Eriol

Kohteesta Kontuwiki

Tämä artikkeli kertoo alkuperäisestä Eriol-hahmosta. Lukeaksesi tarinan myöhemmistä versioista katso Ælfwine.

Eriol on Kadonneitten tarujen kirjan alkuperäisen kehyskertomuksen henkilö, eurooppalainen ihminen, joka purjehtii Tol Eressëaan ja saa kuulla tarinoita haltioiden historiasta. Hänen hahmonsa kehittyi myöhemmin englantilaiseksi merenkävijä Ælfwineksi. Toisin kuin myöhemmän Ælfwine-hahmon, Eriolin oli tarkoitus nähdä omin silmin taruston viimeiset tapahtumat, jotka kuitenkin jäivät Tolkienilta kirjoittamatta. Suuri osa Eriolin tarinasta esiintyy ainoastaan Tolkienin muistiinpanoissa.

Varhaiset vaiheet ja matka länteen

Eriol syntyi ilmeisesti Angelnissa, Jyllannin niemimaalla sijaitsevalla seudulla, josta anglien germaaniheimo on saanut nimensä. Hänen oikea nimensä oli Ottor, mutta hän kutsui itseään nimellä Wǽfre (muinaisenglantia: "levoton, vaeltava"). Hän asettui asumaan Pohjanmerellä sijaitsevalle Helgolandin saarelle ja meni naimisiin Cwén-nimisen naisen kanssa. Heidän kaksi poikaansa olivat Hengest ja Horsa, joista tuli aikanaan suuria päälliköitä. Cwénin kuoltua Eriol lähti merille etsimään "tuntematonta saarta", Tol Eressëaa.[1] Saaren haltioilta hän sai nimen Eriol, jonka sanotaan tarkoittavan "yksin uneksivaa".[2] Kadonneitten tarujen kirjan aloitus The Cottage of Lost Play kertoo, kuinka Eriol saapui Kortirionin kaupunkiin Tol Eressëassa ja jäi asumaan Mar Vanwa Tyaliévaan, "Kadonneiden leikkien taloon", jossa haltioiden vanhoja taruja kerrottiin. Saarella hän otti vaimokseen haltian, Naimin, ja sai kolmannen pojan nimeltä Heorrenda.[3]

Englannin synty ja tarinoiden välittyminen

Kadonneitten tarujen kirjan päätöksestä kerrotaan vain katkonaisissa hahmotelmissa, mutta Christopher Tolkienin mukaan tarinan pääpiirteet on mahdollista päätellä kohtuullisen luotettavasti. Joko Eriolin aikana tai hänen kuolemansa jälkeen tapahtui "Faring Forth", Tol Eressëan haltioiden retki idän Suuriin maihin pelastamaan niitä haltioita, jotka eivät koskaan olleet olleet Valinorissa. Matka tehtiin siirtämällä Uin-valaan avulla koko saari takaisin Suurten maiden luo, toisin sanoen Euroopan rannikolle. Ossë yritti estää suunnitelman, mutta sai aikaan vain sen, että saari halkesi kahteen osaan, joista muodostuivat Irlannin ja Ison-Britannian saaret. Haltiat taistelivat Melkon otuksia, pahoja ihmisiä ja mahdollisesti kääpiöitä vastaan, mutta aika ei ollut kypsä ja taistelu hävittiin. Haltiat piiloutuivat ja haipuivat: heistä tuli keijukaismaisia ja useimmille ihmisille näkymättömiä. Hengest, Horsa ja Heorrenda valloittivat Englannin. Heidän pääkaupunkinsa olivat haltioiden vanhat kaupungit Kortirion (myöhemmin Warwick), Taruithorn (Oxford) ja Tavrobel (Great Haywood). Tarinat välittyivät eteenpäin Kultaisessa kirjassa (engl. Golden Book), jonka (erään version mukaan) kokosi Heorrenda isänsä kirjoitusten pohjalta.[4]

Viitteet

  1. HoMe I, s. 23–24.
  2. HoMe I, s. 14.
  3. HoMe II, s. 290.
  4. HoMe II, s. 283, 292–293.