Garm

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli kertoo J. R. R. Tolkienin teoksen Maamies ja lohikäärme maailmasta

Garm oli maamies Gilesin koira. Se osasi puhua vain "rahvaan kieltä" (edes lampaanlatina [engl. dog-latin] ei siltä sujunut), mutta se oli hyvä ärhentelemään kerjäläisille ja muille tunkeilijoille ja rehentelemään toisille koirille, ei tosin yhtä hyvin kuin Giles.[1]

Garm kohtaa jättiläisen

Garm piti kuutamosta ja kaniineista, ja siksi se kuljeskeli usein öisin omilla teillään. Eräällä näistä retkistään se näki Gilesin tilaa lähestyvän jättiläisen ja ryntäsi varoittamaan isäntäänsä.[2] Kun Giles oli onnekkaasti karkoittanut jättiläisen, Garm välttyi pieksäjäisiltä jotka Giles oli aluksi sille luvannut palkkioksi herättämisestä keskellä yötä,[3] sai isännältään (ainakin tämän mielessä) osan kunniasta ja pääsi siksi entistä useammin ilman toruja tai kolhimisia karkumatkoille; itse asiassa se otti tavakseen "juoksennella kaukana omilla teillään".[4]

Garm kohtaa lohikäärmeen

Garm joutui toisenkin kerran hälyttämään isäntänsä, tällä kertaa aamiaisaikaan, mutta silti se uhattiin nylkeä, jos se ei lopettaisi huutoaan.[5] Garm oli pitkällä tutkimusretkellään eräänä talviyönä törmännyt keskelle kuningas Augustus Bonifaciuksen valtakuntaa lentäneen lohikäärme Chrysophylaxin pyrstöön ja säikähtänyt pahanpäiväisesti.[6] Garm kertoi isännälleen nähneensä lohikäärmeen "pohjoisessa kukkuloiden takana ja kaukana täältä, Pystyssä seisovien kivien ja kaiken toisella puolen"; sen jälkeen se levitti tietoa ympäri kylää ja muisti mainita, "ettei sen isäntä ollut hiukkaakaan peloissaan".[7]

Garm lohikäärmejahdissa

Kun Giles lähti jahtaamaan lohikäärmettä, hän kutsui koiran mukaansa. Garm alkoi huutaa apua, mutta Giles pysyi kovana ja uhkasi peitota koiransa "pahemmin kuin yksikään lohikäärme kykenee", sillä Garm tunsi lohikäärmeen hajun ja siksi Giles arveli siitä "kerrankin" olevan jotakin hyötyä. Niin Garm joutui jolkottelemaan Gilesin perässä lohikäärmejahtiin.[8]

Garmista ei tosin ollut Gilesille mitään hyötyä, sillä se "pysytteli tiiviisti [Gilesin] tamman takana ja kieltäytyi käyttämästä kuonoaan",ja kun Giles ja Garm viimein törmäsivät tien vieressä makaavaan lohikäärmeeseen, jonka pää "ulottui keskelle tietä", Garm huusi taas "Apua!" ja luikki karkuun.[9]

Garm liittyi isäntänsä seuraan vasta kun tämä oli palaamassa Hamiin ajaen takaa lohikäärmettä. Se uskalsi jopa nuuskia Chrysophylaxin pyrstöä kun tämä antoi periksi ja lysähti keskelle katua kirkon kohdalla.[10] Se rohkeni myös osallistua lohikäärmeen kuulusteluun ja tinkimiseen san maksettavista verirahoista: Garm koetti saada Chrysophylaxin lupaamaan korvauksia myös koirille,[11] mutta joutui pettymyksekseen huomaamaan, että koirien osuudesta ei myöhemmin mainittu mitään[12] (eikä Chrysophylax muutenkaan pitänyt sanaansa).

Garm jää pois toisesta lohikäärmejahdista

Kun Giles lähti kuninkaan hoviin osallistuakseen uuteen lohikäärmejahtiin kuninkaan ritarien kanssa, hän ei ottanut mukaansa Garmia (joka oli pysytellyt visusti poissa näkyvistä), mutta Gilesin lähdettyä Garm palasi kotiin ja varmana siitä, ettei enää koskaan näkisi rakasta isäntäänsä, se "ulvoi kaiken yötä ja sai keppiä siitä hyvästä ja jatkoi ulvomistaan" ja katui sitä, ettei ollut lähtenyt mukaan.[13] Gilesin palattua viimein kotiin vangittu lohikäärme mukanaan Garm oli onnensa kukkuloilla: "sillä ei ollut silmiä, korvia eikä kuonoa muuta kuin isännälleen". Täysin pyörällä päästään se "heitteli kuperkeikkoja pitkin katua".[14]

Garm kohtaa kuninkaan

Pian Giles joutui riitoihin kuninkaan kanssa, ja kun Augustus Bonifacius ritareineen saapui Hamiin vangitsemaan Gilesiä, Garm oli (ainoana koko kylästä) isäntänsä mukana vastassa kuninkaallista seuruetta.[15] Kun kuninkaan asemiehet hyökkäsivät Gilesin kimppuun, Garm ryhtyi tapansa mukaan huutamaan apua: tällä kertaa avunpyyntöön vastasi Chrysophylax, joka oli odottanut piilossa sillan alla.[16]

