Carcharoth

Kohteesta Kontuwiki

Carcharoth (käännös Punakita, engl. Red Maw), toiselta nimeltään Anfauglir, oli Angbandin suuri susi. Morgoth valitsi tämän "penikan Draugluinin rotua", syötti sitä itse ja jakoi sille omaa voimaansa, kunnes siitä tuli suuri ja kauhea. Morgoth toivoi Carcharothin toteuttavan Valinorin ajokoira Huanille varatun kohtalon, sillä oli säädetty, että Huanin olisi kuoltava, mutta vasta sen kohdattua hurjimman suden, mitä maa päällään kantaa. Carcharoth asetettiin vartioon Angbandin ovelle Huanin varalta.[1]

Silmaril-retkellä Beren ja Lúthien pääsivät Carcharothin ohi Lúthienin taikavoimien ansiosta, mutta heidän tullessaan ulos Angbandista Carcharoth puri irti ja nielaisi Berenin Silmarilia pitelevän käden. Susi pakeni tuskissaan Silmarilin polttaessa sitä sisältäpäin. Kivusta hulluksi tullut ja Silmarilin voiman ajama Carcharoth hyökkäsi Beleriandiin ja tunkeutui myöhemmin Melianin vyöstä huolimatta Doriathiin. Suuren susijahdin päätteeksi sen surmasi Huan, mutta Huan ja Beren saivat molemmat kuolettavia haavoja. Pedon vatsasta leikattiin Silmaril, joka jäi Thingolin haltuun.[2]

Nimen kehityksestä

Carcharothin nimen aikaisempia versioita olivat muun muassa Karkaras/Carcaras,[3][4] Carcharas[4] ja Carcharos.[5] Tolkien käänsi nimen aluksi 'Veitsi(tora)hammas' (engl. Knife-fang),[3][5] mutta Lay of Leithianin kirjoittamisen aikana käännös muuttui muotoon 'Punakita'.[6]

Nimestä

Christopher Tolkien kirjoittaa Silmarillionin liitteessä, että nimimuoto Carcharoth sisältää sindarin sanan carch 'hammas'. Käännöksen "Punakita" täytyy hänen mukaansa johtua "assosioitumisesta" sanaan caran 'punainen'.[7] "Etymologioissa" nimi Carcharoth yhdistetäänkin sanaan carch 'hammas, torahammas', tosin nimeä ei käännetä eikä jälkiosaa selitetä.[8] Lay of Leithianin marginaaliin kirjoitettu nimimuoto Cargaroth[5] voisi viitata toisenlaiseen etymologiaan, jossa nimen osat ovat car- ja caroth (-charoth, -garoth).

Nimen on tulkittu saaneen innoituksensa kreikan sanasta, jonka merkitys on 'terävillä tai rosoisilla hampailla varustettu', tai jostain muusta samaa alkuperää olevasta sanasta.[9][10]

Katso myös

Viitteet

  1. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 215, 224 / 170, 178.
  2. Silm. 19, Beren ja Lúthien, s. 224–227, 229, 231–232 / 178-184.
  3. 3,0 3,1 HoMe II, s. 21.
  4. 4,0 4,1 HoMe III, s. 208.
  5. 5,0 5,1 5,2 HoMe III, s. 292.
  6. HoMe III, s. 289, 292, 294.
  7. Silm., Liite: Quenyan- ja sindarinkielisten nimien elementtejä, s. 432 s.v. carak-, caran / *** (engl. "The translation – – must depend on association with this word").
  8. Etymologies s.v. KARAK- (HoMe V, s. 362).
  9. TolkLang-listan viesti 27.80, helmikuu 1998 (Lalaith: "Walter W. Skeat: 'The Concise Dictionary of English Etymology': – – Gk. KARKHAROS, jagged (as teeth)"; David Salo: "karkharos 'having sharp or jagged teeth'").
  10. Jason Fisher: "The jaws of Carcharoth" blogissa Lingwë - Musings of a Fish, marraskuu 2010 ("Latin carcharus 'a kind of dog-fish', itself from Greek καρχάριας 'a shark', so called because of its sharp, jagged teeth (or κάρχαρος)").