Entinkieli

Kohteesta Kontuwiki
(Ohjattu sivulta Enttikieli)

Entinkieli (engl. Entish) oli enttien puhuma kieli. Julkaisemme seuraavassa tekijän luvalla suomennoksen Helge K. Fauskangerin Ardalambion-sivustollaan julkaisemasta artikkelista "Entish – say nothing that isn't worth saying".[1] Entinkieltä käsittelee myös Kontuwikin artikkeli vanhaentti.

Helge K. Fauskanger: Entinkieli – älä sano mitään, mikä ei ole sanomisen arvoista

Enteillä ei alun perin ollut omaa kieltä, mutta jouduttuaan tekemisiin haltioiden kanssa he tulivat ajatelleeksi kommunikointia äänteiden avulla. "Vanhat haltiat ovat aina halunneet puhua kaikkien kanssa", Puuparta muistuttaa.[2] Entit rakastivat quenyaa, mutta he kehittivät myös oman kielen, luultavasti kaikkein omalaatuisimman Ardan kielistä. Tolkienin kuvauksen mukaan se oli "hidas, soinnikas, toistava, oikea 'kauttarantainkieli'; se muodostui niin monista vokaalivivahteista ja sävyvaihteluista etteivät edes eldarin taruntietäjät olleet yrittäneet panna sitä kirjalliseen muotoon".[3]

Entit pystyivät nähtävästi erottamaan hienoja eroja äänen laadussa ja voimakkuudessa ja he käyttivät näitä eroja foneemisesti. Monet erilliset entinkielen foneemit kuulostaisivat ihmisen tai jopa haltian korvassa yhdeltä ja samalta äänteeltä. Näyttää siltä, että entinkieli käytti hyväkseen myös sävyvaihteluja, ehkä hieman samoin kuin kiinan kielessä yksinkertaisella sanalla, kuten ma, saattaa olla neljä eri merkitystä ("äidistä" aina "hevoseen" saakka) – mutta kiinalaisesta kaikki kuulostavat erilaiselta, koska a-vokaalin sävy on kussakin tapauksessa erilainen. Entinkielessä on voinut olla paljon enemmän kuin neljä erilaista sävyvaihtoehtoa.

A-lalla-lalla-rumba-kamanda-lind-or-burúmë[4] on ainoa tunnettu esimerkki aidosta entinkielestä; siinäkään sävyvaihtelua ei ole mitenkään huomioitu. Tämä on ehkä yksi niistä syistä, joiden vuoksi tämä ainutlaatuinen aidon entinkielen fragmentti on Tolkienin mukaan "todennäköisesti erinomaisen epätarkka".[5] Fragmenttia ei voi analysoida. Yleiset sanamuodot näyttävät saaneen vahvoja vaikutteita quenyasta (mitä foneettiseen tyyliin tulee, kaikki elementit voisivat olla suurhaltiakieltä, paitsi burúmë; quenyassa b ei voi esiintyä tässä asemassa).

Tolkien kuvaa entinkieltä myös "toistavaksi" ja "kautta-rantain-kieleksi". Tämä johtui siitä, että jokainen "sana" oli hyvin pitkä ja yksityiskohtainen kuvaus puheena olevasta asiasta. Puuparta sanoi, että hänen oma entinkielinen nimensä "kasvaa koko ajan ja olen elänyt hyvin kauan; niin että minun nimeni on kuin tarina. Oikeat nimet kertovat sen olion tarinan, jolle ne kuuluvat – minun kielessäni, jota kutsutaan vanhaentiksi".[4]

Myöhemmin Puuparta alkoi kääntää örkkien entinkielistä nimeä suoraan yhteiskielelle, mutta tajusi sitten, että se kestäisi aivan liian kauan, kun hän oli puhumassa ihmisenkaltaiselle lajille: "Sillä tänne tulvi niitä burárum, niitä ilkeäsilmä-mustakäsi-vääräsääri-kivisydän-koukkusormi-pahamaha-verenhimo-, morimaitesincahonda, huum, no, koska te olette hätäistä joukkoa ja niiden koko nimi on pitkä kuin nälkävuosi: niitä örkin-tuholaisia";[6] morimaite-sincahonda on "mustakäsi-kivisydän" quenyaksi). Näin ollen entinkielen örkkiä merkitsevä "sana" on aika pitkä ja hyvin perusteellinen kuvaus örkeistä ja niiden ominaisuuksista.