Garmin onnellinen loppuelämä

Chrysophylaxin avulla Giles sai pitää lohikäärmeeltä saamansa rikkaudet eikä kuningas uskaltanut enää vaivata häntä. Giles sai jonkin ajan kuluttua myös ruhtinaan arvon ja Garmkin hyötyi isäntänsä uudesta asemasta. Se sai kultaisen kaulapannan ja "koko lopun ikäänsä se kuljeskeli ympäriinsä miten tahtoi, ylpeänä ja onnellisena koirana ja toveriensa mielestä sietämättömänä, sillä se odotti muiden koirien suhtautvan siihen niin kunnioittavasti kuin sen isännän hirmuisuus ja mahdikkuus edellyttivät".[17]

Garm kuvituksessa

Pauline Baynesin Maamieheen ja lohikäärmeeseen laatimassa kuvituksessa Garm esiintyy neljä kertaa:

  • Garm neljän muun koiran kanssa.[18]
  • Garm juoksemassa metsän halki kotiin lohikäärmeen nähtyään.[19]
  • Garm nuuhkimassa Chrysophylaxin häntää Hamin kirkon edustalla.[20]
  • Garm ulvomassa suruissaan isäntänsä lähdettyä lohikäärmejahtiin.[21]

Alan Leen teokseen Satujen valtakunta piirtämissä kuvissa Garm esiintyy kahdesti:

  • Maamiehen ja lohikäärmeen ensimmäisen aukeaman vasemmalla sivulla on piirros lohikäärmeen hännän vieressä ratsun selässä istuvasta Gilesistä miekka olallaan. Hevosen vieressä näkyy Garm, joka katsoo isäntäänsä.[22]
  • Garm on kuvattu isäntänsä vierelle myös Satujen valtakunnan esilehtien värikuvassa,[23] jossa Giles seisoo Kesyttömillä kukkuloilla miekka kohotettuna edessään Chrysophylax, joka on juuri surmannut joukon kuninkaan ritareita. Tosin kertomuksen mukaan Garm ei ollut mukana tällä retkellä.

Myös Kristina Segercrantz on ottanut Garmin mukaan Maamiehen ja lohikäärmeen suomennoksen kansikuvaan, jossa on kuvattuna sama tilanne kuin Alan Leen värikuvassa: etukannessa näkyvät Giles ja Chrysophylax, kuva jatkuu vasemmalle takakanteen, jossa kuninkaan ritarit juoksevat päätä pahkaa karkuun. Aivan vasemmassa alanurkassa näkyy Garm kyyristyneenä ja häntä koipien välissä. Se ei kuitenkaan juokse karkuun vaan katsoo isäntäänsä päin.

Nimestä

Koira nimeltään Garmr tai Garm tunnetaan pohjoismaisessa mytologiassa Helin eli Manalan portinvartijana (vrt. kolmipäinen Kerberos-koira Manalan vartijana kreikkalaisessa mytologiassa), ja sen kerrottiin ilmoittavan ulvonnallaan viimeisen taistelun, Ragnarökin alkamisesta.[24]

Nimi Garmr on ilmeisesti peräisin indoeurooppalaisesta juuresta ger- 'murista'.[25]

Viitteet

  1. Maamies ja lohikäärme, s. 10 / 85-86 / ***.
  2. Maamies ja lohikäärme, s. 12-14 / 88-89 / ***.
  3. Maamies ja lohikäärme, s. 13, 22 / 88, 94 / *** (itse asiassa unenpöpperöinen Giles uhkasi ensin nylkeä Garmin seuraavana aamuna ja sitten tappaa koiran jos se vielä äännähtäisikään).
  4. Maamies ja lohikäärme, s. 22 / 94 / ***.
  5. Maamies ja lohikäärme, s. 27 / 97 / ***.
  6. Maamies ja lohikäärme, s. 26 / 96-97 / ***.
  7. Maamies ja lohikäärme, s. 28 / 97 / ***.
  8. Maamies ja lohikäärme, s. 40 / 106-107 / ***.
  9. Maamies ja lohikäärme, s. 41 / 108 / ***.
  10. Maamies ja lohikäärme, s. 46 / 111 / ***.
  11. Maamies ja lohikäärme, s. 47 / 112 / ***.
  12. Maamies ja lohikäärme, s. 51 / 115 / ***.
  13. Maamies ja lohikäärme, s. 56-57 / 118-119 / ***.
  14. Maamies ja lohikäärme, s. 69 / 128 / ***.
  15. Maamies ja lohikäärme, s. 72 / 131 / ***.
  16. Maamies ja lohikäärme, s. 73 / 132 / ***.
  17. Maamies ja lohikäärme, s. 76-77 / 134 / ***.
  18. Maamies ja lohikäärme, s. 10 / / ***.
  19. Maamies ja lohikäärme, s. 27 / / ***.
  20. Maamies ja lohikäärme, s. 46 / / ***.
  21. Maamies ja lohikäärme, s. 56 / / ***.
  22. Maamies ja lohikäärme, s. / 82 / ***.
  23. Osa samasta kuvasta on myös teoksen suojapaperin kuvana, Garm on kuitenkin rajattu tästä kuvasta pois.
  24. Garmr (Wikipedia [en]; haettu 31.10.2014).
  25. Garmr: Etymology (Wikipedia [en]; haettu 31.10.2014).