Harppu

Kohteesta Kontuwiki

Harppu (engl. harp) oli monien Ardan kansojen tuntema soitin. Harppua käytettiin usein laulun säestämiseen; soitinta koskevien mainintojen perusteella ne olivat jokseenkin pienikokoisia, helposti mukana kannettavia.

Ainur

Ainur eivät käyttäneet varsinaisia soittimia esittäessään Suurta soittoa, mutta heidän musiikkiaan verrataan myös harppujen ääneen: "ja oli kuin harput ja luutut, kuin huilut ja torvet, kuin viulut ja urut ja sanoja laulavat kuorot olisivat puhjenneet soimaan."[1]

Haltiat

Ensimmäinen aika

Kun Fingon etsi ystäväänsä Maedhrosta Thangorodrimilta, hän uhmatakseen örkkejä "otti harppunsa ja lauloi Valinorista kertovan laulun."[2] Myös Finrod oli taitava harpunsoittaja, sillä kerrotaan hänen lumonneen Bëorin seuraajat soittamalla ihmisten karkealla harpulla "säveliä jollaisia ihmisten korvat eivät olleet ennen kuulleet".[3] Samasta kertomuksesta käy ilmi, että pimentohaltiat (eli avari) olivat opettaneet ihmisille harpunsoiton taidon.[3]

Kertomuksessa Taru Gondolinin tuhosta yksi gondolindrimin kahdestatoista huoneesta on nimeltään Harpun huone, jonka tunnuksena oli hopeinen harppu mustalla kentällä.[4]

Kolmas aika

Samvais Gamgi lauloi erämaassa osan Bilbo Reppulin kääntämästä muinaisesta laulusta Gil-galadin tuho. Sen toinen säe kuuluu englanniksi: Of him the harpers sadly sing: "Harpunsoittajat laulavat hänestä surullisesti".[5] Bilbon itsensä tekemän laulun Eärendil, kyntäjä merien kuudennessa säkeistössä mainitaan "kultaharput" (engl. harps of gold), joita tuotiin Eärendilille Valinorissa.[6]

Lórienin haltia Haldir totesi Sormuksen saattueelle maansa rajoilla, että "kätemme ovat useammin jousen jänteellä kuin harpun kielillä".[7] Vähän myöhemmin Galadriel säesti kädessään pitelemällä harpulla lauluaan Minä lehdistä lauloin, kultaisista, puut kultalehtiin puhkesivat.[8] Elrondilla oli kädessään hopeaharppu, kun hän ratsasti saattueineen Vihervaarojen kautta kohti Harmaita satamia.[9]

Ihmiset

Ensimmäinen aika

Jo ensimmäisillä Beleriandiin saapuneilla ihmisillä, Bëorin kansalla, oli mukanaan harppuja, joiden soittotaidon he olivat oppineet avarilta.[3] Edainin harpunsoittajista tunnetaan nimeltä "brethililäinen tietäjä ja harpunsoittaja" Glirhuin, [10] sekä Tuor Huorin poika, joka oli taitava soittaja ja joka kantoi aina harppua mukanaan.[11] Hänkin säesti harpulla laulua,[12]

Myös Húrinilla oli harppu: kun hänen tyttärensä Lalaith oli kuollut hän "otti harppunsa ja tahtoi laatia valituslaulun, mutta hän ei voinut, ja hän särki harppunsa."[13]

Gondolinin Teräsportista kerrotaan, että sen teräspylväistä muodostettu aita "soi kuin monikielinen harppu", kun Elemmakil kopautti yhtä tankoa johdattaessaan Tuoria ja Voronwëa kohti Gondolinia.[14]

Kolmas aika

Ainakin gondorilaisten ja rohirrimin harpunsoitosta tunnetaan mainintoja: Aragornin laulamassa rohanilaisen runoilijan laulussa Missä on ratsu ja ratsumies? kolmannessa säkeessä mainitaan harppu: "Missä on harpun kieliltä käsi ja takan hehkuva hiillos?"[15] Kun rohirrim lähtivät marssille kohti Minas Tirithiä, kiinnitettiin huomiota siihen, että ratsastus alkoi "torven soimatta, harpun helähtämättä, miesten laulamatta" – niin kuin ilmeisesti olisi tavallisesti tehty.[16] Gondorilaisten harpunsoitosta tiedetään, että kuningas Elessarin kruunajaisiin tulivat Dol Amrothista "maan parhaat harpunsoittajat.[17]

Kääpiöt

Kun Thorin Tammikilven seurue ryhtyi musisoimaan Bilbo Reppulin luona huhtikuussa 2941 ka. vietetyssä "odottamattomassa juhlassa", Thorin itse soitti "siroa ja kultaista" harppua, joka oli kääritty vihreään kankaaseen.[18] Kun seurue pääsi Ereboriin Smaugin makuupaikkanaan käyttämään saliin, Fili ja Kili huomasivat salin seinillä riippumassa hopeakielisiä harppuja. He löivät niitä sormillaan ja huomasivat, että ne olivat yhä vireessä, "koska ne olivat taikaharppuja".[19]

Gimli mainitsee kääpiöiden harput Khazad-dûmista kertovassa laulussaan Maa nuori oli ja keväinen: kääpiökaupungin kukoistusaikana "runoniekat lauloivat, harput soivat", mutta tuhon jälkeen "ei helähdä harppu, ei moukari lyö".[20]

Viitteet

  1. Silm., Ainulindalë, s. 13-14 / 3.
  2. Silm. 13, Noldorin paluu, s. 134 / 102.
  3. 3,0 3,1 3,2 Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 174 / 135.
  4. GT, Alkuperäinen tarina, s. 80.
  5. Panu Pekkanen on suomentanut säkeen "[Gil-galadin] runoniekat muistavat lauluissaan" (TSH I/1.11., Veitsi yössä, s. *** / *** / *** / *** / 197 / ***.
  6. TSH I/2.1., Kohtaamisia, s. *** / *** / *** / *** / 248 / ***.
  7. TSH I/2.6., Lothlórien, s. *** / *** / *** / *** / 363 / ***.
  8. TSH I/2.8., Jäähyväiset Lórienille, s. *** / *** / *** / *** / 388 / ***.
  9. TSH III/6.9., Harmaat satamat, s. *** / *** / *** / *** / 1059 / ***.
  10. Silm. 22, Doriathin tuho, s. 290 / 236.
  11. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 33 / 34.
  12. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. 33, 37-38 / 34, 38.
  13. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 83 / 77.
  14. KTK 1.I, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin, s. *** / 65.
  15. TSH II/3.6., Kultaisen kartanon kuningas, s. *** / *** / *** / *** / 527 / ***.
  16. TSH III/5.3., Rohanin kutsunta, s. *** / *** / *** / *** / 830 / ***.
  17. TSH III/6.5., Käskynhaltija ja kuningas, s. *** / *** / *** / *** / 996, 998 / ***.
  18. Hobitti I, Odottamaton juhla, s. *** / *** / 20 / *** / 20. Katso myös Tove Janssonin piirros (Hobitti I, Odottamaton juhla, s. / / 21 / / 21), jossa on iso lattiaharppu. Thorinin harpun kokoa ei kuitenkaan mainita.
  19. Hobitti XIII, Poissa kotoa, s. *** / *** / 261 / *** / 261.
  20. TSH I/2.4., Matka pimeydessä, s. *** / *** / *** / *** / 331 / ***.