Erellont
Erellont oli yksi kolmesta merenkävijästä, jotka purjehtivat Eärendilin kanssa Valinoriin. Toiset kaksi olivat Falathar ja Aerandir.
Kun Eärendilin laiva Vingilot oli saapunut Eldamarin lahteen, Eärendil kielsi miehiä astumasta maihin hänen perässään, jotta nämä eivät joutuisi valarin vihan alle.[1]
Eärendil ei enää koskaan nähnyt miehiä, vaan Eönwë meni heitä tapaamaan rannalle ja antoi heille laivan, joka vei heidät itään suuren tuulen siivillä.[2]
Sisällysluettelo
Nimestä
Nimi Erellont on ilmeisesti sindarinkielinen, mutta sen merkitys on epäselvä.
Tarinan kehityksestä
Eärendilin matka on tarinana hyvin vanha, se kuuluu jo Kadonneitten tarujen kirjaan, mutta sen ensimmäiset versiot (lähinnä 1910-luvulta?) koostuvat lähinnä vain muistikirjoihin luonnostelluista juonihahmotelmista.[3] Niissä hänen kumppaninaan – jopa taivaalle saakka – on Voronwë,[4] joka oli tuohon aikaan gondolinilainen haltia, Tuorin ystävä ja hänen kumppaninsa pakomatkalla Gondolinin tuhon jälkeen.[5]
Seuraavissa esiaikojen tarujen kehitysvaiheissa[6] Voronwë on yhä mukana, mutta hänestä käytetään yksinomaan goldogrininkielistä nimimuotoa Bronweg.
Mutta muutos tapahtui jo Quentan toisessa versiossa (joka ei ole paljon ensimmäistä myöhäisempi): Bronweg on jäänyt pois ja hänen tilalleen tulee Elwing, joka merilinnuksi muuttuneena löytää Eärendelin – vielä edellisessä versiossa Eärendel jäi kaipaamaan puolisoaan ikuisesti. Kun Eärendel saapuu Jumalten maan rantaan, hänen mukanaan on "pieni seurue": Bronwegin jäätyä pois matkasta laivassa on nimettömiksi jääviä merimiehiä, joiden lukumäärää ei kerrota.[7]
Seitsemän vuotta myöhemmin, joulukuussa 1937, syntyi tarinan uusi versio, Quenta Silmarillion, jonka loppuosassa Eärendelin merimiehet viimein saavat nimensä: Falathar, Airandir ja Erellont.[8]
Itse asiassa vuoden 1937 teksti jäi tarinan tämän osan viimeiseksi versioksi, johon Tolkien teki enää jonkin verran korjauksia sen jälkeen kun se oli kirjoitettu koneella puhtaaksi.[9] Yksi korjauksista koski toisen merimiehen nimeä. Airandirista tuli Aerandir.[10]
Ihminen vai haltia?
Missään ei kerrota, olivatko nämä kolme merenkulkijaa ihmisiä vai haltioita. Sirionin suulla asui ensimmäisen ajan lopulla sekä ihmisiä että haltioita, jotka olivat paenneet sinne eri puolilta Beleriandia.[11] Mutta satamissa asuvat merenkulkijat olivat ilmeisesti suurimmaksi osaksi Círdanin kansaa, joten on luultavaa, joskaan ei varmaa, että kolme merenkulkijaa olivat haltioita - jotka kaiken kaikkiaan olivat perehtyneempiä merenkulkuun kuin ihmiset.
Viitteet
- ↑ Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 311 / 256.
- ↑ Silm. 24, Eärendilin matka ja Vihan sota, s. 314 / 257.
- ↑ The Tale of Eärendel (HoMe II, s. 252-277).
- ↑ HoMe II, s. 254-255, 260, 265.
- ↑ HoMe II, s. 195.
- ↑ Sketch of the Mythology, alun perin vuodelta 1926 (HoMe IV, s. 38); The Quenta vuodelta 1930 (HoMe IV, s. 150).
- ↑ HoMe IV, s. 153.
- ↑ HoMe V, s. 324.
- ↑ HoMe XI, s. 244.
- ↑ HoMe XI, s. 246.
- ↑ Ks. esim. KTK 1.II, Narn i Hîn Húrin, s. 201 / 171, jossa kerrotaan, miten Dírhaval keräsi aineistoa Húrinin lasten tarinaan sekä ihmisiltä että haltioilta.
