Istaria käsittelevä essee
"Istaria käsittelevä essee" (engl. the essay on the Istari) on nimitys, jota Christopher Tolkien käyttää[1] velhoista kertovasta tekstistä, jonka hän on julkaissut Keskeneräisten tarujen kirjassa.[2]
Tolkien kirjoitti tekstin vuonna 1954, ja se oli tarkoitettu Tarun Sormusten herrasta kolmannen osan (Kuninkaan paluu) hakemistoon, mutta laajuutensa vuoksi hakemisto jätettiin liian kalliina pois teoksesta. "Istaria käsittelevä essee" on vielä paljon pidempi ja yksityiskohtaisempi kuin muut hakusana-artikkelit.[3]
Tekstissä käsitellään velhojen nimeä[4] saapumista, tehtävää, lähettämistä[5] ja kuvaillaan heidän olemustaan, etenkin Curuníria (Sarumania) ja Mithrandiria (Gandalfia).[6] Myös "kaksi merensinisiin pukeutunutta" velhoa (Ithryn Luin) mainitaan, tosin heidän nimiään ei kerrota. Radagastista sanotaan tässä vain, että hänellä oli maanruskea kaapu.[6]
Tekstin keskelle on liitetty erillinen reunahuomautus velhojen ruumiillisen olemuksen ja alkuperän suhteesta, joka Christopher Tolkienin mukaan kuitenkin "kuuluu epäilemättä tähän".[7]
Tekstin loppuosa käsittelee Sarumanin ja Radagastin lankeemusta ja lopuksi kuvaillaan Gandalfia entistä tarkemmin.[8]
Viitteet
- ↑ KTK, Esipuhe, s. 21 / ***; KTK 4.II, Istari, s. 530 / ***.
- ↑ KTK 4.II, Istari, s. 530-534 / ***.
- ↑ KTK, Esipuhe, s. 21 / ***.
- ↑ KTK 4.II, Istari, s. 530 / ***.
- ↑ KTK 4.II, Istari, s. 531 / ***.
- ↑ 6,0 6,1 KTK 4.II, Istari, s. 532 / ***.
- ↑ KTK 4.II, Istari, s. 533 / ***.
- ↑ KTK 4.II, Istari, s. 533-534 / ***.
