Eteläarmeija

Kohteesta Kontuwiki

Eteläarmeija tai Eteläinen armeija (engl. Southern Army) oli Pohjoisarmeijan ohella Gondorin sotajoukkojen toinen pääosa, jonka olemassaolo tunnetaan ainakin vuonna 1944 ka. taistelussa vaunumiehiä vastaan.

Gondorin sotajoukkojen pysyvästä jaosta Pohjois- ja Eteläarmeijaan ei ole varmoja tietoja, mutta tiedetään kuningas Ondoherin jakaneen voimansa Pohjoisarmeijaksi ja Eteläarmeijaksi, kun hänen vihollisensa 1940-luvun ka. alussa valmistelivat sotaa sekä etelässä että pohjoisessa.[1] Kuningas itse johti Pohjoisarmeijaa, joka marssi Morannoniin vaunumiehiä vastaan,[2] kun taas Eteläarmeijaa johti sotapäällikkö Eärnil, joka kohtasi Porosin ylittäneen Haradin armeijan Etelä-Ithilienissä ja tuhosi sen.[3] Eteläarmeija oli pienempi kuin Pohjoisarmeija, sillä etelästä uhkaavaa vaaraa pidettiin vähäisempänä.[4]

Pohjoisarmeija kärsi musertavan tappion vaunumiehille Morannonin luona vuonna 1944 ka.: kuningas ja hänen poikansa Artamir sekä kuninkaan kaaduttua Pohjoisarmeijan komentoonsa ottanut kuninkaan sisarenpoika Minohtar kaatuivat.[3] Eärnil marssi kuitenkin voittonsa jälkeen pohjoiseen, kokosi riveihinsä Morannonin taistelusta vetäytyvät Pohjoisarmeijan rippeet ja hyökkäsi vaunumiesten pääleirin kimppuun, kun voittoaan juhlivat viholliset olivat keskittyneet juhlintaan ja mässäilyyn. Tässä Leirin taistelussa Eärnil sytytti vaunumiesten vaunut tuleen ja ajoi viholliset pois Ithilienistä: suurin osa pakenevista vaunumiehistä sai surmansa Kalmansoilla.[3]

Eteläarmeijan olemassaolosta ja taisteluista ei tämän jälkeen ole suoria mainintoja, mutta koska Pohjoisarmeija mainitaan Celebrantin kentän taistelun (2510 ka.) yhteydessä,[5] Eteläarmeija on todennäköisesti ollut olemassa ainakin myös tuolloin.

Viitteet