Ithryn Luin

Kohteesta Kontuwiki
Siniset velhot matkalla itään. Kuva © Ted Nasmith.

Ithryn Luin eli Siniset velhot (engl. Blue Wizards) olivat kaksi istariin kuulunutta velhoa, nimiltään Alatar ja Pallando, jotka saapuivat Keski-Maahan muiden velhojen tavoin kolmannen ajan tuhatluvun aikoihin,[1] mutta joista tiedetään vain vähän. Tarun Sormusten herrasta tekstissä heitä ei mainita lainkaan. Saruman tosin puhuu Gandalfille "viiden velhon sauvoista"[2] ja Vuosien kirjassa kerrotaan, että velhoista "sanottiin että heitä olisi kaikkiaan viisi".[1] Keskeneräisten tarujen kirjan luvussa Istari sen sijaan todetaan, että velhojen veljeskunnan jäsenmäärää ei tunneta, mutta Keski-Maan pohjoisosaan tulleiden joukossa "oli viisi muita ylempää" ja näistä "kaksi merensinisiin pukeutunutta".[3] Silmarillionin liitteenä olevassa kertomuksessa Mahtisormukset ja Kolmas Aika puolestaan todetaan, että kolmen tunnetun velhon (Gandalf, Saruman ja Radagast) lisäksi saapuneista muut "menivät Keski-Maan itäisille maille eivätkä tule mukaan näihin taruihin".[4]

Velhot saavat nimensä

Vuonna 1954 kirjoittamassaan tekstissä "Istaria käsittelevä essee", joka on julkaistu Keskeneräisten tarujen kirjassa,[5] Tolkien toteaa, ettei kahdella itään menneellä velholla ollut muuta nimeä kuin Ithryn Luin, "Siniset velhot", mikä Christopher Tolkienin mukaan tarkoittaa sitä, "ettei heillä ollut nimiä Keski-Maan länsiosissa".[6] Lisäksi kerrotaan, että he matkustivat Sarumanin kanssa itään, mutta jäivät sinne kun Saruman palasi länteen.[6] Lyhyessä kertomuksen luonnoksessa, joka käsittelee valarin neuvostoa, kerrotaan myös sinisten velhojen nimet ja heidän lähettäjänsä: Oromë lähetti Keski-Maahan Alatarin ja Yavanna Pallandon.[7] Toisissa muistiinpanoihin liittyvissä taulukoissa sekä Alatar että Pallando yhdistetään ensin Oromëen, mutta korjauksen jälkeen Pallando liittyy Mandosiin ja Niennaan.[7]

Siniset velhot idän maageina

Alatar ja Pallando. Kuva © Ralph Damiani.

Tolkienin kirjeet kertovat myös Sinisten velhojen tarinan syntyhistoriasta. 14. tammikuuta 1956 kirjoittamassaan kirjeessä Tolkien vielä mainitsee "2 muun velhon nimet" yhtenä Tarun Sormusten herrasta sisältämistä viitteistä asioihin, "jotka eivät todella ole olemassa omalla tasollaan".[8] 14. lokakuuta 1958 hän vastaa kahden velhon värejä tiedustelleelle Rhona Bearelle, ettei hän tiedä niitä, mutta hän arvelee "että he menivät kaukaisille seuduille, itään ja etelään, kauas númenorilaisten valtapiirin ulkopuolelle, ikään kuin lähettiläinä 'vihollisten' maille". Tolkien ei tiedä miten he menestyivät tehtävässään, mutta pelkää heidän epäonnistuneen Sarumanin tavoin ja arvelee, "että he perustivat tai aloittivat salaisia kultteja ja 'maagisia' traditioita, jotka jatkuivat vielä Sauronin tuhon jälkeenkin".[9]

Morinehtar ja Rómestámo idän auttajina

Aivan viimeisinä elinvuosinaan kirjoittamassaan tekstikatkelmassa, joka on osittain julkaistu teoksessa The Peoples of Middle-earth, Tolkien esittää Ithryn Luinin, joista hän tällä kertaa käyttää nimiä Morinehtar ja Rómestámo, saapuneen Keski-Maahan jo toisella ajalla, vuoden 1600 ta. tienoilla: heillä olikin oma tärkeä osansa Sauronin vastaisissa toimissa halki kolmannen ajan loppupuoliskon, kun he levittivät eripuraa ja vastarintaa Sauronin omilla valta-alueilla Keski-Maan itäisissä osissa ja siten olennaisesti heikensivät mahtia, jonka Sauron kykeni kokoamaan Keski-Maan vapaita kansoja vastaan.[10]

Nimestä

Sindarinkielisen nimen Ithryn Luin' alkuosana on sindarin 'velhoa' tarkoittavan sanan ithron monikkomuoto ithryn.[11] Luin puolestaan tarkoittaa 'sinistä'.[12]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 TSH, liite B, "Vuosien kirja", s. *** / *** / *** / *** / 1122 / ***.
  2. TSH II/3.10., Sarumanin ääni, s. *** / *** / *** / *** / 603 / ***.
  3. KTK 4.II, Istari, s. 532 / ***.
  4. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 373-374 / 309 = KTK 4.II, Istari, s. 536 / ***.
  5. Tekstin historiasta, ks. KTK 4.II, Istari, s. 530 / ***; KTK, Esipuhe, s. 21 / ***.
  6. 6,0 6,1 KTK 4.II, Istari, s. 538 / ***.
  7. 7,0 7,1 KTK 4.II, Istari, s. 537 / ***.
  8. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 292 (kirje 180), vrt. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 313 (kirje 187).
  9. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 352 (kirje 211). Tolkien ei ilmeisesti muistanut enää neljä vuotta aiemmin kirjoittamaansa esseetä, jossa hän puhuu sinisistä velhoista.
  10. HoMe XII, s. 384-385.
  11. KTK 4.II, Istari, s. 530 / ***. Quenyaksi istar, mon. istari; vrt. ista- 'tietää', ista 'tieto', istyar 'tieteilijä, oppinut' (Etymologies s.v. IS-, HoMe V, s. 361).
  12. Etymologies s.v. LUG2- (HoMe V, s. 370); Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 437 / 381 (s.v. luin). Vrt. esim. Ered Luin, Luinil, Mindolluin.