Berúthiel

Kontuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Berúthiel
Kuva: Katarzyna Chmiel-Gugulska.

Berúthiel oli Gondorin kahdennentoista kuninkaan Tarannon Falasturin kuningatar, alkuperältään mahdollisesti mustiin númenorilaisiin kuulunut[1] "ilkeä, yksin viihtyvä ja rakkaudeton vaimo",[2] jonka kissat olivat niin kuuluja kyvystään löytää kotiin, että niistä muodostui sananparsi: Morian syvyyksissä Aragorn sanoi, että Gandalf "löytää säkkipimeässä yössä paremmin tiensä kotiin kuin kuningatar Berúthielin kissat".[3]

Tarinan kehityksestä

Muutokset käsikirjoituksessa

Esiintyessään ensimmäisen kerran käsikirjoituksessa Tolkien korjasi Aragornin vertausta "kuin kuningatar Berúthielin kissat" useaan kertaan viivaamatta aiempia versioita pois. Vaiheet olivat:

than any cat that ever walked >
than is the cat of Benish Armon >
than the cats of Queen [?Tamar >] Margoliantë Beruthiel[4]

Lopulliseen versioon jäi vain nimi Queen Berúthiel.

Tolkienin kirjeet: Berúthielilla ei ole taustaa?

Kun Tolkienilta myöhemmin tiedusteltiin Berúthielista, hän totesi kirjeessään W. H. Audenille 7. kesäkuuta 1955, ettei ollut löytänyt vielä lisätietoja tästä.[5] Myöhemmin, 10. marraskuuta 1955, hän tunnustaa lordi Halsburylle, että kuningatar Berúthielin kissat ovat ainoa esimerkki sellaisista Tarun Sormusten herrasta viitteistä, jolla ei ole taustaa olemassa oleviin taruihin.[6] ja toistaa tämän tunnustuksen toisessa kirjeessään 14. tammikuuta 1956.[7]

Kuningatar Berúthiel ja hänen kymmenen kissaansa. Kuva © steamey

Tarinan luonnos

Tästä huolimatta Christopher Tolkien löysi isänsä papereista alkeellisen luonnoksen Berúthielin tarinasta:[8] kuningattaren luonnehdinnan (ks. yllä) lisäksi kerrotaan, että hän asui Osgiliathissa kuninkaan talossa eikä halunnut muuttaa puolisonsa Pelargirin eteläpuolelle rakentamaan taloon, koska vihasi "meren ääniä ja hajuja" sekä taloa itsessään; lisäksi tiedetään, että kuningatar vihasi "kaikkea tehtyä, kaikkea värejä ja hienoja koristeita, pukeutui mustaan ja hopeaan, asui karuissa huoneissa" ja hänen puutarhoissaan oli puiden alla "pelottavia patsaita".[2]

Kissoja oli kymmenen, yhdeksän mustaa ja yksi valkoinen. Kuningatar osasi puhua niiden kanssa ja lukea niiden ajatukset ja ne vakoilivat hänen puolestaan ihmisiä. Lisäksi valkoinen kissa vakoili ja kiusasi mustia kissoja.[2] Kuningatar ja hänen kissansa aiheuttivat niin paljon pahaa verta ihmisissä, että lopulta kuningattaren nimi otettiin pois Kuninkaitten kirjasta[9] ja hänet pakattiin kissoineen laivaan, jonka annettiin ajelehtia merelle. Viimeisen kerran laiva nähtiin "kiitämässä Umbarin ohi kuunsirpin alla ja kissa istui sen mastossa ja toinen kokkapuun kärjessä".[2]

Haastattelu vuonna 1966: lisätietoja kuningattaren alkuperästä

Eräässä haastattelussa vuonna 1966 Tolkien kertoi myös kuningatar Berúthielista. Hän totesi Berúthielin olleen ilmeisesti jonkun Pelargirin merikuninkaan puoliso ja vihanneen "meren hajua, kaloja ja lokkeja" sekä vertasi tätä pohjoismaisen taruston Skadi-jättiläisnaiseen, joka tuli Valhallaan ja sai puolisokseen merenjumala Njordin, mutta kyllästyi pian elämään meren rannassa ja palasi kotiinsa Jotunheimiin. Haastattelussa Tolkien toteaa vielä, että Berúthiel palasi kotiinsa sisämaan kaupunkiin ja vajosi pahuuteen "tai palasi siihen – hän oli alkuperältään arvattavasti mustia númenorilaisia." Lisäksi Tolkien kertoi, että kuningatar vihasi kissoja, mutta monien kissanvihaajien tapaan veti niitä puoleensa.[1]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 Daphne Castell, The Realms of Tolkien, Festival in the Shire Journal 1, 2009/10. (online-julkaisu, haettu 22.8.2012).
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 KTK 4.II, Istari, s. 549 [viite 7].
  3. TSH I/2.4., Matka pimeydessä, s. *** / *** / *** / *** / 325.
  4. HoME VI, s. 464 [viite 26], vrt. s. 454.
  5. Kirjeet, s. 273 (kirje 163).
  6. Kirjeet, s. 287 (kirje 174).
  7. Kirjeet, s. 292, alaviite * (kirje 180).
  8. Christopher Tolkien ei ole ajoittanut luonnosta; siinä on samoja piirteitä kuin vuoden 1966 haastattelussa, mutta osin tarkemmin ilmaistuna (Berúthielin puolison nimi); tosin osa haastattelussa mainituista seikoista (kuningattaren alkuperä) näyttää puuttuvan. Luonnos voisi kuitenkin olla myöhäisempi kuin haastattelu (1966) juuri kuninkaan nimen tarkentumisen vuoksi.
  9. Alkutekstissä Book of the Kings; Keskeneräisten tarujen kirjassa virheellinen suomennos "Kuninkaitten käärö".