Ihmisten kuninkaat

Kohteesta Kontuwiki

Ihmisten kuninkaat[1] (engl. Kings of Men) on númenorilaisista käytetty nimitys, joka tarkoittaa nimenomaan koko kansaa, dúnedainia, eikä vain sen hallitsijoita. Nimitystä käytetään sekä toisen ajan númenorilaisista että heidän Keski-Maahan muuttaneista jälkeläisistään niin pohjoisessa kuin etelässäkin.

Tolkienin suomennetuissa teoksissa ihmisten kuninkaat (huom. vaihtelevat ja osin virheelliset käännökset) mainitaan ainakin seuraavissa yhteyksissä:

Taru Sormusten herrasta

Prologissa kerrotaan samoojista, joiden sanotaan olevan ihmisten kuninkaiden jälkeläisiä:

Ja siellä eli vielä Westernessestä tulleiden ihmisten kuninkaiden jälkeläisiä, dúnedain[2]

Elrond mainitsee ihmisten kuninkaat (huom. suomennos "Ihmiskuninkaat") puheessaan Elrondin neuvonpidossa:

Númenorista hän puhui, sen loistosta ja tuhosta ja siitä kuinka Ihmiskuninkaat palasivat Keski-Maahan Syvältä mereltä myrskyn siivillä. [3]
Ihmisten kuninkaiden siipikruunua kunnioittivat monia kieliä puhuvat kansat [4]

Samassa Neuvonpidossa Boromir puhuu Andúrilista ja Aragornista:

"jos sen kahvaa pitelevä käsi ei ole perinyt vain sukukalleutta vaan myös ihmisten kuninkaitten jäntevyyden" [5]

Paljon myöhemmin Pippin näkee Minas Tirithiin saapuvan Faramirin, joka oli hänestä kuin:

"myöhäisempinä aikoina syntynyt ihmisten kuningas jossa oli Ensikansan viisautta ja surullisuutta"[6]

Ja epätoivoinen Denethor maalaa synkkiä tulevaisuudenkuvia:

"Huonot ihmiset saavat hallita ihmisten kuninkaitten viimeisiä jälkeläisiä."[7]

Näiden mainintojen lisäksi on muistettava TSH:n Liite A:sta Sauronin sanat Ar-Pharazônille:

"...panna oli asetettu vain jotta ihmisten kuninkaat eivät kävisi valarin ylitse".[8]

Sekä kertomus Eldacarista, josta pelättiin, että:

hänen jälkeläisensä olisivat yhtä lyhytikäisiä ja kadottaisivat ihmisten kuninkaitten kuninkaallisuuden.[9]

Saman liitteen lopussa kuvataan Aragornin ruumista hautapaadellaan:

Ja siinä hän makasi kauan ihmisten kuninkaitten loiston kuvana kunniassa joka ei ennen maailman murtumista himmennyt.[10]

Ja vielä lyhyt maininta Liite F:ssä:

Nämä olivat númenorilaiset, ihmisten kuninkaat, joita haltiat kutsuivat nimellä dúnedain.[11]

Silmarillion

Akallabêthissä siteerataan myös edellämainittua Sauronin puhetta Ar-Pharazônille (huomaa käännös yksikössä):

"he [= valar] pelkäävät ihmisten kuninkaan ( ! ) riistävän heiltä kuolemattoman valtakunnan."[12]

Akallabêthin loppusanoissa todetaan vielä:

Ja niin saivat ihmiset ( ! ) myöhempinä aikoina tietää – – että maailma oli toden totta tehty pyöreäksi.[13]

Osassa Kolmas Aika ja Mahtisormukset puhutaan Gondorista:

ja kauan kukoisti eldarin Valkoinen puu ihmisten kuninkaitten pihoilla.[14]
ja monissa maissa eri kieliä puhuvat ihmiset pitivät kunniassa ihmisten kuninkaan ( ! ) Siipikruunua.[15]

