Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen (Silmarillion)

Kohteesta Kontuwiki
Silmarillion
Silmarillion

Sisältö


Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen[1] (engl. Of the Sun and Moon and the Hiding of Valinor) on Silmarillionin osan Quenta Silmarillion yhdestoista luku.[2]

Luvun tapahtumat

Aluksi kerrotaan valarin kokouksesta Tuomiopiirissä Puiden tuhoamisen jälkeen.[3] Kun valar kuulevat noldorin paosta, Manwë kehottaa Yavannaa ja Niennaa yrittämään virvoittaa Puita, mutta nämä onnistuvat vain saamaan kummankin puun tuottamaan yhden hedelmän ennen kuin ne kuolevat.[4]

Näistä hedelmistä valar tekivät taivaalle uudet valot, Auringon ja Kuun,[5] joiden syntymästä, nimistä ja laivoista sekä niiden ohjaajista Tilionista ja Arienista samoin kuin niiden ensimmäisistä matkoista taivaalla kerrotaan seuraavaksi.[6]

Valarin nähtyä miten Morgoth hyökkäsi Kuuta vastaan he päättävät linnoittaa Valinorin, jonka varustamisesta ja sulkemisesta ulkomaailmalta kerrotaan luvun lopussa.[7]

Auringon ensimmäinen sarastus. Kuva © Ted Nasmith.

Tarinan kehitys

Luvun sisältö on kerrottu ensimmäisen kerran Kadonneitten tarujen kirjan luvuissa "The Tale of the Sun and Moon", joka on kuitenkin pidempi ja eroaa monin tavoin painetun Silmarillionin kertomuksesta,[8] ja "The Hiding of Valinor".[9]

Legendariumin seuraava kehitysvaihe, Sketch of the Mythology vuodelta 1926, sisältää hyvin lyhyen maininnan Kahden puun kuolemasta ja Kuun ja Auringon luomisesta niden viimeisestä hedelmästä ja kukasta.[10]

//kesken//

Lukuun liittyvä kuvitus

  • "Auringon ensimmäinen sarastus" (Ted Nasmithin kuva Silmarillionin vuoden 2018 kuvitetussa laitoksessa).[11]

Huomautuksia suomennokseen

Vuoden 2018 laitoksessa on laaja muutos vuoden 1979 laitoksen tekstiin:

  • 1979: Sillä Tilion ei juuri viipynyt Valinorissa vaan kiiti usein yli läntisen maan, yli Avatharin, Aramanin tai Valinorin ja kuljeskeli yksin Ardan luolien ja loukkojen yllä.[12]
  • 2018: Sillä Tilion ei juuri viipynyt Valinorissa vaan useimmiten kiiti yli läntisen maan, yli Avatharin tai Aramanin tai Valinorin, ja syöksyi kuiluun Ulko-Ulapan takana ja matkasi yksin Ardan juurten luolien ja loukkojen kautta.[13]
  • engl. For Tilion tarried seldom in Valinor, but more often would pass swiftly over the western land, over Avathar, or Araman, or Valinor, and plunge in the chasm beyond the Outer Sea, pursuing his way alone amid the grots and caverns at the roots of Arda.

Viitteet

  1. ↑ Kirjoitusasu vuoden 1979 laitoksessa: "Aurinko ja Kuu ja Valinorin Vetäytyminen".
  2. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 118-124 / 89-94.
  3. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 118-119 / 89.
  4. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 119 / 89-90.
  5. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 119-120 / 90.
  6. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 120-123 / 90-91, 93.
  7. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 123-124 / 93-94.
  8. ↑ Ks. HoMe I ja artikkeli The Tale of the Sun and Moon.
  9. ↑ HoMe I. Ks. myös artikkeli The Hiding of Valinor.
  10. ↑ HoMe IV, s. 20-21; kommentaari s. 49-50. Ks. myös artikeli Sketch of the Mythology §6.
  11. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. – / 92. – Nasmith on julkaissut kuvan myös internet-sivuillaan. Kuva on tekijän luvalla myös tähän artikkeliin liitettynä.
  12. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. 122 / –.
  13. ↑ Silm. 11, Aurinko ja Kuu ja Valinorin vetäytyminen, s. – / 93.

Aiheesta muualla


Tämä artikkeli kaipaa tarkistamista tai täydennystä.
Voit auttaa Kontuwikiä laajentamalla artikkelia

Noudettu kohteesta ”https://kontu.wiki/w/index.php?title=Aurinko_ja_Kuu_ja_Valinorin_vetäytyminen_(Silmarillion)&oldid=86596”