Ingwion

Kohteesta Kontuwiki
Vanyar lähdössä Vihan sotaan. Ingwionin vanhemmat ja sisaret varustavat häntä sotaretkelle. Kuva © Jenny Dolfen. Lähde: Jenny Dolfen Art.

Ingwion oli Ardan kaikkien haltioiden korkean kuninkaan Ingwën poika ja vanyarin johtaja Vihan sodassa[1] ensimmäisen ajan lopulla.

Ingwionia ei mainita lainkaan painetussa Silmarillionissa, mutta hahmona Ingwën poika löytyy jo hyvin varhaisista legendariumin teksteistä. Hahmoja, jotka ovat olleet Ingwën poikia, on itse asiassa suppeasti tulkittuna ollut kaksi: Varhainen Ingil (tai Gil) Inwën poika Kadonneitten tarujen kirjassa ja Ingwiel tai Ingwil (myöhempi nimimuoto Ingwion) Quentassa sekä muutamissa muissa teksteissä.

Hahmon kehittyminen

Ingil – Kadonneitten tarujen kirja

Seuraava teksti sisältää otteita artikkeleista Telimektar ja Kortirion

Kadonneitten tarujen kirjassa mainitaan Inwën (aikaisempi muota Ingwëstä) poika Ingil, joka perusti Kortirionin, Tol Eressëan tärkeimmän kaupungin, kun Kôrin haltiat olivat tehneet Suurille Maille suuntautuneen retken noldoli-haltioiden pelastamiseksi (Silmarillionin Vihan sotaa muistuttava tapahtuma) ja palanneet länteen, Ingil asettui Alalminórën seudulle Tol Eressëan keskiosissa. Hänen luokseen kerääntyivät "useimmat eldarin kauneimmista ja viisaimmista, hilpeimmistä ja lempeimmistä". Ingil antoi kaupungille nimen Koromas, mutta sitä kutsuttiin yleensä Kortirioniksi Ingilin rakentaman suuren tornin (Tirionin) mukaan.[2]

Ingil esiintyy vielä kerran kertomuksessa The History of Eriol or Ælfwine and the End of the Tales[3] tai oikeammin niissä luonnoksissa tätä tarinaa varten, jotka Christopher Tolkien kokosi isänsä muistikirjoista.

Kyseisen tarinan (tai sen luonnoksen) lopussa Melko (aiempi muoto Melkorista) pääsee pakoon Angamandin (myöh. Angband) hävityksen jälkeen ja menee Tol Eressëalle luodakseen epäsopua haltioiden parissa. Valar eivät puutu asioihin, mutta Tulkas päättää lähettää omin päin Telimektarin, poikansa, haltioiden avuksi.

Telimektar hopeisine miekkoineen, yhdessä Ingilin, haltioiden kuninkaan pojan, kanssa yllättää Melkon ja he haavoittavat tätä. Sitten he ajavat Melkoa takaa, kunnes tämä kiipeää suureen Tavrobelin mäntyyn. Sinne hänen on jäätävä ja Telimektar ja Ingil (eli Gil, Sirius-tähtenä) jäävät taivaalle vartioimaan, ettei hän pääsisi palaamaan maan päälle.[4]

Ingwiel – The Quenta ja Quenta Silmarillion

Ingwiel (myöhemmin Ingwion)[5] Ingwën poika, kaikkien haltioiden korkea prinssi, lähti Vihan sotaan Tämänpuoleisille maille vanyarin päällikkönä yhdessä niiden Finarfininin Finwën pojan johtamien noldorin kanssa, jotka eivät olleet palanneet Fëanorin mukana.Keski-Maahan.[6]

Beleriandin annaalien myöhemmässä versiossa[7] kerrotaan myös, että Fionwën[8] johtaman Lännen sotajoukon saapuessa Beleriandiin Ingwiel teki maihinnousun Eglorestiin (myöh. Eglarest) ja ajoi örkit rannikolta. Tämä maininta Eglorestin taistelusta ei esiinny The Quentassa eikä Quenta Silmarillionissa.

Ingwil sukupolvitaulukoissa

Tolkienin noin vuonna 1959 laatiman ensimmäisten haltioiden sukupolvitaulukkojen yhteydessä on teksti, jonka mukaan Ingwë oli Ilionin poika ja hänellä oli puoliso nimeltään Ilwen; Ingwën ja Ilwenin lapset olivat vanhempiensa tavoin Cuiviénenillä syntyneet Ingwil ja Indis.[9] Tämä nimimuoto ei esiinny muualla; eivät myöskään Ingwën isän ja puolison nimet. Lisäksi vain näissä teksteissä Indis on Ingwën tytär.[10]

Nimestä

Ingwion on quenyaa ja nimenä tarkoittaa suoraan "Ingwën poikaa/Ingwën jälkeläistä" (vrt. esim. Ereinion, jonka sanotaan tarkoittavan "Kuninkaitten jälkeläistä"[11]).

Katso myös:

Viitteet

  1. HoMe IV, s. 156 [viite 19].
  2. HoMe I, s. 16.
  3. HoMe II, s. 278-334.
  4. HoMe II, s. 281.
  5. Huom. Nimen Ingwiel uudempi versio Ingwion mainitaan vain The History of Middle-earth sarjan 11. osassa The War of the Jewels, s. 246: Tolkien muutti nimen Quenta Silmarillionin myöhäisessä koneella puhtaaksi kirjoitetussa versiossa.
  6. HoMe IV, s. 154, 156 [viite 19]; HoMe V, s. 326.
  7. The Later Annals of Beleriand: HoMe IV, s. 144.
  8. Fionwë oli Eönwën, vala Manwën airuen ja kilvenkantajan, edeltävä muoto joka mainitaan Manwën ja Vardan poikana
  9. KKM 1.XVII, Laskelmia sukupolvista, s. 160.
  10. Ks. myös KKM 1.XVII, Laskelmia sukupolvista, s. 176 (viite 15).
  11. Engl. Scion of Kings