Hunthor
Hunthor (467-499 av.) oli Brethilin ihminen, Melethin ja Agathorin poika. Hänen äitinsä Meleth oli Halmirin tyttärentytär, joten hän oli Brandirin, Halethin kansan valtiaan pikkuserkku.[1] Hänellä oli nuorempi veli nimeltään Manthor (469-501 ea.).[2]
Hunthor tarjoutui lähtemään Túrinin mukaan surmaamaan lohikäärme Glaurungia sen jälkeen, kun Dorlas oli solvannut rampaa Brandiria siitä, ettei tämä päässyt lähtemään.[3] Hän oli naimisissa, sillä hänen vaimonsa oli yksi naisista, jotka halusivat lähteä Túrinin ja hänen kumppaneidensa perään.[4]
Brandir antoi Hunthorin mennä, mutta sanoi Hunthorille, ettei antaisi tälle lupaansa, sillä "varjo on tämän miehen [Túrinin] päällä, eikä tästä sinulle hyvää seuraa" – mikä osoittautui oikeaksi ennustukseksi.[5]
Túrin, Dorlas ja Hunthor menivät Ephel Brandirista Nen Girithiin ja sieltä Cabed-en-Arasille, jonka partaalla Glaurung lepäsi.[6] Dorlas alkoi pelätä ja kääntyi takaisin, mutta Hunthor seurasi Túrinia alas Teiglinin kapeaan uomaan Cabed-en-Arasin kanjonissa. Heidän tarkoituksensa oli käydä lohikäärmeen kimppuun alhaaltapäin, mutta sen lähtiessä liikkeelle löyhkä ja kuumuus saivat Túrinin hoipertelemaan ja hän olisi kaatunut ellei Hunthor olisi auttanut häntä pystyyn.[7]
Siinä samassa ylhäältä putosi suuri kivi Hunthorin päähän ja hän putosi jokeen ja sai surmansa.[8] Urheutensa ansiosta hänet kuitenkin "mainitaan Halethin huoneen urheiden joukossa".[9]
Nimestä
Nimi Hunthor on ilmeisesti Halethin kansan puhumaa ihmiskieltä ja sen merkitys on tuntematon. Pääte -thor tunnetaan muistakin ensimmäisen ajan ihmismiesten nimistä (esim. Agathor, Enthor, Harathor, Manthor); toiselta ajalta tunnetaan adûnaicinkielinen nimi Sakalthôr, jossa pääte -thôr tarkoittaa ilmeisesti '(jnk) poikaa'.[10]
Myös nimen alkuosan elementti hun- tunnetaan muista ensimmäisen ajan ihmisten nimistä (esim. Hundad, Hundar, Hunleth). 1930-luvulla kirjoitetuissa "Etymologioissa" selitettiin legendariumin senaikaisessa kehitysvaiheessa esiintyneen nimen Hundor – hahmosta kehittyi myöhemmin Hundar – alkuosan olevan noldorinkielinen hûn 'sydän (elimenä)'.[11] Loppuosa on nähtävästi monista nimistä tunnettu -dôr 'kuningas, valtias'.[12]
On kuitenkin hyvin epävarmaa, voiko näitä 1930-luvun etymologioita pitää valideina tarinan myöhemmässä kehitysvaiheessa.
Viitteet
- ↑ HoMe XI, s. 270, vrt. s. 237.
- ↑ HoMe XI, s. 270.
- ↑ KTK 2.II, Aldarion ja Erendis, s. 178 / *** = HLT 16, Glaurungin tulo, s. 231, vrt. Silm. 21, Túrin Turambar, s. 278 / 226.
- ↑ KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 182 / *** = HLT 16, Glaurungin tulo, s. 236.
- ↑ KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 178 / *** = HLT 16, Glaurungin tulo, s. 232.
- ↑ KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 179-180 / *** = HLT 16, Glaurungin tulo, s. 232-234.
- ↑ KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 183-185 / *** = HLT 17, Glaurungin kuolema, s. 238-241.
- ↑ KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 185 / *** = HLT 17, Glaurungin kuolema, s. 241; Silm. 21, Túrin Turambar, s. 279 / 227.
- ↑ Silm. 21, Túrin Turambar, s. 279 / 227.
- ↑ Nimen quenyankielinen käännös on Falassion, joka tarkoittaa 'rannikon poikaa'. Quenyan päätettä -ion vastaa ilmeisesti adúnaicin -thôr.
- ↑ Etymologies s.v. KHŌ-N- (HoMe V, s. 364).
- ↑ Etymologies s.v. TĀ-, TAʒ- (HoMe V, s. 389).
