Gootin kieli
Gootin kieli on itägermaaninen kieli, joka levisi kansainvaellusten aikana (300-800-luvulla jKr.) Mustanmeren rannoilta ensin Itä-Eurooppaan ja lopulta aina Italian ja nykyisen Espanjan alueille, kun gootit asettuivat asumaan sortuvan Rooman valtakunnan alueille. Länsi- eli visigootin kieli sammui jo ennen vuotta 1000, mutta itä- eli ostrogoottia puhuttiin Krimillä 1700-luvulle saakka. Gootin kielestä on kuitenkin säilynyt runsaasti kirjoitettuja kielimuistomerkkejä, kuten piispa Wulfilan raamatunkäännös gootiksi 300-luvulta.[1]
Sisällysluettelo
Gootin kieli Tolkienin legendariumissa
Tolkien kertoo Tarun Sormusten herrasta liitteissä kääntäneensä rohirrimin nimet tämän heimon kielestä muinaisenglanniksi, koska hänen mukaansa muinaisenglannin ja nykyenglannin suhde vastaa suunnilleen rohirrimin kielen ja westronin suhdetta. Koska Tolkien oli kääntänyt westroninkieliset nimet nykyenglanniksi, hän piti luontevana esittää westronin ja rohirrimin suhteen myös käännöksessä samanlaisena kuin Keski-Maan asukkaat sen kokivat.[2]
Kuitenkaan Tolkien ei tiettävästi mainitse missään kirjoituksissaan sitä, että hän sovelsi samaa käytäntöä myös rohanilaisten esi-isien, éothéodin, kieleen ja käänsi nämä nimet gootiksi, joka puolestaan on muinaisenglantia varhaisempi germaaninen kieli.[3]
Gootti vaikutti myös Tolkienin itse luomiin kieliin, sillä Tarua Sormusten herrasta edeltäneissä kirjoituksissa edain puhuivat danilaisiin kieliin kuuluvaa taliskaa, jonka äänneoppi perustui goottiin.[4] Taruston myöhemmissä kehitysvaiheissa danilaiset kielet eivät enää esiinny.
Gootinkieliset nimet Tolkienin legendariumissa
Näiden nimien lisäksi täytyy mainita myös éothéodiin kuulunut Frumgar, jonka nimi kuitenkin on muinaisenglantia.[5]
Tolkien ja gootin kieli
Tolkienin tutustuminen goottiin
Tolkien kertoo törmänneensä "ihailtavaan" gootin kieleen noin vuonna 1908 tai 1909 käydessään vielä koulua King Edward's Schoolissa Birminghamissa, kun hän sai käsiinsä Joseph Wrightin alkeisoppikirjan Primer of the Gothic Language. Hän piti kieltä kauniina ja kiehtovana ja riipusteli "goottilaisia" kirjoituksia kirjoihinsa.[6] Hän ryhtyi myös keksimään "uusia" gootinkielisiä sanoja täydentääkseen kuolleen kielen sanavarastoa. Kerran hän myös hämmästytti koulutovereitaan ryhtymällä puhumaan sujuvaa goottia kesken latinankielisen väittelyharjoituksen.[7] Eräässä esseessään hän toteaa, että gootti oli ensimmäinen vieras kieli, joka tempaisi hänet mukaansa ja liikutti hänen sydäntään ja oli myös ensimmäinen hänen kohtaamistaan vanhoista germaanisista kielistä. Hän kertoo, että Wrightin oppikirjan sanaston pohtiminen oli hänestä yhtä riemastuttavaa kuin ensimmäinen vilkaisu Chapmanin Homeros-editioon.[8]
Bagme Bloma
Vuonna 1936 Tolkien kirjoitti gootinkielisen runon Bagme Bloma "Puiden kukka", joka julkaistiin alun perin teoksessa Songs for Philologists (1936).[9]
Kirje Zillah Sherringille
Tolkien kirjoitti 20. heinäkuuta 1965 kirjeen Zillah Sherringille, joka oli löytänyt antikvariaatista Tolkienille aikoinaan kuuluneen kirjan, johon Tolkien oli kirjoittanut gootinkielisen tekstin. Tolkien kertoo kirjeessään myös gootintaneensa oman nimensä muotoon Ruginwaldus Dwalakōneis.[10]
Isä meidän gootiksi
Lukiessaan kerran ääninauhalle otteita Hobitista ja Tarusta Sormusten herrasta Tolkien lausui aluksi Isä meidän -rukouksen gootiksi "ajaakseen ulos mahdolliset paholaiset nauhurista" kuten hän leikillään sanoi.[11]
Viitteet
- ↑ Gootin kieli (Wikipedia [fi]; haettu 2.9.2014); Gootit (Wikipedia [fi]; haettu 2.9.2014). Katso myös Wulfila project (gootin kielen tutkimukselle omistettu digitaalinen kirjasto; haettu 2.9.2014).
- ↑ TSH, liite F II, "Käännöksestä", s. *** / *** / *** / *** / 1175 / ***. Näiden lisäksi on vielä mainittava pohjoinen Laakson kieli, jonka Tolkien käänsi muinaisnorjaksi; kieltä esiintyy vain pohjoisen kääpiöiden nimissä.
- ↑ Ks. Christopher Tolkienin huomiot, KTK 3.II, Cirion ja Eorl, s. 414 / 356 (viite 6).
- ↑ J. R. R. Tolkien (toim. Christopher Gilson): "Comparative Tables", Parma Eldalamberon 19, 2010, s. 22.
- ↑ Ks. artikkeli Frumgar: Nimestä.
- ↑ J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 448-449 (kirje 272).
- ↑ Humphrey Carpenter, J. R. R. Tolkien: Elämäkerta II.4., T.K., B.S., jne., s. 59 / 58.
- ↑ J. R. R. Tolkien, "English and Welsh", The Monsters and the Critics and Other Essays, 1983, s. 191-192.
- ↑ Runon teksti löytyy myös Tom Shippeyn teoksesta The Road to Middle-earth, 2003 (3. ed.), Appendix B, s. 227-228. – Runosta enemmän, ks. artikkeli Bagme Bloma.
- ↑ J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 447-449 (kirje 272).
- ↑ Christina Scull – Wayne G. Hammond, The J. R. R. Tolkien Companion and Guide II, Reader's Guide, s. 467 / ***.
Aiheesta muualla
- Arden R. Smith, Tolkienian Gothic, teoksessa The Lord of the Rings, 1954-2004: Scholarship in Honor of Richard E. Blackwelder, 2006, s. 267-282.
Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia
