Eri ihmiskieliä – kuolevaisten ihmisten murhe?

Kohteesta Kontuwiki

Tämä teksti on käännös Helge K. Fauskangerin artikkelista Various Mannish Tongues - the sadness of Mortal Men? (Ardalambion). Suurin osa käännöksestä on toistaiseksi luettavissa erillisinä sivuina.

Helge K. Fauskanger: Eri ihmiskieliä – kuolevaisten ihmisten murhe?

Rohirrimin kieli

Pohjoiset kielet

Mustainmaan kieli

Haradin ja Khandin kielet

Drúedainin kieli

Taliska

Taliska, varhainen ihmiskieli, mainitaan esseessä The Lhammas: se oli Bëorin kansan kieli, adûnaicin edeltäjä.[1] Taliska sai vaikutteita viherhaltioiden kielestä nandorista. Christopher Tolkien toteaa, "taliskan historiallinen kielioppi on olemassa".[2] Vuosia sitten Vinyar Tengwarissa kerrottiin, että yksi "haltiatutkijoista" ["Elfconners"] oli toimittamassa taliskan kielioppia ja Carl F. Hostetterin mukaan se julkaistaan... jonakin päivänä.[lähde?] Toistaiseksi tunnetaan vain muutamia sanoja ensimmäisen ajan varhaisista ihmiskielistä. Teoksessa The War of the Jewels[3] mainitaan sanat hal- 'pää-, ylin-', bar 'mies', halbar 'päällikkö', hal(a) 'valvoa, vartioida', halad 'vartija', haldad 'vahtikoira', dar 'herruus, isännyys', bor 'kivi'. Silmarillionissa kerrotaan, että Bëorin kansa kutsui haltiakuningas Felagundia nimellä Nóm 'Viisaus', ja hänen kansaansa he kutsuivat nimellä nómin 'viisaat'.[4] Näin ollen heidän kielessään näyttää olleen monikon pääte -in, joka esiintyy myös rohirrimin (ja Doriathin) kielessä. Vrt. haladin yllä.

Tolkienin käsitykset taliskasta ja sen historiasta muuttuivat ilmeisesti ajan myötä. Ellen Schousboe toteaa:[5]

Mitä tulee taliskan ulkoiseen historiaan sellaisena kuin olen tavannut sen The History of Middle-earthisssa: jos haladin kuulostaa tutulta sanalta, se johtuu siitä, että se on sitä...! Tuohon aikaan, kun Tolkien kirjoitti nykyään tunnetut taliskan sanat, hän piti sitä Bëorin kansan ja Halethin kansan kielenä.
Alun perin oli vain kaksi edainin huonetta: Bëorin kansa ja Hadorin kansa. "Halethin huone" oli vain hadorilaisten alaryhmä. En tiedä, millainen kielellinen tilanne silloin vallitsi; oliko taliskaa vielä luotu missään muodossa.
Myöhemmin kolmannesta huoneesta tuli erillinen kansa ensin "Haleth metsästäjän" ja sitten "neiti Halethin" alaisuudessa. (. . .) Hadorin huone puhui omaa kieltään, joka myöhemmin ymmärrettiin adûnaiciksi. Bëorilaiset ja halethilaiset puolestaan puhuivat taliskaa. Tämä oli tilanne, kun Tolkien loi luetteloimasi taliskan sanat.
The War of the Jewels -teoksen tekstissä Tolkien päätti, että haladin viittasi vain Halethin huoneeseen (hänen veljestään polveutuviin päälliköihin) eikä koko kansaan.
Mutta vuosia myöhemmin hän muutti tilanteen uudestaan (ja tämä muutettu versio sisällytettiin "painettuun" Silmarillioniin. Teoksessa The Peoples of Middle-earth on teksti nimeltään Of Dwarves and Men (n. 1969), jossa on tietoja kielistä. Tämän mukaan bëorilaiset ja halethilaiset eivät puhuneet lainkaan samaa tai edes keskenään sukua olevaa kieltä! Hadorilaiset puhuivat muinais-adûnaicia ja bëorilaisilla oli läheistä sukua oleva kieli, johon oli kuitenkin omaksuttu "sanoja ja välineitä" vieraista ihmiskielistä niin, että heidän kielensä kuulosti hieman oudolta hadorilaisten korvaan.
Halethilaiset puolestaan puhuivat täysin erisukuista kieltä. Tämä kieli oli kuitenkin sukua mustainmaalaisten kielelle; itse asiassa se oli mustainmaalaisten kielen edeltäjä. Mustainmaalaiset polveutuivat niistä halethilaisista, jotka eivät koskaan siirtyneet Beleriandiin. "Esi-númenorilainen kieli" oli myös jollakin tavoin sukua halethilaisten kielelle. Sitä kieltä puhuttiin Gondorissa ennen kuin númenorilaiset kolonisoivat maan ja pyyhkivät pois sen edelliset asukkaat.
Tämän myöhemmän lingvistisen käsityksen mukaan Nóm ja Nómin olivat bëorilaisia sanoja, mutta kaikki muut sanat (bor, talbor ja kaikki hal-kantaiset sanat) ovat Brethilin metsänihmisten sanoja, joten ne ovat halethilaisia. En tiedä, mitä nimitykselle "taliska" tapahtui tässä myöhemmässä vaiheessa.
Vaikuttaa aika kummalliselta, että kahdessa otaksuttavasti toisilleen vieraassa kielessä oli sama monikon pääte -in, mutta ellei taliskan kielioppi ole vuoden 1968 jälkeiseltä ajalta, meidän on varmaan pitäydyttävä siinä! Tai ehkä voisi ajatella, että se on yksi niistä "keinoista", joita bëorilaiset lainasivat vieraista kielistä.

(Lainaus Schousboelta loppuu.) Joten jopa Tolkienin legendariumin "pienissä" kielissä hänen vaihtuvat käsityksensä saattavat mutkistaa asioita!

Viitteet

  1. HoMe V, s. 179.
  2. HoMe V, s. 192.
  3. HoMe XI, s. 238, 270, 309.
  4. Silm. 17, Ihmisten tulo länteen, s. 174 / ***.
  5. Yksityinen tiedonanto [Helge Fauskangerille], jota lainataan tässä hänen luvallaan.

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.