Keskeneräisten tarujen kirja

Tuorin sanotaan olleen "sovelias merentakaisten ihmisten kuninkaitten kuninkaitten isäksi".[16]

Ereinionin kirjeessä Meneldurille haltiakuningas toteaa, että "aina kun näen ihmisten kuninkaitten suuren laivan, sydämeni pelko hellittää".[17]

Thranduiliin liittyy toteamus: "ja vaikka hän tiesi että Mordor oli kukistettu ja autio ja ihmisten kuninkaitten vartioima".[18]

Ja viimein Eorl näkee, miten Cirion "kantoi entisaikojen ihmisten kuninkaitten kunniaa".[19]

Viitteet

  1. Isojen ja pienten alkukirjainten käyttö vaihtelee suuresti eri teosten sisällä sekä Tarun Sormusten herrasta ja Keskeneräisten tarujen kirjan eri laitoksissa: "Ihmisten kuninkaat", "Ihmisten Kuninkaat", "ihmisten kuninkaat". Tässä artikkelissa pyritään käyttämään johdonmukaisesti kirjoitusasua "ihmisten kuninkaat".
  2. TSH, Prologi hobiteista ja muustakin, s. *** / *** / *** / *** / 15-16 / ***. Tämä lause olisi ehkä parempi suomentaa "Westernessestä meren yli tulleen dúnedainin, ihmisten kuninkaiden, jälkeläisiä" (engl. Indeed, a remnant still dwelt there of the Dúnedain, the kings of Men that came over the Sea out of Westernesse), sillä tässä ei haluta sanoa dúnedainin olevan ihmisten kuninkaiden jälkeläisiä, vaan että pohjoisen asukkaiden esi-isät olivat dúnedain eli ihmisten kuninkaita.
  3. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 256 / ***. Johdonmukainen suomennos olisi toki "ihmisten Kuninkaat", samoin ehkä mieluummin "Meren aavoilta" kuin "Syvältä mereltä", jota ei tule ymmärtää Belegaerin nimeksi samoin kuin esimerkiksi Suuri meri, sillä alkutekstissä käytetään sanoja out of the deeps of the Sea – vain Meri (Sea) on tässä erisnimi.
  4. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 257 / ***. Huom. kirjoitusasu: kahdella isolla alkukirjaimella ("Ihmisten Kuninkaiden") myös TSH:n uusimmassa, vuoden 2007 yksiosaisessa laitoksessa.
  5. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / *** / *** / *** / 282 / ***.
  6. TSH III/5.4., Gondorin piiritys, s. *** / *** / *** / *** / 838 / ***. Voiko nimitystä käyttää yksikössä samoin kuin "númenorilainen", vai onko vaarana että lukija ymmärtää sen tarkoittavan ihmisten hallitsijaa? Ehkä lause voitaisiin suomentaa näin: "yksi myöhäisempinä aikoina syntyneistä ihmisten kuninkaista jossa oli Ensikansan viisautta..." (engl. one of the Kings of Men born into a later time, but touched with the wisdom and sadness of the Elder Race.
  7. TSH III/5.4., Gondorin piiritys, s. *** / *** / *** / *** / 852 / ***.
  8. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1069 / ***.
  9. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1079 / ***.
  10. TSH, liite A I, "Númenorilaiset kuninkaat", s. *** / *** / *** / *** / 1098 / ***.
  11. TSH, liite F I, "Kolmannen ajan kielet ja kansat", s. *** / *** / *** / *** / 1166 / ***.
  12. Silm., Akallabêth, s. 343 / *** (suomennettava luonnollisesti "ihmisten kuninkaat".
  13. Silm., Akallabêth, s. 351 / ***. Alkutekstin kings of Men olisi suomennettava "ihmisten kuninkaat".
  14. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 367 / ***.
  15. Silm., Mahtisormukset ja kolmas aika, s. 369 / ***. Suomennettava monikossa: "ihmisten kuninkaiden".
  16. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 43 / 42.
  17. KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 273 / 232.
  18. KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 355 / 299, 301.
  19. KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 414 / 347.