnullista säkeistöä, joissa on kussakin seitsemän riviä; ne noudattavat kaavaa AABCCAC, lisäksi ensimmäisellä, kolmannella ja viidennellä rivillä on sisäinen loppusointu (esim. r. 1.1. Kivipaadella peikko vähän nälästä heikko; r. 1.3. Oli kalunnut luuta monta kuuta ja r. 1.5. Oli niukkaa! Ei hiukkaa!). Viides rivi koostuu aina kahdesta lyhyestä loppusoinnullisesta huudahduksesta.

Kivipaaden peikko kaluaa Tim-vainajan luuta. Kuva: Matěj Čadil.

Runon alussa esitellään kivipaadella istuva nälkäinen peikko, joka on järsinyt jo kauan samaa luuta. Paikalle saapastelee Tom, joka toteaa, että luu on ilmeisesti hänen Tim-enonsa lapaluu, ja vaatii peikkoa luopumaan siitä. Peikko ei moiseen suostu, jolloin Tom suuttuu ja alkaa uhkailla peikkoa. Peikkokin tulistuu ja sanoo syövänsä Tomin, mutta kun se hyökkää Tomin kimppuun, tämä lähtee karkuun ja potkaisee lähtiessään peikkoa takamuksille. Peikon takamus on kuitenkin kova kuin kivi, joten Tom loukkaa jalkansa. Peikko jää istumaan kivipaadelle luineen.

Runon kuvitus

Pauline Baynesin kuvitus

  • Vinjetti runon otsikossa: Vasemmalla kivellä selin istuva peikko, joka järsii molemmin käsin pitelemäänsä luuta; takana puu; lehtiornamentti ulottuu otsikon ali oikealle, jossa näkyy lintuja.[8]
  • Runon lopussa: Vasemmalla jalkaansa pitelevä Tom, oikealla peikko kontallaan. Näiden välissä luu. Vasemmassa reunassa puu, oikeassa reunassa lehviä.[9]

Alan Leen kuvitus

  • Runon alussa: Luuta järsivä peikko.[10]
  • Runon lopussa: Vasemmalla maassa lojuva luu, oikealla näkyy pienenä pois juoksevan Tomin hahmo.[11]

Sävellykset

Toni Edelmann sävelsi Ryhmäteatterin näytelmää Taru Sormusten Herrasta (1988-1989) varten runosta laulun, jonka esittivät Pertti Sveholm (näytelmän Sam Gamgi) ja hobittikuoro. Laulu on mukana näytelmän musiikin sisältävällä äänilevyllä Taru Sormusten herrasta (1989).[12]

Viitteet

  1. TBS 7, Kivipaaden peikko, s. 39-40 / 179-181.
  2. TSH I/1.12., Pako kahlaamolle, s. 295-297 / *** / 277-279 / 343-344 / 218-220 / ***.
  3. J. R. R. Tolkien, E.V. Gordon & others, Songs for the Philologists, London : Privately Printed at the Department of English, University College, 1936, s. 12. Ks. Songs for the philologists. 1936 (TolkienBooks.net; luettu 16.5.2021); Songs for the philologists (TolkienBooks.net; luettu 16.5.2021). – Runon The Root of the Boot teksti kokonaisuudessaan: The Adventures of Tom Bombadil (2014), Commentary, s. 193-195. Runon Pēro & Pōdex teksti: John D. Rateliff, The History of The Hobbit I, 2007, s. 101-102.
  4. The Adventures of Tom Bombadil (2014), Commentary, s. 198.
  5. TSH I/1.12., Pako kahlaamolle, s. *** / *** / *** / *** / 218 / ***.
  6. TSH I/1.12., Pako kahlaamolle, s. *** / *** / *** / *** / 220 / ***.
  7. TBS, Esipuhe, s. 7 / 144.
  8. TBS 13, Varjomorsian, s. 39 / .
  9. TBS 13, Varjomorsian, s. 40 / .
  10. TBS 13, Varjomorsian, s. / 179.
  11. TBS 13, Varjomorsian, s. / 180.
  12. Ks. Taru Sormusten Herrasta (Ryhmäteatteri).

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia