Elendur (Isildurin poika)
Elendur oli Isildurin vanhin poika ja perijä (3299 ta.[1] - 2 ka.). Hän oli rakas isälleen ja seurasi tämän mukana koko Liiton Sodan ajan lukuun ottamatta viimeistä taistelua Orodruinilla.[2]
Kun Isildur jätti Minas Anorin ottaakseen Pohjois-Valtakunnan haltuunsa, Elendur ja hänen veljensä Aratan ja Ciryon seurasivat häntä.[3] Mutta kun örkit hyökkäsivät heidän kimppuunsa Kurjenmiekkakentillä ja tilanne näytti toivottomalta, Elendur käski isäänsä pakenemaan, jotta Isildurin kantama Sormus ei joutuisi Sauronin palvelijoiden haltuun.[4]
Elendur kaatui dúnedainin viimeisessä puolustuksessa örkkejä vastaan.[5] Hänen aseenkantajansa Estelmo säilyi ihmeen kaupalla hengissä ja kertoi näistä tapahtumista jälkipolville.[6]
Elendurista kerrottiin, että hän "voimassaan ja viisaudessaan ja ylväydessään vailla ylpeyttä oli yksi suurimmista ja kauneimmista Elendilin siemenen joukossa, eniten isoisänsä kaltainen."[5] Myöhempinä aikoina ne joiden muisti ulottui Isildurin päiviin saakka sanoivat, että kuningas Elessar "muistutti häntä hämmästyttävästi ruumiilta ja mieleltä."[7]
Nimestä
- Katso artikkeli Elendur (Arnorin kuningas) : Nimestä
Nimen kehityksestä
Annaalissa The Heirs of Elendil Isildurin vanhimman pojan nimi on Kiryandil ja hänen veljensä ovat Eärnur, Vëandur ja Valandil). Isildurin kolmen vanhimman pojan nimet muuttuivat muotoon Elendur, Aratan ja Ciryon vasta myöhäisessä tekstissä Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, joka on julkaistu Keskeneräisten tarujen kirjassa.[8] Lisäksi kyseisen annaalin varhaisemmassa B-käsikirjoituksessa Kiryandilin syntymävuosi on 3318 ta.; myöhemmin tämä syntymävuosi vaihdettiin Meneldilin Anárionin pojan syntymävuoden (3299 ta.) kanssa.[9]
Viitteet
- ↑ HoMe XII, s. 191.
- ↑ KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 382-383 / 322 (viite 11).
- ↑ KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 372-373 / 314.
- ↑ KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 375 / 316.
- ↑ 5,0 5,1 KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 376 / 317.
- ↑ KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 377-378 / 318.
- ↑ KTK 3.I, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä, s. 387 / 326 (viite 26).
- ↑ HoMe XII, s. 191, 208.
- ↑ HoMe XII, s. 208.