Muutamissa tapauksissa Puuparta käytti myös quenyan elementtejä ja punoi niitä yhteen kuten olisi tehnyt omassa kielessään, kuten laurelindórenan lindelorendor malinornélion ornemalin. Eräässä kirjeessään[7] Tolkien selittää että "elementit ovat laure 'kulta', ei metalli vaan väri, jota meidän pitäisi nimittää kultaiseksi valoksi; ndor, nor 'maa, valtakunta'; lin, lind- 'sointuva ääni'; malina 'keltainen'; orne 'puu'; lor 'uni'; nan, nand- 'laakso'. Joten hän haluaa sanoa suunnilleen: "Laakso, jossa puut kultaisessa valossa laulavat sointuisasti, musiikin ja unien maa; siellä on keltaisia puita, se on puunkeltainen maa".

Toinen samankaltainen esimerkki on Taurelilómëa-tumbalemorna Tumbaletaurëa Lómeanor,[8] jonka Tolkien kääntää "'Metsämonivarjoinen-syvälaaksomusta Syvälaaksometsäinen Synkkämaa', ja jolla Puuparta tarkoitti suunnilleen: 'Metsän syvissä laaksoissa on musta varjo.'".[9] Nämä esimerkit antavat meille välähdyksen äärimmäisen monimutkaisesta ja toistavasta entinkielen syntaksista. Huomautus "suunnilleen" on varmasti oikeutettu. Todellisessa merkityksessään entinkieltä oli luultavasti mahdotonta kääntää millekään ihmisten kielelle. "Käännös" saattoi olla vain hyvin lyhyt ja epätäydellinen tiivistelmä alkuperäisestä ilmaisusta. Jim Allan pohtii: "Entinkielinen puhe – jos ihminen saattoi sitä ymmärtää – oli ehkä hyvin monisanaista ja siihen kuului tietynlaista runoutta. Siinä oli toistoa toiston päällä ja hienoista muuntelua. Jos siinä oli mitään lauserakenteeksi kutsuttavaa, se saattoi edetä eräänlaisina spiraaleina jotka kiertyivät kohti keskipistettä ja jälleen siitä poispäin, kosketellen koko ajan sitä, mikä oli jo sanottu ja mitä sanottaisiin".[10]

Näiden tietojen varassa voimme ymmärtää paremmin Puuparran omaa kuvausta entinkielestä: "Ihana kieli, mutta vie pitkän aikaa, ennen kuin sillä kielellä saa mitään sanotuksi, koska me emme sano mitään, ellei sitä kannata sanoa kauan ja kuunnella pitkään". Entti Bregalad sai tämän haltiakielisen nimensä – "Äkkipää" – kun hän sanoi kyllä toiselle entille ennen kuin tämä oli saanut kysymystään loppuun; tätä pidettiin häneltä hyvin "hätäisenä" (ehkä kysymyksen loppu olisi kestänyt vain tunnin verran). On ymmärrettävää, että entinkieltä ei kannata käyttää, jos haluaa sanoa: "ojentaisitko suolasirottimen". Kuunnellessaan entkäräjien keskusteluja Pippin "tuli tuumineeksi olivatko entit päässeet Hyvää huomenta pitemmälle, heidän kielensä kun oli niin 'hätäilemätöntä'; ja jos Puuparta aikoi pitää nimenhuudon, niin kuinka monta päivää kestäisi ennen kuin kaikki nimet olisi laulettu. 'Mitähän on kyllä tai ei entinkielellä?' hän mietti."[11] On oletettava, että entinkielen "sanat" kyllä ja ei olivat pitkiä, toistavia monologeja aiheista "olen samaa mieltä" tai "olen eri mieltä", joten jopa Bregaladin "nopea vastaus" luultavasti kesti aikansa. Kuitenkin tiedetään, että entit eivät aina kommunikoineet "dialogeilla", joissa puhutaan vuorotellen. Entkäräjillä "entit alkoivat mutista hitaasti: ensin mutinaan liittyi yksi ja sitten toinen, kunnes kaikki hymisivät hitaassa rytmissä nousevaa ja laskevaa laulua, joka välillä paisui mahtavaksi jylinäksi toisella puolen." Ilmeisesti väittely oli monien yhtäaikaisesti esitettyjen mielipiteiden pitkä, sykkivä sinfonia, joka hitaasti sulautui päätökseen. Tämä saattaa selittää sen, miksi entkäräjiltä ei kulunut ikuisuuksia päättää toimintasuunnitelmasta.

Kaikesta huolimatta on sanomattakin selvää, että entinkieli ei sopinut olennoille, joilla on meidän aikakäsityksemme. Tällaisia omituisuuksia sopii odottaa, kun on tekemisissä puhuvien puiden kielen kanssa.

Viitteet

Tämä artikkeli ei ole käytettävissä GFDL-lisenssillä.

Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia