Fangornin metsä

Kontuwiki
Ohjattu sivulta Fangornin Metsä
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fangornin metsä (engl. Fangorn Forest) oli ikivanha metsä Sumuvuorten kaakkoispäässä Entinojan ja Liituvirran yläjuoksujen välillä. Suuruudestaan huolimatta metsä oli kolmannella ajalla vain sirpale, Itäkolkka, muinaisesta metsästä, joka oli peittänyt koko Eriadorin Sinivuorilta itään.[1] Metsän huvetessa olivat Fangorniin jääneet eristyksiin kenties Keski-Maan viimeiset entit. Heistä vanhin oli Puuparta. Puuparran sindarinkielisestä nimestä Fangorn koko metsä oli saanut nimensä, ja usein myös metsää kutsuttiin lyhyesti vain Fangorniksi.[2] Huolimatta vaikutelmasta jonka pidempi nimi suomennettuna antaa, se ei tarkoita "Fangorn-entin metsää" omistusmuodossa.

Hobitit Fangornin metsässä

Kun Meriadoc Rankkibuk ja Peregrin Tuk pakenivat örkkejä Fangornin metsään, heidän ensivaikutelmansa oli, että siellä oli "kamalan pimeää ja tunkkaista" ja että (Peregrinin mukaan) edes Tukien Iso asumus ei ollut "mitään verrattuna siihen vanhuuteen joka tuntuu tässä metsässä". Kuitenkaan metsässä ei ollut sellaista kuin Bilbo Reppulin kuvauksissa Synkmetsästä, joka oli ollut "kokonaan pimeä ja musta, ja pimeiden mustien olioiden pesäpaikka". Fangornin metsässä oli (Meriadocin mukaan) "vain hämärää, ja kamalan puumaista. Ei voi kuvitella että täällä asuisi tai edes oleskelisi mitään eläimiä".[3]

Heidän jatkaessaan matkaa aurinko alkoi paistaa, ja metsä "joka oli äsken näyttänyt niin harmaalta ja nuhjuiselta, leimahti nyt loistamaan syviä ruskeita ja pehmeän mustanharmaita värisävyjä. Kaarna oli kuin kiillotettua nahkaa ja puiden rungot hohtivat pehmeän vihreinä kuin tuore ruoho: heidän ympärillään kukoisti varhainen kevät tai sen katoava kangastus".[4]

Kohdattuaan Puuparran hobitit kulkivat tämän mukana (Puuparta kantoi heitä) Lähteensaliin, Puuparran ent'asumukseen[5] ja sen jälkeen Oudanuumeneen, Entkäräjien pitopaikkaan.[6] Matkalla Lähteensaliin he näkivät myös metsän läpi virtaavan Entinojan lähellä alkulähteitään.[7]

Hobitit vierailivat myös entti Äkkipään ent'asumuksessa, ja kuulivat tältä miten Sarumanin örkit olivat kaataneet metsästä Äkkipään rakastamat pihlajat.[8] Myös Puuparta kertoi hobiteille örkkien tihutöistä: "Rajoilla ne kaatavat puita – hyviä puita. Toiset ne vain kaatavat ja jättävät mätänemään – – mutta useimmat ne pätkivät ja vievät pois Orthancin tulien ruoaksi."[9]

Metsän tuhoamisesta tuli loppu, kun entit marssivat Rautapihaan ja kukistivat Sarumanin mahdin apunaan metsässä asuneet huornit, enttejä villimmät puumaiset olennot.[10]

