Fastitocalon (runo)

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli käsittelee J. R. R. Tolkienin runoa, joka kertoo samannimisestä kilpikonnakalasta. Nimen muista merkityksistä, katso täsmennyssivu Fastitocalon.

Tom Bombadilin seikkailut
Tom Bombadilin seikkailut

Sisältö

Fastitocalon (engl. Fastitocalon) on yhdestoista runo J. R. R. Tolkienin teoksessa Tom Bombadilin seikkailut.[1]

Ulkoinen historia

Tom Bombadilin seikkailuissa julkaistun Fastitocalon-runon taustalla on kesäkuussa 1927 Stapeldon Magazine -lehdessä julkaistu samanniminen mutta huomattavasti pidempi runo,[2] joka oli toinen kahdesta otsikolla Adventures in Unnatural History and Medieval Metres, Being the Freaks of Fisiologus julkaistusta runosta, joiden taustalla olivat keskiaikaisten bestiaarien kertomukset. Toinen "Fisiologuksen" runoista oli Iumbo, or ye Kinde of ye Oliphaunt, runon Olifantti ensimmäinen versio.[3]

Tolkien selostaa runon taustaa tarkemmin kirjeessään Eileen Elgarille (5. maaliskuuta 1964) ja sanoo ottaneensa runon "anglosaksisen bestiaarin säilyneestä katkelmasta", sillä hänen mielestään se "kuulosti kyllin hilpeältä ja älyttömältä toimiakseen hobittiversiona jostain oppineemmasta ja haltiamaisemmasta tekstistä".[4]

Tom Bombadilin seikkailuja varten Tolkien lyhensi ja yksinkertaisti Fastitocalonia mutta jätti mukaan alkuperäisen runon keskeisen ajatuksen, saareksi luullun jättiläiskilpikonnan.[5]

Runon numero ja maininta esipuheessa

Alkuteoksen ensimmäisessä painoksessa runo oli numero 12 ja Kissa oli numero 11, mutta painoteknisistä syistä kissaa esittävä kaksivärinen kuva oli jouduttu sijoittamaan keskelle Fastitocalonia. Toisessa painoksessa runojen järjestystä vaihdettiin keskenään, ja kuva saatiin oikean runon yhteyteen.[6] Vaikka runojen numerointi tällöin vaihtui (12 > 11 ja 11 > 12), esipuheeseen ei tehty vastaavaa korjausta. Fastitocalonin oli määrä kuulua hobittien "eläinlorun perinteeseen" kuuluviin runoihin ja Kissan "huolimattomasti marginaaleihin tai sivujen tyhjiin kohtiin" kirjoitettuihin runoihin.[7] Vasta alkuteoksen vuoden 2014 laitoksessa toimittajat Christina Scull ja Wayne G. Hammond ovat korjanneet runojen numerot esipuheeseen.[8] Vuonna 2012 ilmestyneessä suomennoksessa numerot ovat luonnollisesti korjaamatta.[9]

Sisäinen historia

Kun otetaan huomioon yllä mainittu korjaus runojen numeroihin esipuheessa, Fastitocalon on kahden muun runon (numero 7 ja numero 8) lisäksi "merkitty S[am] G[amgin] nimiin, vaikka Sam on voinut enintään muokata vanhempaa runoa, joka kuuluu hobiteille ilmeisen rakkaaseen hupaisan eläinlorun perinteeseen.[10] Samaan perinteeseen kuuluu myös Olifantti (numero 10).

Runon sisältö

//puuttuu//

Runon kuvitus

Pauline Baynesin kuvitus

  • Vinjetti runon otsikossa: fastitocalon[11]
  • Runon lopussa: Selälleen kääntynyt fastitocalon, jonka ympärillä on sen mereen pudottamia ihmisiä.[12]

Alan Leen kuvitus

  • Runon alussa: Saari, jonka vieressä on laiva; saaren päällä on talo, jonka piipusta tupruaa savua. Saaren vieressä on pienempi saari, joka on todellisuudessa Fastitocalonin pää – sen silmä näkyy kuvassa.[13]

Viitteet

  1. TBS 11, Fastitocalon, s. 48-49 / 192-193.
  2. The Adventures of Tom Bombadil (2014), Commentary, s. 224-227 (runon teksti kokonaisuudesssaan). Katso myös: Fastitocalon (runo 1927).
  3. The Adventures of Tom Bombadil (2014), Commentary, s. 228.
  4. J. R. R. Tolkien, Kirjeet, s. 431-432 (kirje 255). Katso myös: Fastitocalon.
  5. The Adventures of Tom Bombadil (2014), Commentary, s. 231.
  6. The Adventures of Tom Bombadil (2014), Commentary, s. 231-232.
  7. The Adventures of Tom Bombadil (2014), Commentary, s. 232.
  8. The Adventures of Tom Bombadil (2014), Preface, s. 29, 30.
  9. TBS, Esipuhe, s. 7 / 143, 144.
  10. TBS, Esipuhe, s. 7 / 144.
  11. TBS 11, Fastitocalon, s. 48 / .
  12. TBS 11, Fastitocalon, s. 49 / .
  13. TBS 11, Fastitocalon, s. / 192.

Aiheesta muualla

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia