Galadrielista ja Celebornista (KTK)
Galadrielista ja Celebornista (engl. Concerning Galadriel and Celeborn) on Keskeneräisten tarujen kirjassa julkaistu[1], Christopher Tolkienin muotoilema ja kommentoima[2] J. R. R. Tolkienin "lyhyt ja luonnosmainen", paljon korjailtu teksti, joka on "lähes ainoa tarinamuotoinen teksti joka käsittelee läntisen Keski-Maan tapahtumia ennen Sauronin kukistamista ja karkottamista Eriadorista toisen ajan vuonna 1701".[3]
Tekstin ajoituksesta
Christopher Tolkien ei määritä tekstin syntyajankohtaa tarkasti, mutta sitä edeltävän kommenttitekstin lopussa hän toteaa, että "Seuraava lyhyt tarina, joka perustuu isäni myöhäisiin kirjoituksiin,[4] kertoo mitä sen jälkeen [= kun Galadriel ja Celeborn olivat menneet Eriadoriin] tapahtui",[3] ja tekstin johdannossa hän toteaa, että se on kirjoitettu varmasti Tarun Sormusten herrasta ilmestymisen jälkeen, mikä käy ilmi tekstin nimistöstä, joka on Sormusten herran alkuteoksen korjatun laitoksen (1966) mukainen.[5] Lisäksi Amroth mainitaan tekstissä Galadrielin ja Celebornin pojaksi; jos tarina olisi Tarun Sormusten herrasta ilmestyessä ollut jo tässä muodossa, se olisi Christopher Tolkienin mukaan varmasti mainittu siinä.[2]
Tarinan pääkohdat
Vieraillessaan Doriathissa Galadriel rakastuu Celeborniin, joka on Elmon Thingolin veljen pojanpoika. Ensiajan loputtua Galadriel jäi Celebornin vuoksi Keski-Maahan ja lähti tämän kanssa Eriadoriin mukanaan "paljon noldoria sekä harmaahaltioita ja viherhaltioita". He asuivat ensin Nenuialin rantamilla ja siellä syntyi heidän poikansa Amroth[6] vuosien 350-400 ta. välillä. Heitä pidettiin eldarin valtiaina Eriadorissa.[7]
Vastustaakseen idästä tulevaa pahaa he lähtivät itään[8] noin vuonna 700 ta. ja perustivat Eregioniin lähelle Khazad-dûmia noldorilaisen valtakunnan.[9] Siellä asui myös "noldorilainen taitoniekka" Celebrimbor, jolla oli läheiset suhteet Khazad-dûmin kääpiöihin.[10]
Noin vuonna 750 ta. alettiin rakentaa Ost-in-Edhilin kaupunkia ja Galadrielin ja Celebornin mahti kasvoi; myös Lórinandin nandorilainen haltiavaltakunta alkoi "sindarilaistua".[11]
Sauron jätti Eriadorin joksikin aikaa rauhaan Galadrielin ja Celebornin vuoksi, mutta vuoden 1200 ta. tienoilla hän tuli itse valeasussa Eriadoriin ja sai Eregionin haltiasepät pauloihinsa. Nämä kapinoivat lopulta Galadrielia ja Celebornia vastaan ja kaappasivat vallan Eregionissa vuosien 1350-1400 ta. aikana. Galadriel lähti Lórinandiin poikansa Amrothin ja tyttärensä Celebríanin kanssa,[12] mutta Celeborn jäi Eregioniin sillä hän ei suostunut kulkemaan Khazad-dûmin läpi.[13]
Sauron lähti Eregionista noin vuonna 1500 ta., kun siellä oli alettu takoa mahtisormuksia. Kun Celebrimbor tajusi Valtasormuksen olemassaolon, hän meni neuvottelemaan Galadrielin kanssa ja luovutti pois haltioiden Kolme sormusta. Tämä sai Sauronin aloittamaan hyökkäyksen Eriadoriin vuonna 1695 ta. Seuranneessa sodassa Celebrimbor kuoli ja Eregion tuhottiin, mutta Sauron ei saanut Kolmea sormusta haltuunsa, vaikka hän sai tietää kenelle kääpiöiden Seitsemän sormusta oli annettu.[14]
Moria, Lórinand ja Elrondin turvapaikakseen (vuonna 1697 ta.) perustama Imladris pystyivät vastustamaan Sauronin hyökkäystä, mutta Gil-galad kutsui apua Númenorista: vuonna 1700 ta. laivasto viimein saapui lännestä Ciryaturin johdolla ja Sauronin joukot voitettiin.[15]
Lopuksi kerrotaan vielä Galadrielista: hän kaipasi merta niin kovasti, että jätti Lórinandin poikansa Amrothin haltuun ja lähti Celebríanin kanssa etsimään Celebornia ja löysi tämän Imladrisista. He asuivat kauan yhdessä Elrondin talossa, kunnes lähtivät viimein "harvaan asutuille tienoille Gwathlón suun ja Ethir Anduinin välille" ja asuivat Belfalasissa paikassa josta tuli myöhemmin Dol Amroth. Kun Amroth oli kadonnut ja Lórinand oli joutunut vaaraan, Galadriel palasi sinne vuonna 1981 ka.[16]
Viitteet
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 319-329 / ***.
- ↑ 2,0 2,1 KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 320 / ***.
- ↑ 3,0 3,1 KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 319 / ***.
- ↑ Alkutekstin in the same phase (so to call it) of my father's writing viittaa aiemmin esiteltyihin myöhäisiin teksteihin (UT, s. 233).
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 319, 350 [viite 20] / ***.
- ↑ Tolkien hylkäsi myöhemmin käsityksen, jonka mukaan Amroth oli Galadrielin ja Celebornin poika. Kertomuksessa Amroth ja Nimrodel vuodelta 1969 tai sen jälkeen (KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 329-332 / ***) Amroth on Lórienin kuninkaan Amdírin poika.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 320-321 / ***.
- ↑ Suomennnoksessa käännösvirhe "lähtivät länttä kohti" po. "lähtivät itää kohti" (KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 321 / ***).
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 321-322 / ***.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 322 / ***.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 323 / ***.
- ↑ Celebríanin syntymästä ei sanota mitään, Christopher Tolkienin mukaan hän syntyi ehkä vasta Eregionissa "tai kukaties vasta Lórienissa" (KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 321 / ***) – tämän maininnan perusteella viimeisin olettamus on kuitenkin mahdoton.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 323-324 / ***. Celeborn ei pitänyt kääpiöistä, koska hän ei antanut näille anteeksi näiden osuutta Doriathin tuhoon (KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 321 / ***).
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 325-327 / ***.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 327-328 / ***.
- ↑ KTK 2.IV, Galadrielin ja Celebornin tarina, s. 328-329 / ***.