Kolme ajomiestä ja Fangornin metsä

Meriadocia ja Peregriniä etsineet Aragorn, Legolas ja Gimli seurasivat hobittien jälkiä metsään, vaikka jo Celeborn oli varoittanut heitä metsästä ja sanonut "Se maa on outo ja vähän sitä nykyään tunnetaan".[11] Gimli muisti varoitukset ja sanoi, ettei pitänyt metsän näöstä ja että metsä oli "ummehtunut ja lahonhajuinen"; Legolas puolestaan tunsi, että metsä ei ollut paha, tai "se mikä siinä on pahaa, on kaukana": hän kuuli "vaimeita kaikuja pimeistä paikoista, joissa puilla on musta sydän".[12] Sen sijaan hän totesi, että heidän lähellään oli valppautta ja vihaa, sillä metsälle oli tehty vääryyttä ja sen sisässä oli tapahtumaisillaan jotakin. Jännitys suorastaan ahdisti Legolasin henkeä. Siitä huolimatta Legolas ihastui välittömästi metsään, koska se oli niin vanha, että hän tunsi itsensä melkein taas nuoreksi.[12] Metsässä ajomiehet kohtasivat pian Gandalfin, joka oli tullut sinne jo aiemmin, ja palasivat taas niityille Fangornin ulkopuolelle.[13] Myöhemmin ajomiehistä Legolas ja Gimli palasivat metsään Puuparran luvalla, sillä Legolas halusi nähdä "puita jonkalaisia ei kasva missään muualla Keski-Maassa", ja Gimli oli luvannut tulla hänen mukaansa.[14] Aragorn luovutti Rautapihan kehän enttien haltuun ja toivotti Fangornin metsälle ja enteille parempaa tulevaisuutta sanoen: "Kasvakoon metsänne taas rauhassa. Kun tämä maa täyttyy, on vuorten länsipuolella lisää tilaa, siellä missä kerran aikoja sitten kuljitte".[15] Fangornin metsän vaiheista neljännellä ajalla ei kuitenkaan tiedetä mitään.

Fangornin metsä ja rohirrim

Rohirrimin keskuudessa Fangornia kutsuttiin Enttimetsäksi,[16] sillä heidänkin kansantarunsa tunsivat metsässä asuvat Puiden paimenet. Tarut muuttuivat todellisuudeksi Sormuksen sodassa, kun entit lähtivät vielä viimeiselle sotamarssilleen; ne kukistivat Rautapihan ja huornit tuhosivat Sarumanin armeijat täydellisesti Ämyrilinnan taistelun päätteeksi.[17]

Muita nimiä

Puuparran laulussa[18] esiintyvät haltiakieliset nimet

Yhteiskieliset nimet

Viitteet

  1. TSH II/3.4., Puuparta, s. 92 / 411 / 82 / *** / 486. Vrt. TSH I/2.2., Elrondin neuvonpito, s. *** / 237 / *** / *** / ***.
  2. Ks. TSH II/3.5., Valkoinen ratsastaja, s. *** / 438 / *** / *** / ***.
  3. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 405 / *** / *** / ***.
  4. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 405 / *** / *** / ***.
  5. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 412-413 / *** / *** / ***.
  6. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 420-421 / *** / *** / ***.
  7. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 412 / *** / *** / ***.
  8. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 424-425 / *** / *** / ***.
  9. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 416 / *** / *** / ***.
  10. TSH II/3.4., Puuparta, s. *** / 425-427 / *** / *** / ***; TSH II/3.9., Hylkytavaraa, s. *** / 494-495 / *** / *** / ***.
  11. TSH I/2.8., Jäähyväiset Lórienille, s. *** / 330 / *** / *** / ***.
  12. 12,0 12,1 TSH II/3.5., Valkoinen ratsastaja, s. *** / 430 / *** / *** / ***.
  13. TSH II/3.5., Valkoinen ratsastaja, s. *** / 432, 438, 442 / *** / *** / ***.
  14. TSH III/6.6., Jäähyväisiä, s. *** / 850 / *** / *** / ***.
  15. TSH III/6.6., Jäähyväisiä, s. *** / 849 / *** / *** / ***.
  16. Nimestä ja sen eri käännöksistä, ks. artikkeli Enttimetsä.
  17. TSH II/3.8., Tie Rautapihaan, s. *** / 481-482 / *** / *** / ***.
  18. Ks. Pajukedoilla Tasarinanin kuljin kevätaikaan.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia